IRC-Galleria

Ei koskaan tietenkään mennä,
siitä, mistä aita on matalin,
mennään suoraan läpi,
kunnes huomataan tuskissaan,
vieressä oli portti.

Aidan sirpaleet naamassaan,
maassa makaavaa ei auteta,
arvet kehossa ei kuihdu pois,
jos joku käden antaa vois.

Ohikulkevaa huudetaan,
ja vastaus on ainoastaan,
"ei, en voi auttaa",
portin käyttäjät katsovat,
kuinka,
kaatuneen jalat surkastuvat.

Sielu on vielä voimissaan,
vain se, voi unohdettua auttaa,
täytyy sisimpää kaivaa,
löytää syyt, ja jatkaa.

Pikkuhiljaa nousemaan,
polvilleen voi istua, ja katsoa,
miten paikalta voisi poistua.

Ei siihen tarvittu apua,
voimat löytyi itsestä,
vielä on se aita,
se täytyy korjata ja varmistaa,
että siihen joku voi kaatua,
koota itsensä ja voimistua.

Voit olla,
tämän kuvitelman raiskaama,
tai,
onnen vastakohta.