IRC-Galleria

Jou! On matkapäiväkirjan ensimmäisen luvun aika!

Aamu alkoi vauhdikkaasti. Heräsin kotonani kello 10.00, söin aamiaiseksi reilusti energiaa sisältävän pizzan ja peseydyin. Viime hetken pakkauspaniikilta ei säästytty (passi oli mennyt väärään laukkuun), vaan sain nahistella koko perheeni kanssa heti aamupuhteiksi. Loppua kohden asiat kuitenkin saatiin sovittua ja lähtö kotoa oli haikeahko.

Matka lentokentälle sujui mukavasti Kirmon vanhempien kyydillä. Check-iniin ehdittiin hyvissä ajoin ja muutenkin kaikki meni nappiin. Islannin-konetta odotellessa tuli viereen istumaan karun näköinen venäläinen äijänkäppänä. Ukko selitti omalla kielellään ummet ja lammet, mutta ainoat tunnistettavat sanat olivat "Ringo Star" ja "Paul McCartney". Kerrassaan kummallinen tuttavuus siis.

Ensimmäinen lentomatka oli vähän uuvuttava. Icelandair näytti Australia-leffan aatamin aikaisilla töllöttimillä, eivätkä ilmaiset kuulokkeet muuta tehneet kuin särisseet. Tekeminen loppui ja tylsyys iski, mutta hei: sitä se lentäminen yleensä on!

Reykjavikin Keflikissä odotti ensimmäinen kulttuurishokki. Joka puolella kuhisi maastopukuun sonnustautuneita jenkkisotilaita! Kaiken maailman Gonzaleksia sun muita oli jostain syystä saapunut Islantiin. Otin salaa yhden kuvan, vaikka vähän pelottikin. Matkaevääksi kuuden tunnin Toronto-lennolle tarttui hieman paikallista suklaata ja saksalaisia chili-pähkinöitä.

Icelandair ei pettänyt toista kertaa. Pitkänmatkanlennolle tarjottiin kosolti erilaisia aktiviteettaja. Jokaisella matkustajalla oli oma pieni kosketusnäyttönsä, josta sai valita usean eri elokuvan, cd-levyn ja TV-sarjan väliltä. Kolmella eurolla sai myös ostaa kuulokkeet, jotka paransivat kokemusta luonnollisen merkittävästi. Lisäksi kahdeksalla equadorilla tarjottiin peliohjainta, jolla sai valjastettua muun muassa legendaarisen Tetriksen pelattavakseen. Ostimme parin molempia, ja vaikka moni peleistä pettikin, oli Slumdog Millionaren näkeminen kaiken rahanmenon arvoista. Aivan huikea leffa, jossa ei edes pahemmin haitannut, että kuulokkeeni kumisivat taas; elokuva kun oli miltei alusta loppuun intiaksi puhuttu ja täten englanniksi tekstitetty.

Leffan katsomisen lisäksi pelasin rutosti Al's Casino -peliä ja tahkosin rahaa Slotseista ja Black Jackista. Jospa Torontosta löytyisi peliluola, jossa lykästäisi uhkapelien kanssa yhtä paljon... Tetris-väännötkin olivat Kirmon kanssa kovat. Voitin neljä seitsemästä pelistä!

Torontoon saapuminen oli eeppinen kokemus. Heti ensimmäiseksi pääsi harjoittelemaan englantia jonkinlaisen turvatarkastajan kanssa. Kyseli nuori kolli kovasti matkan tarkoituksesta ja Suomen ja Islannin yöelämästä. Epäilisin, että jälkimmäinen utelusarja oli lähinnä virkailijan omaa mielenkiintoa.

Hienoisten harhailujen jälkeen löysimme viimein tien bussiasemalle ja pääsimme matkaamaan Kipling Stationille ja sieltä metrolla lähelle hostellia. Maanalaisessa kiinnitin heti huomiota siihen, miten värikästä ja monipuolisen näköistä porukkaa joka puolella oli. Innostuneena hehkutin Kirmolle sitä, miten Toronton kaltaisessa kaupungissa tuskin rasismia pahemmin esiintyy. "Mitäpä turhia semmosia", oli matkakumppanini varsin oivallinen vastaus!

Harhailimme huikean näköisessä Sherbournessa tovin löytämättä hostellia, kunnes joku löysi meidät. "Oletteko eksyksissä?" kysyi mukava mies englanniksi. Aijai, miten kohteliaita ihmisiä Torontossa saman tien tulikaan vastaan! Kaikki ovat jotenkin niin ystävällisiä ja hymyileväisiä. Hostelli löytyi uusien neuvojen avulla heti ja vaivatta.

Howard Street 32:n hostellin portailla istui mies ja nainen, jotka tervehtivät meitä niin vieraanvaraisesti, että luulin heitä hetken puljun omistajiksi. Erehdyin. Silmälasipäinen mies kutsui meitä nimeltä, antoi matkaneuvoja ja kertoi viikonlopun bileistä. Lisäksi hän saattoi meidät yösijaamme. Oletin, että huoneessamme olisi kaksi parisänkyä, mutta olin väärässä. Twin Room ja Double Room olivat menneet minulla taas sekaisin. Eipä siinä mitään, tämä huone (tai ennemminkin nämä kaksi huonetta) ovat aivan mahtavia! Löytyy kaapeli-tv:tä, ilmaista wlania, mikroa, pakastinta, jääkaappia, liettä ja kahvinkeitinkin. Jestas, mikä lukaali! Hieman harmitti, että olimme aikataulusta jäljessä, emmekä kerenneetkään katsoa suunnittelemaani SmackDownia, mutta äkkiäkös tuo unohtui.

Hetken hengähdettyämme kävimme Subwayssa syömässä iltapalaa ja shoppasimme pikkupurtavaa tukikohtaamme. Upea ilta ja mikä ihmeellistä, SmackDown on nyt menossa uusintana! Uskomatonta. Kyllä kelpaa! Kattellaan taas. =)

Huomenna se tapahtuu. Meitsi lähtee 16 päiväksi Torontoon, muun muassa Edgen, Christianin ja Val Venisin kotikaupunkiin. =) Matkaan ulkomaille hyvän ystäväni kanssa, ja kone tekee välilaskun Islantiin.

Olen aina digannut Kanadasta, vaikken ole siellä vielä käynytkään. Pidän todella monesta kanadalaisesta julkkiksesta. Jotenkin suurin osa kanukeista vain vaikuttaa niin maanläheisiltä ja jalat maassa -tyypeiltä. Esimerkiksi Alanis Morissette, Shania Twain ja Avril Lavigne ovat vieneet sydämeni. Muista tunnetuista kanadalaisista voinen mainita sellaiset nimet kuin koomikot Jim Carreyn ja Mike Myersin, laulajatar Celine Dionin, 24-sankarin Kiefer Sutherlandin ja hänen tytärtään esittävän Elisha Cuthbertin sekä jääkiekkolegenda Wayne Gretzkyn. Ja olipa muutama noistakin nimenomaan Torontosta kotoisin.

Painipuolella Kanada on myös varsin kova maa. Bret "The Hitman" Hart, aiemmin mainitut Edge, Christian ja Val Venis, Chris Jericho, Maryse, Tyson Kidd, David Hart Smith, Natalya Neidhart, Trish Stratus ja edesmennyt Chris Benoit ovat kukin kanadalaisia. Voisin jopa väittää, että jokainen noista nuoraneliön taitureista on paikkansa ansainnut wrestlingin tähtitaivaalla.

On myönnettävä, että innostukseni Kanadaan syntyi alun perin pitkälti fanittamieni kanadalaisten vuoksi. Syyt eivät tosin tähän lopu, vaan olen ylipäätään aina tuntenut jonkinlaista kunnioitusta Kanadaa kohtaan. Jostain selittämättömästä syystä hoilasin jopa aikanaan Xbox Livessä pelatessani mikkiin usein Kanadan "O Canada" -kansallislaulua. :-D

Vaahteranlehtivaltio on kuin Yhdysvaltojen pikkuveli. Siinä missä jenkit tunnetaan maailmalla röyhkeinä ja vähän tyhminäkin, kanadalaisilla on puhtoinen maine. Joka paikasta saa lukea, kuinka torontolaiset ovat ystävällistä porukkaa ja miten turvallinen paikka Toronto ja Kanada ylipäätään on.

Toronto alkoi realisoitua matkakohteena minun ja kaverini mielessä jo viime syksynä, jolloin eräs tuttavamme kertoi meille kuinka oli itse nauttinut matkastaan Kanadan bilekaupunkiin. Kanadaan matkaamisesta tuli mieluinen fiilis meille molemmille. Vähitellen ajatus Torontoon lähdöstä sitten rupesikin paisumaan netin selaamisen kautta ja matkat varattiin maaliskuun puolivälissä. Viime vuonna kävin samaisen kaverin kanssa kiertämässä Lontoota ja Skotlannin Glasgow'ta, mutta tällä kertaa suuntaamme siis reilusti kauemmas. Matkailu avartaa.

Saa nähdä, miten reissu sujuu. Saatan pitää matkapäiväkirjaa. ;)

Kohta lähden täältä maasta.

KYLLÄ! Matkat kuvankauniiseen Torontoon on nyt vihdoin ja viimein bookattu. Puolisen vuotta tästä puhuttiin, mutta nyt ovat liput lopulta matkalla. Epähuomiossa varasimme aluksi hostellin, joka ei ehkä ollutkaan hinta-laatusuhteensa puolesta paras mahdollinen. Muutama kymppi meni hukkaan, mutta nyt Torontossa odottaa paljon ensimmäistä laadukkaampi majoitus.

Lähdemme kaverin kanssa matkaan 26.6. ja palaamme 16 päivää myöhemmin, heinäkuun 12. päivä. Reissusta tulee varmasti ihana, iskevä ja ikimuistoinen. En malta odottaa.

Vielä kun saisi hoideltua kesäkuun ensimmäisenä päivänä sen pääsykokeen ja pääsisi sinne Helsinkiin lukemaan sitä suomen kieltä syksyllä, niin jopas olisi upeaa lähteä kesänviettoon Kanadan maaperälle... Mikäli kaikki menee nappiin — meneekö muka joskus? —, niin syyskuun alusta lähtien asun minä Helsingissä pienessä opiskelikopperoisessani. Kyseessä on unelma, jonka toteutumiseen ei vaadita muuta kuin malttia koekirjojen kanssa. Täytyy sanoa, että ihan hyvin on luku-urakka lähtenytkin käyntiin, sillä minähän suorastaan rakastan tuota oppikirjaa kaikkine kielioppikoukeroinen! Olen kai outo.