IRC-Galleria

Mä en ole mikään erityisen taitava kirjoittamaan vakuuttavia tekstejä (olenpas, höhöhö. Oon vaan laiska), joten aion lätkiä argumenttini tähän simppeleissä, hyökkäävissä ja suhteellisen loogisesti etenevissä kappaleissa. Uskon että jokainen jota asia kiinnostaa varmasti tajuaa mitä tarkoitan. He jotka eivät haluakaan ymmärtää eivät varmasti sitten jaksakaan ymmärtää.

Kaikki miljoonat ja taas miljoonat soopat stressikeskenmenoista ja oikeuksista ja muista vastaavista on jo sanottu. Se mihin erityisesti haluaisin tässä kiinnittää huomiota on eräänlainen abortin ja luonnon välinen ristiriita, mistä abortinvastustajat yleensä puhuvat. "Abortin teko on ristiriidassa luonnon kanssa, sillä hedelmöittyneen alkion tulisi antaa kehittyä tai olla kehittymättä sen mukaan miten asia luonnon mukaan menee." En edes yritä ottaa tällä kantaa uskonnollisesta näkökulmasta aborttia vastustaviin, koska psykoosiin ei auta kuin lääkitys ja terapia ja sitä minä en valitettavasti voi tarjota.

Siellä aina oikeassa luonnossa kaniininaaraat sulauttavat syntymättömät jälkeläisensä takaisin kehoonsa, mikäli elinolosuhteet ovat huonot ja poikasille ei riitä lämpöä, tilaa, ruokaa, juomaa tai emo on yksinkertaisesti liian väsynyt ja stressaantunut ollakseen kykenevä pitämään huolta poikasistaan. Miksi kaniini tekee luonnossa abortin täysin poikasistaan piittaamatta, kun se ei voi tarjota niille täysivaltaista kasvuympäristöä? Miksei se synnytä niitä siitä huolimatta, yritä parhaansa mukaan ja toivo, että poikaset selviäisivät hengissä?

Koska se ei jaksa eikä se halua. Se ei aio tuhlata rajallisia voimiaan poikasten synnyttämiseen, joiden selviämisestä se ei ole varma. Se sulattaa poikasensa ja synnyttää uudet poikaset sitten kun yhdyskunnassa on tilaa uusille jälkeläisille, kesä on tarpeeksi lämmin, ruohoa on riittävästi, vesi on puhdasta ja lähettyvillä ei ole koiria, metsästäjiä, kettuja tai muuta rienaa. Tämä on täysin luonnollinen tapahtuma, millä säädellään paitsi emon, myös luonnon jaksamista. Populaation liiallinen kasvu, poikasten synnyttäminen ruoan tai tilan ollessa vähissä, ei tappaisi pelkästään poikasia, vaan myös emon ja koko muun populaation nälkään.

Ihminen on omassa pyhyydessään unohtanut olevansa eläin ja tekevänsä abortteja, avustetusti eli ei, tismalleen samoista syistä. Tuskinpa kukaan kuitenkaan syyttää pupuemoa itsekkääksi.

Ihmispopulaatio on jo turvonnut yli omien äyräidensä, puhtaan veden, riittävän ravinnon ja tilan, ah, niin tärkeän elintilan, riittävyydestä kamppaillaan jo nyt. Potentiaalisen pienen ihmiselämän sydämetön teurastaminen ja oman jälkeläisensä, oman pienen lapsensa, tappaminen ei ole paitsi luonnollista, myös välttämätöntä ihmispopulaation koon hillitsemiseksi. Lapsen anto adoptioon saattaa tuntua jalolta teolta, mutta se ainoastaan poistaa luonnollisesti oikean ratkaisun tekemisen taakan, mikä sille on luotu moraalisella hömpötyksellä.

Minulle ihmisarvo alkaa sillä hetkellä kuin lapsi syntyy, ei sitä ennen. Sitä ennen sikiö on luonnon - eli myös vanhempiensa (mekin olemme osa luontoa, uskokaa tai älkää) - vapaata riistaa.

Vaikka hedelmöittyneellä solumöykyllä saattaisikin olla jo ihmisarvo ja sen tappaminen olisi moraalisesti yhtä väärin kuin aikuisen lajikumppanin, lajinsisäistä sympatiaa lukuunottamatta ihmisarvo ei ole kauheasti kaniinin itseisarvoa kummempi. Kaniini osaa säädellä omaa lisääntymistään eikä rasita ympäristöään, ihminen vetoaa oman lajinsa ylemmyyteen ja järjestelmällisesti tuhoaa kaiken oman populaationsa hillittömän kasvun tieltä.

Ps. Jos keskiverto sika on yhtä älykäs kuin keskiverto kolmevuotias lapsi, onko henkiseltä kehitykseltään kolmevuotiaan tasolle jääneen aikuisen kehitysvammaisen elämä arvokkaampi, yhtä arvokas vai vähemmän arvokas kuin aikuisen sian?

10. päivä
Isä, olen alle millin pitkä, mutta minulla on pää ja häntä. Rakastan ääntäsi. Joka kerta kun kuulen sen, heiluttelen häntääni. Sydämesi syke on lempi unilauluni.

20. päivä
Isä, tänään opin uimaan. Jos näkisit minut, voisit sanoa että olen selvästi elävä olento. En ole vielä kuitenkaan tarpeeksi iso selviytymään kotini ulkopuolella. Täällä on niin mukavaa ja lämmintä.

30. päivä
Arvaa mitä Isä! Minä olen sukupuoleton! Toivottavasti se tekee sinut onnelliseksi. Haluan sinun olevan aina onnellinen. En tykkää siitä kun itket, kuulostat niin surulliselta. Se tekee minut surulliseksi myös ja itken kanssasi vaikket kuulekaan minua.

40. päivä
Isä, häntäni on alkanut kasvaa. Se on melko lyhyt, mutta kasvaa vielä. Käytän paljon aikaani harjoittelemalla. Osaan kääntää päätäni ja heilutella häntääni ja uida. Olen myöskin aika hyvä siinä.

50. päivä
Kävit taas psykiatrilla. Isä, hän valehteli sinulle. Hän sanoi etten ole vauva. Minä olen vauva, sinun vauvasi. Ajattelen ja tunnen. Isä, mitä on masturbointi?

60. päivä
Kuulen taas sen viisipäisen olennon äänen. En pidä hänestä, hän vaikuttaa kylmältä ja sydämettömältä. Hän puristaa ja heiluttaa kotiani. Psykiatri kutsui sitä Kädeksi. Isä, mikä se on? Se oksettaa! Laita hänet lopettamaan! En pääse karkuun siltä! Isä! Auta minua!!

75. päivä
Isä, olen kunnossa. Olen Jumalan sylissä. Hän kertoi minulle masturboinnista. Mikset sinä halunnut minua isä?

Jokainen runkku on Miljoonia pysäytettyjä sydämiä enemmän. Miljoonia silmäpareja lisää jotka eivät koskaan tule näkemään. Miljoonia käsiä lisää jotka eivät tule koskaan koskemaan. Miljoonia jalkoja lisää jotka eivät koskaan tule juoksemaan. Miljoonia suita lisää jotka eivät tule koskaan puhumaan. Ole kiltti, kuka tahansa oletkin joka luet tätä merkintää, laita tämä omaan päiväkirjaasi! Kiitos

Minen tajua näitä jotka itkee kuinka äklöjä ja rumia ja kauheita ja yhyhyy abortoidut sikiöt on. Ei ne sen kauniimpia siellä kohdussakaan ole.
Ja tulipa vielä mieleen: "Abortti on kaksi silmää lisää jotka eivät tule koskaan näkemään". Mutta entä jos lapsi syntyy sokeana har har.

1. kuukausi
Äiti, olen vain noin parikymmentä senttiä pitkä, mutta minulla on kaikki elimet. Rakastan ääntäsi. Joka kerta kun kuulen sen, heiluttelen käsiäni ja jalkojani. Sydämesi syke on lempi unilauluni.
2. kuukausi
Äiti, tänään opin imemään peukaloani. Jos näkisit minut, voisit sanoa että olen selvästi vauva. En ole vielä kuitenkaan tarpeeksi iso selviytymään kotini ulkopuolella. Täällä on niin mukavaa ja lämmintä.
3. kuukausi
Arvaa mitä äiti! Minä olen poika! Toivottavasti se tekee sinut onnelliseksi. Haluan sinun olevan aina onnellinen. En tykkää siitä kun itket, kuulostat niin surulliselta. Se tekee minut surulliseksi myös ja itken kanssasi vaikket kuulekaan minua.
4. kuukausi
Äiti, hiukseni ovat alkaneet kasvamaan. Ne ovat melko lyhyet ja ohuet, mutta sitä kasvaa vielä paljon enemmän. Käytän paljon aikaani harjoittelemalla. Osaan kääntää päätäni ja heilutella sormiani ja varpaitani ja venytellä käsiäni ja jalkojani. Olen myöskin aika hyvä siinä.
5. kuukausi
Kävit taas lääkärillä. Äiti, hän valehteli sinulle. Hän sanoi etten ole vauva. Minä olen vauva, sinun vauvasi. Ajattelen ja tunnen. Äiti, mikä on abortti?
6. kuukausi
Kuulen taas sen lääkärin äänen. En pidä hänestä, hän vaikuttaa kylmältä ja sydämettömältä. Jotain tunkeutuu kotiini. Lääkäri kutsui sitä neulaksi. Äiti, mikä se on? Se polttaa! Laita hänet lopettamaan! En pääse karkuun siltä! Äiti! Auta minua!!
7. kuukausi
Äiti, olen kunnossa. Olen jumalan sylissä. Hän kertoi minulle abortista. Mikset sinä halunnut minua äiti?
Jokainen abortti on yksi pysäytetty sydän enemmän.
Ole kiltti, kuka tahansa oletkin joka luet tätä merkintää, laita tämä omaan blogiisi.

10. päivä

Isä, olen alle millin pitkä, mutta minulla on pää ja häntä. Rakastan ääntäsi. Joka kerta kun kuulen sen, heiluttelen häntääni. Sydämesi syke on lempi unilauluni.

20. päivä

Isä, tänään opin uimaan. Jos näkisit minut, voisit sanoa että olen selvästi elävä olento. En ole vielä kuitenkaan tarpeeksi iso selviytymään kotini ulkopuolella. Täällä on niin mukavaa ja lämmintä.

30. päivä

Arvaa mitä Isä! Minä olen sukupuoleton! Toivottavasti se tekee sinut onnelliseksi. Haluan sinun olevan aina onnellinen. En tykkää siitä kun itket, kuulostat niin surulliselta. Se tekee minut surulliseksi myös ja itken kanssasi vaikket kuulekaan minua.

40. päivä

Isä, häntäni on alkanut kasvaa. Se on melko lyhyt, mutta kasvaa vielä. Käytän paljon aikaani harjoittelemalla. Osaan kääntää päätäni ja heilutella häntääni ja uida. Olen myöskin aika hyvä siinä.

50. päivä

Kävit taas psykiatrilla. Isä, hän valehteli sinulle. Hän sanoi etten ole vauva. Minä olen vauva, sinun vauvasi. Ajattelen ja tunnen. Isä, mitä on masturbointi?

60. päivä

Kuulen taas sen viisipäisen olennon äänen. En pidä hänestä, hän vaikuttaa kylmältä ja sydämettömältä. Hän puristaa ja heiluttaa kotiani. Psykiatri kutsui sitä Kädeksi. Isä, mikä se on? Se oksettaa! Laita hänet lopettamaan! En pääse karkuun siltä! Isä! Auta minua!!

75. päivä

Isä, olen kunnossa. Olen Jumalan sylissä. Hän kertoi minulle masturboinnista. Mikset sinä halunnut minua isä?

Jokainen runkku on Miljoonia pysäytettyjä sydämiä enemmän. Miljoonia silmäpareja lisää jotka eivät koskaan tule näkemään. Miljoonia käsiä lisää jotka eivät tule koskaan koskemaan. Miljoonia jalkoja lisää jotka eivät koskaan tule juoksemaan. Miljoonia suita lisää jotka eivät tule koskaan puhumaan. Ole kiltti, kuka tahansa oletkin joka luet tätä merkintää, laita tämä omaan päiväkirjaasi! kiitos <3

Äiti olen 1m pituinen möllykkä mahassasi ja osaan ekalla kuulla jo soittaa kitaraa ja tanssia sen tahtiin ripaskaa. Varmaan tunnet miten potkin mahaasi samalla, äiti. Tykkään sinusta kovasti. Toivottavasti sinäkin pidät minusta. Hups nyt olen jo 5kk ja osaan jo tehdä ihan kaiken itse. Olen jo älykäs, tunteva ja ajatteleva olento. Ihan tosi äiti. Auu äiti älä tapa minua, ÄITI VIE TUO HENKARI POIS ÄITIII :'(((

Kuolin. Olen Helvetissä. Miksi teit näin äiti? Toivottavasti olosi on nyt kamala :'((

olololololololol. päätin tällä kertaa 'avautua' ei-niin-kiukkuiseen sävyyn.

Viikko 1.

Naisen ja miehen sukusolut yhdistyivät ja alkoivat jakaantumaan.

Viikko 2.

Alkio koostuu 150:stä solusta jotka ovat jakautuneet kolmeen eri kerrokseen. Alkio näyttää pyöreältä pikkiriikkiseltä pallolta ja on 0,1mm pitkä! Alkio kelluu vapaasti kohdussa.

Viikko3.

Alkio kiinnittyy kohdun seinämään.

Viikko 4.

Tämän viikon alussa alkio on vain 1,5mm pitkä,mutta sen lopulla se on jo 5mm pituinen. Tämän viikon alkupäässä pikkiriikkiseen pavun muotoiseen olemukseen ilmestyy pikkiriikkiset nyppylät joista kasvavat myöhemmin kädet Viikon lopulla myös jalkojen alut, pienet nyppylät ilmestyvät kädenalkujen alapuolille.

Viikko 5.

Alkio on 9mm pitkä ja kasvaa kohisten.

Viikko 6.

Pää alkaa muotoutua, alkio ei enää näytä pavulta Päähän ilmestyy pienet aukot kohdille, joihin kehittyvät silmät,sieraimet,suu ja korvat. Alkio ei voi vielä avata suutaan, Selkäranka alkaa jo kehittyä ja solut joista tulee joko munasarjat tai kivekset, kehittyvät. Alkio on 14mm pitkä! Ruuansulatuselimet ovat jo kehittyneet. Kudos jonka avulla alkio on ollut kiinni kohdun seinämässä, muuttuu napanuoraksi.

Viikko 7.

Alkio kasvaa vauhdilla. Sillä on jo toimivat hermot ja lihakset ja se alkaa tekemään spontaaneja liikkeitä. Rintakehä on kehittynyt ja keuhkot aloittavat kehittymisensä. Sydän on jo toimintakunnossa ja lyö voimakkaasti. Silmät näkyvät ohuen läpinäkyvän kalvon läpi, joista muodostuu myöhemmin silmäluomet. Sormet alkavat kasvaa ja korvanlehdet. Sisäkorva alkaa kehittymään (siellä tulee sijaitsemaan tasapainoaisti). Viikon alussa alkio oli 17mm pitkä, nyt jo 22mm!

Viikko 8.

Tällä viikolla alkiosta tulee sikiö! Se on 3cm pitkä ja painaa 3grammaa. Luut alkavat kovettua ja nivelet muodostua. Aiemmin kehittyvät luut koostuivat rustosta, nyt sikiö saa ensimmäiset oikeat luusolut. Sikiöllä on oikeat kasvot ja leuka, mutta ei vielä hampaanalkuja eikä kasvolihaksia, ne alkavat vasta kehittyä. Kaikki elintärkeät elimet ovat jo olemassa ja oikeilla paikoillaan, mutta niiden pitää vielä kehittyä paljon. Sikiö näyttää jo oikeasti ihmiseltä . Sukupuolielimet alkavat kehittymään.

Viikko 9.

Tällä viikolla kädet ja jalat kehittyvät huimaa vauhtia. Tämän viikon aikana sikiö avaa suun ensimmäistä kertaa. Sylkirauhaset ja äänihuulet alkavat kehittyä. Silmät ovat kehittyneet ihan oikeiksi silmiksi, mutta ne ovat edelleen kalvon peitossa. Sydän sykkii 150 kertaa minuutissa.

Viikko 10.

Pää on hurjan suuri vartaloon nähden, sillä kehittyvät aivot tarvitsevat tilaa. Vatsalihakset kasvavat vahvemmiksi ja korvanlehdet alkavat kasvaa. Keuhkot jatkavat kehitystään ja sikiö on jo 7,5 cm pitkä ja painaa 20grammaa!

Viikko 11.

Sikiö osaa jo niellä lapsivettä ja virtsata. Kaikki elimet ovat kehittyneet, nyt ne jatkavat kasvua koossa. Sikiö on 8.5 cm pitkä ja painaa 30grammaa!

Viikko 12.

Lihakset ja aivot osaavat jo toimia keskenään yhteistyössä, tosin kaikki liikkeet ovat edelleen vain spontaaneja tahdosta riippumattomia reaktioita.Sikiö osaa jo liikuttaa raajojaan ja laittaa kättä nyrkkiin ja avata sitä. Kasvonliikkeet alkavat toimia ja sikiö rypistelee kulmiaan ja liikuttelee huuliaan. Tällä viikolla istukka alkaa toimia ja äidin ja sikiön verenkierrot yhdistyvät napanuoran ja istukan välityksellä. Sikiö on 10cm pitkä ja painaa 45g.

Viikko 13.

Tähän mennessä olet jo läpikäynyt abortin

(Totuus) abortista

1. kuukausi

Äiti, olen vain noin parikymmentä senttiä pitkä, mutta minulla on kaikki elimet. Rakastan ääntäsi. Joka kerta kun kuulen sen, heiluttelen käsiäni ja jalkojani. Sydämesi syke on lempi unilauluni.

(Totuus:

Äiti, olen tämän lauseen pisteen kokoinen. Muistutan katkarapua, ja minulla on vähemmän aivosoluja kuin kärpäsellä, eivätkä aistini ole kehittyneet juuri lainkaan.)

2. kuukausi

Äiti, tänään opin imemään peukaloani. Jos näkisit minut, voisit sanoa että olen selvästi vauva. En ole vielä kuitenkaan tarpeeksi iso selviytymään kotini ulkopuolella. Täällä on niin mukavaa ja lämmintä.

(Totuus:

Minulla ei ole vielä peukaloa, vain räpylää muistuttavat käsien alut. Jos näkisit minut, olisin noin kahvipavun kokoinen. Alkeellinen tuntoaistini toimii lähinnä suuaukkoni ympärillä, tuskin tiedän onko täällä lämmintä tai mukavaa.)

3. kuukausi

Arvaa mitä äiti! Minä olen tyttö! Toivottavasti se tekee sinut onnelliseksi. Haluan sinun olevan aina onnellinen. En tykkää siitä kun itket, kuulostat niin surulliselta. Se tekee minut surulliseksi myös ja itken kanssasi vaikket kuulekaan minua.

(Totuus: Arvaa mitä äiti, sukupuoleni varmistui jo hedelmöittymisen hetkellä! Kuuloaistini on vielä täysin kehittymätön, enkä todellakaan osaa vielä itkeä.)

4. kuukausi

Äiti, hiukseni ovat alkaneet kasvamaan. Ne ovat melko lyhyet ja ohuet, mutta sitä kasvaa vielä paljon enemmän. Käytän paljon aikaani harjoittelemalla. Osaan kääntää päätäni ja heilutella sormiani ja varpaitani ja venytellä käsiäni ja jalkojani. Olen myöskin aika hyvä siinä.

(Totuus: Liikkeeni ovat spontaaneja, enkä harjoittele tietoisesti mitään - en tiedosta edes olemassaoloani. Reaktiot ulkoisiin ärsykkeisiin ovat refleksiivisiä, eivätkä tietoisesti tuotettuja. Olen pienen pieni robotti, joka on ohjelmoitu toimimaan tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa.)

5. kuukausi

Kävit taas lääkärillä. Äiti, hän valehteli sinulle. Hän sanoi etten ole vauva. Minä olen vauva, sinun vauvasi. Ajattelen ja tunnen. Äiti, mikä on abortti?

(Totuus: Minä en ole vauva, minä olen sikiö! Lapsi ei ole aikuinen eikä aikuinen ole vanhus. Siemen ei ole kasvi. Maanantai ei ole tiistai. En ajattele, ja minulla ei ole tietoisuutta, joka jäsentäisi tuntemukseni ymmärrettävään muotoon.)

6. kuukausi

Kuulen taas sen lääkärin äänen. En pidä hänestä, hän vaikuttaa kylmältä ja sydämettömältä. Jotain tunkeutuu kotiini. Lääkäri kutsui sitä neulaksi. Äiti, mikä se on? Se polttaa! Laita hänet lopettamaan! En pääse karkuun siltä! Äiti! Auta minua!!

(Totuus: Jos olisin tietoinen olemassaolostani, en varmaankaan tahtoisi syntyä, jos en olisi haluttu. Tietoisuuteni ei kuitenkaan ole vielä täysin kehittynyt, joten tuskin tiedostan edes hetkellistä, jäsentymätöntä kipua, jonka abortti aiheuttaa. Jos osaisin, valitsisin mieluummin sekunnin kivun kuin eliniän verran tuskaa. En kuitenkaan osaa. Jäsentynyt aivotoiminta ja kokemus itsensä olemassaolon tiedostamisesta syntyvät minussa vasta paljon myöhemmin.)

7. kuukausi

Äiti, olen kunnossa. Olen jumalan sylissä. Hän kertoi minulle abortista. Mikset sinä halunnut minua äiti?

(Totuus: Jos olen jo nyt Jumalan sylissä, mikseivät muutkin äidit lähetä vauvojaan taivaaseen jo ennen syntymää?)

Jokainen abortti on Yksi pysäytetty sydän enemmän. Kaksi silmää lisää jotka eivät koskaan tule näkemään. Kaksi kättä lisää jotka eivät tule koskaan koskemaan. Kaksi jalkaa lisää jotka eivät koskaan tule juoksemaan. Yksi suu lisää joka ei tule koskaan puhumaan. Ole kiltti, kuka tahansa oletkin joka luet tätä merkintää, laita tämä omaan päiväkirjaasi! kiitos.

(Totuus: Aborttia ei tule ottaa kevyesti; se ei ole ehkäisykeino. Kuitenkin jos äidin ja/tai sikiön henki on raskauden takia vaarassa, lapsi syntyisi vaikeasti vammautuneena, tai jos äidin elämäntilanteen takia ei yksinkertaisesti ole mahdollista huolehtia lapsesta, herää kysymys, miksi maailmaan pitäisi saattaa yksi ei-haluttu ihminen lisää kasvattamaan jo nyt liiallista populaatiota entisestään. Onko jokainen sellainen hukattu mahdollisuus, jolloin olisi mahdollista antaa alku uudelle ihmiselämälle, murha? Keskenmeno, masturbointi, ehkäisy, sterilisaatio, abortti, murhia kaikki? Eikö lapsi ole lapsi, vasta kun potentiaalinen lapsi, oli se sitten sikiö tai pelkkä haave tulevan äidin päässä, muuttuu halutuksi ja toivotuksi lapseksi?)

Jos luit loppuun asti..liitä omaan päiväkirjaasi.

abortti on murha!
Jos on kypsä harrastamaan seksiä,
pitää olla kypsä ottamaan vastuu.

1. kuukausi

Äiti, olen vain noin parikymmentä senttiä pitkä, mutta minulla on kaikki elimet. Rakastan ääntäsi. Joka kerta kun kuulen sen, heiluttelen käsiäni ja jalkojani. Sydämesi syke on lempi unilauluni.

(Totuus:

Äiti, olen tämän lauseen pisteen kokoinen. Muistutan katkarapua, ja minulla on vähemmän aivosoluja kuin kärpäsellä, eivätkä aistini ole kehittyneet juuri lainkaan.)

2. kuukausi

Äiti, tänään opin imemään peukaloani. Jos näkisit minut, voisit sanoa että olen selvästi vauva. En ole vielä kuitenkaan tarpeeksi iso selviytymään kotini ulkopuolella. Täällä on niin mukavaa ja lämmintä.

(Totuus:

Minulla ei ole vielä peukaloa, vain räpylää muistuttavat käsien alut. Jos näkisit minut, olisin noin kahvipavun kokoinen. Alkeellinen tuntoaistini toimii lähinnä suuaukkoni ympärillä, tuskin tiedän onko täällä lämmintä tai mukavaa.)

3. kuukausi

Arvaa mitä äiti! Minä olen tyttö! Toivottavasti se tekee sinut onnelliseksi. Haluan sinun olevan aina onnellinen. En tykkää siitä kun itket, kuulostat niin surulliselta. Se tekee minut surulliseksi myös ja itken kanssasi vaikket kuulekaan minua.

(Totuus: Arvaa mitä äiti, sukupuoleni varmistui jo hedelmöittymisen hetkellä! Kuuloaistini on vielä täysin kehittymätön, enkä todellakaan osaa vielä itkeä.)

4. kuukausi

Äiti, hiukseni ovat alkaneet kasvamaan. Ne ovat melko lyhyet ja ohuet, mutta sitä kasvaa vielä paljon enemmän. Käytän paljon aikaani harjoittelemalla. Osaan kääntää päätäni ja heilutella sormiani ja varpaitani ja venytellä käsiäni ja jalkojani. Olen myöskin aika hyvä siinä.

(Totuus: Liikkeeni ovat spontaaneja, enkä harjoittele tietoisesti mitään - en tiedosta edes olemassaoloani. Reaktiot ulkoisiin ärsykkeisiin ovat refleksiivisiä, eivätkä tietoisesti tuotettuja. Olen pienen pieni robotti, joka on ohjelmoitu toimimaan tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa.)

5. kuukausi

Kävit taas lääkärillä. Äiti, hän valehteli sinulle. Hän sanoi etten ole vauva. Minä olen vauva, sinun vauvasi. Ajattelen ja tunnen. Äiti, mikä on abortti?

(Totuus: Minä en ole vauva, minä olen sikiö! Lapsi ei ole aikuinen eikä aikuinen ole vanhus. Siemen ei ole kasvi. Maanantai ei ole tiistai. En ajattele, ja minulla ei ole tietoisuutta, joka jäsentäisi tuntemukseni ymmärrettävään muotoon.)

6. kuukausi

Kuulen taas sen lääkärin äänen. En pidä hänestä, hän vaikuttaa kylmältä ja sydämettömältä. Jotain tunkeutuu kotiini. Lääkäri kutsui sitä neulaksi. Äiti, mikä se on? Se polttaa! Laita hänet lopettamaan! En pääse karkuun siltä! Äiti! Auta minua!!

(Totuus: Jos olisin tietoinen olemassaolostani, en varmaankaan tahtoisi syntyä, jos en olisi haluttu. Tietoisuuteni ei kuitenkaan ole vielä täysin kehittynyt, joten tuskin tiedostan edes hetkellistä, jäsentymätöntä kipua, jonka abortti aiheuttaa. Jos osaisin, valitsisin mieluummin sekunnin kivun kuin eliniän verran tuskaa. En kuitenkaan osaa. Jäsentynyt aivotoiminta ja kokemus itsensä olemassaolon tiedostamisesta syntyvät minussa vasta paljon myöhemmin.)

7. kuukausi

Äiti, olen kunnossa. Olen jumalan sylissä. Hän kertoi minulle abortista. Mikset sinä halunnut minua äiti?

(Totuus: Jos olen jo nyt Jumalan sylissä, mikseivät muutkin äidit lähetä vauvojaan taivaaseen jo ennen syntymää?)

Jokainen abortti on Yksi pysäytetty sydän enemmän. Kaksi silmää lisää jotka eivät koskaan tule näkemään. Kaksi kättä lisää jotka eivät tule koskaan koskemaan. Kaksi jalkaa lisää jotka eivät koskaan tule juoksemaan. Yksi suu lisää joka ei tule koskaan puhumaan. Ole kiltti, kuka tahansa oletkin joka luet tätä merkintää, laita tämä omaan päiväkirjaasi! kiitos.

(Totuus: Aborttia ei tule ottaa kevyesti; se ei ole ehkäisykeino. Kuitenkin jos äidin ja/tai sikiön henki on raskauden takia vaarassa, lapsi syntyisi vaikeasti vammautuneena, tai jos äidin elämäntilanteen takia ei yksinkertaisesti ole mahdollista huolehtia lapsesta, herää kysymys, miksi maailmaan pitäisi saattaa yksi ei-haluttu ihminen lisää kasvattamaan jo nyt liiallista populaatiota entisestään. Onko jokainen sellainen hukattu mahdollisuus, jolloin olisi mahdollista antaa alku uudelle ihmiselämälle, murha? Keskenmeno, masturbointi, ehkäisy, sterilisaatio, abortti, murhia kaikki? Eikö lapsi ole lapsi, vasta kun potentiaalinen lapsi, oli se sitten sikiö tai pelkkä haave tulevan äidin päässä, muuttuu halutuksi ja toivotuksi lapseksi?)

Jos luit loppuun asti..liitä omaan päiväkirjaasi.