IRC-Galleria

ei mulla muuta, kiitos moi

"Multa ei ainakaan tipu yhtään sääliä alkoholisteille, He ovat itse sairautensa aiheuttaneet, ei sitä viinaa ole kukaan kurkusta käskenyt kaataa. Tuhlaavat vain meidän verorahoja turhaan kun omaa tyhmyyttään ovat ryhtyneet alkoholisteiksi eivätkä halua lopettaa."

Tuollaisiin kommenteihi törmää jatkuvasti niin netissä kuin reaalimaailmassa. Nopeasti ajateltuna tuo onkin ihan ymmärrettävää. Onhan alkoholismi sillä tavalla itseaiheutettua, että sitä alkoholia tosiaan haetaan ja kaadetaan kurkusta alas tietoisesti, omasta valinnasta.

Mutta mietitäänpä uudestaan. Mikä erottaa alkoholismin esimerkiksi anoreksiasta tai muusta syömishäiriöstä? Eihän kukaan pakota anorektikkoa/bulimikkoa oksentamaan tai jättämään aterioita väliin? Ei, vaan he tekevät sen kaiken omasta tahdosta, tietoisesti. Silti syömishäiriöstä kärsivät saavat yleisesti paljon enemmän sääliä ja hyväksyntää kuin alkoholistit.

Tähän joku voi tokaista, että syömishäiriöiset eivät pilaa läheistensä elämää samalla tavalla kuin alkoholistit. No aivan takuulla syömishäiriö vaikuttaa myös muihin ihmisiin kuin sairaaseen itseen. Läheiset tuntevat siinä tilanteessa turhautumista, syyllisyyttä, surua, ahdistusta ja liudan muita tunteita, kun näkevät sen rakkaan ihmisen nälkiinnyttävän itseään.

Tietysti on eri asia jos alkoholisti vaikkapa pahoinpitelee/pettää/varastelee, silloin alkoholismi tietysti on syömishäiriötä pahempi ongelma. Mutta ainahan näin ei ole, vaan yllättävän paljon on niitä juoppoja, jotka vain tykkäävät päivättäin juoda syystä tai toisesta, tekemättä kuitenkaan mitään agressiivista.

Joku voisi sanoa, ettei näitä kahta asiaa, juomista ja syömishäiriötä, voi verrata. No miksei voisi? Molemmat ovat yleensä merkkejä siitä, että ihmisellä on ongelmia elämänsä ja itsensä kanssa. Molemmat ovat keinoja paeta pahaa oloa, hallita tunteitaan, saada mielihyvää.

Syömishäiriöisestä tuntuu usein, ettei hän pysty enää hallitsemaan syömättömyyttään. Hänellä ei ole ruokahalua eikä hän pysty syömään tai olemaan oksentamatta, syöminen hallitsee hänen elämäänsä eikä hän syömistä. Samalla tavalla myös alkoholisti saattaa juoda vaikka tietää sen olevan väärin ja vaikka haluaisi eroon siitä.

Mutta syömishäiriöstä ei parane noin vain, sormia napsauttamalla, eikä parane juomisestakaan, joten ihan turha ihmisten on urputtaa että jompikumpi noista olisi ns. tekosairaus.

Toinen asia sitten on viiltely, jota en nyt just tässä blogimerkinnässä jaksa enempää vatvoa. Viiltely on yhtälailla keino hallita/parantaa pahaa oloaan kuin vaikkapa anoreksia, mutta jostain syystä, jos jollain näkyy viiltelyjälkiä vaikkapa irc-gallerian kuvassa, tulee hänelle kommentteja tyyliin "Säälittävää esitellä viiltelyjälkiäs!!1" tai "Oot nolo huomionhakuinen teini!!1!" , mutta harvemminpa anorektikoille tuollaisia kommentteja satelee, vaan enemmänkin ihailuja laihuudesta.

Sekin on hassua miten ihmiset ei näytä käsittävän sitä, että joku saattaa pitää niitä viiltelystä jääviä arpia kauniina siinä missä lävistyksiä ja tatuointejakin ja tehdä niitä tahallaan. Ja sitten kun ne näkyvät niin siitä syntyy kauhea haloo ja ihmiset tuijottaa järkyttyneenä ja päivittelee, että miten tuo kehtaa esitellä noita arpia, onko se vähän huomionkipeä. No sama asiahan se on kun lävistetyt tai tatuoidut "esittelee" itseään niin miten ne viiltelyjäljet nyt muka on niin paljon pahempia kuin lävärit/tatskat?? Just wondering, ja eikös ollut kiva avautuminen taas :D