Vihdoin löysin kämpän! Kaksio, ihana parveke ja ylin kerros. Janikin näkee sen launataina, jos pääsee lomille. Se on tosi hyvässä kunnossa, ja vuokra on sen mukanen.. Mut eiköhän se siitä ku Jani menee töihin armeijan jälkeen ja mä koitan löytää sen mitä haluun oikeesti tehdä isona. Mua ärsyttää, että ton armeijan takia oon joutunu tekeen tän kaiken yksin. Niinku asunnon ettimisen, tukien hakemisen, suunnittelut miten pärjätää yms. Toisaalt se saa mun olon tuntuun hyvältä, ku saan valmistella täällä meidän tulevaisuutta. Pitää saada äkkii tavarat kasaan ullakolta (nykyisestä kämpästäni) Että päästään muuttamaan mahdollisimman nopeeta.
