IRC-Galleria

"Ateismi on uskonto siinä missä koripallon pelaamattomuus on harrastus."

"Ateisti näkee faktat ja tekee sen perusteella itse omat johtopäätöksensä."

Hoh hoi jaa mitä paskaa. Tapasin itsekin joskus ajatella edellä olleiden lauseiden tapaan, mutta monet keskustelut ja perustelut eri ihmisillä omasta ateismistaan kertovat kuitenkin muuta: loppujen lopuksi, ateismi on uskonto siinä missä muutkin.

Richard Dawkins, joka on yksi maailman tunnetuimpia ateisteja, on arvellut todennäköisyyden Jumalan olemattomuudesta olevan 69/70. Vaikka hän ei kiellä täydellisesti mahdollisen korkeamman voiman olemassaoloa, hän pitää sitä hyvin, hyvin epätodennäköisenä.Dawkins on suorastaan idyllinen malliesimerkki faktat huomioivasta ja omat johtopäätöksensä tekevästä ateistista. Evoluutiota tutkivana tiedemiehenä hän osaa antaa oman arvionsa todennäköisyydelle, onko korkeampaa voimaa olemassa vai ei.

Jotain täysin toisenlaista on kuitenkin nähtävissä niin internetin keskustelupalstoilla kuin jokaisen tuttavapiiristäkin löytyvillä ateisteilla: he pitävät täysin varmana, ettei jumaluuskäsitettä täyttävää olentoa ole olemassa - ainakaan sitä kristinuskon perinteistä Jumalaa. Perusteluna toimii yleensä vain "kun musta nyt vaan tuntuu siltä ettei Jumalaa ole olemassa" - aivan kuten moni uskovainen voi todeta että "kun musta nyt vaan tuntuu siltä että Jumala on olemassa". Jos kyse on vain tunteesta, eikö silloin ole oikeastaan kyse uskonnosta?

Samoin perustelu omasta ateismista ei välttämättä rakennu fysiikan ja evoluution saavutusten muodostamalle tieteelliselle maailmankuvalle - järkytyksekseni sain kuulla jopa kerran eräältä tuntemaltani ateistilta, ettei hän usko evoluutioteoriaankaan, vaikka se on yksi tieteen suurimpia saavutuksia ja todistettavissa oleva fakta.

Jos ajatellaan, että uskova uskoo johonkin asiaan / ajattelee jollakin tavalla ilman faktoilla perustelua ja tekee tämän asian tuntemuksiensa perusteella, mikä erottaa ateistin uskovasta, jos monet ateistitkin perustavat oman katsomuksensa tunteisiin? Ei mikään - siinä missä uskovainen uskoo Jumalaa olevan olemassa, uskoo ateisti, ettei Jumalaa ole olemassa. Jos uskominen on epävarman asian pitämistä faktana, sortuu ateismikin usein siihen.

~~~~~

Tsiisus-viikonloppu on pääsiäisen kunniaksi tähän ihQ-d44-teiniblogiin julkaistava sarja uskonto/ateismi -aiheisia tekstejä - pääsiäinen lieneekin juuri ajankohtainen aika pohtia näitä teemoja. Tekstit pyrkivät tarjoamaan erilaisia näkökulmia uskontoon ja ateismiin arvioiden tasapuolisesti molempia katsomuksia niin positiivisessa kuin negatiivisessa valossa. Tekstien ei ole tarkoitus loukata ketään.

Lue myös vuoden 2011 Tsiisus-viikonlopun Olemmeko sittenkään ateisteja? .

"Evoluutio on uskomus jonka mukaan alkulimasta syntyi yht'äkkiä elämää, joka maagisesti kehittyi liskosta apinaksi ja siitä ihmiseksi. Miljoonien vuosien aikana. Tämähän on silkka mahdottomuus, jo senkin takia, että Raamatusta laskemalla tiedemiehet ovat tulleet siihen tulokseen, että maailma ei ole edes kymmentätuhatta vuotta vanha. Ja tiede ei vieläkään tunne yhtään tapausta, jossa elämä olisi syntynyt tyhjästä. Väittämä jonka mukaan ihminen olisi kehittynyt apinasta, on täysin naurettava. Ensinnäkin, apina on täysin eri laji. Ei ole ikinä nähty, että lajista kehittyisi toinen. Ja siihen on syykin; se on mahdotonta."

Kas niin! Provo-otsikko numero kolme on vihdoin valmis! Tällä luulisi muutaman kävijän saavan, kunhan luokittelen sen oikeisiin yhteisöihin. Ja minä en ole epätoivoinen. Väitän. Jälleen kerran pakollinen maininta, en oikeasti ajattele noin. Ja säälin jokaista joka ajattelee. Alkusanat luettua voisi tulla siihen tulokseen, että teksti on oikeasti jonkun uuden maan kreationistin kirjoittamaa paskaa. Todellisuudessa ynnäsin siihen vain pikaisesti kaikki mitä muistan koskaan kuulleeni sellaisten sanovan. Valitettavasti hihhulit eivät saaneet jumalaltaan aivoja.

Kävinpäs ulkomaailmassa, vielä kun sellainen ikkunasta näkyi. Joka puolella oli tietenkin kylmää, liukasta ja juntteja. Ja saipa kyseinen reissu nenänikin vuotamaan hurjasti, siitä huolimatta että työläisnuha oli jo väistymässä. Vaeltaessani tämän jumalan perseen takana olevan kyläpahasen teitä, vastaani vaelsi tylsistyneitä eläviä kuolleita, Innsmouthilaisilmeet kasvoillaan. Katsoivat minua kuin jotakin lihakimpaletta. Se on kiroukseni, olen pitkä, tumma ja komea. Ja niin harvoin käyn ulkona että olen käytännössä muukalainenkin. Piru periköön seksikkään olemukseni.

Kävinpäs matkallani paikallisessa Siwassa, jossa paikalliset epäkuolleet toistivat eläessään suorittamiaan rituaaleja, eli yrittivät huonolla menestyksellä kantaa ruokakoreissaan kaljaa ja lenkkimakkaraa. Elävien kuolleiden melankolisen muminan saattelemana matkasin kohti kassaa, jossa näin jälleen saman muorin, joka aina maksaa kuukauden ostokset pikkuhiluilla juuri silloin kun minä käyn siellä. Tällä kertaa sanoin muorille että antaa suoraan kassan laskea hilut, ettei muut asiakkaat joudu odottamaan jonossa kolmea tuntia. Muori loi minuun syvästi paheksuvan katseen ja kassa näytti kovin vaivautuneelta. Tässä välissä kysyin mammalta että tarvitseeko tämä mahdollisesti apua ostoksiensa liukuhihnalle asettelemisessa, kun se kerran niin mystisesti lakkasi. Muori jatkoi äkkiä ostoksiensa hihnalle lappaamista ja mumisi jotain itsekseen. Ja ihme kyllä, antoi kassan suosiolla laskea kolikot. Ja mamma oli hiljaa kuin hiiri. Ei kuulunut tavanomaista voivottelua siitä kuinka maailma on menossa helvettiin kun nuoret pilaavat sen. Maksettuaan muori riuhtaisi kuitin kassan kädestä ja lähti syvän vitutuksen vallassa kaupasta manaillen jotain mystistä mantraa, josta erotin kohdan "Ei minkäänlaista kunnioitusta".

Olen taas kuunnellut tänään melkoisella antaumuksella Gojira-nimistä yhtyettä. Kyseessähän on mainio ranskalainen yhtye joka soittaa romanttisesti haitarilla säestäen rakkauslauluja joissa ylistetään patonkia ja homoseksiä. Päätin iloksenne liittää artistilta Youtube-videon tähän lisäykseen. Suosittelen kaikille homoseksistä ja hyvästä musiikista pitäville. Nauttikaa tai kuolkaa.

Talipallo alkaa saada turhan paljon tilaa blogissani. Joudun taas avautumaan rakkaan laardiperseen edesottamuksista. Nimittäin, tuo ihastuttava ihrakasa oli ilmeisesti kännissä hajottanut kaljanpullon rapun edustalle. (Tapauksella oli todistajia, siksi epäilen läskipäätä.) Se itsessään ei vielä ole maailmanluokan rikos, vaikka rapun edessä kulkeekin kissoja, koiria, lapsia ja muita haavoittuvaisia ja herkkiä luontokappaleita, etenkin minä. Ja mitäs muutakaan olisi voinut tapahtua, kuin se että minä siivoan lasinsirpaleet hyvää hyvyyttäni. Ja tietysti nostelen yksitellen isoimmat palat roskikseen ennen kuin lakaisen pienemmät. Ja tietysti viillän kämmeneni viimeiseen manuaalisesti siirrettävään sirpaleeseen. Kämmeneeni avautui railo joka suihkusi verta seitsemän ilmakehän paineella, enkä edes liioittele paljoa. Lakaistuani sirpaleet kipitin ylös hoivaamaan kättäni, ja ette uskokaan kuinka mieleni teki töhriä läskiperseen ovi verellä ja kirjoittaa siihen jotain verikostosta. Mutta onnistuin jotenkin ihmeen kaupalla hillitsemään itseni, jotta voin päässäni kehitellä jotain käsittämättömän vittumaista paskamahan pään menoksi.

Päätin ylösnousemukseni jälkeen (joka muuten vei vain pari minuuttia, vrt. Jeesus ja kolme päivää) keittää teetä ja paahtaa leipää. Kaivoin kaappien uumenista leivänpaahtimen vuosien käyttötauon jälkeen esille. Mutta leivänpaahdin oli paskana. Huomasinkin vian nopeasti, huippuälykäs kun olen. Joku tuholainen oli järsinyt sen virtajohdon poikki. Epäilen kokoomuslaisia. No, enempää aikailematta laitoin sähköasentajan linjalla opiskellessani saavuttamani taidot käyttöön ja korjasin näppärästi johdon. Enkä tiedä miten on mahdollista, mutta leipä paahtui sen jälkeen aivan tajuttoman nopeasti valmiiksi. Yksi mahdollisuus on se, että muistan paahtoajan väärin, ja toinen on se, että virtajohto oli ennenkin ollut huonosti paikallaan ja siksi paahto oli hidasta. Mutta hylkäsin moiset hullut teoriat, ja tulin siihen tulokseen että kosketuksessani on yksinkertaisesti taikaa. Pienen vian korjaamalla saavutin suuremman hyödyn. Loogisesti ajateltuna se tarkoittaa sitä, että jos korjaan jonkin ison vian, saavutan valtavan hyödyn. Eli käytännössä katsoen voin miltei mahdottoman vian korjaamalla luoda Jumalan koneesta. Miltei odotan että X-Boxini irtisanoo itsensä, käärin sen sitten pyyhkeisiin ja luon itselleni ihka oikean jumalan lemmikiksi.

Päiväni on ollut kerrassaan kiireinen. Epäkuolleiden seassa pujottelemisen, itseni viiltelyn ja vanhusten pelottelun lomassa en ole paljoa ehtinyt tehdä. Siispä en ole edes ehtinyt pohtia mitä kirjoittaisin blogiini. Se jääneekin poikkeuksellisen lyhyeksi tänään. Mutta älkää huoliko, se on muutenkin yliarvostettu. Avaudun aina blogiini ties mistä vihoviimeisestä fantasiastani kirjoittaen mahdollisimman pitkästyttävästi, joten ette menetä mitään.

Etsi omasta nimestäsi 5 yhteisöä:

mun tekis mieli mennä kaivaan pihalle matala neliön muotonen kuoppa, about 6cm ja rakentaa ympärille varmaa kaksmetriset seinät lasista, 66cm leveet, ja laittaa joku valkonen katoks, ja oottaa et paholainen ilmestyis sinne.

Ateismi on satua

Do I need to say more?