IRC-Galleria

"Meditaatio on seikkailu, suurin seikkailu, johon ihmismieli voi lähteä. Meditaatio merkitsee vain olemista, ei minkään tekemistä, olemista vailla toimintaa, ajatuksia tai tunteita. Puhdasta olemista, joka on silkkaa riemua. Mistä riemu voi tulla, jos ei tee mitään? Se tulee ei-mistään tai sitten se tulee kaikkialta. Se syntyy ilman syytä, sillä olemassaolon koko ydin on riemua itseään.

Kun et puuhaa mitään erikoista fyysisesti, mentaalisesti tai millään muulla tasolla, kun kaikki toiminta on lakannut ja sinä vain olet, olet olemassa, silloin olet meditaatiossa. Sitä ei voi tehdä; sitä ei voi harjoitella - sen voi vain ymmärtää.

Aina kun sinulla on hetkinenkin aikaa vain olemista varten, lopeta kaikki tekeminen. Ajatteleminen on myös tekemistä, samoin keskittyminen ja asioiden pohtiminen. Jos vain hetkenkin olet tekemättä mitään, olet vain syvällä itsessäsi, täysin levollisena, olet meditaatiossa. Ja kun ihminen on kerran oivaltanut miten se tapahtuu, voi hän olla meditaatiossa niin kauan kuin haluaa; lopulta pystyy olemaan meditaatiossa 24 tuntia vuorokaudessa.

Kun on kerran tullut tietoiseksi mahdollisuudesta olla häiriintymättä, voi hitaasti alkaa tehdä muita asioita muistaen olla valppaana ettei oma sisin häiriinny. Se on meditaation toinen osa. Ensiksi opitaan vain olemaan, sitten voi opetella tekemään pieniä asioita: lakaisemaan lattian, menemään suihkuun niin, ettei syvä sisin häiriinny. Sitten voi jo tehdä monimutkaisempia asioita."

- Osho (Meditaatio)

"Meditaatio on elämistä riemukkaasti, iloisesti, täydesti; ilman mitään tiettyä päämäärää, ilman mitään tiettyä tarkoitusta. Meditaatio on sisäinen oivallus, sitä ei voi opetella. Meditaatio ei ole tiedettä eikä se ole taito, jonka voi oppia - se on sisäinen oivallus. Tarvitset vain hiukan kärsivällisyyttä."



"Voit havaita, että munkit - olivatpa he sitten katolisia, jainalaisia tai buddhalaisia - ovat aina hyvin levottomia, ainakin luostarin ulkopuolella, koska he näkevät joka puolella kiusauksia ja viettelyksiä. Aidosti meditatiivisen ihmisen mieltä sen sijaan ei horjuta mikään.

On ymmärrettävä, ettei levottomuus koskaan johdu ulkomaailmasta, kiusaukset eivät tule ihmisen ulkopuolelta. Kiusaukset juontavat juurensa tukahdutesta halusta, tukahdutesta energiasta, vihasta, ahneudesta, tukahdutesta seksuaalisuudesta. Kiusaukset syntyvät ihmisen sisimmässä, eikä niillä ole mitään tekemistä ulkomaailman kanssa.

Ei ole olemassa paholaista, joka tulee kiusaamaan ihmistä, vaan ihmisen oma tukahdutettu mieli muuttuu paholaismaiseksi ja haluaa ylivallan. Voidakseen hillitä mielensä ihmisen on oltava niin tunteeton ja kylmä, ettei elämänenergia pääse virtaamaan hänen kehossaan.

Jos energian annetaan virrata vapaasti, tukahdutetut tunteet nousevat pintaan. Sen vuoksi ihmiset ovat oppineet olemaan täysin kylmiä; koskettamaan toisiaan kuitenkaan koskettamatta ja katsomaan toisiaan kuitenkaan näkemättä. Ihmiset käyttävät sellaisia kuluneita ilmaisuja kuin: "Hei, mitä sinulle kuuluu?" Sillä ei tarkoiteta mitään. Niin vain sanotaan, kun halutaan välttää todellinen kohtaaminen.

Ihmiset eivät katso toisiaan silmiin, he eivät tartu toisiaan kädestä eivätkä yritä aistia toistensa energiaa; he eivät salli toistensa purkaa sydäntään. Ihmiset ovat hyvin peloissaan, selviävät joten kuten... kylminä ja elottomina, kahlittuina.

Meditatiivinen ihminen on oppinut täyttämään itsensä energialla, elämään täysipainoisesti, täydesti. Hän nauttii ehtymättömästä energiasta, hän on siinä kuin kotonaan. Hänessä on lämpöä, mutta se ei ole kiihkeää, levotonta; se vain ilmentää elämänvoimaa.

Hän ei ole kiivas, hän on tyyni, koska hän ei ole mielihalujensa armoilla. Hän on niin onnellinen, ettei hänen tarvitse enää etsiä onnea. Hän on täysin rauhallinen, täysin sinut itsensä kanssa. Hän ei pyri mihinkään, ei tavoittele mitään... hän on täysin tyyni."

- Osho (Meditaatio on...)




Kuvalähteet:

1. http://www.yogirose.com/?page_id=10

2. http://innertraditions.blogspot.com/2010/03/mind-power-will-to-live-and-cancer.html

3. http://theorganicartist.files.wordpress.com/2011/05/osho1080.jpg

"Suurin osa ihmisten kärsimyksestä on tarpeetonta. He aiheuttavat sitä itse itselleen niin kauan kuin he eivät ole havainneet mielen hallitsevan heidän elämäänsä.

Tänä hetkenä aiheuttamasi kärsimys johtuu aina siitä, ettet hyväksy tai vastaanota jotakin. Tiedostamattasi vastustat sitä mikä on. Ajatuksen tasolla vastustaminen ilmenee jonkinlaisena tuomitsemisena. Emootioiden alueella se ilmenee puolestaan kielteisyytenä. Kärsimyksen voimakkuus on riippuvainen siitä, missä määrin vastustat tätä hetkeä. Ja tämä vuorostaan riippuu siitä, miten voimakkaasti samastut mieleen. Mieli pyrkii aina kieltämään läsnä olevan hetken ja pakenemaan sitä. Mitä tiukemmin siis samastut mieleesi, sitä enemmän kärsit. Tämä voidaan ilmaista myös seuraavasti: mitä enemmän kykenet kunnioittamaan läsnä olevaa hetkeä ja hyväksymään sen, sitä vähemmän joudut kärsimään - ja sitä vähemmän olet itsekeskeisen mielen otteessa.

Miksi mielen tapana on kieltää läsnä oleva hetki tai vastustaa sitä?
Koska se ei pysty toimimaan ja pitämään valtaa ilman aikaa eli ilman menneisyyttä ja tulevaisuutta. Siksi ajaton nykyhetki on sille uhka. Aika ja mieli ovat todellisuudessa erottamaton kaksikko.

Kuvittele maailma ilman ihmisiä. Olisi vain kasveja ja eläimiä. Olisko silloin menneisyyttä ja tulevaisuutta? Olisiko silloin mielekästä puhua ajasta?

Tarvitsemme luonnollisesti niin mieltä kuin aikaaki toimiessamme tässä maailmassa. Mutta jossain vaiheessa ne saavat yliotteen elämästämme, ja tällöin kuvaan tulevat mukaan väärät toimintamallit, kärsimys ja murhe.

Vamistaakseen vallassa pysymisen mieli pyrkii jatkuvasti peittämään nykyhetken menneisyyden ja tulevaisuuden alle. Silloin läsnä olevaan hetkeen erottomattomasti kytkeytyvän Olemisen elinvoima ja loputon luovuus peittyvät ajan alle. Mieli piilottaa sinulta todellisen luontosi. Aika kertyy kuormaksi ihmismieleen. Kaikki kärsivät tämän taakan alla mutta lisäävät sitä kuitenkin aina, kun eivät huomioi tai tunnusta läsnä olevaa kallisarvoista hetkeä tai alentavat sen vain pelkäksi askelmaksi johonkin tulevaan, joka elää vain mielessä, ei milloinkaan todellisuudessa. Niin kollektiiviseen tajuntaan kuin yksilöidenkin mieleenkin kertynyt aika sisältää paljon menneisyydestä peräisin olevaa kärsimystä.

Ellet halua enää aiheuttaa lisää kärsimystä itsellesi ja muille, ellet halua enää kartuttaa sinussa elävää menneisyyden kärsimystä, älä luo aikaa, älä ainakaan enempää kuin elämäsi käytännön hoitaminen vaatii. Miten sitten lopettaa ajan luominen? Oivalla perin pohjin, että on olemassa vain tämä läsnä oleva hetki, ei muuta. Teet tästä hetkestä elämäsi polttopiste.

Asiat ovat niin kuin ovat. Huomaa, miten mieli luokittelee ja miten tämä luokitteleminen - tämä jatkuva tuomarina oleminen - aiheuttaa ahdistusta ja surua. Tarkkailemalla mielen toimintoja vapaudut sen vastarinnasta ja voit silloin sallia läsnä olevan hetken olla. Silloin saat tunnun siitä, mitä on olla sisäisesti vapaa ulkonaisista olosuhteista, mitä on todellinen rauhan tila. Tarkkaile sitten, mitä tapahtuu ja toimi, jos se on välttämätöntä ja mahdollista.

Hyväksy - ja sen jälkeen toimi. Mitä tahansa läsnä olevaan hetkeen sisältyykään, ota se vastaan niin kuin olisit valinnut sen. Toimi aina sen kanssa yhdessä, älä sitä vastaan. Tee siitä ystäväsi ja liittolaisesi, älä vihollista. Tämä tulee muuttamaan elämääsi ihmeellisesti.

Kärsimyskehon purkaminen

Niin kauan kuin sinulla ei ole käytössäsi läsnä olevan hetken sisältämää voimaa, kaikki kokemasi emotionaalinen kärsimys jättää sinuun ahdistusta. Se sulautuu sinussa jo olevan, menneisyydestä periytyneen kärsimyksen kanssa asettuen mieleesi ja kehoosi. Tähän sisältyy luonnollisesti myös synnyinmaailmasi tiedostamattomuuden tilan aikaansaama ahdistus.

Tämä kertynyt kärsimys ilmenee mieltäsi ja kehoasi otteessaan pitävänä kielteisenä energiakenttänä. Jos pidät sitä näkymättömänä, itsenäisenä kokonaisuutena, olet hyvin lähellä totuutta. Kyseessä on emotionaalinen kärsimyskeho. Sillä on kaksi olomuotoa: uinuva ja toimiva. Kärsimyskeho voi olla lepotilassa 90 prosenttia ajasta. Syvästi onnettomilla ihmisillä se saattaa kuitenkin toimia koko ajan. Jotkut ihmiset elävät melkein yksinomaan kärsimyskehonsa kautta. Toiset sen sijaan saattavat kokea sen vain tietyissä tilanteissa. Näitä voivat olla läheiset ihmissuhteet, menneisyydessä tapahtuneisiin menetyksiin tai hylkäämiseen liittyvät tilanteet tai fyysiset tai emotionaaliset kiputilat. Kärsimyskehon voi herättää mikä tahansa erityisesti menneisyyden kärsimystesi kanssa samoin värähtelevä tilanne. Kun kärsimyskeho on valmis heräämään, jopa ajatus tai jonkun läheisen viaton huomautus riittää havahduttamaan sen.

Kun sitten kohtaat ensimmäistä kertaa tämän oudon, inhottavan otuksen ihmisessä, jonka luulit tuntevasi, sinua odottaa melkoinen järkytys. On kuitenkin tärkeämpää seurata sitä itsessään kuin muissa. Varo itsessäi jokaista tyytymättömyyden merkkiä - oli se sitten millainen tahansa - sillä se saattaa kieliä kärsimyskehon heräämisestä. Kärsimyskehon havatuminen voi ilmetä esimerkiksi ärtymyksenä, kärsimättömyytenä, alakuloisuutena, haluna loukata, suuttumuksena, raivona, masennuksena tai tarpeena saada aikaan kunnon riita. Tiedosta kärsimyskeho heti, kun se alkaa herätä.

Kärsimyskeho haluaa elää kuten kaikki muutkin olemassa olevat itsenäiset kokonaisuudet, ja se voi elää vain, mikäli saa sinut alitajuisesti samastumaan itseensä. Se voi silloin virota ja ottaa sinut hallintaansa. Se tahtoo 'olla sinä' ja elää sinun kustannuksellasi. Se saa 'ravintonsa' sinun kauttasi. Ravintoa se saa jokaisesti sen oman energian tavoin värähtelevästä elämyksestä, mistä tahansa, mikä lisää ahdistusta tai kärsimystä: suuttumisesta, repivyydestä, vihasta, surusta, emotionaalisesta kohtauksesta, väkivallasta ja jopa sairaudesta.

Heti kun kärsimyskeho on saanut sinut hallintaansa, haluat lisää kärsimystä ja ahdistusta. Sinusta tulee joko uhri tai syyllinen. Haluat joko aiheuttaa kärsimystä tai kärsiä tai kumpaakin. Niiden välillä ei ole paljon eroa. Tästä et luonnollisestikaan ole tietoinen vaan väität kiihkeästi, ettet halua kärsimystä. Mutta kun katsot tarkkaan, niin huomaat, että ajatuksesi ja käyttäytymisesi ovat sellaisia, että ne ylläpitävät ahdistusta ja kärsimystä - sekä sinussa että muissa. Jos olisit siitä todella tietoinen, kuvio häviäisi, sillä on mielipuolista haluta lisää kärsimystä eikä kukaan ole tietoisesti mielisairas.

Kärsimyskeho eli egon synkkä varjo pelkää tietoisuutesi valoa. Se pelkää paljastumista. Sen elämä riippuu alitajuisesta samastumisestasi siihen ja alitajuisesta pelostasi kohdata itsessäsi elävä pelko. Mutta ellet kohtaa sitä, ellet vedä sitä tietoisuutesi valoon, sinun on pakko elää se aina vain uudelleen. Kärsimyskeho saattaa näyttää sinusta vaaralliselta hirviöltä, jonka näkemistä et kestä. Mutta vakuutan sinulle, että se on hauras aave, joka ei voi kestää läsnäolosi voimaa.

Kärsimyskeho ei halua sinun tarkkailevan itseään eikä halua sinun näkevän, mikä se on. Sillä hetkellä kun tunnet kärsimyskehon energiakentän itsessäsi ja keskityt siihen, samastuminen kärsimyskehoon raukeaa. Tilalle on tullu tietoisuuden korkeampi ulottuvuus. Nimitän sitä läsnäoloksi. Olet nyt kärsimyskehon sivusta katsoja, tarkkailija. Tämä tarkoittaa, ettei se voi enää käyttää sinua hyväkseen teeskentelemällä olevansa sinä. Eikä se voi enää täydentää itseään sinun kauttasi. Olet löytänyt oman sisimmän voimasi. Olet saanut käyttöösi läsnä olevan hetken voiman."

- Eckhart Tolle (Läsnäolon voima: Tie henkiseen heräämiseen)

Chakrat auki ja nyt on levollinen olo...
Nautin tästä.

ja joo oon aika tyhmä. :D

MÄÄ YRITÄN MEDITOIJA LUIN ÄSKEN SIITÄ WIKIPEDIASTA JA SE NÄYTTI OLEVAN VAIKEETA. 8D

okei oon vähän tyhmempi ihminen.

MEDITOINTI

Kuulen kellon raksuttavan,
väittäen ajan liikkuvan.
en usko sitä
vaan jään kellumaan hetkeen

Elän hetkessä,
se kestää ikuisuuden.
sukeltuneena itseeni,
patona ajan virrassa.

Lennän tyhjässä,
kuuntelen ajatuksia
maalaan mieleeni kuvan
siitä mikä on
mikä oli
mikä tulee olemaan.

Nousen takaisin pintaan
ajan virrasta
en välitä enää
kuolevaisten ongelmista

olen nyt ajan herra
näen elämän kudoksen
jonka lankoja ihmiset on
annan heidän elää unessa
ajan harhassa