Hiukan parempi version tästä: mahtipontikka
En siksi, että mun elämä olisi perseestä. Vaan siksi, että ihmiset ovat perseestä.
Kiusaaminen, kaikissa muodoissa on hyvin vakava ongelma, johon ei valitettavasti puututa tarpeeksi hyvin.
Mä en siedä ihmisten itsekkyyttä, enkä kaikkitietäväisyyttä.
Joo, en mäkään oo täydellinen ihminen, mutta osaan ottaa muut ihmiset huomioon. Osaan sotia ilman loukkauksia ja haukkumista. Pystyn puolustamaan itseäni, satuttamatta toista osapuolta. Mutta aina ei vaan jaksa. Joskus vaan kiusaaminen ja loukkaaminen menee niin kipeäksi, että itsekin varautuu julmempiin konsteihin, kuin vaan defenceen.
Sekä myöskin täydellinen ignooraaminen on hyvä keino puolustautua. Välillä, jos ei jaksa tehdä asialle yhtään mitään, niin antaa vaan olla. Olkoon sitten mukamas niin paljon parempia, ei minua kiinnosta. Mulle on tarpeeksi, että mä olen itselleni hyvä. Mun ei tarvitse olla täydellinen kuvajainen peilissä, vain muiden takia. Jääköön omaan arvoonsa.
Ihmiset kanssa hyvin usein tuntuvat unohtavan, että kiusaajan motiivien takana saattaa olla henkilökohtainen ongelma. Ihminen saattaa purkaa turhautumistaan kiusaamalla muita. Oli sitten kyseessä vaikka, että kiusaajan äiti ei rakasta häntä ja niin edelleen.
Itsekin olen joskus ollut kiusaaja. Pahakin sellainen. Ja se oli vaan mun keino purkaa se kaikki paska fiilis, mitä sain siitä, kun minua kiusattiin.
Mua on ala-asteesta asti kiusattu, mitä tyhmemmistä asioista. Yläasteella se meni paljon pahemmaksi. Mua oikeesti kirjaimellisesti vedettiin turpaan, vain koska olin erilainen ja uskalsin puolustaa itseäni. Siitähän se helvetti alkoi.
Tai no, sain yläasteella turpaan vain kerran. Ja se jäi siihen kertaan. Koska kun seuraavan kerran näin kiusaajani/turpaan vetäneen henkilön, minä juoksin hänen perässä puukon kanssa. Minä olin oikeasti valmis iskemään sen puukon hänen vatsaansa. Miksikö? Koska mulle riitti, että sain yli vuoden kuulla mitä kaikkea paskaa olin. Sain vuoden henkisiä puukoniskuja. I got fed up with that shit. Mulla kiehu totaalisen yli.
Asiaa ei varsinkaan auttanut se, että elin elämäni silloiten pahinta helvettiä. Mä halusin oikeesti kuolla silloin. Ja mä halusin ottaa mukanani kaikki ihmiset, jotka oli satuttaneet mua. (jos haluutte tietää miks elin elämäni pahinta helvettiä, kysykää.)
Mutta en tehnyt sitä. Minä vain pelottelin ihmisiä puukoilla ja ketjuilla. Halusin nähdä kiusaajien itkevän. Ja näinkin. Ja olin onnellinen siitä. Miksikö? Koska he saivat tuntea edes pikkaisen sitä pelkoa, masennusta, ahdistusta ja paniikkia, mitä minä tunsin. Minä olin onnellinen, että he pelkäsivät minua. Minä halusin ihmisten pelkäävän minua. Minä vihaan ihmisiä, juurikin tän takia. Minä vihaan sitä tosiasiaa, että ihminen ei ajattele muita. Minä taistelen tulta vastaan tulella. Välillä, en halua olla ihminen. En halua olla tälläinen alhainen ruma olio, joka luulee johtavansa maailmaa. Minä en halua olla moraaliton paska, kuten monet muut. Mutta silti olen. Yritän muuttaa itseäni niin hyvin kuin voin, mutta se on yllättävän vaikeaa. Ihminen ei voi muuttaa sitä, kuka hän on. Mutta hän voi muuttaa käyttäytymistään. Haukkukoon sitten muita päänsä sisällä jos on pakko, mutta ei sitä, että henkilö B on ruma paska lutka, joka sais kuolla pois. Arvoton nolla, viemäriin kuuluva paskanaama tarvitse hänelle kertoa. Pidä vihasi itselläsi, tai tee kuten minä. Kirjoita blogiisi, miten paskoja ihmiset ovat. Sitä minäkin teen, kun olen Fed up. En pura sitä tiettyyn ihmiseen, puran sitä blogiin, kaikkiin ihmisiin kohdistuneena.
Mutta tämän agressiivisen eläimen sisälläni on herättäny eloon se tosiasia, että mun siskoa kiusataan.
Siskoni on melkein yhtä itsekritiikkinen kuin minä. Ja hän oli dieetillä, koska häntä haukuttiin läskiksi.
Mutta, GET THIS! She's only 6 years old!
Mua ei kiusattu noin pienenä. Ei todellakaan. Tai kiusaaminen oli enemmänkin sellaista, "tää on mun lelu, sä et saa koskee siihe!" tasolla olevaa. Ei meistä ketään haukuttu. Ennen ekaa luokkaa. Ekalla luokalla mäkin sain kuulla olevani lihava (huom! lihava, ei läski!) ja tyhmännäköinen. Ei me noin pieninä tiedetty niinkään julmia sanoja kuin läski ja ruma. Tai no, ruman me tiedettiin, mutta sitä käytettiin esineisiin, ei ihmisiin.
Kolmosella mä sitten alotin sormieni viiltelyn ja silloin mua alettiin sanoo myöskin tyttöpojaks.
Vitosella kirjottelin jo itsemurha-viestejä sun muita.
Että kyllä, kiusaaminen voi tuhota ihmisen.
Pahimmassa tapauksessa se tappaa ihmisen.
Niin moni on jo heittänyt elämänsä hukkaan, koska eivät vain olleet yhtä vahvoja kuin me, jotka vielä elämme.
Joten mä halua, että te mietitte ennenkuin sanotte. Haluatko sä sen painon ja tuskan hartioilles, kun ihminen tappoi itsensä sinun sanojesi takia? Mieti, miltä se tuntuisi. Tuntuisiko mukavalta? Olet silloin henkinen murhaaja. Sinun sanasi ovat yhtä teräviä kuin puukko. Sinun sanasi ovat tappaneet tämän henkilön. Miltä se tuntuisi? Sinä vedit hänen ranteensa auki, verbaalisesti. Sinun sanasi hirttivät hänet. Sinun sanasi myrkyttivät hänet.
Miltä tuntuisi olla murhaaja?
Otetaan sitaatti;
~lolitacon 9 minutes ago
damn your fucking cool i can tell by the way you are flipping off the camera with a smirk on your face im sure your a cunt destroyer.....lol nope your a goth punk faggot who sucks his gay punk goth friends dick. i bid you a good day faggot :D
~Sinsid 3 minutes ago
When have I become a male if I may ask you. I don't recon the truth that I could be a faggot. And what if I was a gay. I'm pretty sure I could quite quickly wank your brains out. At least with a bullet. :) Please learn proper grammar, before trying to be the awesome internet hero.
Minä olen Sinsid.
Ja olin minäkin tuossa turhan julma, kun "uhkailin" Ja joo, englanniksi, because FUCK YOU that's why!

