Nykyinen kieroutunut ja sairas käsitys tasa-arvosta ei perustu filosofiseen ideaaliin, jossa ihminen on itsessään arvokas ja hänelle kuuluu tietty kunnioitus katsomatta hänen sukupuoleensa, ikäänsä tai ihonväriinsä. Nykyinen tasa-arvo on sitä, että ihminen leimataan ryhmänsä jäseneksi, ja sen, mitä ihminen voi ja saa tavoitella, päättää vallankäyttäjä säätämällä lakeja ja kiintiöitä siitä, miten monta minkäkinlaista ihmistä mihinkin asemaan otetaan. Jotta tämän systemaattisen alistuskoneiston mielenvikaisuus jäisi ihmisiltä huomaamatta, kutsutaan sitä sitten orwellimaisesti uuskielisillä sanoilla, kuten "positiivinen erityiskohtelu".
Niin sanottu "positiivinen erityiskohtelu" tai tutummin "positiivinen syrjintä" määritellään suomalaisessa lainsäädännössä johonkin heikommassa asemassa olevaan ryhmään kohdistuvina erityistoimina, joilla pyritään parantamaan tämän ryhmän asemaa ja näin edistämään tosiasiallista tasa-arvoa. Kuulostaa juhlavalta ja oikein hyvältä; siis jos ei satu tekemään sitä virhettä, että miettii asiaa yli kolme sekuntia, sillä silloin käsittää, että taas vaihteeksi asiat eivät olekaan ihan sillä tavalla kuin julkinen valta esittää niiden olevan.
Positiivinen syrjintä on oksymorooni, vähän samalla tavalla kuin "Windows Works". Se, että asiassa käytetään uuskielisesti sanaa positiivinen, ei tee asiasta todellisuudessa yhtään sen positiivisempaa. Samalla tavalla syöpä ei muutu yhtään sen paremmaksi asiaksi, vaikka sen nimi olisi "iloinen syöpä" tai "positiivinen syöpä". Positiivinen syrjintä ei eroa olennaisesti millään tavalla mistään muusta syrjinnän muodosta. Ainoa, millä se eroaa, on katsojan näkökulma ja se, että se pyritään piilottamaan kivojen sanojen ja satujen alle.
Yksi positiivisen syrjinnän muoto ovat erilaiset kiintiöt. Näitä kiintiöitä käytetään esimerkiksi valtion työpaikoilla ja jopa Matti "Anteeksi" Vanhasen viime ministerikabinettia kootessa. Kiintiöt perustuvat yleensä sukupuoleen, kieleen tai etnisyyteen, eli niihin asioihin, joiden perusteella nimenomaan ei saisi syrjiä. Kärjistän kiintöiden idean pähkinänkuoreen. Olkaa hyvä ja vaihtakaa kryptonilaiset ja marsilaiset miksi ikinä tahdotte, sillä puhtaasti loogisessa mielessä sillä ei ole väliä.
Asemaan X on määrätty otettavaksi puolet marsilaisia ja puolet kryptonilaisia. Tätä asemaa hakee kolme marsilaista ja yksi kryptonilainen. Marsilaiset ovat kaikin puolin pätevämpiä kuin krypotnilainen, sillä he ovat käyttäneet koko elämänsä taitojensa ja tietojensa hiomiseksi, minkä vuoksi heillä on myös motivaatio kunnossa. Kryptonilainen taas on laiska ja mennyt aina siitä, mistä aita on matalin. Riippumatta siitä, että kaikki marsilaiset ovat taitavampia kuin kryptonilainen, asemaan X otetaan vain yksi marsilainen ja tämä kryptonilainen luuseri, pelkästään sen vuoksi, että kryptonilainen sattuu olemaan Kryptonista ja marsilaiset Marsista, ja asema X:ään sattuu olemaan lakisääteinen kiintiö. Marsilaisia siis syrjitään pelkästään sen perusteella, että he ovat Marsista, ja kryptonilainen taas saa etua pelkästään siksi, että hän on Kryptonista.
Kaikki, mitä annetaan jollekin, on pois joltain toiselta. Jos jotain annetaan jollekin tämän sukupuolen, etnisen ryhmän tai kielen vuoksi, on se joltain toiselta pois prikulleen näiden samojen ominaisuuksien perusteella. Se, että nainen saa jotain sen vuoksi, että hän on nainen, tarkoittaa, että tämä asia on pois mieheltä sen vuoksi, että hän on mies. Sukupuolikiintiöt tarkoittavat loogisesti prikulleen samaa asiaa kuin sukupuolisyrjintä. Etnisiin ryhmiin perustuvat kiintiöt tarkoittavat prikulleen samaa asiaa kuin rotusyrjintä. Kaikki positiivinen syrjintä mitä tahansa ryhmää kohtaan on väistämättä negatiivista syrjintää toista ryhmää kohtaan. Kiintiöt ovat valtion harjoittamaa ja valtion sanktioimaa sukupuoli- ja rotusyrjintää.
Jos nainen pääsee tiettyyn asemaan sukupuolikiintiön, eli sukupuolensa, vuoksi, se ei kerro tämän naisen henkilökohtaisista vahvuuksista ja ominaisuuksista yhtään mitään. Se kertoo ainoastaan siitä, että nainen valittiin siksi, että hänellä on tissit ja pimpura. Naiskiintiö kohtelee naista puhtaasti sukupuolensa jäsenenä, ei ihmisenä. Todellisessa tasa-arvossa ihmisiä kohdellaan tasa-arvoisesti yksilöinä heidän sukupuoleensa tai rotuunsa katsomatta. Sukupuolikiintiöt objektisoivat naisen pelkästään tisseiksi ja pimpuroiksi.
Kiintiöt eivät myöskään ainoastaan yleistä ihmistä puhtaasti ryhmänsä jäseneksi, vaan niihin kuuluu myös sanaton väite siitä, että tietyn ryhmän jäsen on huonompi kuin muut. Positiivisen syrjinnän taustalla piilee ajatus, että ns. "heikommassa asemassa olevat ryhmät", eli esimerkiksi maahanmuuttajat tai naiset, eivät pärjää omillaan, vaan he tarvitsevat ja vaativat erityiskohtelua ja erityislakeja saavuttaakseen saman aseman kuin muut. Tuo ajattelumalli on yksinkertaisesti irvokas.
Kuten väkivalta lisää väkivaltaa, myös syrjintä lisää syrjintää. Positiivinen syrjintä ei ole tästä mikään poikkeus. Jos ihminen joutuu elämänsä aikana tilanteeseen, jossa häneltä kielletään jotain hänen sukupuolensa, etnisyytensä tai kielensä perusteella, häntä alkaa pänniä ja hän turhautuu. Jos asia, joka häneltä kiellettiin, annetaan jollekin toiselle sen vuoksi, että tämä toinen on sattunut syntymään eri asemaan kuin hän, ei ole millään tavalla mahdotonta ajatella, että hänen turhautumisensa purkautuu nimenomaan sitä kohtaan, jonka eduksi hänen oikeuksiaan poljetaan. Positiivinen syrjintä, eli sukupuolisyrjintä ja rasismi, aiheuttaa kaikki samat negatiiviset asiat kuin mikä tahansa muu syrjintä, koska se ei eroa mistään muusta syrjinnästä millään tavalla.
Keinotekoisesti voimaan saatettu tila ei ole todellista tasa-arvoa. Keinotekoisesti voimaan saatettu tila on ainoastaan julkisen vallan harjoittamaa pakkovaltaa, jossa tilastolliset vääristymät yritetään vasaroida matalaksi ja yhteiskunnan epäkohdat pyritään lakaisemaan maton alle. Jos julkinen valta tahtoisi oikeasti vaikuttaa ihmisten väliseen tasa-arvoon, julkinen valta pyrkisi selvittämään yhteiskunnallisten epäkohtien todellisia syitä ja puuttumaan niihin. Tätä julkinen valta ei kuitenkaan ole tehnyt, eikä se tule tekemäänkään.
Koulukiusaaminen ei poistu koulukiusaamisella, eikä syrjintää pysty poistamaan syrjimällä lisää ja kasvattamalla todellisen syrjinnän määrää entisestään. Todellisessa tasa-arvossa ihmiset käsitetään ihmisinä, eikä ryhmänsä jäseninä. Todellisessa tasa-arvossa ihminen käsitetään tekojensa kautta, ei sattumanvaraisten geneettisten oikkujen perusteella tai sen mukaan, mihin ihminen sattuu syntymään. Todellisessa tasa-arvossa syrjintä on syrjintää sukupuoleen, rotuun, kieleen tai etniseen ryhmään katsomatta.