IRC-Galleria

Pitää vaa surffailla jossai EU:n sivuilla ja tehä jtn testejä jne. -__-'
Sit meillä oli tänää luokassa oikea lepakko =O se oli pieni ja kuollut :( *nyyh* se oli aika pelottava mut silti söpö :'D

ps. se oli oikeesti oikee! :D

Voi ottalerssi, että taas sylettää!

Irlannin kansa pakotettiin toissapäiväisessä farssi-äänestyksessä hyväksymään Lissabonin sopimus eli Euroopan perustuslaki. Vuosi sitten irlantilaiset saivat äänestää vapaasti EI, tällä kertaa kaikki mahdollinen oli masinoitu KYLLÄ-tuloksen varmistamiseksi, hallintoa, elinkeinoelämää, ja järjestökenttää myöten, ja rahasta ei ollut väliä kunhan tulos saatiin "oikein". Tilannetta ei käytännön toteutukseltaan ihan voinut verrata Pohjois-Koreaan tai Saddamin Irakiin, mutta hengeltään kyllä. Vastaavaa KYLLÄ-puolen harjoittaman propagandan pakkosyöttöä ei ole luultavasti nähty kuin Venäjän edellisissä presidentinvaaleissa.
Aivan kuten Ranskan ja Hollannin kansanäänestysten, sekä Irlannin edellisen äänestyksen yhteydessä, nytkin oli jo etukäteen varauduttu selittelemään mahdollinen EI-tulos EU-eliitin kannalta parhain päin. Jo äänestyksen ollessa käynnissa, media kertoi, miten EI-puoli saataa voittaa, koska "hallitus on mahdottoman epäsuosittu".

Samaa kansan ilmaiseman tahdon ja itsenäisen päätöksentekokyvyn käsittämättömän röyhkeää halveeraamista käytettiin myös edeltävien EI-tulosten propagandistisessa vesittämisessä. Selittämällä, että kansa ei äänestänytkään sopimusta vastaan, vaan äänesti EI ihan muista syistä, eliitti pystyi pitämään (jos ei muille, niin ainakin itselleen) yllä mielikuvaa, että Euroopan kansat tukisivat oikeasti sen mielipuolista, vapautta ja ihmisyyttä halveksivaa, epädemokraattista ja puoli-totalitaarista liittovaltiohanketta. Ja media, tuo eurosto-eliitin uskollinen ja hampaaton pikku puudeli, seurasi tätä propagandakäsikirjoitusta ruskeakielisen uskollisesti.

On erittäin vaikea mitenkään asiallista kieltä käyttäen kuvata niitä erittäin negatiivisia tunteita, mitä ylläkuvatun kaltainen politiikka ja EU:n henki sekä erityisesti sen päin persettä menevä eli täysin apinaa nylkyttävä toiminta yleensäkin minussa herättää.

Runon kielellä asia lienee jotenkin ilmaistavissa. Koskapa syksyinen luontokin on viime aikoina tarjonnut Irlannin EU-kusetuksen "kunniaksi" ruskaa pakkasessa, niin teen minäkin; Tässäpä pro-EU -lukijoiden puutumiseksi tympeän EU-vihamielistä runosuoleni ruplattelua:


'Voi sinua, voi sinua EU, sinä kirottu!
Orjuus, Kurjuus ja Kuolema on sinun nimesi,
Tulkoon sinun tuhosi,
jota ikeesi alle nääntyvät,
pettämäsi ja viettelemäsi kansat
sinua vastaan punovat ja rukoilevat.
Ylös taivaisiinko luulet astuvasi,
tähtiseppele otsallasi, sinisen viittasi kanssa?
Alas manalaan, häpeään ja kurjuuteen
olet sinä vajoava, romahtava.
Kansat tallovat jalkoihinsa tähtiseppeleesi,
ja pyyhkivät saastansa sinun lippuusi.
Äkisti on koittava sinun tuhosi,
kirves on jo puun juurella.
Alas tuonelaan olet sinä astuva,
helmasi pääsi päälle sidottuna,
kuningatar, vallasta riisuttu,
Irstas Ishtar - häväisty huora,
Sortuva on EU, suuri Babylon,
kansojen sylttytehdas,
huojuu jo, kaatuu,
eikä enää koskaan nouse!'

Euroopan Unioni käyttää vuosittain satoja miljoonia euroja veronmaksajien rahoja propagandaan:

http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2009/07/28/eu-syytaa-satoja-miljoonia-propagandaan/200917191/12?pos=34

---

"Ruotsalainen ajatushautomo Timbro arvostelee selvityksessään kovin sanoin sitä, että EU käyttää vuosittain satoja miljoonia euroja verovaroja luodakseen myönteistä kuvaa unionista.

Euroopan unioni pyrkii kirkastamaan mainettaan sadoilla miljoonilla euroilla vuosittain. Näin väittää ruotsalainen ajatushautomo Timbro tuoreessa selvityksessään.

Timbron mukaan rahasummaa on vaikea arvioida, mutta vuosittain se ”ylittää selvästi 213 miljoonaa euroa”. Jaettavan rahamäärän arviointia hankaloittaa se, että iso osa rahasta jaetaan muualta kuin varsinaisesta viestintäbudjetista.

Selvityksen mukaan viestinnän tavoitteena on, että EU:n jäsenmaiden yhä tiiviimmälle poliittiselle ja taloudelliselle yhteistyölle syntyisi myönteinen ilmapiiri. EU on luonut muun muassa omia tv-kanaviaan ja toimittajille suunnattuja koulutusohjelmiaan.

Unioni jakaa Timbron mukaan rahaa ajatushautomoille ja organisaatioille, jotka ovat tiiviimmän eurooppalaisen yhteistyön kannalla. EU-kritiikki ei rahaa saa.

Selvityksessä sanotaan, että materiaalia ei aina voi sanoa faktatiedoksi, vaan pikemminkin markkinoinniksi – ellei peräti propangadaksi. Selvityksen tekijät eivät pidä demokratialle hyväksyttävänä, että veronmaksajien rahoja käytetään mielipiteenmuokkaukseen."

---

Tämänhän ei luonnollisestikaan pitäisi olla mikään yllätys, ei ainakaan kaltaiselleni EU:n vastustajalle.

Lissabonin sopimus on fasistinen susi.

Se ei lisää demokratiaa EU:ssa. Itse asiassa sopimus rajoittaisi parlamentin valtaa vielä nykyisestäkin, ja siirtäisi sitä ensi sijassa EU-komissiolle ja Euroopan Neuvostolle. Myös parlamentin oikeus valvoa komission ja EN:n toimintaa vähenisi, samoin kuin myös parlamentin oikeus valvoa EK:n ja EN:n asettamien salaisten valiokuntien päätösehdotusten valmistelua.

Lissabonin sopimus siirtää rikosoikeudellisen tuomiovallan Euroopan Unionille. Siinä missä meitä ennen suojeli omat perustuslakimme ja oikeusjärjestelmämme, meidät nyt tulee tuomitsemaan kasvottomat tuomarit Euroopan oikeudessa. Uuden terrorismia koskevan lain perusteella (jo voimassa oleva laki ja näin ollen osa tulevaa Lissabonin sopimusta) kukin valtio on velvollinen luovuttamaan kansalaisensa pelkän nimen perusteella maahan, joka esittää kyseisestä henkilöstä terrorismikytkösepäilyn (oli epäily miten hyvin perusteltu tai sitten ei).

Lissabonin sopimus tekee Euroopasta harvainvaltaisen imperiumin, sillä valta siirtyy pääasiassa Euroopan neuvostolle, ministerineuvostolle ja komissiolle. Näillä on valta kävellä mennen tullen yli sekä EU-parlamentin että kansallisten parlamenttien.

Euroopan Neuvoston presidentti valitaan yksityisissä/salaisissa neuvotteluissa, sen sijaan, että käytössä olisivat demokraattiset valintatavat. Lissabonin sopimuksen artikla 48 antaa 27:lle pääministerillä oikeuden muuttaa/korjata kaikki lakeja itsenäisesti parlamentista välittämättä.

EU-komissio koostuu ei-vaaleilla valituista virkamiehistä. Euroopan neuvoston 27 ministeriä valitsevat komission johtajan. Parlamentilla on vain muodollinen oikeus olla hyväksymättä häntä, mutta ei veto-oikeutta asiassa. Komission johtaja voi valita komissioon jäsenmaiden hallitusten ehdottamista virkamiehistä kenet hän haluaa. EU-parlamentti ei voi valita komissioon itse omaa edustajaansa.

Ministerineuvostot koostuu tavallisista ministereistä (kuten maatalousministeri jne.). EU:ssa kaikista laeista ei äänestetä, mutta, jos jokin laki vaaditaan äänestettäväksi äänestys on ehdollinen enemmistöäänestys, missä neljä suurinta jäsenmaata dominoivat. Äänestykset käydään suljettujen ovien takana eivätkä pöytäkirjat ministerineuvoston kokouksista ole EU parlamentin saatavilla.

EU-parlamentin jäsenillä on vähiten valtaa koko EU:n valtastruktuurissa. MEPit voivat tehdä korjaus- tai lisäysehdotuksia lakeihin, mutta eivät varsinaisia lakiehdotuksia, joiden suhteen valta vain komissiolla neuvostolla. Nämä ylemmät ei-demokraattisesti valitut elimet voivat mielivaltaisesti joko hylätä tai hyväksyä parlamentin jäsenten korjausehdotukset sen mukaan kuin ne katsovat asiassa omasta mielestään hyväksi tehdä. Mitä enemmän EU:ssa on jäsenmaita sitä vähemmän yksittäisellä pienellä maalla tai sen MEPeilla on valtaa parlamentissa(kaan).

Euroopan Neuvostolla, Komissiolla ja Ministerineuvostolla on yli 3000 salaista työryhmää, jotka koostuvat tuntemattomista jäsenistä. Näissä työryhmissä on valtava määrä valtaa, ja näissä ryhmissä päätetään 85 prosenttisesti kaikkien lakien käytännön toteutuksesta. Näiden "valiokuntien" esitykset uusiksi laeiksi menevät hyvin usein komission ja neuvoston päätöksillä läpi sellaisinaan. Europarlamentaarikoilla tai yleisöllä ei ole pääsyä näihin työryhmiin tai oikeutta saada tietoa heidän työstään.

Koska työryhmät ovat salaisia ja jäsenet tuntemattomia on aiheellista pelätä, että nämä salaiset lakeja luovat jäsenet hyötyvät taloudellisesti luomistaan laeista. Lissabonin sopimus tulee ojentamaan entistäkin enemmän valtaa Euroopan Unionille: Mikäli koskaan ilmenee minkäänlaista konfliktia EU lain tai kansallisen lain kesken, EU laki tulee voittamaan, tehden kansallisesta perustuslaista turhan. Lissabonin sopimuksen tarkoitus on siirtää valtaa pieniltä jäsenmailta suurille jäsenmaille, ja äänestäjiltä virkamiehille.

Kaverini J. Keronen on erittäin osuvasti ja terävästi analysoinnut EU-kritiikin tarvetta ja kritisoinut Lissabonin sopimusta. Suosittelen lukemaan hänen oheisen kirjoituksensa:

http://keronen.blogspot.com/2008/07/eu-kriittisyys-ei-ole-sama-asia-kuin-eu.html


Muutama lainaus mielestäni erittäin osuvista kohdista:

"Euroopan unioni on hyvin puutteellinen toimielin. Puutteellisella en tarkoita 'vähän rosoinen pinnalta, mutta muuten vetää kuin junan vessa', vaan pikemminkin 'totaalisesti päin häränkuttua rynnivä ruosteinen hevonpaskapanssarivaunu'. Riippumatta siitä, pitääkö Euroopan unionia tarpeellisena tai mahdollisesti jopa parhaana vaihtoehtona Euroopan tulevaisuuden kannalta, tarvitaan vähintään lobotomia, jotta onnistuu sulkemaan silmänsä siltä, että Euroopan unioni on kaukana täydellisestä."

"Riippumatta siitä, onko henkilö EU-myönteinen vai EU-vastainen, tulee henkilön olla ehdottoman EU-kriittinen. EU-myönteisille EU-kriittisyys on keino parantaa ja hioa unionia parempaan suuntaan ja EU-vastaisille EU-kriittisyys on keino löytää tukea EU-vastaisille argumenteille. EU-kriittisyys on joka ainoan EU-kansalaisen velvollisuus."

"Poliitikko, puolue tai äänestäjä joko on EU-kriittinen tai EU-sokea. Tämä ei liity millään tavalla mielipiteisiin, näkemyksiin tai edes poliittisiin päämääriin, vaan se seuraa suoraan siitä, mitä kritiikki on, mitä kritiikillä pyritään saavuttamaan ja mitä kritiikistä seuraa. Kriittisyyttä vaaditaan jo yläasteella, kun harjoitellaan kirjoittamaan aineistoaineita. Kriittisyyttä vaaditaan ehdottomasti keskustelussa Euroopan unionista."


Niinpä. En voi muuta kuin yhtyä Kerosen näkemyksiin asiasta.

Meikäläinen on ollut juhlatuulella eilisestä asti. Irlantilaiset pelastivat urhoollisesti koko Euroopan ja demokratian äänestämällä EI Lissabonin sopimuksen nimellä kulkevalle EU:n perustuslaille. Kiitos siitä irlantilaisille! Näin siksi, että sopimus olisi tehnyt EU:sta keskusjohtoisen liittovaltion; oligarkkisen imperiumin, jossa demokratian sijasta olisi vallinnut eliitin ja byrokratian diktatuuri. Lissabonin sopimus oli ja on äärettömän ala-arvoinen hyökkäys Euroopan kansojen vapautta ja demokratiaa vastaan. Sopimus on täynnä tahallaan vaikeaselkoisia kohtia, porsaanreikiä ja sotkuista pykäläviidakkoa, jonka tulkinta mahdollistaa mm. kuolemanrangaistuksen, ihmisoikeuksien tallomisen, kansalaisvapauksien ja sananvapauden rajoittamisen ja valtuuttavat EU:n pitämään mahdollisesti unionista eroamaan pyrkivät jäsenvaltiot mukana liittovaltiossa vaikka asevoimin. Lisäksi sopimus velvoittaa jäsenmaat lisäämään yhteisiä puolustusmenojaan ja tarvittaessa tukemaan toisiaan terrorismin vastaisissa sodissa ja EU:n ulkopuolella tapahtuvissa sotilaallisissa rauhaanpakottamis-operaatioissa. Pahinta kuitenkin olisi ollut itse liittovaltion muodostuminen, eli se että Suomesta tulisi vain yksi Euroopan osavaltio. Ja tämä kaikki on vain jäävuoren huippua. Mielenkiintoista tosin oli jälleen kerran huomata median puolueellisuus. Heti kun eurosto-eliitille epämieluisa äänestystulos alkoi olla varma, media lähti torjuntahyökkäykseen ja ristiretkelle Irlannin kansaa vastaan, koittaen vesittää kansanäänestyksen tuloksen ja merkityksen. Nimittäin aina kun jossain EU-jäsenmaassa kansa äänestää EU-sopimuksia vastaan, media ryntää paikalle yrittäen vesittää äänestyksen tuloksen merkitystä tyyliin: "Kansa ei tiennyt mistä äänesti", "Tässä oli prostestiäänestyksen makua", "Hallitus oli epäsuosittu", jne. Eli koitetaan antaa kuva, että EI-äänten voitto oli ei ollutkaan suuntautunut "kaikkivoipaa ja hyvää" EU:ta vastaan. Näin oli myös Ranskan ja Hollannin äänestysten kohdalla. Aika neuvostoliittolaista mediapeliä, etten sanoisi. Ihan hävettää suomalaistenkin toimittajien puolesta. Onneksi se ei kuitenkan heikennä juhlatunnelmaani Skool! EDIT: Linkki, joka kannattaa katsoa. Tietoa niille, jotka haluavat taustatietoa Lissabonin sotkusta: http://video.google.com/videoplay?docid=-4291770489472554607&hl=en http://www.wiseupjournal.com/?p=173 ----------------------------------------------------------------------- Lainaus: http://isovimma.blogspot.com/2008/03/valtioden-loppu-eun-vallankaapaus.html Videon suomenkielinen yhteenveto: Videolla tutkijat ja itse Euroopan Parlamentin jäsenet kertovat Lissabonin sopimuksen laatijoiden poistaneen sopimuksesta sanan perustuslaki, säilyttäneen 98% kaikesta siitä mitä Ranska ja Hollanti vastustivat ja tehneen sopimuksesta lukukelvottoman ja harhaanjohtavan. Uudessa, niin kutsutussa mini-sopimuksessa, joka saatiin aikaan fonttikokoa ja riviväliä pienentämällä, on 8500 sanaa enemmän ja 62 sivua vähemmän kuin aikaisemmassa sopimuksessa. Euroopan Unioni teki sopimuksen pääministerien kanssa siitä ettei tekstiä aseteta kansanäänestykseen missään jäsenmaista. Kansanäänestyksen kieltämistä yritettiin myös Irlannissa, mutta yritys epäonnistui, kiitos maan - vielä - riippumattoman oikeuslaitoksen. 26 Euroopan Unionin maata ovat pettäneet kansansa epäämällä heiltä äänestysmahdollisuuden koskien Lissabonin sopimusta, eli sopimusta Euroopan perustuslaista. Enää yksin Irlanti voi pelastaa 500 miljoonan ihmisen oikeuden demokratiaan äänestämällä ei. Sopimus on tyrannimainen ja tulee päättämään demokratian. Se mitä tähän mennessä on painettu ja pääministerien toimesta Lissabonin sopimuksena allekirjoitettu, on teksti, jota he eivät ole koskaan lukeneet, sillä kyseinen teksti ei ole sopimus, vaan 300 sivua lisäyksiä ja korjauksia erilliseen 3000-sivuiseen olemassa olevaan sopimukseen. Kokonaisuus on luettavissa ainoastaan niin, että ottaa esille yhden lisäyksen kerrallaan ja etsii erillisestä sopimuksesta kohdan, johon se liittyy. Euroopan neuvosto on päättänyt, ettei mikään instituutio Euroopan Unionissa saa painaa luettavassa muodossa olevaa yhdistettyä versiota ennen kuin sopimus on hyväksytty kaikissa 27 seitsemässä maassa. Tämä on päätös. Euroopan parlamentin jäsenet peruslaillisten asioiden komiteassa päättivät yksimielisesti haluavansa sopimuksesta luettavan yhdistetyn version, mutta eivät saaneet sellaista, vaikutusvaltaisempien tahojen päättäessä toisin. Sopimuksen ulkoasua on muutettu poistamalla etusivulta sana perustuslaki. Kuitenkin, kun katsotaan Lissabonin sopimuksen julistusta nro 27, sieltä edelleen löytyy sana perustuslaki Lissabonin sopimukseen hyväksytyistä esimerkkitapauksista koskien oikeusprosesseja, joissa Luxemburgin tuomioistuin on tehnyt päätöksiä viitaten Euroopan oikeuteen perustuslaillisena systeeminä. Tarkoituksena on mitätöidä Ranskan vallankumouksen demokraattinen perintö ja ottaa kansoilta ja valtioilta pois itsemääräämisoikeus. Kansat eivät enää saa päättää omista toimintatavoistaan. Ulkomaiset työntekijät ja siirtolaiset: Ulkomaalaisten työntekijöiden ylitarjonta tuhoaa ekonomian ja keskiluokan, eli valtaväestön toimeentulon. 2004 Euroopan Unioni teki päätöksen lisätä jäsenmääräänsä kymmenellä uudella valtiolla, joiden asukasluku on yhteensä 75 miljoonaa. Suurin osa näistä valtioista on entisen Neuvostoliiton vaikutusalueella, joista on sittemmin virrannut valtavia joukkoja työntekijöitä etenkin Irlantiin, Britanniaan ja Ruotsiin, vakavasti vaikuttaen maiden herkkään työmarkkinatilanteeseen. Kaikki tämä on jo tapahtumisprosessissa, mutta valtioilla on vielä tällä hetkellä oikeus säännöstellä tulijoita ja päättää työntekijöiden palkkapolitiikasta, sen sijaan jos Lissabonin sopimus hyväksytään tulee Luxemburgin tuomioistuimen päätöksistä laillisia osia Lissabonin sopimusta ja Euroopan Unionin perustuslakia, mikä tarkoittaa sitä, että esim. ns. Laval sopimus on osa Euroopan perustuslakia: Laval sopimus koskee latvialaisen yhtiön ja Ruotsin välistä tapauskohtaista kiistaa siitä tuleeko latvialaisen, koulua rakentaneen yhtiön maksaa Ruotsissa Latvian vaiko Ruotsin palkkatason mukaista palkkaa, minkä kiistan Luxemburgin tuomioistuin päätti latvialaisen yhtiön hyväksi, mikä tarkoittaa sitä, että Lissabonin sopimuksen tullessa voimaan on laillista, että esim. puolalaiset tulevat esim. Tanskaan ja maksavat työntekijöilleen 40c tuntipalkkaa, mikäli niin haluavat. Seuraa vaihtoehtoisesti kaksi asiaa; halpa työvoima tulee ja joko ottaa työpaikat, tai tulee ja polkee alas palkat. Tämä kaikki on jo tapahtumassa, mutta mikäli Lissabonin sopimus menee läpi, on Luxemburgin tuomioistuimella oikeus polkea alas kaikki haluamansa yksittäisen maan yritykset suojella omia kansalaisiaan. Euroopan Unioinin jäsenmaita oli aluksi noin kymmenen, vuonna 2004 Unioiniin liitettiin kymmenen maata lisää, joille kaikille Irlanti avasi ovensa kasvattaen Irlannin väestön ”uusirlantilaisten” määrän 1,5%:sta 10%:iin kymmenessä vuodessa. Unionin jäsenmaiden määrää tullaan edelleen lisäämään. Suunnitelmissa on, että seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana tuodaan Afrikasta 20 miljoonaa työtekijää. Jokaisessa perheessä tulee olemaan poika, tytär, setä tai täti, tilanteessa, jossa tämän on valittava joko työn tai palkan menetys. Ihmisoikeudet: Lissabonin sopimuksessa rikosoikeudelliset oikeudet siirtyvät Euroopan Unioinille. Se missä meitä ennen suojeli omat perustuslakimme ja oikeusjärjestelmämme, meidät nyt tulee tuomitsemaan kasvottomat tuomarit Euroopan oikeudessa. Sopimuksessa luotellaan yleviä ihmisoikeuksia, mutta ongelma onkin se, että viimeinen sana, yli kaikkien oikeuksien siirtyy Lissabonin sopimuksen myötä Euroopan oikeudelle. Uuden terrorismia koskevan lain perusteella (jo voimassa oleva laki ja näin ollen osa tulevaa Lissabonin sopimusta) kukin valtio on velvollinen luovuttamaan kansalaisensa pelkän nimen perusteella maahan, joka esittää kyseisestä henkilöstä terrorismikytkösepäilyn. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esim. Espanjan syyttäessä tanskalaista henkilöä terrorismikytköksistä, tanskalainen, joka olisi kotimaassaan saanut olla vangittuna korkeintaan 24 tuntia ennen oikeuskäsittelyä, lähetetään viranomaisten toimesta Espanjaan, missä hän saa laillisesi lojua vankilassa ilman oikeutta seuraavat neljä vuotta ennen minkäänlaista oikeuskäsittelyä. Jopa uskonto on asia Lissabonin sopimuksessa. On olemassa sääntö oikeudesta salata uskonto, tämä on laitonta Lissabonin sopimuksessa. EU valtastruktuuri: EUROOPAN NEUVOSTO: 27 pääministeriä EU maista. Neuvoston presidentti valitaan yksityisissä/salaisissa neuvotteluissa, sen sijaan, että käytössä olisivat demokraattiset valintatavat. Presidentin virka on 5-vuotinen. Ranskan presidentti Sarkozy on epävirallisesti ehdottanut virkaan Tony Blairia. Lissabonin sopimuksen artikla 48 antaa 27:lle pääministerillä oikeuden muuttaa/korjata kaikki lakeja itsenäisesti. KOMISSIO: Koostuu ei-valituista virkamiehistä. Ehdottaa lakeja. Euroopan neuvoston 27 ministeriä valitsevat komission johtajan. Komission johtaja voi valita komissioon jäsenmaiden hallitusten ehdottamista virkamiehistä kenet hän haluaa. Euroopan parlamentti ei voi valita komissioon itse omaa edustajaansa. MINISTEREIDEN NEUVOSTO: Koostuu tavallisista ministereistä, kuten maatalousministeri jne. Eu:ssa kaikista laeista ei äänestetä, mutta, jos jokin laki vaaditaan äänestettäväksi äänestys on ehdollinen enemmistö äänestys, missä neljä suurinta jäsenmaata dominoivat. Äänestykset käydään suljettujen ovien takana eivätkä pöytäkirjat näistä kokouksista ole EU parlamentin saatavilla. EU PARLAMENTTI: Euroopan parlamentissa istuvat valitsemamme edustajat. Europarlamentin jäsenillä on vähiten valtaa koko EU:n valtastruktuurissa. Nämä edustajat voivat tehdä korjaus/lisäysehdotuksia lakeihin, mutta eivät lakiehdotuksia. Ylemmät ei-valitut elimet voivat mielivaltaisesti joko hylätä tai hyväksyä parlamentin jäsenten korjausehdotukset. Mitä enemmän EU:ssa on jäsenmaita sitä vähemmän yksittäinen pieni maa saa paikkoja parlamentissa. YLI 3000 TYÖRYHMÄÄ: Nämä Euroopan neuvoston, Komission ja Ministereiden Neuvoston yli 3000 salaista työryhmää koostuu tuntemattomista jäsenistä. Näissä työryhmissä on valtava määrä valtaa, näissä ryhmissä päätetään 85 prosenttisesti kaikkien lakien käytännön toteutuksesta. Europarlamentaarikoilla tai yleisöllä ei ole pääsyä näihin työryhmiin tai tietoa heidän työstään. Koska työryhmät ovat salaisia ja jäsenet tuntemattomia on aiheellista pelätä, että nämä salaiset lakeja luovat jäsenet hyötyvät taloudellisesti luomistaan laeista. Lissabonin sopimus tulee ojentamaan entistäkin enemmän valtaa Euroopan Unionille: Mikäli koskaan ilmenee minkäänlaista konfliktia EU lain tai kansallisen lain kesken, EU laki tulee voittamaan, tehden kansallisesta perustuslaista turhan. Lissabonin sopimuksen tarkoitus on siirtää valtaa pieniltä jäsenmailta suurille jäsenmaille, ja äänestäjiltä virkamiehille. Lähes puolitoistatuntia kestävässä videossa lisäksi: * Ei-valittu elin päättää laeista koskien: maahanmuuttoa, poliisia, terveydenhuoltoa, budjettia, veroja ja oikeutta. * Ei-valitun elimen päättämät lait, joilla korvataan maiden lait ovat peruuttamattomia. * Ei erillisiä valtioita, yksi jättivaltio, pusketaan läpi rauha-propagandalla. * Polttoainepulan aikana jättivaltio toimii kuten paleltuva ihmiskeho säilyttäen sydämen ja aivot ja antaen ääriraajojen tuhoutua. * Kysymys halusta kehittää Euroopasta voimakas sotilaallinen mahti. Euroopan Unionin johtomaat entisiä imperialistisia valtioita. * Uusi Eurooppa on kuin prinsessa ilman hallitsijaa; kokoonpano on kasvoton, hallitsijoita on mahdoton osoittaa tai nimetä. * Eliitin johto = uusi maailman järjestys * Pohjois-Amerikan Unioni * Kansaan voi luottaa – eliittiin ei, eliitti haluaa valtaa, kansa haluaa ruokkia jälkeläisensä. * Demokratian menetyksen jälkeen demokratiaa on yhtä vaikea saada takaisin kuin terveyttä sen menetettyään. ---------------------------------------------------

MITEN KÄY EUROOPAN UNIONIN, KUN KARHU NOUSEE? Uusi Venäjä – Uusi Neuvostoliitto Viime vuosien kehitys ja tapahtumat itänaapurissa antavat aihetta huoleen. Venäjä on vahvassa taloudellisessa nousussa samaan aikaan, kun sen hallinto ja yhteiskunta alkaa yhä enemmän muistuttaa entistä Neuvostoliittoa keskusjohtoisuutensa ja komentojärjestelmänsä puolesta. Tämän ei kuitenkaan pitäisi olla mikään yllätys, sillä ilmoittihan Putin jo ensimmäisen presidenttikautensa alkaessa olevansa hyvin surullinen Neuvostoliiton hajoamisesta, ja että Neuvostoliiton palauttaminen on hänen henkilökohtainen ykköstavoitteensa. Tätä ilmoitusta pidettiin meillä kai jonkinlaisena vaalipropagandana, mutta viimeistään nyt, kun Venäjästä on tullut Putinin ja hänen lähipiirinsä hallitsema keskusjohtoinen diktatuuri, eräänlainen NL:n markkinatalousversio, luulisi lännessäkin tajuttavan jo, että Putinin sanat on syytä ottaa vakavasti. Venäjä on laskelmien mukaan taloudellisesti ja poliittisesti entisen NL:n veroinen tekijä 2020-luvulle tultaessa, mikäli nykyinen kasvuvauhti pysyy ennallaan. Tämä tarkoittaa väistämättä sitä, että Moskova, joka on pitkin hampain joutunut luopumaan etupiiristään Baltiassa ja Itä-Euroopassa, tulee avaamaan pelin niiden kohdalla uudelleen. Moskova on jo saanut Valko-Venäjän etupiiriinsä, ja seuraavat askeleet ovat Ukraina ja Kazakstan. Ukrainan suhteen kriisi on koko ajan aivan pinnan alla, minkä osoittaa äskettäinen kaasukiista, laivastokahakat Mustallamerellä ja Jutshenkon murhayritys Ukrainan viime presidentinvaalien aikaan. On mielestäni vain ajan kysymys, milloin Moskova tulee kokoamaan entiset neuvostotasavallat, tai ainakin Ukrainan ja Valko-Venäjän sekä Kazakstanin takaisin Äiti Venäjän helmoihin. Vaikka tätä ei millään tunnuta haluavan myöntää lännessä, niin seuraavan kymmenen vuoden aikana on nousemassa kriisi, joka uhkaa koko NL:n romahtamisen jälkeen syntynyttä järjestystä Itä-, Pohjois- ja Keski-Euroopassa. Miten EU:lle käy tilanteessa, jossa Venäjä aikoo ottaa takaisin voimaansa ja historiallista merkitystään vastaavan aseman Euroopan geopolitiikassa? Nimittäin EU on laajenemassa itään ja etelään. Tässä laajenemisessa ja varsinkin Turkin mukaantulokysymyksessä täytyy ottaa huomioon, mikä idea on taustalla EU:n taustalla. Nimittäin kyseessä on unelma uudelleen syntyneestä Rooman valtakunnasta. Euroopassa on vuosisatoja unelmoitu Rooman valtakunnan uudesta noususta, joka on Euroopan yhdentymisen idean aatehistorian merkittävin ydinajatus. Tämä idea on kummitellut Euroopan yhtenäisyyttä hakevien ajattelijoiden päässä jo vuosisatoja aina Kaarle Suuren ajoilta asti. Suomi ja Uusi Rooma Vielä nykyäänkin voi monista olla yllättävää se, että Suomi ei perinteisten EU-maiden mielikuvissa edes kuulu Eurooppaan. Maamme pääsi mukaan EU:hun vain, koska täytimme pilkulleen kaikki lähestymiskriteerit. Silti esim. Ranska etsi suurennuslasin kanssa lähentymisehdoista pienintäkin syytä olla hyväksymättä Suomea mukaan. Kun Pariisissa pidettiin 90-luvun puolivälissä seminaari, jonka nimi oli "Suomi Euroopassa", piti puhujaksi tulla Ranskan ulkoministeri. Hän teki oharit, mutta paikalle tuli ulkoministeriön joku kansliapäällikkö tms., joka aloitti puheensa sanoen: "Monia täällä olevia voi ihmetyttää seminaarin otsikko 'Suomi Euroopassa', koska kaikkihan tietävät, että Suomi ei ole osa Eurooppaa". Syy tällaiseen edellä kuvattuun ajatteluun on, paitsi Ranskan intressit, ennen kaikkea se, että alkuperäisten EU:n perustajien mielikuvissa sinersi juuri muinainen Rooma, joka oli välimeren ympäristöön sijoittuva valtakunta. Saksakin otettiin mukaan alkuperäisiin suunnitelmiin vastentahtoisesti, koska on vaikea kuvitella EU:ta ilman maanosan vahvinta valtiota. Keski- ja Itä-Eurooppahan ei aikoinaankaan kuulunut Rooman valtakuntaan, lukuun ottamatta Itävaltaa, Romaniaa ja Balkanin maita. Britanniaakaan ei pidetty alkuun millään tavalla unionin potentiaalisena jäsenenä. Ranska esim. torpedoi brittien jäsenyysyritykset 50-luvun lopulla, kun asiasta keskusteltiin. Jos Saksa ja Britanniakin otettiin mukaan vain lähinnä historiallisten ja reaalisten tosiasioiden takia, niin Itämeren alueita ja Pohjoismaita ei alussa kuviteltu senkään vertaa osaksi EU:ta. Koko EU:n "pohjoinen ulottuvuus" tuli mukaan lähinnä Saksan ajamana. Ranska vastusti sitä alusta asti. Viimeisen 50-vuoden aikana asia on muuttunut, kun EU on nyt muutenkin painottumassa seuraavaksi laajenemisen suhteen etelään ja kaakkoon. Espanja, Ranska ja Italia pitävät ihan ymmärrettävästi Välimeren piiriä EU:lle tärkeämpänä, kuin Itä- ja Pohjois-Euroopan maat. Niillä on vahvat intressit Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Itä-Eurooppa ja Välimeren piiri EU:n ja Rooman kirkon näkemyksissä EU:n arkkitehtien suunnitelmiin ajatukset välimeren ympäristöön keskittyvästä EU:sta syntyivät jo 1920-luvulla. Näissä suunnitelmissa Saksa ja Itä-Eurooppa olivat pois kuvioista. Tosin samoihin aikoihin eräs kreivi Kalergi laati suunnitelman yleiseurooppalaisesta valtiosta, johon ei kuulunut Britannia (joka tuolloin oli vielä selvemmin historiallisesti ja taloudellisesti irti Manner-Euroopasta) eikä Venäjä, mutta sen sijaan koko Afrikka (lukuun ottamatta brittien siirtomaita) kuului suunnitelmiin. Nämä suunnitelman Afrikan integroimisesta EU:n taloudelliseen etupiiriin ovat toteutuneet jo kolonialismin perintönä. Sen sijaan muuta laajentumista kylmä sota ja vastaan hankaava Britannia rajoittivat varsin pitkään. Itä-Euroopan suhteen tilanne on mielenkiintoinen lähinnä kahdesta syystä. Ensinnäkin EU:n sisällä vaikuttaa kulisseissa vahvana voima nimeltä Katolinen kirkko, joka painosti voimakkaasti katolisten maiden, Puolan, Tshekin, Unkarin, Liettuan ja Slovakian, sekä nyttemmin myös Kroatian ja Slovenian, mukaan ottamista. Toinen tärkeä tekijä on Ranskan perinteisesti hyvät suhteet monien Itä-Euroopan maiden, ja erityisesti Puolan kanssa (joihin Irakin sota aiheutti tosin pahan särön), johon sillä on ollut henkinen sukulaisuussuhde ja lukkarinrakkautta jo 1800-luvun alusta asti. Nyt kuvaan astuvat Balkanin maat ja Välimeren piiri sekä Lähi-idän länsiosat. Nämä alueet kuuluivat muinoin oleellisena osana Rooman valtakuntaan. Ilman kulttuurista ja uskonnollista eroahan esim. Turkin EU-jäsenyys olisi toteutunut ajat sitten. Tästä syystä katolinen kirkko, joka pitää EU:ta pitkälti kirkon (taloudellista) etua ajavana järjestelmänä, on jo vuosia luonut suhteita islamilaisiin ja heidän uskonnolliseen johtoonsa, tarkoituksenaan pohjustaa mahdollista tulevaa EU:n laajenemista kirkon vanhoille ydinalueille; Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan. Turkki ja Lähi-itä – EU:n orientaalinen ulottuvuus? Turkin kuulumista Eurooppaan ei aikaisempina vuosisatoina tietenkään edes ajateltu, kun sitä pidettiin enemmän osana islamilaista Aasiaa kuin Eurooppaa ja huolimatta antiikin ja Bysantin kulttuurin vahvasta perinnöstä turkkilaisessa ja arabikulttuurissa, niin harvat ovat kuvitelleetkaan, että Turkki tai mikään muu Lähi-idän tai Pohjois-Afrikan maa (paitsi alistettuna siirtomaana) olisi osa Uutta Roomaa, EU:ta. 1920-luvulla Kemal Atatürk alkoi modernisoida Turkkia raskaalla kädellä, mikä johti se siihen että myös EU:n suuntaviivoja piirtelevien mielissä alkoi pyöriä ajatus, että jos Turkki sekularisoituu ja modernisoituu, niin, mikä estäisi sitä tulemasta mukaan kuvioihin? Nyt Turkin kohdalla on nimittäin jo toteutunutta tämä sekularisaatio ja modernisaatio. Tämän lisäksi Turkin mukaantuloon valmistautuu myös Vatikaani. Se on käynyt jo vuosikymmeniä kulissien takana yhteysneuvotteluja islamin edustajien kanssa. Eräiden tahojen mukaan yksi syy tähän olisi tavoite poliittisesta liitosta islamin kanssa. Itä nousee – Pohjoinen repeää? Koska pohjimmiltaan henkinen juopa Pohjoisen Euroopan ja Lähi-idän välillä on niin suuri, niin minä uskon jossain vaiheessa käyvän siten, että Pohjola ja ehkä jopa Itäinen Keski-Eurooppa sekä Saksa repeävät irti unionista, ja EU:sta tulee lähinnä latinalais-orienttilainen liitto, jonka napamaat ovat Turkki, Italia, Ranska, Espanja ja Britannia. Uskon myös, että Venäjä ja sen sotilaallinen uhka toimii tämän EU:n rajun muodonmuutoksen moottorina. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Venäjä tekee massiivisen strategisen iskun ottaen haltuunsa Baltian, Skandinavian sekä Keski- ja Itä-Euroopan tärkeimmät keskukset. Tämä onnistuu, jos Venäjä on kylliksi vahvistunut ja mikäli EU-puolustus jää rammaksi suunnitelmaksi paperilla, mitä se tulee olemaan niin kauan, kuin USA johtaa NATO:a. Tällainen isku voi onnistua, mikäli USA:n supistetun teknoarmeijan ohuet kädet on sidottu toisaalle, vaikkapa selkkaukseen Iranin tai jonkin muun vastaavan tekijän kanssa. Tästä seuraa se, että Itä- ja Pohjois-Euroopan maat, ehkäpä Saksakin, tippuvat Venäjän käsiin ja sen etupiiriin. Tähän vaikuttaa myös se, että Keski- ja Itä-Euroopan maat ovat energiataloutensa puolesta kovin riippuvaisia Venäjästä, minkä strateginen merkitys vain kasvaa öljyn hinnan kohotessa. Näin ollen niiden piirissä voi tulevaisuudessa syntyä ajattelua, että Venäjän kelkkaan hyppääminen ei olekaan pelkästään pakko, vaan jopa taloudellisesti hyödyllistä. Miettikääpä, jos öljyn maailmanmarkkinahinta nousee USA:n toimien takia vaikka 160 dollariin tynnyriltä, mutta Venäjä tarjoaa sitä ”ystävilleen” vain puolella hinnalla tästä? On selvää, että jos Saksa sekä Itä- ja/tai Pohjois-Eurooppa lasketaan irti EU:sta ja osaksi Venäjän etupiiriä, niin se tarkoittaa sitä, että EU on alueellisesti rajoittunut tulevaisuudessa enemmän vanhan Rooman valtakunnan alueille eli Välimeren ympäristöön, kuin Keski- ja Itä-Eurooppaan. Tällöin on luonnollista, että ainakin Pohjois-Afrikan maat ovat osa sitä. Toinen yhtä looginen seuraus tästä on se, että Venäjän on tällöin koonnut ympärilleen entisen NL:n valtapiiriä muistuttavan leirin, ja on sanomattakin selvää, että Suomi kuuluu tällöin tähän piiriin ainakin yhtä tiukasti, kuin Kekkosen aikana. Jos tai kun tämän aika koittaa, vaihtaako Suomi silloin leiriä rauhallisesti vaiko sotilaallisesti. Jo se seikka, että Suomi on osa EU:ta, tarkoittaa Venäjän ja EU:n välillä syntyvän konfliktin tullessa väistämättömästi jonkinlaista konfliktia myös Venäjän ja Suomen välillä. Tämä tarkoittaa siis Suomeen kohdistuvan sotilaallisen invaasion uhkaa. Jos Suomi vielä liittyy NATOon, on sotilaallisen konfliktin uhka tällöin todella suuri, omasta mielestäni vain ajan kysymys. Joka tapauksessa ennustan, että Venäjä nousee, ja että tulevaisuudessa EU tulee keskittymään enemmän Välimeren ympäristöön, kuin Pohjois-Eurooppaan. Suomessa olisi tämä silmällä pitäen hyvä miettiä, eikö heikosta unionista kannattaisi irtautua jo hyvissä ajoin?

Voi sinua, voi sinua EU,
sinä kirottu!
Orjuus, Kurjuus ja Kuolema on sinun nimesi,
Tulkoon sinun tuhosi,
jota ikeesi alle nääntyvät,
pettämäsi ja viettelemäsi kansat
sinua vastaan punovat ja rukoilevat.
Ylös taivaisiinko luulet astuvasi?
Alas manalaan, häpeään ja kurjuuteen
olet sinä vajoava, romahtava.
Äkisti on koittava sinun tuhosi,
kirves on jo puun juurella.
Alas tuonelaan olet sinä astuva,
helmasi pääsi päälle sidottuna,
kuningatar, vallasta riisuttu,
irstas Ishtar - häväisty huora,
Sortuva on EU, suuri Babylon,
kansojen sylttytehdas,
huojuu jo, kaatuu, eikä enää koskaan nouse!