IRC-Galleria

Perjantaina 13. huhtikuuta vietetään valtakunnallista Tapaturmapäivää. Tapaturmapäivän teemalla Ennakoi, etteivät jäisi viimeisiksi sanoiksi kiinnitetään huomiota arjen tilanteisiin, joissa hetken harkinnalla voi olla suuri merkitys.

Käy ehdottamassa kuolemattomia viimeisiä sanoja Tapaturmapäivän Facebook-sivuilla. Parhaita ehdotuksia käytetään ensi vuoden kampanjassa.

112-päivä on valtakunnallinen hätänumeropäivä, jolloin puhutaan arjen turvallisuudesta ja siitä, miten jokainen voi osaltaan huolehtia turvallisuudesta. Tavoitteena on tehdä Suomesta Euroopan turvallisin maa.

Useilla paikkakunnilla järjestetään tapahtumia, joiden tavoitteena on kiinnittää ihmisten huomio vahinkojen ja onnettomuuksien ennaltaehkäisemiseen. Monet tapaturmat, tulipalot ja rikokset on vältettävissä suunnitelmallisella toiminnalla. Lisäksi 112-päivänä jaetaan tietoa ja opastetaan ihmisiä toimimaan oikein hätätilanteissa.

112-päivä muistuttaa tietysti myös hätänumerosta 112 ja siitä, että tämä numero toimii kaikissa EU-maissa. Hätänumeroon soittamisesta opastetaan: milloin on tärkeää soittaa ja missä tilanteissa kannattaa valita jokin toinen numero. Hätätilanteessa 112 numeroon soittamista ei kannata epäröidä!

112-päivää vietetään eri puolilla Suomea joka vuosi helmikuun 11. päivänä. Sitä on vietetty Suomessa jo vuodesta 1997. Tapahtumajärjestäjinä toimivat eri turvallisuustoimijat yhdessä.



Käy katsomassa linkistä mitä tapahtumia paikkakunnallasi järjestetään:
http://www.112-paiva.fi/fi/paasivu/etusivu.html

http://www.myspace.com/themastervolume

KUUNTELE !

Olin täyttänyt muutama päivä sitten seitsemän ja oli ensimmäinen koulupäivä. Luokkahuoneen ikkunasta tulvi auringonpaiste ja sisältä kuului lasten iloinen mekastus. Opettaja ei ollut vielä tullut paikalle. Katsoin ympärilleni ja huomasin kuinka toiset lapset pyöriskelivät pulpeteissaan, kun taas toiset istuivat hiljaa mietiskellen. Istuin uteliaana odotellen mitä tuleman pitää. Tunnelma oli hauska ja odottavainen.

Sitten kuulimme tomerat askeleet käytävästä, kops kops kops. Opettaja saapui sinisessä mekossaan luokkaan ja pyysi oppilaita seisomaan. Niinhän me teimme ja vilkuilimme toisiamme.

- Hei minä olen Maarit, istukaa, opettaja hihkaisi.

Niin me istuimme ja jatkoimme iloista juttelua. Nostin jalat pulpetin päälle ja otin rennon asennon. Tämäkös sai opettajan pahalle päälle.

- Jalat pois pulpetilta, Maarit huusi vihaisena
- Jos minä olisin johtaja, johtaisin muita niin kuin he haluaisivat tulevan johdetuiksi, enkä niin kuin minä itse haluaisin, vastasin tomerasti.

En ymmärtänyt mitä pahaa oli jalkojen pitämisessä pulpetin päällä, kun se oli mielestäni hauska ja rento asento. Myöskään pulpetti ei likaantunut kun minulla ei ollut kenkiä jalassa.

Opettaja naurahti ja käski tomerasti uudelleen. En vieläkään ymmärtänyt miksi pitäisi, eikä hän koskaan selittänyt syytä. Näin oli hänelle joskus kauan sitten opettanut joku muu opettaja, joka oli oppinut sen joltain muulta, joka oli oppinut sen joltain muulta... että on väärin olla rennosti kun istuu pulpetissa. Kaikki opettajat olivat oppineet tämän kyseenalaistamatta toimintatapaa koska pitivät vanhempaa viisaampana ja suurempana auktoriteettina, olihan kunnioitusta ja tottelevaisuutta opetettu jo pienestä pitäen.

Elämä kulki menojaan. Ala-aste siirtyi ylä-asteeksi ja aloin kiinnostumaan palomiehen hommista. Maarit joka oli nyt luokanvalvojani oli sitä kovasti vastaan ja hänen mielestään tuhlaisin vain lahojani.

- Sinun kannattaisi mennä opiskelemaan yliopistoon ja hankkia kunnon paperit, hän sanoi.

Kävimme asiasta useita kiistelyjä, mutta pidin pääni. Päätin elää omaa elämääni ja toteuttaa omia unelmiani, enkä elää Maaritin toiveiden mukaan.

Pääsinkin lopulta palomieheksi ja vuodet vierivät. Olin jo 25-vuotias kun yhtenä kesäisenä päivänä saimme hälytyksen hiekkatielle, joka sijaitsi puiston vieressä. Ajoimme paikalle. Näin onnettomuuspaikalla kaksi autoa, toinen oli kyljellään ojassa ja toinen paloi katollaan. Juoksin punaisen katollaan olevan auton luo ja aloin vetämään vielä sisällä olevaa naista pois päin autosta. Sain hänet vedettyä tien sivuun ja tarkistin pulssin. Sydän oli lakannut lyömästä ja hengitys ei kulkenut. Rupesin antamaan tekohengitystä. Minuutit vierivät ja lopulta tekohengitys auttoi, hän alkoi hengittää. Siinä samassa huomasin, että pelastamani nainen oli Maarit, tuo samainen opettaja jonka kanssa olin tapellut paljon kouluaikana. Maaritin suu kääntyi suureen hymyyn ja hän kiitti minua hiljaisella äänellä. Samassa suuri taakka putosi niskoiltani ja tajusin, että olin ihan turhaan kantanut syyllisyyttä siitä, että tein mitä itse halusin. Jos en olisi mennyt palomieheksi Maarit ei olisi enää elossa.

Tapahtumasta on kulunut muutama kuukausi ja vieläkin muistelen niitä aikoja kun olin nuori. Ymmärrän nykyään vieläkin paremmin mitä on olla itsenäinen ja toteuttaa omia unelmiaan. Ihminen ei vaan voi elää toisten elämää, vaan pitää elää omaa elämäänsä.

Toivon hartaasti, että ympärillä oleva maailma vielä muuttuu. Vielä on tehtävä työtä. Näen, että tulevaisuudessa saamme johtajia jotka johtavat ihmisiä auttaen ja opastaen, eikä määräten ja lakeja säätäen. Se vaatii kuitenkin kaltaisiani nuoria.

Elä omaa elämääsi. Tavoita unelmasi. Johda opastaen.

- Wespa

Olin saleen joku sankari mun unessa :D
Pelastin universumin ja kaikkee~

Uhrauduin urhoollisesti vieläpä!

- - - - - - -

siis kylläh.

EDIT:// Nii ja itkuparku, aamulla ku heräsin niin olin repiny vatsani ihan verille! D*: Vähän liian tosissani otin uneni ja kuolemani siinä. XD

Sometimes we find the answer might be beautiful
Find it and lost it again, it's not worth it
Sometimes we give it all up, hit the ground once too hard
Should we stand up again, is it worth it?

kertosäe:
Scream
Can I scream?
Can I breath?
Will I become one of those human aliens?

Pack all your bags, say goodbye to your family
Who told you there's something new, something better?
Close your eyes when something scares you
And if you feel lost pull the trigger. I'll bet you feel different

kertosäe

kertosäe (2x)