Tulipa haikeahko olo kun lueskelin tuossa erästä opusta, joka tönköstä kerronnastaan ja ihan liiallisesta kuvailusta huolimatta on kauhean_suloinen ja ärsyttävän_romanttinen ja meikäläisen pieni herkkä puoli suli. Äegh. Siinä ne vaan onnellisina käppäilee ynpäriinsä.
Kuka tulis takomaan mun päähän että näin on helpompi. Vai onko. No voeeee veljet.
Se siitä lässynläästä. Tai no niin. On vähän niinku. Yksinäistä.
NOJAAA eiköhän se prinssi/prinsessa/mikälie kävele sieltä jostaki joskus vastaan jne. Juuuukelis puukelis.

