En taaskaan keksi aihetta jonka jakaa kanssanne. Mutta se ei koskaan johdu siitä että pääni olisi tyhjä, keksin kyllä aiheita. Mutta harvoin sellaisia joista jaksan kirjoittaa.
Joskus keksin mielestäni hauskan letkautuksen jonka haluan ujuttaa tekstiini, ja rakennan koko tekstin sen ympärille.
Vain että voisitte myöhemmin lukea tekstin läpi edes huomaamatta sitä.
Tänäänkin päässäni on pyörinyt jos jonkinlaisia aiheita, ja niitä on ehdotettu. Aihe-ehdotuksia ovat olleet niin lävistyksistä, blogini paskuudesta, säälittävistä taiteilijoista, kaappihomoudesta ja muista vastaavista avautuminen. Mutta en halua aina kirjoittaa itsestäni.
Vaikka ei minulla kyllä lävistyksiä edes ole.
Yksi vaihtoehto olisi kirjoittaa jälleen politiikasta, mutta en millään viitsisi. Kaikki tietävät jo että Kokoomus on Suomen paskin puolue.
Voisin taas lytätä uskovaisten näkemyksiä, se on aina hauskaa.
Mutta sillä ei saavuta mitään, uskovaiset suuttuvat ja ylisuvaitsevaiset rupeavat kimittämään siitä kuinka kaikilla on oikeus uskoa mihin haluavat. Ja olen jo kuullut blogini "käsittelevän uskontoa kyllästymiseen asti". Joka on erikoista, se on nykyisin melko harvoin aiheenani.
Ja toisaalta on turha kirjoittaa siitä faktaa, kaikki joilla on aivot tietävät ne jo, ja loput ovat liian tyhmiä tajutakseen.
Sitä paitsi, uskontojen kritisoiminen on rikos. Koska sananvapautta ei ole.
Kellokin on taas viittä vaille kaksitoista, ei olisi liiemmälti aikaakaan kirjoitella.
On pakko alkaa keksiä aiheita, sellaisia joista viitsii kirjoittaa.
Mieluummin pidän paskat lisäykseni lyhyinä kuin tylsinä.
Vaikka ne ovatkin sekä lyhyitä että tylsiä.
