IRC-Galleria

They say you're dead. October 14th, 9:13pm and they switched off the whatever-machines keeping you alive.

As if I'd care. You were mere a walking corpse after all. I never cared.

I hate you.

I hate your fucking inhumanity; your numbness, whether I insult you or kiss you. You were cold and now your body's cold too, so doesn't it suit you well, Odagiri?

I'm not gonna use your first name again. You disgust me, so why would I bother calling you Ryu? It makes me cry, it makes me fucking cry and I'm hating you even more. What gives you the right to make me cry? I don't want to. I'm not good with feelings like these.

Tell me, tell me why did you fucking die on me?!

I hate you.

I miss you.


.
.
.

Minulla on tylsää joten ajattelin tylsyydessä kirjoittaa jotakin joka ei ehkä kaikkien mielestä olisi tylsää mutta monen mielestä olisi kuitenkin. Jännittävää.

Harmittaa että on kyyninen, kakskymppinen poitsu. Väliin tekee vielä mieli angstailla mutta se on vähän turhan nähtyä. Ei nyt mitään siis "yhyy vanhemmat on perseestä ja kukaan ei rakasta ja sidukka kaatu maahan ja masentaa kun se poitsu ei tykkää"-tyylistä ribanotsia mitä esiteinien suusta pääsee harva se päivä "kun pillu on kuin sitruuna kun se Jartsa ei räplää, tai sit se räplää kokoajan eikä sekää oo kivaa :( Kun tahtos vaan kattoo sitä kivaa leffaa jossa on se söpö poitsu mut sit se vaa hiplaa eikä voi keskittyy, vaikken mä muutenkaa jaksa kyl sitä leffan juonta seurata mut sen yhden sixpack on aika grau ;)"

Eli joo. Tekisi mieli välillä vääntää joku älyttömän fiksu, pitkä paatoksentäytteinen setti siitä kuinka ahdistaa tämä nykymaailman meno ja on ongelmia lähtöön jos toiseenkin, eikä kaupastakaan saa niitä lempparikarkkeja ja tupakka on kallista ja afrikkalaiset kuolee nälkään ja mielentilan syvyys alkaa lähennellä joutomaata koska on kuluttanut kaiken loppuun eikä just nyt vaan sit millää jaksais.

Jos olisi 15-vuotias voisi itkeä ties mistä. Kiusataan koulussa kun on pinkit alkkarit, tyttö ei tykkää, pippeli on pieni ja laukeaa reisille, ei tiedä miksi haluaa isoksi ja näin edelleen.
Sit jos sitä tekee 20-vuotiaana niin seuraavana päivänä alkaa ahdistamaan kun laukoi sellaista säälittävää itqparqvinq-settiä eikä kehtaa edes galleriaan kirjautua sillä pelolla että joku on nähnyt tekstin, saati sitten kommentoinut sitä ja sitten joutuukin selittämään että koki vain hetkellisen mielenhäiriön.

Sitten sitä mennäänkin normaalille urille, että maksa sanoo poks niinkuin sen kaljan korkki, koska vittua sitä iso mies jaksa surra tahi hakea apua tahi itkeä kuin pienimunainen nysä. Sitten dokataan viikko putkeen ja kerrotaan kuinka kliffaa on kun kaikki frendit pusuttelee sun kanssa ja on fantsuu olla kännisssääääääää~

Tai sitten alkaa itkeä kaikille kaikesta mahdollisesta ja kaikkien edessä kokeilee hirttosilmukoiden tekoa. Vielä varmasti niin että jokaikinen varmasti näkee mitä tekee, ettei kellekään nyt sitten yhtään millään tavoin jää epäselväksi että kyllä, minua ahdistaa ja pelottaa ja haluan sääliä ja huomiota joten kertokaa kaikki miten olen erityinen ja tärkeä ja ihana ihminen jota rakastatte koska muuten mä vittu tapan itseni ja joudutte siivoamaan mun paskat lattialta (huom! kuollessa suoli valahtaa ja ulosteet valuvat pois suolistosta, miettikää sitä kun haluatte ripustaa itsestänne uuden lampun).

Eikä sitä vitun angstausta kuunnellakaan jaksa, kun tietää aikuisena että se on vain sitä helvetin teinimaailman hormonihyrrää mille ei voi mitään. Sitten vain nyökyttelee ja myötäilee joka vitun juttua vaikka tekis mieli vaan lähteä paikalta kun ei jaksa aikaansa siihen kuluttaa. Ja sitten itketään kuinka ei ole empatiakykyä "eikä vaan ymmärrä sitä tuskaa".

Joten ainoaksi fiksuksi ideaksi jää: Pidä kaikki sisälläsi, vittuile kaikille, naura angstaajille ja jos alkaa itseä niin mahdottoman loputtomasti ahdistaa, niin mene nurkkaan itkemään, kirjoita pari paskaa runoa, piirrä joku lapsi jolla on vatsa revitty auki ja sitten voit vaikka mennä antamaan äidille äitienpäiväkortin koska se työnsi sut vaginastaan vastuuntunnottomasti ulos, se plotko.

Perkele.

Mielessäni vallitsee sellainen olo, joka saavuttaa minut jok' ikinen torstai kello 23:00:n jälkeen suljettuani television. Silloin pieni huoneeni tuntuu äärettömän suurelta, sänkyni jopa Boris seuranani kovin pineltä ja kuollut kukka niin elottomalta kuin se vain olla voi - vaikka sillä on nimikin.

Nimen omaavat oliot kun, kappas vain, tuppaavat toisinaan kuolemaan. Niin voi käydä myös abstrakteille mutta globaaleille käsittelille, jotka vallitsevat yhteinäisinä olotiloina suljetuissa verenkiertojärjestelmissämme. Näiden asioiden nimeäminen ja ääneen lausuminen vaarantavat yksityisyyden suojan sekä hajotessaan vievät kaiken hetkeksi mukanaan. Kiinniottaminen on lähes mahdotonta.

Joo huomenna illalla sessiointia.. ^^ huhhuh oon innoissani kyllä. Vihdoin! Huomenna en mee skoleen ja lataudun huolella, henkistä ja fyysistä hellintää itelle ja jotain rentouttavaa ja luovan olotilan hakemista tulee kyl tänään ja huomen!

Luovuudesta, tajunnanvirrasta ja luovasta työstä kertovaa biisiä siis sessioidaan. Kertsi pitää vielä yhdessä kehitellä paikan päällä. Jotain ideaa on itellä ainakin siihenkin.

Täs on rimes, diggaan ite aika paljon, syntyivät miltei kokonaan tosta vaan flow'lla:

Tuijotan tyhjää paperii
ja luovuus lähtee lätkii //
ei mitään lauseen pätkii
luotan flouwi-kaveriin //
sanoja sanojen perään
ku rullais lankakerää //
sen loppuun kelaan, sit en kelaa
ja talteen kerään //
mistä kirjottais
en ainakaan hikipinkona //
kenkiäni kiillota
tai kritiikil hiillosta //
tää on sanomaton laulu
tyhjästä nyhjästy //
helppoo ku mikä
eikä koskaan kyllästy //
mut aina yllättyy
ku antaa kynän ohjata //
kaukaa haettuu settii
sieltä sydämen pohjalta //
suoraan alitajunnast
alitajuttavaa //
sykkii kertomus vai
pelkkii ajatuksii vaan //
mut tää virtaa
voi astuu ulos epävirasta //
tuuli keinuttaa
oon ku panaman kanava
virassaan //
luomisen riemusta
teen kaiken taiteen eteen //
täl luoval hetkisellä
artisti saa peitteen //

Mahdollista kertsimatskua:

Sielun sadetta maailmalle //
luon ja tieni merkitsen
maailmankartalle //
runotulitus taivaalle
ja vapaana lennetään //
luovan työn voimin
kauneuteen herätään //

Vittu ku ei oo skanneria

Annoin tälle mielijohteelle syyksi valheen
"olis ihan kiva saada oma ylioppilaskuva nettiin"
- näytän siinä kovin erilaiselta
jotenkin komealta

Hehheh
- Oikeasti aattelin kuitenkin iskeä kasvoni kiinni
huoneenlämpöiseen lasilevyyn
ja ikuistaa tän transsin

Haluun sit merkata niihin kuviin tussilla
mun hymykuoppien poikkeuksellisen käyttäytymisen
ja leveillä sulle vielä vähän lisää

Halusin myös kirjoittaa tällaisen nokkelahkon
tajunnanvirtarunon, koska se tuntuu juoruavan pelkästään tästä hetkestä, näistä fiiliksistä

En oo koskaan tehnyt tätä
ja nyt tuntuu aivan saatanan vapauttavalta purkaa mieltä

Just rakastelin kaiken logiikan mukaan jumalaa
- Mites sulla on mennyt?

Mut toisaalta mä kuitenkin uskon
ettei jumala
saati painovoima (tää on suora, anglistinen vihjaus)
oo tällä kertaa vastuussa mun olosta

Tää taitaa johtua susta.