Olenpas poikkeuksellisesti kovin aamuvirkku. Ilman herätyskelloa hereillä ennen aamuseitsemää. Terveenä vieläpä. Tämä lienee jonkinsorttinen ennätys. Yleensä lojun perse homeessa iltapäivään asti. No, vahinkoja sattuu ja tekevälle tapahtuu. Yleensä ongelma on korjattu kalsareita vaihtamalla.
En edes ole keksinyt mistä kirjoittaisin, haluan vain saada tämän julkaistua, mielelläni ennen puoli kahdeksaa, että voisin päteä olleeni tuolloin jo hereillä. Ja kyllä, se jos jokin on kehuskelemisen arvoinen asia maassa jossa normaali ikäiseni on tähän aikaan jo töissä viitenä päivänä viikosta.
Mutta nyt on lauantai. Normaali ikäiseni on mennyt nukkumaan muutama tunti sitten ja herää tajuttomassa krapulassa joskus puolenpäivän aikaan.
Enkä edes yleistä koskaan, jokainen Suomalainen on alkoholisti ja vaimonhakkaaja. Haistakaa vittu.
Mutta oli miten oli, olen hereillä. Nyt pitäisi saada aikaa palamaan jotenkin. Musiikki nyt on itsestäänselvyys, mutta en jaksaisi laittaa X-boxin virtakaapelia paikoilleen. Pitäisi nousta ylös tuolilta sitä varten, joten luonnollisesti se on poissa pelistä. Sama koskee kirjahyllyä. Tekemiseni rajoittuvat siis tietokoneen välittömään lähiympäristöön.
Ehkäpä selailen päämäärättömästi internettiä seuraavat kahdeksantoista tuntia. Se olisikin uutta ja erilaista.
Olen lievästi huolestunut, mielenkiintoista arkeani ja ratkiriemukkaita rutiinejani uhkaa muutos huomenna. On olemassa pieni (joskin huomioitavan suuri) riski että joudun poistumaan ulkomaailmaan. Kaikkien noiden puolikuolleina vaeltavien ihmisraunoiden keskelle.
Ajatus kylmää kovin. Kerron tästä jo etukäteen, siltä varalta että huomenna minua kohtaa jokin ikävä onnettomuus joka vie kirjoituskykyni. Olen huomannut että tyhmyys tarttuu, ja olen kuitenkin ehkä menossa Nokian keskustaan, tyhmyyden kymmentuhatpäisen tiivistymän keskelle.
Enkä yleistä! Imekää persettä, kännäävät juntit.
Mikäli en palaa, perustakaa minulle sellainen teennäinen ja rasittava muistoyhteisö, johon puolitutut pääsevät kirjoittamaan itkuhymiöitä ja kertomaan kuinka eivät koskaan oikeasti tunteneet minua.
Mutta sainpahan aikaiseksi riviä enemmän tekstiä heti aamusta. Ehkä keksin päivän mittaan jotain kirjoitettavaa ja saatte kaksi kirjallista mestariteosta samana päivänä.
