Tiedot
- Luokittelu
- Elämänkatsomus ja filosofia
- Perustettu
- 8.3.2007
- Koko
- 169 jäsentä
- Tyttöjä: 47 (28 %)
- Poikia: 122 (72 %)
- Keski-ikä
- 22,4 vuotta
- Otos: 110 jäsentä
- Tyttöjen keski-ikä: 21,4 vuotta
- Poikien keski-ikä: 22,8 vuotta
- Ylläpitäjä
- Astrofys
- Valvojat
- Wulfshade, Edheldude, PuPPyDog, Astrofys, Darvi, Thore, DrayZen, Artefakti
Jäsenet (169)
« Uudemmat
-
Vanhemmat »
Uskontonne on tuhottuPerjantai 30.03.2012 03:02
- Luokiteltu yhteisöihin
- Antiteismi Elämänkatsomus ja filosofia,
- Ateismi Elämänkatsomus ja filosofia,
- Jeesus on ainoa tie pelastukseen Elämänkatsomus ja filosofia,
- Kristinusko Elämänkatsomus ja filosofia,
- † uskon Jumalaan † Mielipiteet
Christopher Hitchens 1949-2011Perjantai 16.12.2011 23:11
Minulla ei ole tapana laatia muistokirjoituksia kuolleille julkisuuden henkilöille, joita en henkilökohtaisesti tuntenut ja pidän karoliinakestien muistoyhteisöillä huomiohuoraavia ihmisiä ärsyttävinä, mutta sen verran minulle tärkeä henkilö on poissa, että sanon muutaman sanan.
Eilen syöpään menehtynyt Christopher Hitchens oli kirjailija sekä yhteiskunta- ja kirjallisuuskriitikko, mutta minulle hän oli ennen kaikkea yksi "uuden ateismin" neljästä hevosmiehestä - itse asiassa suosikkini heistä.
En ollut jokaisesta Hitchensin yhteiskuntapoliittisesta näkemyksestä yhtä mieltä hänen kanssaan, mutta myös silloin, kun olin hänen kanssaan eri mieltä, halusin ehdottomasti kuulla hänen esittämänsä pointin loppuun asti. Hitchens oli taitava puhuja sekä retorisesti rikas kirjoittaja, joka suhtautui käsittelemiinsä asioihin aina ihailtavan intohimoisesti.
Aikana, jolloin ateismia ajetaan ahtaalle ja paheksutaan suvaitsemattomuudestaan, ja vahingollisten uskontojen suvaitseminen on pop, Hitchens ei pyydellyt anteeksi, vaan puolusti kirjaimellisesti hautaan asti kantaansa sekulaarina antiteistinä, joka vakaasti uskoi uskontojen olevan pahoja ja vahingollisia taikauskoja, jotka auttamatta seisovat ihmiskunnan kehityksen sekä hyvinvoinnin tiellä. Kunnioitin ja kunnioitan Christopherin vahvaa moraalista selkärankaa, vaikka en aina allekirjoittanutkaan hänen voimakkaita näkemyksiään täysin absoluuttisista moraaliarvioista.
Yhtään ylidramatisoimatta, tulen ikävöimään Christopher Hitchensiä, sekä kunnioittamaan hänen uraansa inspiroivana ajattelijana sekä antiteistinä, joka osoitti, että ihminen voi erottaa oikean väärästä ja toimia moraalisen selkärankansa mukaan ilman "yliluonnollista Pohjois-Koreaa vahtimassa taivaista".
Ja jos Jumala kuitenkin vastoin kaikkia todennäköisyyksiä on olemassa, olen varma, että Hitch on hänet jo murskannut debatissa.
Kiitos kaikesta, Hitch.
Eilen syöpään menehtynyt Christopher Hitchens oli kirjailija sekä yhteiskunta- ja kirjallisuuskriitikko, mutta minulle hän oli ennen kaikkea yksi "uuden ateismin" neljästä hevosmiehestä - itse asiassa suosikkini heistä.
En ollut jokaisesta Hitchensin yhteiskuntapoliittisesta näkemyksestä yhtä mieltä hänen kanssaan, mutta myös silloin, kun olin hänen kanssaan eri mieltä, halusin ehdottomasti kuulla hänen esittämänsä pointin loppuun asti. Hitchens oli taitava puhuja sekä retorisesti rikas kirjoittaja, joka suhtautui käsittelemiinsä asioihin aina ihailtavan intohimoisesti.
Aikana, jolloin ateismia ajetaan ahtaalle ja paheksutaan suvaitsemattomuudestaan, ja vahingollisten uskontojen suvaitseminen on pop, Hitchens ei pyydellyt anteeksi, vaan puolusti kirjaimellisesti hautaan asti kantaansa sekulaarina antiteistinä, joka vakaasti uskoi uskontojen olevan pahoja ja vahingollisia taikauskoja, jotka auttamatta seisovat ihmiskunnan kehityksen sekä hyvinvoinnin tiellä. Kunnioitin ja kunnioitan Christopherin vahvaa moraalista selkärankaa, vaikka en aina allekirjoittanutkaan hänen voimakkaita näkemyksiään täysin absoluuttisista moraaliarvioista.
Yhtään ylidramatisoimatta, tulen ikävöimään Christopher Hitchensiä, sekä kunnioittamaan hänen uraansa inspiroivana ajattelijana sekä antiteistinä, joka osoitti, että ihminen voi erottaa oikean väärästä ja toimia moraalisen selkärankansa mukaan ilman "yliluonnollista Pohjois-Koreaa vahtimassa taivaista".
Ja jos Jumala kuitenkin vastoin kaikkia todennäköisyyksiä on olemassa, olen varma, että Hitch on hänet jo murskannut debatissa.
Kiitos kaikesta, Hitch.
- Luokiteltu yhteisöihin
- Antiteismi Elämänkatsomus ja filosofia,
- Christopher Hitchens Fanclubit,
- Christopher Hitchens Kirjallisuus ja lehdet,
- Sananvapaus Elämänkatsomus ja filosofia,
- Sekulaari humanismi Elämänkatsomus ja filosofia
Jumalaa tuskin on olemassa - ja vaikka olisikin, ei hän olisi palvomisen arvoinen jumala 2/2Torstai 03.11.2011 23:32
Jos maailmankaikkeus on monimutkainen ja kaikella monimutkaisella on oltava seppänsä, onnhan monimutkaisen maailmankaikkeuden sepällä oltava seppänsä, koska monimutkaisen maailmankaikkeuden sepänhän on oltava monimutkainen voidakseen luoda maailmankaikkeuden. Jos taas teisti pitää Jumalaa poikkeuksena säännöstä, jonka mukaan kaikella kompleksisella on oltava seppänsä, hän myöntää, että tuolle säännölle on mahdollista olla olemassa poikkeus tai poikkeuksia ja tämä poikkeus voi siis ihan yhtä hyvin olla itse luonto. Lisäksi, tätä teoriaa tukee olemassaoleva todistusaineisto. Ei siis taaskaan ole mitään syytä etsiä vastausta mistään pidemmältä kuin suoraan oman nenän edestä.
Todisteita himoaville ei-uskoville on jokaisella teistillä kuitenkin esittää oma ihmekokemuksensa, joka heidän mukaansa aukottomasti todistaa meitä suuremman, yliluonnollisen voiman eksistenssin. Nämä ovat yleensä kertomuksia siitä, miten rukous on käynyt toteen, tai sairas on parantunut pyhän hengen voimalla, tai muuta vastaavaa. On käsittämätöntä, miten asiaa, jota itsessään ei olla todistettu, voidaan pitää todisteena yhtään mistään. Vain hyväuskoinen ja älyllisesti epärehellinen hölmö uskoo näin. Selityksiä sille, että rukous kävi toteen tai sairas parantui, voi olla noin miljoona ja ne kaikki tulisi käydä perusteellisesti läpi ennen kuin voitaisiin perustellusti osoittaa, että luonnonlakeja väännettiin ja kyseessä oli ihmeteko. Usein kertomuksien mukaan kuitenkin todennäköisin selitys tapahtuneelle on joko puhdas sattuma, tai jopa silkka huijaus. On hyvä ottaa huomioon, että sattumat ovat täysin luonnollisia ja arkisia tapahtumia ja ihmisten taipumukselle toistensa huijaamiseen meillä on olemassa historiankirjat täynnä näyttöä. Ihminen on myös taitava itsensä huijaamisessa ja koettu ihme voi vuosien varrella muuttua paljonkin, kun sitä on aina vähän viritetyin versioin kerrottu eteenpäin niin, että on itse alkanut uskoa omiin versioihinsa.
Eniten kuitenkin minua on aina kummastuttanut se, että miten ihmisillä, jotka eivät usko Raamatun sanaan, on todistustaakka kantansa suhteen. Jumalan sanaa julistavat kreationistit ovat hyvin taitavia vetoamaan tieteen tekemiin virheaskelmiin vuosien saatossa, perustellen niillä sitä, miksi eivät luota tieteelliseen todistusaineistoon. Tässäkään ei ole mitään järkeä. Raamattu on kirjoitettu monia tuhansia vuosia sitten, aikana jolloin meillä ei ollut käytössä nykyistä tietomääräämme, saati tutkimismetodeja maailman ilmiöille. Tiede on tehnyt virheitä, jotka on sitten aikojen kehittyessä korjannut. Tiede on siis itseään korjaava järjestelmä. Raamattu on sanasta sanaan sama kuin se oli silloin kun se "julkaistiin". Raamattu ei korjaa itse itseään. Looginen ja järjellään ajatteleva ihminen ei voi pitää Raamatun sanaa luotettavana sen valossa, että kehittyneempien aikojen tieteelliset metodit ovat todistaneet Raamatun kirjoittamiseen jälkeen tehtyjä hypoteesejä ja teorioita vääriksi. Jos tiede ei ole luotettava, koska se vuonna 2011 voi tehdä virheitä, millä logiikalla tuhansia vuosia sitten kirjoitettu Raamattu sitten voi pitää paikkansa tänä päivänä?
Todistustaakka kristinuskon suhteen on niillä, jotka perusteettomasti uskovat Jumala-hypoteesiin, ei niillä, jotka eivät usko.
Viimeisenä aseenaan teisteillä on vielä käytössä ässä hihassaan nimeltä moraali. Länsimainen moraalihan perustuu Raamattuun, eli uskonnon on oltava hyvä asia. Vai mitä? No ei. Uskonnot ovat kulttuurievoluution tuotosta ja Raamattu on kirjoitettu jo olemassaolleiden arvojen päälle. Kuinkas muutenkaan, ei sen sanomalla muuten onnistuttaisi saamaan ihmisiä sitä kannattamaan. Jos Raamattu olisi kauttaaltaan ihmisyhteisön arvojen vastaista, se ei saisi osakseen kannatusta, eikä ihmisten kontrollointi sen sanomalla olisi mahdollista. Ihminen on empaattinen eläin, koska evoluution myötä ihmisten altruistiset geenit ovat lisääntyneet, koska altruisestisesti toimivat ihmiset ovat sopeutuneet ympäristöönsä ja yhteisöönsä paremmin, kuin yhteisöään vastaan toimivat ihmiset. Syy, miksi minä en kiduta ihmistä hengiltä, on, että se tuntuu minusta pahalta. Minulla on empatiakyky, eli kyky asettua tuon kärsivän eläimen asemaan ja ymmärtää se, että aiheutan tarpeetonta mielipahaa ja kärsin tästä itse. Minä siis vältän toimimasta niin. Kissa voi kiduttaa hiiren hengiltä niin, että hiiri kituu, koska kissalla ei ole kykyä asettua tuon hiiren asemaan. Sellaisesta kyvystä ei ole kissalle hyötyä. Minä en siis tarvitse Jumalaa hengittämään niskaani toimiakseni sen mukaan, mikä oman moraalikoodistoni mukaan on oikein ja pyrkiäkseni välttämään tarpeettoman mielipahan aiheuttamista.
Viihdyttävänä huomiona muuten mainittakoon, että taivaspaikkaanhan riittää pelkkä ryövärin armo, eli se, että tulet uskoon ja kadut tekojasi kuolemasi hetkellä. Ei sillä ole väliä, olitko sinä lapsia hyväksikäyttävä sarjamurhaaja. Kadu tekojasi Jumalalle ja pääset hänen kanssaan paratiisiin. Koko elämänsä vahvan moraalisen selkärangan mukaan elänyt ateisti ei usko, eli päätyy helvettiin. Kuten jo aiemmin totesin, Jumalaa ei kiinnosta tekosi tai jaloutesi, Jumalaa kiinnostaa palvotko häntä vai et. Näiden sarjamurhaajien uhrit ovat varmaan rakastavalle Jumalalle iankaikkisen kiitollisia tästä. Eli ne, joiden anteeksiannolla pelkästään olisi mitään merkitystä. He vain eivät ole kykeneviä antamaan tekoa anteeksi, eli murhaajan katuminen on aivan merkityksetöntä.
Jumalaa tuskin on olemassa. Älä siis huoli kuolemanjälkeisestä, vaan keskity elämään maanpäällinen elämäsi oikeudenmukaisesti muita perusteettomasti vahingoittamatta ja ole yhteisöllesi hyödyksi.
Jos Jumala kuitenkin on olemassa, minä olen tyytyväinen ateismiini, sillä en halua päätyä ikuisuudeksi samaan tilaan Päivi Räsäsen ja muiden kristillisdemokraattien kanssa kuuntelemaan hengellistä humppaa, vaan haluan huomattavasti kiinnostavampien ja älykkäämpien ihmisten seuraan sinne alakertaan kuuntelemaan niitä hyviä bändejä.
Voitan joka tapauksessa.
Todisteita himoaville ei-uskoville on jokaisella teistillä kuitenkin esittää oma ihmekokemuksensa, joka heidän mukaansa aukottomasti todistaa meitä suuremman, yliluonnollisen voiman eksistenssin. Nämä ovat yleensä kertomuksia siitä, miten rukous on käynyt toteen, tai sairas on parantunut pyhän hengen voimalla, tai muuta vastaavaa. On käsittämätöntä, miten asiaa, jota itsessään ei olla todistettu, voidaan pitää todisteena yhtään mistään. Vain hyväuskoinen ja älyllisesti epärehellinen hölmö uskoo näin. Selityksiä sille, että rukous kävi toteen tai sairas parantui, voi olla noin miljoona ja ne kaikki tulisi käydä perusteellisesti läpi ennen kuin voitaisiin perustellusti osoittaa, että luonnonlakeja väännettiin ja kyseessä oli ihmeteko. Usein kertomuksien mukaan kuitenkin todennäköisin selitys tapahtuneelle on joko puhdas sattuma, tai jopa silkka huijaus. On hyvä ottaa huomioon, että sattumat ovat täysin luonnollisia ja arkisia tapahtumia ja ihmisten taipumukselle toistensa huijaamiseen meillä on olemassa historiankirjat täynnä näyttöä. Ihminen on myös taitava itsensä huijaamisessa ja koettu ihme voi vuosien varrella muuttua paljonkin, kun sitä on aina vähän viritetyin versioin kerrottu eteenpäin niin, että on itse alkanut uskoa omiin versioihinsa.
Eniten kuitenkin minua on aina kummastuttanut se, että miten ihmisillä, jotka eivät usko Raamatun sanaan, on todistustaakka kantansa suhteen. Jumalan sanaa julistavat kreationistit ovat hyvin taitavia vetoamaan tieteen tekemiin virheaskelmiin vuosien saatossa, perustellen niillä sitä, miksi eivät luota tieteelliseen todistusaineistoon. Tässäkään ei ole mitään järkeä. Raamattu on kirjoitettu monia tuhansia vuosia sitten, aikana jolloin meillä ei ollut käytössä nykyistä tietomääräämme, saati tutkimismetodeja maailman ilmiöille. Tiede on tehnyt virheitä, jotka on sitten aikojen kehittyessä korjannut. Tiede on siis itseään korjaava järjestelmä. Raamattu on sanasta sanaan sama kuin se oli silloin kun se "julkaistiin". Raamattu ei korjaa itse itseään. Looginen ja järjellään ajatteleva ihminen ei voi pitää Raamatun sanaa luotettavana sen valossa, että kehittyneempien aikojen tieteelliset metodit ovat todistaneet Raamatun kirjoittamiseen jälkeen tehtyjä hypoteesejä ja teorioita vääriksi. Jos tiede ei ole luotettava, koska se vuonna 2011 voi tehdä virheitä, millä logiikalla tuhansia vuosia sitten kirjoitettu Raamattu sitten voi pitää paikkansa tänä päivänä?
Todistustaakka kristinuskon suhteen on niillä, jotka perusteettomasti uskovat Jumala-hypoteesiin, ei niillä, jotka eivät usko.
Viimeisenä aseenaan teisteillä on vielä käytössä ässä hihassaan nimeltä moraali. Länsimainen moraalihan perustuu Raamattuun, eli uskonnon on oltava hyvä asia. Vai mitä? No ei. Uskonnot ovat kulttuurievoluution tuotosta ja Raamattu on kirjoitettu jo olemassaolleiden arvojen päälle. Kuinkas muutenkaan, ei sen sanomalla muuten onnistuttaisi saamaan ihmisiä sitä kannattamaan. Jos Raamattu olisi kauttaaltaan ihmisyhteisön arvojen vastaista, se ei saisi osakseen kannatusta, eikä ihmisten kontrollointi sen sanomalla olisi mahdollista. Ihminen on empaattinen eläin, koska evoluution myötä ihmisten altruistiset geenit ovat lisääntyneet, koska altruisestisesti toimivat ihmiset ovat sopeutuneet ympäristöönsä ja yhteisöönsä paremmin, kuin yhteisöään vastaan toimivat ihmiset. Syy, miksi minä en kiduta ihmistä hengiltä, on, että se tuntuu minusta pahalta. Minulla on empatiakyky, eli kyky asettua tuon kärsivän eläimen asemaan ja ymmärtää se, että aiheutan tarpeetonta mielipahaa ja kärsin tästä itse. Minä siis vältän toimimasta niin. Kissa voi kiduttaa hiiren hengiltä niin, että hiiri kituu, koska kissalla ei ole kykyä asettua tuon hiiren asemaan. Sellaisesta kyvystä ei ole kissalle hyötyä. Minä en siis tarvitse Jumalaa hengittämään niskaani toimiakseni sen mukaan, mikä oman moraalikoodistoni mukaan on oikein ja pyrkiäkseni välttämään tarpeettoman mielipahan aiheuttamista.
Viihdyttävänä huomiona muuten mainittakoon, että taivaspaikkaanhan riittää pelkkä ryövärin armo, eli se, että tulet uskoon ja kadut tekojasi kuolemasi hetkellä. Ei sillä ole väliä, olitko sinä lapsia hyväksikäyttävä sarjamurhaaja. Kadu tekojasi Jumalalle ja pääset hänen kanssaan paratiisiin. Koko elämänsä vahvan moraalisen selkärangan mukaan elänyt ateisti ei usko, eli päätyy helvettiin. Kuten jo aiemmin totesin, Jumalaa ei kiinnosta tekosi tai jaloutesi, Jumalaa kiinnostaa palvotko häntä vai et. Näiden sarjamurhaajien uhrit ovat varmaan rakastavalle Jumalalle iankaikkisen kiitollisia tästä. Eli ne, joiden anteeksiannolla pelkästään olisi mitään merkitystä. He vain eivät ole kykeneviä antamaan tekoa anteeksi, eli murhaajan katuminen on aivan merkityksetöntä.
Jumalaa tuskin on olemassa. Älä siis huoli kuolemanjälkeisestä, vaan keskity elämään maanpäällinen elämäsi oikeudenmukaisesti muita perusteettomasti vahingoittamatta ja ole yhteisöllesi hyödyksi.
Jos Jumala kuitenkin on olemassa, minä olen tyytyväinen ateismiini, sillä en halua päätyä ikuisuudeksi samaan tilaan Päivi Räsäsen ja muiden kristillisdemokraattien kanssa kuuntelemaan hengellistä humppaa, vaan haluan huomattavasti kiinnostavampien ja älykkäämpien ihmisten seuraan sinne alakertaan kuuntelemaan niitä hyviä bändejä.
Voitan joka tapauksessa.
- Luokiteltu yhteisöihin
- Antiteismi Elämänkatsomus ja filosofia,
- Ateismi Elämänkatsomus ja filosofia,
- Kristinusko Elämänkatsomus ja filosofia,
- Raamattu Kirjallisuus ja lehdet
Jeesus ei ole parasta huumettaPerjantai 14.10.2011 01:06
Mulla ei ollut töissä seuranani kuin omat ajatukset ja ne harhailivat pohtimaan eroja ja yhtäläisyyksiä päihteiden viihde- ja ongelmakäytön, sekä jumaluskojen välillä.
Mietin ensinnäkin vastausta kysymykseen, miksi niin moni entinen huumeiden ongelmakäyttäjä on löytänyt tiensä pelastukseen vasta uskon kautta, kun kaikki muut keinot on jo käytetty. Ateistisena skeptikkona kun kuitenkin epäilen "Jumalan parantavaa voimaa" ja epäilin syyn löytyvän muualta kuin yliluonnollisesta.
Uskoisin eron päihteiden viihdekäyttäjän ja ongelmakäyttäjän välillä olevan lähinnä siinä, että päihteiden ongelmakäyttäjälle hänen valitsemansa päihde tai päihteet ovat koko elämän keskipiste ja pääasiallinen hyvinvoinnin lähde, eikä päihteenkäytön ulkopuolelta löydy muita mielenkiinnon kohteita tai virikkeitä, kun taas viihdekäyttäjälle päihde on vain yksi mauste monista muistakin mausteista koostuvassa sopassa - ja päihdemauste voi olla jopa suhteessa hyvin pienen lisämaun tuoma ainesosa. Tämä voisi selittää sen, miksi päihteidenkäyttö sitten korvaantuu ongelmakäyttäjien keskuudessa Jeesuksella: "uudestisyntyneillä" uskovaisilla jumaluskolla on äärimmäisen kokonaisvaltainen rooli elämässä ja se vaikuttaakin jokapäiväisen toiminnan lähes joka osa-alueeseen. Se on siis ongelmakäyttäjälle tuon päihteen paikan ottava "pakkomielteen" kohde. Tapa vaan korvataan toisella. Voidaan väittää, että molemmille, sekä päihteille, että uskolle, on olemassa "oikeinkäyttönsä" ja "väärinkäyttönsä", sillä ihmisellä tulee olla oikeus tehdä omalla mielellään ja omalla kehollaan mitä haluaa, niin kauan kun se ei ketään muuta vahingoita, tai heidän vapauttaan rajoita. Virikerikasta elämää elävälle usko tuskin saa niin dominoivaa roolia arjessa ja elämässä, että siitä seuraisi merkittävää käytännön haittaa.
On kuitenkin otettava huomioon, että usko voi olla jopa kovia päihteitä vaarallisempi ihmiselle siinä mielessä, että, toisin kuin päihteiden kohdalla, ihminen ei itse tiedä milloin on saanut yliannostuksen Jeesusta.
Toisistaan voidaan erottaa järjestäytyneet uskonnot organisaatioina ja ihmisen henkilökohtainen spiritualismi, jotka eivät vaadi toinen toistaan toteutuakseen. Siinä ei ole mitään pahaa suoranaisesti, että ihminen löytää uskon, etsii sieltä itselle sopivat kohdat ja toteuttaa niitä omassa rauhassaan, muita satuttamatta ja tätä kautta löytää itselleen sisältöä elämään. Järjestäytyneet uskonnot vallankäytön välineinä ja poliittisina aseina ovat kuitenkin enemmän kuin vain sitä ja ovat pahimmillaan hyvin vaarallisia liikkeitä, joilla on tuhoisat seuraukset. Me emme kuitenkaan virallisesti tunne termiä "uskonnon ongelmakäyttö", emmekä myöskään usein osaa puuttua yksilön potentiaalisesti ongelmalliseen uskovaisuuteen, koska usko mielletään täysin henkilökohtaiseksi asiaksi, johon ei ole muilla puuttuminen ja oikeastaan uskon asioista keskusteleminen uskovaisen kanssa koetaan muutenkin enemmän tai vähemmän epämiellyttäväksi ja kiusalliseksi.
Kristinusko on Suomessa maallistunutta ja uskovaisuus on muutenkin väistyvä ilmiö - ja hyvä niin - eikä se ole potentiaalisena uhkana enää niin akuutti, kuin esimerkiksi islam voi olla ja pelkään pahoin, että tulee vielä olemaan. Tästä huolimatta myös kristinuskon piirissä on tapauksia, joissa uskon vallassa ollut äiti on surmannut tyttärensä, koska on ollut vakuuttunut tämän olleen pahojen henkien vallassa. Voidaanko asiasta syyttää yksinomaan nimenomaan ja vain uskontoa? Ei välttämättä, sillä nainen saattoi sairastaa muutakin mielisairautta ja uskonto oli vain tämän mielisairauden tuottama ylimääräinen sivuoire, mutta tosiasia on kuitenkin se, että näin tapahtui ja varmasti uskonsa nimissä näin toimiva ihminen on uskostaan keskustellut tuttavapiirinsä kesken. Onglemana on se, että kukaan ei ymmärrä puuttua kiihkeästi jumalaansa uskovan ihmisen höpinöihin, koska ei uskontoa edelleenkään osata nähdä tai kokea asiana, johon tulisi puuttua. "Kunhan ei minulle tule tuputtamaan", sanotaan. Me kuitenkin puutumme päihteiden ongelmakäyttöön tai ainakin keskustelemme asiasta, jos touhu vaikuttaa sellaiselta.
Tiettyjen huumaus- ja lääkeaineiden pitkään jatkunut väärinkäyttö myös tutkitusti vaurioittaa aivoja ja voi pahimmillaan aiheuttaa psykoosin, eli mielenterveyden häiriön, jossa ihminen ei kykene enää erottamaan todellisuutta epätodesta. Tässä vaiheessa kuvaan astuu Jeesus Kristus. Tällaisessa tilassa ihminen on täydellinen uhri uskonnon hyväksikäytettäväksi. Sitä ei myöskään paheksuta, tai koeta ongelmalliseksi, että psykoosioireistaan kärsivä hullu kiertää ympäri maata saarnaten psykoosioireistaan muulle kansalle, lapsille ja nuorillekin, julistaen sen hienoutta. Kyllä vapaassa maassa näin saa toimia, koska ketään ei pakoteta kuuntelemaan, mutta olisiko meidän syytä kollektiivina ihan tosissaan katsoa silmiin ilmiötä nimeltä uskonto, tutkia sitä, mitä se todellisuudessa on, ja ryhtyä toimenpiteisiin, jotta sen potentiaaliset haitat saataisiin minimoitua - koska niitä on? Mielestäni on moraalitonta, että on olemassa järjestö osana maamme valtiota - ja jonka sanomaa opetetaan lapsillemme kouluissa - joka häikäilemättömästi tällalailla hyväksikäyttää aivonsa pilanneita ihmisiä oman propagandansa levittämiseen ja taloudellisen hyödyn tavoittelemiseen.
Valtio ja uskonto on ensinnäkin erotettava toisistaan niin pian kuin mahdollista. Ihmisellä tulee olla oikeus syntyä tähän maahan ilman pakkokastoa ja ihmisellä tulee olla oikeus itsenäisesti tehdä päätös kirkkoon liittymisestä, sen sijaan, että päätös tehdään hänen puolestaan. On järjenvastaista, että tällainen asia ei ole ihmisen itsensä päätettävissä, vaan muissa käsissä. Moni vanhempi kuitenkin kuuluu kirkkoon, vaikka olisivat korkeintaan vain tapakristittyjä. Myös uskonnon opettaminen kouluissa on lopetettava ainakin sen nykyisessä muodossa. Uskontojen käsittely tulisi suunnata historian tunneille ja sen syntyä, syitä, sekä vaikutusmekanismeja tulisi käsitellä kyllä rehellisesti ja avoimesti, niitä uskonnolle itselleen epämiellyttäviä totuuksia peittelemättä. Mitään noitavainoja uskovaisia kohtaan ei tietenkään tule järjestää, sillä liiallinen nurkkaan ahdistaminen saa aikaan vain ongelmia, eivätkä marttyyriys ja uskovaisuus tunnetusti ole kovin hyvä yhdistelmä. Itsensä uskon kieltämiseen meillä ei ole keinoja, eikä meillä tulekaan kyllä olla keinoja kieltää ajatuksia (tietenkään), mutta todistetusti vahingollisen propagandan järjestäytyneen tuputtamisen kitkemiseen tulee.
Viimeiseksi, ympäristölle vahingollisesta uskonnosta tulee olla oikeus puhua avoimesti ja puhua ääneen, vailla pelkoa jumalanpilkka-syytteestä.
Palatakseni aiempaan esimerkkiuutiseen, jossa äiti tappoi saatanan vallassa olleen tyttärensä: kumpi oli jälleen muuten tarinan murhaaja, Jumalan, vai Saatanan soturi?
Mietin ensinnäkin vastausta kysymykseen, miksi niin moni entinen huumeiden ongelmakäyttäjä on löytänyt tiensä pelastukseen vasta uskon kautta, kun kaikki muut keinot on jo käytetty. Ateistisena skeptikkona kun kuitenkin epäilen "Jumalan parantavaa voimaa" ja epäilin syyn löytyvän muualta kuin yliluonnollisesta.
Uskoisin eron päihteiden viihdekäyttäjän ja ongelmakäyttäjän välillä olevan lähinnä siinä, että päihteiden ongelmakäyttäjälle hänen valitsemansa päihde tai päihteet ovat koko elämän keskipiste ja pääasiallinen hyvinvoinnin lähde, eikä päihteenkäytön ulkopuolelta löydy muita mielenkiinnon kohteita tai virikkeitä, kun taas viihdekäyttäjälle päihde on vain yksi mauste monista muistakin mausteista koostuvassa sopassa - ja päihdemauste voi olla jopa suhteessa hyvin pienen lisämaun tuoma ainesosa. Tämä voisi selittää sen, miksi päihteidenkäyttö sitten korvaantuu ongelmakäyttäjien keskuudessa Jeesuksella: "uudestisyntyneillä" uskovaisilla jumaluskolla on äärimmäisen kokonaisvaltainen rooli elämässä ja se vaikuttaakin jokapäiväisen toiminnan lähes joka osa-alueeseen. Se on siis ongelmakäyttäjälle tuon päihteen paikan ottava "pakkomielteen" kohde. Tapa vaan korvataan toisella. Voidaan väittää, että molemmille, sekä päihteille, että uskolle, on olemassa "oikeinkäyttönsä" ja "väärinkäyttönsä", sillä ihmisellä tulee olla oikeus tehdä omalla mielellään ja omalla kehollaan mitä haluaa, niin kauan kun se ei ketään muuta vahingoita, tai heidän vapauttaan rajoita. Virikerikasta elämää elävälle usko tuskin saa niin dominoivaa roolia arjessa ja elämässä, että siitä seuraisi merkittävää käytännön haittaa.
On kuitenkin otettava huomioon, että usko voi olla jopa kovia päihteitä vaarallisempi ihmiselle siinä mielessä, että, toisin kuin päihteiden kohdalla, ihminen ei itse tiedä milloin on saanut yliannostuksen Jeesusta.
Toisistaan voidaan erottaa järjestäytyneet uskonnot organisaatioina ja ihmisen henkilökohtainen spiritualismi, jotka eivät vaadi toinen toistaan toteutuakseen. Siinä ei ole mitään pahaa suoranaisesti, että ihminen löytää uskon, etsii sieltä itselle sopivat kohdat ja toteuttaa niitä omassa rauhassaan, muita satuttamatta ja tätä kautta löytää itselleen sisältöä elämään. Järjestäytyneet uskonnot vallankäytön välineinä ja poliittisina aseina ovat kuitenkin enemmän kuin vain sitä ja ovat pahimmillaan hyvin vaarallisia liikkeitä, joilla on tuhoisat seuraukset. Me emme kuitenkaan virallisesti tunne termiä "uskonnon ongelmakäyttö", emmekä myöskään usein osaa puuttua yksilön potentiaalisesti ongelmalliseen uskovaisuuteen, koska usko mielletään täysin henkilökohtaiseksi asiaksi, johon ei ole muilla puuttuminen ja oikeastaan uskon asioista keskusteleminen uskovaisen kanssa koetaan muutenkin enemmän tai vähemmän epämiellyttäväksi ja kiusalliseksi.
Kristinusko on Suomessa maallistunutta ja uskovaisuus on muutenkin väistyvä ilmiö - ja hyvä niin - eikä se ole potentiaalisena uhkana enää niin akuutti, kuin esimerkiksi islam voi olla ja pelkään pahoin, että tulee vielä olemaan. Tästä huolimatta myös kristinuskon piirissä on tapauksia, joissa uskon vallassa ollut äiti on surmannut tyttärensä, koska on ollut vakuuttunut tämän olleen pahojen henkien vallassa. Voidaanko asiasta syyttää yksinomaan nimenomaan ja vain uskontoa? Ei välttämättä, sillä nainen saattoi sairastaa muutakin mielisairautta ja uskonto oli vain tämän mielisairauden tuottama ylimääräinen sivuoire, mutta tosiasia on kuitenkin se, että näin tapahtui ja varmasti uskonsa nimissä näin toimiva ihminen on uskostaan keskustellut tuttavapiirinsä kesken. Onglemana on se, että kukaan ei ymmärrä puuttua kiihkeästi jumalaansa uskovan ihmisen höpinöihin, koska ei uskontoa edelleenkään osata nähdä tai kokea asiana, johon tulisi puuttua. "Kunhan ei minulle tule tuputtamaan", sanotaan. Me kuitenkin puutumme päihteiden ongelmakäyttöön tai ainakin keskustelemme asiasta, jos touhu vaikuttaa sellaiselta.
Tiettyjen huumaus- ja lääkeaineiden pitkään jatkunut väärinkäyttö myös tutkitusti vaurioittaa aivoja ja voi pahimmillaan aiheuttaa psykoosin, eli mielenterveyden häiriön, jossa ihminen ei kykene enää erottamaan todellisuutta epätodesta. Tässä vaiheessa kuvaan astuu Jeesus Kristus. Tällaisessa tilassa ihminen on täydellinen uhri uskonnon hyväksikäytettäväksi. Sitä ei myöskään paheksuta, tai koeta ongelmalliseksi, että psykoosioireistaan kärsivä hullu kiertää ympäri maata saarnaten psykoosioireistaan muulle kansalle, lapsille ja nuorillekin, julistaen sen hienoutta. Kyllä vapaassa maassa näin saa toimia, koska ketään ei pakoteta kuuntelemaan, mutta olisiko meidän syytä kollektiivina ihan tosissaan katsoa silmiin ilmiötä nimeltä uskonto, tutkia sitä, mitä se todellisuudessa on, ja ryhtyä toimenpiteisiin, jotta sen potentiaaliset haitat saataisiin minimoitua - koska niitä on? Mielestäni on moraalitonta, että on olemassa järjestö osana maamme valtiota - ja jonka sanomaa opetetaan lapsillemme kouluissa - joka häikäilemättömästi tällalailla hyväksikäyttää aivonsa pilanneita ihmisiä oman propagandansa levittämiseen ja taloudellisen hyödyn tavoittelemiseen.
Valtio ja uskonto on ensinnäkin erotettava toisistaan niin pian kuin mahdollista. Ihmisellä tulee olla oikeus syntyä tähän maahan ilman pakkokastoa ja ihmisellä tulee olla oikeus itsenäisesti tehdä päätös kirkkoon liittymisestä, sen sijaan, että päätös tehdään hänen puolestaan. On järjenvastaista, että tällainen asia ei ole ihmisen itsensä päätettävissä, vaan muissa käsissä. Moni vanhempi kuitenkin kuuluu kirkkoon, vaikka olisivat korkeintaan vain tapakristittyjä. Myös uskonnon opettaminen kouluissa on lopetettava ainakin sen nykyisessä muodossa. Uskontojen käsittely tulisi suunnata historian tunneille ja sen syntyä, syitä, sekä vaikutusmekanismeja tulisi käsitellä kyllä rehellisesti ja avoimesti, niitä uskonnolle itselleen epämiellyttäviä totuuksia peittelemättä. Mitään noitavainoja uskovaisia kohtaan ei tietenkään tule järjestää, sillä liiallinen nurkkaan ahdistaminen saa aikaan vain ongelmia, eivätkä marttyyriys ja uskovaisuus tunnetusti ole kovin hyvä yhdistelmä. Itsensä uskon kieltämiseen meillä ei ole keinoja, eikä meillä tulekaan kyllä olla keinoja kieltää ajatuksia (tietenkään), mutta todistetusti vahingollisen propagandan järjestäytyneen tuputtamisen kitkemiseen tulee.
Viimeiseksi, ympäristölle vahingollisesta uskonnosta tulee olla oikeus puhua avoimesti ja puhua ääneen, vailla pelkoa jumalanpilkka-syytteestä.
Palatakseni aiempaan esimerkkiuutiseen, jossa äiti tappoi saatanan vallassa olleen tyttärensä: kumpi oli jälleen muuten tarinan murhaaja, Jumalan, vai Saatanan soturi?
- Luokiteltu yhteisöihin
- Antiteismi Elämänkatsomus ja filosofia,
- Ateismi Elämänkatsomus ja filosofia,
- Kristinusko Elämänkatsomus ja filosofia,
- Raamattu Kirjallisuus ja lehdet
Polta Koraani-päivä.Tiistai 07.09.2010 13:19
http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2010/09/1182538
"Haluamme näyttää, että islam on oikeasti paljon vaarallisempi ja väkivaltaisempi kuin ihmiset uskovat", Jones sanoo.
Polttamalla Koraaneja? :)
Kristityt taas vauhdissa rapakon takana. Tuo tempaus kertoo taas kristittyjen "rakkaudesta" lähimmäistä kohtaan :)
http://www.youtube.com/watch?v=3Tf9M9HRMWk
Uskonto kun uskonto, ei niistä näköjään seuraa kun vihaa maailmaan.
"Haluamme näyttää, että islam on oikeasti paljon vaarallisempi ja väkivaltaisempi kuin ihmiset uskovat", Jones sanoo.
Polttamalla Koraaneja? :)
Kristityt taas vauhdissa rapakon takana. Tuo tempaus kertoo taas kristittyjen "rakkaudesta" lähimmäistä kohtaan :)
http://www.youtube.com/watch?v=3Tf9M9HRMWk
Uskonto kun uskonto, ei niistä näköjään seuraa kun vihaa maailmaan.
- Luokiteltu yhteisöihin
- Antiteismi Elämänkatsomus ja filosofia,
- Hassut uskovaiset Muut,
- Islam Elämänkatsomus ja filosofia,
- Kristinusko Elämänkatsomus ja filosofia,
- Usko tappaa Terveys ja elämäntavat
The sins of our fathersTiistai 13.04.2010 22:25
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2010041211456665_ul.shtml
Katolinen kirkko: pyhyyden, puhdasoppineisuuden ja pedofilian tyyssija, joka kautta historian on tuottanut vain kärsimystä ja jarruttanut tieteen kehitystä puistattavin keinoin. Katolisen kirkon tapa käännyttää ihmisiä on ala-arvoinen; Afrikan köyhien maiden asukkaat saavat ruokaa ja lääkkeitä vasta kun ovat "kääntyneet" uskoon. Paavi on abortinestobunkkeristaan myös kieltänyt kondomien käytön maissa, jossa aids riehuu.
-
Katolinen kirkko ja sitä edustava(t) paavi Benedictus XVI, kardinaalit ja papit on saatettava edesvastuuseen teoistaan. Katolista kirkkoa on varjostanut pedofiilipappien synkkä pilvi jo vuosikymmenten ajan, mutta mitä tekee Vatikaani ja paavi, vaikka ovat olleet tietoisia tapahtuneesta? Eivät mitään, vaan hyssyttelevät ja sallivat selibaattilupauksen tehneiden pedofiilipappien jatkaa virassaan ja jatkaa lasten hyväksikäyttämistä. Nähtävästi paavi ei tiedä, että ihmisen yksi vahvin primitiivinen tarve, seksuaalisuus, vaatii toteuttamista, tapahtuipa se sitten oman käden, partnerin tai kuoripojan rektumin kautta. Siksi en käsitä, miksi papeilta vaaditaan selibaattilupausta, jota on lähes mahdoton pitää ja uhreiksi joutuvat lapset.
-
Hovisaarnaaja Raniero Cantalamessa rinnasti katolisen kirkon kohtaamaa kritiikkiä pedofiliakohusta juutalaisvainoon(Tarkoittiko Cantalamessa sitä, että papit jahtaavat kuoropyllyä kuin natsit juutalaisia toisen maailmansodan aikana?). On röyhkeää ja loukkaavaa verrata holokaustia katolisen kirkon kohtaamaan kritiikkiin, varsinkin kun se oli yhteistyössä natsien kanssa toisen maailmansodan aikana; kirkko tarjosi tukea sotarikollisille ja keksi teologisia perusteita juutalaisvainolle. Surullista, miten se nyt käyttää holokaustia kilpenään. Juutalaisten reaktio oli kiitettävä
-
En oikeasti näe mitään syytä, miksei paavia voitaisi laittaa edesvastuuseen pedofiilipappien suojelusta. Pelkkä anteeksipyyntö hyväksikäytetyille ei riitä. Uskonnollisilla johtajilla ja uskonnoilla ei ole mitään erityistä kritiikkisuojaa tai suojaa rikosoikeudellisesta vastuusta.
Katolinen kirkko: pyhyyden, puhdasoppineisuuden ja pedofilian tyyssija, joka kautta historian on tuottanut vain kärsimystä ja jarruttanut tieteen kehitystä puistattavin keinoin. Katolisen kirkon tapa käännyttää ihmisiä on ala-arvoinen; Afrikan köyhien maiden asukkaat saavat ruokaa ja lääkkeitä vasta kun ovat "kääntyneet" uskoon. Paavi on abortinestobunkkeristaan myös kieltänyt kondomien käytön maissa, jossa aids riehuu.
-
Katolinen kirkko ja sitä edustava(t) paavi Benedictus XVI, kardinaalit ja papit on saatettava edesvastuuseen teoistaan. Katolista kirkkoa on varjostanut pedofiilipappien synkkä pilvi jo vuosikymmenten ajan, mutta mitä tekee Vatikaani ja paavi, vaikka ovat olleet tietoisia tapahtuneesta? Eivät mitään, vaan hyssyttelevät ja sallivat selibaattilupauksen tehneiden pedofiilipappien jatkaa virassaan ja jatkaa lasten hyväksikäyttämistä. Nähtävästi paavi ei tiedä, että ihmisen yksi vahvin primitiivinen tarve, seksuaalisuus, vaatii toteuttamista, tapahtuipa se sitten oman käden, partnerin tai kuoripojan rektumin kautta. Siksi en käsitä, miksi papeilta vaaditaan selibaattilupausta, jota on lähes mahdoton pitää ja uhreiksi joutuvat lapset.
-
Hovisaarnaaja Raniero Cantalamessa rinnasti katolisen kirkon kohtaamaa kritiikkiä pedofiliakohusta juutalaisvainoon(Tarkoittiko Cantalamessa sitä, että papit jahtaavat kuoropyllyä kuin natsit juutalaisia toisen maailmansodan aikana?). On röyhkeää ja loukkaavaa verrata holokaustia katolisen kirkon kohtaamaan kritiikkiin, varsinkin kun se oli yhteistyössä natsien kanssa toisen maailmansodan aikana; kirkko tarjosi tukea sotarikollisille ja keksi teologisia perusteita juutalaisvainolle. Surullista, miten se nyt käyttää holokaustia kilpenään. Juutalaisten reaktio oli kiitettävä
-
En oikeasti näe mitään syytä, miksei paavia voitaisi laittaa edesvastuuseen pedofiilipappien suojelusta. Pelkkä anteeksipyyntö hyväksikäytetyille ei riitä. Uskonnollisilla johtajilla ja uskonnoilla ei ole mitään erityistä kritiikkisuojaa tai suojaa rikosoikeudellisesta vastuusta.
- Luokiteltu yhteisöihin
- Antiteismi Elämänkatsomus ja filosofia,
- Ateismi Elämänkatsomus ja filosofia,
- Katolilaisuus Elämänkatsomus ja filosofia,
- Paavi Fanclubit
Ateismi ja antiteismiKeskiviikko 10.03.2010 08:42
Olen viime päivinä huomannut että ihmiset pitää näitä asioita täysin samana. Helsingin sanomien mielipideosastolla on ollut pitkään keskustelua ns. uusateismista. Keskustelussa on puhuttu antiteismistä koko keskustelun ajan, mutta ilmiöstä on käytetty nimitystä uusateismi.
Minua hieman häiritsee tämä näin suvaitsevaisena ateistina. En halua että minut rinnastetaan antiteistien perin värikkääseen joukkoon. Valaisenpa nyt hieman asioiden eroja.
Ateismi (a- (ei) theismos (jumala)) eli jumalattomuus tarkoittaa jumalauskon puuttumista tai käsitystä, jonka mukaan jumalia ei ole olemassa.
Antiteismi (anti (vastaan/vastakohta) theismos (jumala)) on aktiivista uskonnon vastustamista erinäisin perustein. Nykyään yleisimmät perusteet on uskonnon syrjivä asenne naisia ja homoseksuaaleja kohtaan. Toinen on todistusaineiston puute yliluonnolliselle.
Mikä näillä on ero?
Ateisti ei usko, mutta ei välitä jos joku muu uskoo, ja kunnioittaa myös eri näkemyksen omaavia ihmisiä.
Antiteisti pitää uskoa haitallisena yhteiskunnallisella ja yksilöllisellä tasolla, ja on siksi uskontoja vastaan.
Näistä kahdesta olen ateisti. Minua itseä on aina kiehtonut erilaiset elämänkatsomukset, ja keskustelen näistä mielelläni. Olen avoin kaikelle uudelle ja sen sijaan että kieltäisin uskonnot, haluaisin että niitä olisi mahdollisimman monta. Se on vaan rikkautta. Ottaen huomioon että uskonto ja kulttuuri on poikkeuksetta sidottuna toisiinsa, uskontojen vähentäminen vähentää kulttuurillista monimuotoisuutta.
Kunnioitan uskovia silloin kun he kunnoittavat uskomattomuuttani. Molemminpuolinen kunnioitus on rauhan, ymmärryksen ja yhteiselon ehto.
Tarkemmin aiheesta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ateismi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskontokritiikki
http://fi.wikipedia.org/wiki/Teismi
Minua hieman häiritsee tämä näin suvaitsevaisena ateistina. En halua että minut rinnastetaan antiteistien perin värikkääseen joukkoon. Valaisenpa nyt hieman asioiden eroja.
Ateismi (a- (ei) theismos (jumala)) eli jumalattomuus tarkoittaa jumalauskon puuttumista tai käsitystä, jonka mukaan jumalia ei ole olemassa.
Antiteismi (anti (vastaan/vastakohta) theismos (jumala)) on aktiivista uskonnon vastustamista erinäisin perustein. Nykyään yleisimmät perusteet on uskonnon syrjivä asenne naisia ja homoseksuaaleja kohtaan. Toinen on todistusaineiston puute yliluonnolliselle.
Mikä näillä on ero?
Ateisti ei usko, mutta ei välitä jos joku muu uskoo, ja kunnioittaa myös eri näkemyksen omaavia ihmisiä.
Antiteisti pitää uskoa haitallisena yhteiskunnallisella ja yksilöllisellä tasolla, ja on siksi uskontoja vastaan.
Näistä kahdesta olen ateisti. Minua itseä on aina kiehtonut erilaiset elämänkatsomukset, ja keskustelen näistä mielelläni. Olen avoin kaikelle uudelle ja sen sijaan että kieltäisin uskonnot, haluaisin että niitä olisi mahdollisimman monta. Se on vaan rikkautta. Ottaen huomioon että uskonto ja kulttuuri on poikkeuksetta sidottuna toisiinsa, uskontojen vähentäminen vähentää kulttuurillista monimuotoisuutta.
Kunnioitan uskovia silloin kun he kunnoittavat uskomattomuuttani. Molemminpuolinen kunnioitus on rauhan, ymmärryksen ja yhteiselon ehto.
Tarkemmin aiheesta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ateismi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskontokritiikki
http://fi.wikipedia.org/wiki/Teismi
- Luokiteltu yhteisöihin
- Antiteismi Elämänkatsomus ja filosofia,
- Ateismi Elämänkatsomus ja filosofia,
- Joh 3:16 Elämänkatsomus ja filosofia,
- Jumala Elämänkatsomus ja filosofia,
- † uskon Jumalaan † Mielipiteet
jouluKeskiviikko 09.12.2009 10:24
CMX'n kysymys palstalta.
Q: Eikös jokaisen itseäänkunnioittavan rock-bändin sivuilla tulisi olla joulukalenteri?
A: Joulu on saatanasta.
-
This darkest time, laughs at divinity.
This darkest time, laughs at your fears.
Q: Eikös jokaisen itseäänkunnioittavan rock-bändin sivuilla tulisi olla joulukalenteri?
A: Joulu on saatanasta.
-
This darkest time, laughs at divinity.
This darkest time, laughs at your fears.
- Luokiteltu yhteisöihin
- Antiteismi Elämänkatsomus ja filosofia
Asiaa uskonnostaTiistai 01.12.2009 00:28
Tämä on suora hyökkäys sinua, uskonnollista ihmistä vastaan. Argumentti? Se, että epäonnistumisesi uskon hylkäämisessä leimaa sinut täydeksi idiootiksi.
Uskonto on pohjimmilstaan viallinen niin monella tavalla että jopa pelkkä utelias lapsi voisi repiä koko uskonnon perustan rikki muutamalla viattomalla kysymyksellä.
Kysymyksiin kuuluvat mm.
-Miksi maailmassa on pahaa?
-Kuka loi Jumalan?
-Miksi minun pitäisi sinua uskoa, vieläpä tuon joulupukki-kusetuksen jäkeen?
Mutta sinähän et noita kysymyksiä kysynyt, ethän? Ja jos niin teit, hyväksyit ainakin ne säälittävät vastaukset muitta mutkitta.
Ehkä olit vain peloissasi. Et uskaltanut kysyä, tai edes ajatella. Yksinkertainen ja ihana maailmankuvasi oli sinulle vain tärkeämpi kuin totuus.
Mutta voiko tämän järkyttävän virheen laittaa syyksi uskonnon väärässä olemisen seuraamuksien pelolle? Onko Jumalaton maailma liian raskas elettäväksi?
Idea siitä ettei joulupukkia ole olemassa on myöskin aika surullinen. Ei järkyttävä, mutta pieni pettymys.
Toisin kuin pukki, Jumala ei edes tuo ihmisille lahjoja. Totta puhuen, suurimmissa osassa uskontoja hän on aika mulkku. Vitsaukset, lait ja ikuinen kadotus.. onko tämä niin hirvittävä ajatus etteivät ihmiset voi päästää irti?
Ehkä kiinnostuksen puute on ainoa oikea ongelma. Loppujen lopuksi jos mies ei osaa Ranskaa, ei hän ole tyhmä. Häntä ei vain kiinnosta ranskan kieli.
Toisaalta voiko kiinnostuksen puute koko maailman perusteellisesta rakenteesta olla hyväksyttävää tällä tavalla? Ehkä. Joka tapauksessa sillä ei ole mitään väliä päivästä päivään eletyssä elämässä onko taivaalla Jumalaa vai ei.
Mutta silti, eikö se fakta ettei Jumalan olemassaolosta ole mitään suurempia seuraamuksia kilisytä päässäsi mitään kelloa?
Idea hahmosta joka on kykenevä tekemään mitä tahansa mutta silti koskaan mitään merkittävää maailmalle tekemällä on äärimmäisen lapsellinen hypoteettinen skenaario.
Tosin, maailmassahan tapahtui raamatun mukaan kaikenlaista aika ihmeellistä. Salamat, taudit, tulvat, perhoset, aurinko, jne. Mutta nämäkään eivät anna mitään tukea miekkoselle taivaissa jotai ei voi nähdä, koskea, kuulla tai haistaa. Ja tottahan toki kaikki tämä "todistusaineisto" Jumalan mahtavuudesta unohtuu vuosisatojen varrella. Aurinko ja tähdet ovat vain kosmisia kaasun paloreaktioita, taudit ja perhoset ymmärretään nykypäivänä täysin, ja salamakin on vain sähköinen purkaus.
Nimenomaan. Leopardin täplistä, raskaudesta ja maailman muodosta uskonto on väärässä. Väärässä, väärässä, väärässä.
Vain idiootti ei tajuaisi tätä kuviota.
Ja sinä olet idiootti.
Ja kirsikka tämän säälittävän kakun päällä on se että hylkäät kaikki muut uskonnot, pitäen omaasi sokeassa pisteessä.
Ehkä sinulla on väljä ymmärrys siitä että uskonto on vammaista, muttet koskaan päästä siitä irti sillä ajatusmaailmasi on liian sekava sitä harkitaksesi.
Jos näin on, mielesi on kaikessa yksinkertaisuudessaan vanha pölyinen laatikko täynnä rohkaisevia lausahduksia, vanhoja lomakuvia ja rikkinäisiä aatteita.
Kieltäydyn kunnioittamasta uskonnollisia aatteita ja kieltäydyn kunnioittamasta niiden kannattajia.
Sinun omapäiselle typeryydellesi ei ole mitään tekosyytä ja se oksettaa minua.
Todista että olen väärässä.
Uskonto on pohjimmilstaan viallinen niin monella tavalla että jopa pelkkä utelias lapsi voisi repiä koko uskonnon perustan rikki muutamalla viattomalla kysymyksellä.
Kysymyksiin kuuluvat mm.
-Miksi maailmassa on pahaa?
-Kuka loi Jumalan?
-Miksi minun pitäisi sinua uskoa, vieläpä tuon joulupukki-kusetuksen jäkeen?
Mutta sinähän et noita kysymyksiä kysynyt, ethän? Ja jos niin teit, hyväksyit ainakin ne säälittävät vastaukset muitta mutkitta.
Ehkä olit vain peloissasi. Et uskaltanut kysyä, tai edes ajatella. Yksinkertainen ja ihana maailmankuvasi oli sinulle vain tärkeämpi kuin totuus.
Mutta voiko tämän järkyttävän virheen laittaa syyksi uskonnon väärässä olemisen seuraamuksien pelolle? Onko Jumalaton maailma liian raskas elettäväksi?
Idea siitä ettei joulupukkia ole olemassa on myöskin aika surullinen. Ei järkyttävä, mutta pieni pettymys.
Toisin kuin pukki, Jumala ei edes tuo ihmisille lahjoja. Totta puhuen, suurimmissa osassa uskontoja hän on aika mulkku. Vitsaukset, lait ja ikuinen kadotus.. onko tämä niin hirvittävä ajatus etteivät ihmiset voi päästää irti?
Ehkä kiinnostuksen puute on ainoa oikea ongelma. Loppujen lopuksi jos mies ei osaa Ranskaa, ei hän ole tyhmä. Häntä ei vain kiinnosta ranskan kieli.
Toisaalta voiko kiinnostuksen puute koko maailman perusteellisesta rakenteesta olla hyväksyttävää tällä tavalla? Ehkä. Joka tapauksessa sillä ei ole mitään väliä päivästä päivään eletyssä elämässä onko taivaalla Jumalaa vai ei.
Mutta silti, eikö se fakta ettei Jumalan olemassaolosta ole mitään suurempia seuraamuksia kilisytä päässäsi mitään kelloa?
Idea hahmosta joka on kykenevä tekemään mitä tahansa mutta silti koskaan mitään merkittävää maailmalle tekemällä on äärimmäisen lapsellinen hypoteettinen skenaario.
Tosin, maailmassahan tapahtui raamatun mukaan kaikenlaista aika ihmeellistä. Salamat, taudit, tulvat, perhoset, aurinko, jne. Mutta nämäkään eivät anna mitään tukea miekkoselle taivaissa jotai ei voi nähdä, koskea, kuulla tai haistaa. Ja tottahan toki kaikki tämä "todistusaineisto" Jumalan mahtavuudesta unohtuu vuosisatojen varrella. Aurinko ja tähdet ovat vain kosmisia kaasun paloreaktioita, taudit ja perhoset ymmärretään nykypäivänä täysin, ja salamakin on vain sähköinen purkaus.
Nimenomaan. Leopardin täplistä, raskaudesta ja maailman muodosta uskonto on väärässä. Väärässä, väärässä, väärässä.
Vain idiootti ei tajuaisi tätä kuviota.
Ja sinä olet idiootti.
Ja kirsikka tämän säälittävän kakun päällä on se että hylkäät kaikki muut uskonnot, pitäen omaasi sokeassa pisteessä.
Ehkä sinulla on väljä ymmärrys siitä että uskonto on vammaista, muttet koskaan päästä siitä irti sillä ajatusmaailmasi on liian sekava sitä harkitaksesi.
Jos näin on, mielesi on kaikessa yksinkertaisuudessaan vanha pölyinen laatikko täynnä rohkaisevia lausahduksia, vanhoja lomakuvia ja rikkinäisiä aatteita.
Kieltäydyn kunnioittamasta uskonnollisia aatteita ja kieltäydyn kunnioittamasta niiden kannattajia.
Sinun omapäiselle typeryydellesi ei ole mitään tekosyytä ja se oksettaa minua.
Todista että olen väärässä.
- Luokiteltu yhteisöihin
- Antiteismi Elämänkatsomus ja filosofia,
- Jumalaa ei ole Elämänkatsomus ja filosofia
MielipidekirjoituksiaTorstai 26.11.2009 19:36
Heitän tänne piruuttani pari Ilkassa julkaistua mielipidekirjoitustani jotka ovat vastineita toisiin siellä julkaistuihin. Osa ei ole täysin samassa muodossa julkaistuja, editointi on syönyt tekstin selkeyttä (myöskään otsikot eivät ole käsialaani), mutta korjaan kyseisen asian kunhan jaksan. Osa teksteistä on kirjoitettu nimimerkillä Prometheus, nykyään kirjoittelen omalla nimelläni.
Kirjoitus, johon vastaan: http://www.ilkka.fi/arc_article.jsp?article=458558
Ennakkoluuloilla pelataan homoliitoista kirjoitettaessa
Keskiviikko 04.11.2009
Olisiko Suomen aika jo sivistyä? Mikael Lith ei pidä Ruotsin mallia homoavioliittojen suhteen hyvänä (Ilkka 3.11.). Artikkelissa ei yhtään loogista perustelua tai tutkimusta aiheesta ilmaannu tukemaan hänen mielipidettään.
Lith pitää homoseksuaalien nykyistä eriarvoista tilannetta "riittävänä" syystä, joka jää arvoitukseksi ja hän väittää, että heidän perhemuotonsa hyväksyminen on eettisesti väärin, koska "se ei tuo välttämättä mukanaan pelkkää hyvää". Ennakkoluuloilla pelataan tässä vahvasti.
Homoliittojen hyväksyminen on kirkon oma, sisäinen asia, mutten ymmärrä, miksei rekisteröidyn parisuhteen oikeuksia voisi nostaa avioliiton tasolle. Todella eettisesti väärin ovat pelkkään uskonnolliseen dogmaan perustuvat lainsäädännöt, jotka rajoittavat ihmisoikeuksia. Tilanne on toki parantunut, mutta matkaa on vielä.
Monikulttuurisuuden pahuuteen vetoaminen ja perinteeseen ripustautuminen ovat niin perinteisen huonoja argumentteja että itkettää. Kansankirkko on sanamuoto, jota käyttävät ne, joita oikeampi muoto valtionkirkko hirvittää. Kirkon tulisi erota valtiosta. Itse asiassa olisi jo korkea aika. Lähi-idästä tulleen ja tänne pakotetun uskonnon pitäminen suomalaisena lähinnä naurattaa.
Prometheus
Seinäjoki
Vastine kirjoitukseen: http://www.ilkka.fi/arc_article.jsp?article=459396
Perinne perinteen vuoksi ei kelpaa
Maanantai 09.11.2009
Mikael Lith kirjoittaa tekstissään homoseksuaalien oikeuksien olevan hyvin korkealla tasolla verrattuna Itä-Eurooppaan. En ymmärrä, miten muiden maiden kehittymättömyys kansalaisten tasa-arvossa verrattuna Suomeen on argumentti tasa-arvoistamisen lakkauttamisen puolesta?
Ihmisten tasa-arvoistamisen leimaaminen tyhjänpäiväiseksi liberalismiksi kertoo, kuinka humaaneilla arvoilla ollaan liikkeellä. Perinne perinteen vuoksi ei kelpaa kun mietitään ihmisoikeuksia, joihin kuuluu myös seksuaalisuuden vapaus ja tasavertaisuus lain edessä. Juho Kössi Seinäjoelta puheli luonnon laista, mutta unohti, millä perusteilla luonnossakin esiintyvää voi väittää luonnottomaksi, tästä esimerkkinä vaikkapa homopingviinit jotka adoptoivat hylätyn munan (HS 5.6.09).
Lith puhuu perheyksiköstä ja ydinperheestä unohtaen täysin, että nämäkin ovat käsitteitä jotka muuttuvat ajan myötä. Siitä nyt ole edes pitkä aika, kun ydinperheeseen saattoi samaan talouteen kuulua useampaa sukupolvea. Olisi myös hauska tietää kuinka laajat Lithin tiedot seksuaalisten perhemalleista ovat, kerran hän oman otantansa perusteella haluaa päättämään yhteiskunnallisista asioista vailla asiantuntijatukea argumentilleen.
Prometheus
Seinäjoki
* Tämän viestin jälkeen en ole E-P:n Perussuomalaisten nuorten puheenjohtajan Lithin kirjoituksia Ilkassa nähnyt, arkistostakaan en hänen vastausta tuohon ylläolevaan löydä.
Vähän alempana tässä tekstissä löytyy kylläkin saman puolueen nuorten varapuheenjohtajan antia, johon myös vastailin.
Vastine kirjoitukseen: http://www.ilkka.fi/arc_article.jsp?article=461143
Vähätellen voi asioita kääntää omaksi parhaakseen
Sunnuntai 15.11.2009
Vähättely on Matias Jutilan ase hänen puolustaessaan kristillisiä tapoja ja perinteitä häiritseviä ihmisoikeuksia vastaan. Miten joku kehtaakaan vaatia koulutusta, jossa hänen lastaan ei pyritä indoktrinoimaan rukoiluttamalla tai eristetä laumasta koulun lukujärjestykseen sidottujen, kuitenkin sinne kuulumattomien uskonnollisten tilaisuuksien vuoksi?
Suomen perustuslain mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan uskonnon tai minkään muunkaan vakaumuksen vuoksi. En näkisi perinteen olevan hyväksyttävä peruste rikkoa uskonnonvapautta, kun virhe toiminnassa on osoitettu, saman toiminnan jatkaminen perinteen vuoksi ei ole kehittyvän yhteiskunnan merkki.
Jussi Virtala
Seinäjoki
Seuraava kirjoitus on vastine Jukka-Pekka Hannilan kritiikkiin Zachris Haaparinteen kirjoituksesta perussuomalaisten seksuaalipolitiikasta.
Haaparinteen kirjoitus: http://www.ilkka.fi/arc_article.jsp?article=460631
Hannilan vastaus: http://www.ilkka.fi/arc_article.jsp?article=462094
Vastineeni Hannilalle:
Eri suuntautuneisuus, sama laki
Lauantai 21.11.2009
Jukka-Pekka Hannila pohtii Ilkassa 17.11. erilaisten eettisten periaatteiden ja kristillisen dogman avulla perustelujaan homoseksuaalien oikeuksien rajoittamisesta. Avioliiton osalta hän on siinä mielessä oikeassa, että kyseinen asia on kirkon omassa päätäntävallassa.
Kuitenkin hänen argumenttinsa eväät loppuvat rekisteröidyn parisuhteen eriarvoisuuteen lain edessä. Uskonto, jonka käskyissä on laki "älä pidä muita jumalia" ei ole sama kuin Suomen perustuslaki, joka takaa uskonnonvapauden ja vapauden uskonnoista sekä yhteneväisyyden lain edessä eri vakaumuksista ja suuntautumisista huolimatta.
Uskonnolliset argumentit toimivat uskonnon piirissä. Yhteiskunnassa oikeuksien eväämiselle vaaditaan konkreettista tietoa. Realiteetteja keskusteluun haluavalle suosittelen lämpimästi tutustumaan sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemaan "Lapsi ja rekisteröity parisuhde" -selvitykseen. Selvityksessä esitetyissä tutkimuksissa poikkeavuuksia lasten sukupuoli-identiteetissä, sosiaalisessa sukupuolessa ja seksuaalisessa suuntautumisessa verrattuna heterovanhempiin ei havaittu.
Tutkimukset osoittavat että tärkein asia lapselle on vanhempien omistautuminen ja rakkaus, asiat joihin sukupuoli tai seksuaalisuus eivät vaikuta. Toisen onni ei ole keneltäkään pois.
Jussi Virtala
Seinäjoki
Siinä on, jossei muuten niin ainakin omaksi huviksi kirjattuna.
Kirjoitus, johon vastaan: http://www.ilkka.fi/arc_article.jsp?article=458558
Ennakkoluuloilla pelataan homoliitoista kirjoitettaessa
Keskiviikko 04.11.2009
Olisiko Suomen aika jo sivistyä? Mikael Lith ei pidä Ruotsin mallia homoavioliittojen suhteen hyvänä (Ilkka 3.11.). Artikkelissa ei yhtään loogista perustelua tai tutkimusta aiheesta ilmaannu tukemaan hänen mielipidettään.
Lith pitää homoseksuaalien nykyistä eriarvoista tilannetta "riittävänä" syystä, joka jää arvoitukseksi ja hän väittää, että heidän perhemuotonsa hyväksyminen on eettisesti väärin, koska "se ei tuo välttämättä mukanaan pelkkää hyvää". Ennakkoluuloilla pelataan tässä vahvasti.
Homoliittojen hyväksyminen on kirkon oma, sisäinen asia, mutten ymmärrä, miksei rekisteröidyn parisuhteen oikeuksia voisi nostaa avioliiton tasolle. Todella eettisesti väärin ovat pelkkään uskonnolliseen dogmaan perustuvat lainsäädännöt, jotka rajoittavat ihmisoikeuksia. Tilanne on toki parantunut, mutta matkaa on vielä.
Monikulttuurisuuden pahuuteen vetoaminen ja perinteeseen ripustautuminen ovat niin perinteisen huonoja argumentteja että itkettää. Kansankirkko on sanamuoto, jota käyttävät ne, joita oikeampi muoto valtionkirkko hirvittää. Kirkon tulisi erota valtiosta. Itse asiassa olisi jo korkea aika. Lähi-idästä tulleen ja tänne pakotetun uskonnon pitäminen suomalaisena lähinnä naurattaa.
Prometheus
Seinäjoki
Vastine kirjoitukseen: http://www.ilkka.fi/arc_article.jsp?article=459396
Perinne perinteen vuoksi ei kelpaa
Maanantai 09.11.2009
Mikael Lith kirjoittaa tekstissään homoseksuaalien oikeuksien olevan hyvin korkealla tasolla verrattuna Itä-Eurooppaan. En ymmärrä, miten muiden maiden kehittymättömyys kansalaisten tasa-arvossa verrattuna Suomeen on argumentti tasa-arvoistamisen lakkauttamisen puolesta?
Ihmisten tasa-arvoistamisen leimaaminen tyhjänpäiväiseksi liberalismiksi kertoo, kuinka humaaneilla arvoilla ollaan liikkeellä. Perinne perinteen vuoksi ei kelpaa kun mietitään ihmisoikeuksia, joihin kuuluu myös seksuaalisuuden vapaus ja tasavertaisuus lain edessä. Juho Kössi Seinäjoelta puheli luonnon laista, mutta unohti, millä perusteilla luonnossakin esiintyvää voi väittää luonnottomaksi, tästä esimerkkinä vaikkapa homopingviinit jotka adoptoivat hylätyn munan (HS 5.6.09).
Lith puhuu perheyksiköstä ja ydinperheestä unohtaen täysin, että nämäkin ovat käsitteitä jotka muuttuvat ajan myötä. Siitä nyt ole edes pitkä aika, kun ydinperheeseen saattoi samaan talouteen kuulua useampaa sukupolvea. Olisi myös hauska tietää kuinka laajat Lithin tiedot seksuaalisten perhemalleista ovat, kerran hän oman otantansa perusteella haluaa päättämään yhteiskunnallisista asioista vailla asiantuntijatukea argumentilleen.
Prometheus
Seinäjoki
* Tämän viestin jälkeen en ole E-P:n Perussuomalaisten nuorten puheenjohtajan Lithin kirjoituksia Ilkassa nähnyt, arkistostakaan en hänen vastausta tuohon ylläolevaan löydä.
Vähän alempana tässä tekstissä löytyy kylläkin saman puolueen nuorten varapuheenjohtajan antia, johon myös vastailin.
Vastine kirjoitukseen: http://www.ilkka.fi/arc_article.jsp?article=461143
Vähätellen voi asioita kääntää omaksi parhaakseen
Sunnuntai 15.11.2009
Vähättely on Matias Jutilan ase hänen puolustaessaan kristillisiä tapoja ja perinteitä häiritseviä ihmisoikeuksia vastaan. Miten joku kehtaakaan vaatia koulutusta, jossa hänen lastaan ei pyritä indoktrinoimaan rukoiluttamalla tai eristetä laumasta koulun lukujärjestykseen sidottujen, kuitenkin sinne kuulumattomien uskonnollisten tilaisuuksien vuoksi?
Suomen perustuslain mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan uskonnon tai minkään muunkaan vakaumuksen vuoksi. En näkisi perinteen olevan hyväksyttävä peruste rikkoa uskonnonvapautta, kun virhe toiminnassa on osoitettu, saman toiminnan jatkaminen perinteen vuoksi ei ole kehittyvän yhteiskunnan merkki.
Jussi Virtala
Seinäjoki
Seuraava kirjoitus on vastine Jukka-Pekka Hannilan kritiikkiin Zachris Haaparinteen kirjoituksesta perussuomalaisten seksuaalipolitiikasta.
Haaparinteen kirjoitus: http://www.ilkka.fi/arc_article.jsp?article=460631
Hannilan vastaus: http://www.ilkka.fi/arc_article.jsp?article=462094
Vastineeni Hannilalle:
Eri suuntautuneisuus, sama laki
Lauantai 21.11.2009
Jukka-Pekka Hannila pohtii Ilkassa 17.11. erilaisten eettisten periaatteiden ja kristillisen dogman avulla perustelujaan homoseksuaalien oikeuksien rajoittamisesta. Avioliiton osalta hän on siinä mielessä oikeassa, että kyseinen asia on kirkon omassa päätäntävallassa.
Kuitenkin hänen argumenttinsa eväät loppuvat rekisteröidyn parisuhteen eriarvoisuuteen lain edessä. Uskonto, jonka käskyissä on laki "älä pidä muita jumalia" ei ole sama kuin Suomen perustuslaki, joka takaa uskonnonvapauden ja vapauden uskonnoista sekä yhteneväisyyden lain edessä eri vakaumuksista ja suuntautumisista huolimatta.
Uskonnolliset argumentit toimivat uskonnon piirissä. Yhteiskunnassa oikeuksien eväämiselle vaaditaan konkreettista tietoa. Realiteetteja keskusteluun haluavalle suosittelen lämpimästi tutustumaan sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemaan "Lapsi ja rekisteröity parisuhde" -selvitykseen. Selvityksessä esitetyissä tutkimuksissa poikkeavuuksia lasten sukupuoli-identiteetissä, sosiaalisessa sukupuolessa ja seksuaalisessa suuntautumisessa verrattuna heterovanhempiin ei havaittu.
Tutkimukset osoittavat että tärkein asia lapselle on vanhempien omistautuminen ja rakkaus, asiat joihin sukupuoli tai seksuaalisuus eivät vaikuta. Toisen onni ei ole keneltäkään pois.
Jussi Virtala
Seinäjoki
Siinä on, jossei muuten niin ainakin omaksi huviksi kirjattuna.
- Luokiteltu yhteisöihin
- Agnostinen ateismi Elämänkatsomus ja filosofia,
- Antiteismi Elämänkatsomus ja filosofia,
- Ateismi Elämänkatsomus ja filosofia
« Uudemmat
-
Vanhemmat »