IRC-Galleria

[picture]110317707[/picture] Islam on maailman nopeiten kasvava uskonto. Sen lisäksi, että islam kasvaa melko nopeasti globaalisti, muslimien määrä on myös paikallisesti kasvussa. Muslimien määrä Euroopassa tulee moninkertaistumaan siihen verrattuna, mitä se vielä vähän aikaa sitten oli. Kuten Muhammedin pilakuvista seurannut älämölö, Theo Van Goghin surma, Lontoon pommitukset, Rosengårdin tilanne ja monet muut tapahtumat läpi Euroopan ovat osoittaneet, tämä kasvu ei tule tapahtumaan kivuttomasti. Tästä huolimatta islamista ja sen vaikutuksista Eurooppaan on vaikea keskustella, sillä eriävien, kriittisten islamia koskevien mielipiteiden esittäjiä leimataan helposti ja usein heppoisin perustein rasisteiksi. Tämä on tapahtunut murhatun Theo Van Goghin ystävälle Ayaan Hirsi Alille, Hollannin vapauspuolueen puheenjohtaja Geert Wildersille, brittiläiselle koomikko Pat Condellille ja monille muille. Koko ilmiö on yhtä höpsö kuin se on absurdi. Rasismi, eli rotusyrjintä, ei liity uskontojen kritisointiin yhtään sen enempää kuin sukupuolisyrjintä liittyy väittelyyn siitä, kuinka paljon parempi joukkue Kärpät on kuin Jokerit. Sisäasiainministeriön ylläpitämän Yhdenvertaisuus.fi:n mukaan "Rasismilla tarkoitetaan ideologiaa ja uskomuksia, joka jakaa ihmiset eri rotuihin. Jotkut rodut nähdään muita kehittyneempinä, ja se antaa niille oikeutuksen alistaa vähemmän kehittyneihin rotuihin kuuluvia yksilöitä ja ryhmiä. Ominaisuuksien uskotaan myös periytyvän sukupolvelta toiselle." Puhekielessä rasismilla tarkoitetaan yleensä etnisyyteen perustuvaa syrjintää, mikä menee yksiin sisäministeriön määritelmän kanssa. Se, että ihmisryhmissä on toisistaan poikkeavia piirteitä, on kiistämätön fakta. Ruotsalaiset ovat useammin blondeja kuin kreikkalaiset ja japanilaiset keksivät enemmän robotteja kuin eurooppalaiset. Tämän asian tiedostaminen ei kuitenkaan ole rasismia. Edes ajatus siitä, että ihmiset jakautuvat eri rotuihin, ei ole yksinään rasismia, vaan rasismi edellyttää myös uskoa, että jotkin näistä roduista ovat kehittyneempiä (eli "parempia") ja että nämä erot oikeuttavat eri ryhmien yksilöiden erilaisen kohtelun pelkästään tiettyyn ryhmään kuulumisen vuoksi. Tämän vuoksi urheilulääkäri Harri Hakkaraisen esittämä käsitys, että rodulliset tekijät haittaavat Suomen Boltien syntymistä ei ole rasistinen. Hakkarainen erottelee ihmiset eri rotuihin ja toteaa, että jotkin rodut ovat toisia ylivoimaisempia tietyissä asioissa, mutta koska hän ei käytä tätä ajatusta oikeutuksena ihmisten eriarvoiseen kohteluun, hän ei syyllisty rasismiin. Vastaavasti Tatu Vanhasen ja Richard Lynnin tutkimus "IQ and the Wealth of Nations" ja sen kehittyneempi versio "IQ and the Global Inequality" eivät ole rasistisia, vaikka niissä esitetäänkin, että eri maiden keskimääräiset älykkyysosamäärät poikkeavat toisistaan. Olennaista rasismissa on syrjintä. Koska rasismissa ihminen katsotaan ennemmin ryhmänsä jäseneksi kuin yksilöksi, rasismi on jo lähtökohtaisesti irrationaalinen ajattelutapa. Rasismin kautta ei voi saada järkevää kuvaa todellisuudesta, koska rasismi merkitsee harhaista käsitystä yksilöiden ja ryhmien välisistä suhteista sekä siitä, mikä keskiarvo on ja mikä se ei ole. Vaikka ahvenanmaalaisten peenis olisi keskimäärin 30 senttiä ja rovaniemeläisten ainoastaan 10 senttiä, ei se kertoisi yhtään mitään yksittäisen rovaniemeläisten tai yksittäisen ahvenanmaalaisten peeniksen pituudesta. Ryhmien välisistä eroavaisuuksista puhuttaessa puhutaan keskiarvoista, joilla ei ole käytännössä yhtään mitään arvoa yksilötasolla. Ryhmät koostuvat yksilöistä, mutta ryhmän ominaisuudet eivät määrää yksilöiden ominaisuuksia yhtään mihinkään suuntaan. Tämä tarkoittaa sekä sitä, että yksilöitä tulee kohdella yksilöinä, että sitä, että ryhmät tulee käsittää ryhminä. Se, että naiset ovat lyhyempiä kuin miehet, ei tarkoita, että kaikki naiset olisivat lyhyempiä kuin miehet. Samoin se, että somalit tekevät suhteessa enemmän rikoksia kuin kantasuomalaiset, ei tarkoita, että kaikki somalit tekisivät enemmän rikoksia kuin kaikki kantasuomalaiset. Ryhmien tasolla tarkasteltuna väitteet voivat pitää paikkansa, mutta yksilöiden tasolla ne eivät merkitse mitään. Kuten yksilöä ja ryhmää ei tule sekoittaa, ei myöskään ryhmän ja sen kannattaman ideologian sekoittamisessa toisiinsa ole mitään järkeä. Kyseinen ajatusvirhe on pöhkö ja siitä seuraa vielä pöhkömpiä johtopäätöksiä, kuten Ayaan Hirsi Alin tai Pat Condellin kutsuminen rasistiksi siksi, että heidän mielestään islam on jeeralasta. Islamin kritisoiminen missään muodossa ei voi olla edes teoriassa rasismia, koska islam on ihmisistä riippumaton uskonto, eikä rotu tai etninen ryhmä. Islamin ymmärtäminen uskontona, johon voi kääntyä ja josta voi kääntyä pois, osoittaa olennaisen eron muslimien ja islamin välillä. Sen lisäksi, että islam ei ole rotu tai etnisyys, se ei ole myöskään kansanryhmä. Muslimit ovat kansanryhmä, koska he ovat oikeasti olemassaolevia, tuntevia ja ajattelevia, verestä ja lihasta koostuvia olentoja, joilla on yhteinen lokeroiva nimittäjä, eli Galactuksen ja hänen profeettansa Hopeasurffarin (rauha olkoon hänen kanssaan) palvominen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että heidän palvomansa asia muuttuisi mystisesti ja taianomaisesti kansanryhmäksi. Islam on abstrakti, epätodellinen asia, jolla ei ole yhtään sen enempää liittymäkohtaa todellisuuteen kuin teoreettisilla nimityksillä kuten "sosiologia" tai "nollalla jakaminen". Uskonnoissa on kyse ihmisten kollektiivisesti käsittämistä määritelmistä, eikä ihmisistä itsestään. Koska islam ei ole yhtä kuin muslimien muodostama kansanryhmä, ei islamia pidä pyrkiä ymmärtämään pelkästään sen perusteella, miten muslimit käyttäytyvät. Muslimit ovat ryhmä, jonka eri jäsenillä on erilaisia näkemyksiä, kokemuksia ja käsityksiä, jotka koskevat kaiken muun lisäksi myös islamia. Se, mitä islam on, löytyy Koraanista, haditheista ja niissä esiintyvästä profeetan sunnasta. Tämä merkitsee esimerkiksi sitä, että vaikka kaikki muslimit eivät hyväksykään shariaa, on älyllistä epärehellisyyttä sanoa, että sharia ei kuulu islamiin. Koraani käskee yksiselitteisesti noudattamaan shariaa riippumatta siitä, mitä mieltä yksittäiset muslimit ovat ja mitä mieltä he eivät ole. (Koraani, kohta 45:18) Islamin ja muslimien eroa voidaan selventää vielä entisestään esimerkillä. Vaikka kaikki muslimit eivät uskokaan jihadiin tai siihen, että naisten tulee pukeutua burkhaan, kuuluvat sekä jihad että burkhat islamiin. Vastaavasti kristinuskoon kuuluvat tarina Nooan arkista ja ehtoollinen, vaikka lähellekään kaikki kristityt eivät usko ihmisten ja enkelten sekasikiöihin vittuuntuneen Jumalan aiheuttaman vedenpaisumuksen tappaneen kaikkia paitsi kahta kappaletta jokaisen lajin edustajista. Se, että kaikki muslimit eivät usko samoihin asioihin ja että ei ole olemassa yhtä, kaikkien hyväksymää ja harjoittamaa islamia, ei tarkoita, että tietyt asiat eivät kuulu islamiin, tai että olisi mahdotonta ryhtyä käsittelemään sitä, mitä islam on. Se tarkoittaa ainoastaan sitä, että islam ei ole monoliitti ja muslimit eivät ole yhtä kuin islam. Nykyisessä maahanmuuttoon ja muihin sitä sivuaviin aiheisiin paneutuvassa keskustelussa esitetään monesti ajatuksia kuten "tuomittu rasismista". Suomen rikoslaki ei kriminalisoi rasismia, vaan käsitteellä "tuomittu rasismista" tarkoitetaan yleensä virheellisesti samaa kuin "tuomittu kiihottamisesta kansanryhmää vastaan". Kuten islamin kritisointi ei voi olla rasismia, se ei voi olla myöskään kiihottamista kansanryhmää vastaan, mikä johtuu sekä siitä, että islam ei ole kansanryhmä, että Suomen laista. Suomen lakiin on kirjattu jo perustuslain tasolle niin sanottu rikosoikeudellinen laillisuusperiaate, joka asettaa rajoja sille, miten kiihottamista kansanryhmää vastaan tulee tulkita. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate löytyy Suomen perustuslaista (8§) sekä myös rikoslaista (3 luku, 1§). Perustuslain mukaan ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Rikoksesta ei saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on laissa säädetty. Rikosoikeudellisesta laillisuusperiaatteesta seuraa muun muassa rikosoikeudellinen täsmällisyysvaatimus, joka tarkoittaa sitä, että ketään ei saa tuomita rangaistukseen muuten kuin lain selvän sanamuodon mukaisesti. Asioissa, joista voi seurata rikosoikeudellinen rangaistus, lakia on tulkittava suppeasti, eli mahdollisimman täsmällisesti sanamuotonsa mukaisesti, ja vieläpä syytetyn eduksi. Pykälä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan kuuluu seuraavasti; "Joka yleisön keskuuteen levittää lausuntoja tai muita tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, rodullista, etnistä tai uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa kansanryhmää, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi." (Rikoslaki 11 luku, 8§) Pykälässä puhutaan selvästi ryhmistä ja kansanryhmistä, eikä uskonto ihmisistä erillisenä sosiaalisena seikkana ole ryhmä tai kansanryhmä. Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen mukaan pykälää ei saa tulkita laajentavasti siten, että abstrakti ja epätäsmällinen ideologia muuttuisi osaksi sitä. Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen lisäksi on otettava huomioon sekä kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin että Suomen perustuslakiin kuuluva sananvapaus. Sananvapaus on pääsääntö ja kaikki sen kanssa ristiriitainen lainsäädäntö ovat poikkeuksia pääsääntöön. Poikkeuksia pääsäännöstä tulee tulkita Suomen oikeusjärjestelmässä suppeasti ja perus- sekä ihmisoikeuksien täysimääräinen toteutuminen pitää pyrkiä varmistamaan niin pitkälle kuin mahdollista. Rasismi on perseestä, mutta se ei silti ole mitä tahansa, mitä ihmiset tahtovat sen olevan. Ihmiset, jotka venyttävät ja vääristelevät rasismin käsitettä ja leimaavat rasismiksi itseään epämiellyttävät asiat, sylkevät kaikkien niiden kasvoille, jotka ovat oikeasti joutuneet rasismin uhriksi. Todellinen rasismi, eli ihmisten tuomitseminen itseään alhaisemmaksi puhtaasti mielivaltaisin geneettisin perustein, on vastenmielinen asia ja on törkeää käyttää todellisten ihmisten todellista kärsimystä poliittisena pelinappulana, jolla pyritään painamaan eri mieltä olevien otsaan tuomitseva paholaisen stigma. Se, että Ku Klux Klan lynkkaa mustan miehen pelkästään värinsä vuoksi, on rasismia. Se, että hutut listivät liki miljoona tutsia vain geneettisten erojen takia, on rasismia. Rasismia ei ole se, että joku sanoo terroritekoja, murhia ja alistusta aiheuttavaa henkilönpalvontakulttia höpöksi. Ero islamin kritisoimisen ja rasismin välillä ei ole hiuksenhieno, vaan se on kuin yöllä ja päivällä, eikä sen tajuaminen vaadi muuta kuin silmien avaamista. [ Alkuperäinen teksti viitteineen osoitteessa http://keronen.blogspot.com/2009/08/rasismista-ja-islamin-kritisoimisesta.html ]

Islamilainen laki, eli sharia, on periaatteiltaan, juridisesti että myös käytännössä vastoin ihmisoikeuksia. Yleensä tätä yritetään kierrellä ja kaarrella toteamalla, että ei ole olemassa yhtä oikeaa shariaa, tai että missään päin maailmaa ei toteuteta shariaa sen puhtaassa muodossa, tai että ihminen ei voi tietää sharian täydellistä sisältöä. Tämä kaikki voi olla totta. Se ei kuitenkaan oikeastaan tarkoita mitään. Kaikki sharia, mitä todellisessa maailmassa on, on vastoin ihmisoikeuksia.

Ihmisoikeuksien ja sharian välinen peruuttamaton ristiriita syntyy siitä, että ihmisoikeudet ovat ihmisten tietoisen toiminnan kautta syntyneitä, ihmisten itse keksimiä lakeja, ja sharialla on islamin mukaan jumalainen auktoriteetti. Ihmisten laki ei voi asettua Allahin lain yläpuolelle, ja jos Allahin käskyjen ja ihmisten käskyjen välillä on ristiriita, Allahin sanalla on ehdottomasti enemmän painoarvoa. Koraani itse käskee noudattamaan shariaa uskonnottomien oppien yli. "Annoimme sinun seurata määrättyä suuntaa [sharí'a]; noudata siis sitä, äläkä niiden alhaisia toiveita, jotka ovat tietoa vailla!" (45:18) Ihmisten keksimillä ihmisoikeuksilla voi olla merkitystä vain, mikäli ne sattuvat olemaan Allahin tahdon mukaisia. Tämä sharian ylempiarvoisuus maalliseen lakiin näkyy suoraan siinä, miten islamilaiset maat suhtautuvat ihmisoikeuksiin.

Organisation of the Islamic Conference (OIC) on islamilaisten maiden järjestö, johon kuuluvat kaikki muslimienemmistöiset valtiot. Vuonna 1990 OIC hyväksyi niin kutsutun Kairon julistuksen (The Cairo Declaration of Human Rights in Islam), joka kertoo OIC:n kannan ihmisoikeuksiin. Julistuksessa on 25 artiklaa, jotka ovat enemmän tai vähemmän samankaltaiset kuin YK:n kuuluisassa ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa. Ne siis käsittelevät kaikkea tavallista oikeushyvää sananvapaudesta oikeuteen elää. Normaaleihin ihmisoikeuksiin verrattuna Kairon julistuksen oikeuksissa on kuitenkin yksi olennainen ero; Kairon julistuksessa käytännössä jokaista oikeutta voidaan rajoittaa sharian perusteella, ja oikeudet pätevät vain niin pitkälle kuin sharia antaa myöten.

Julistuksen toisen artiklan mukaan kenenkään henkeä ei saa riistää sharian vastaisesti. Vastaavasti ketään ei saa vahingoittaa ruumiillisesti, paitsi sharian perusteella. Muut julistuksessa luetellut oikeudet noudattavat samaa kaavaa. Vanhemmilla on oikeus kouluttaa ja kasvattaa lapsensa haluamallaan tavalla, kunhan tämä tapahtuu sharian eettisten normien mukaisesti. (art. 7) Jokaisella on oikeus nauttia työnsä hedelmistä, kunhan kaikessa noudatetaan shariaa. (art. 16) Rikosten rangaistavuuden määrää ainoastaan sharia. (art. 19) Mielipiteenvapautta ei rajoita mikään muu kuin sharia (art 22). Artiklat 24 ja 25 korostavat, että kaikkia oikeuksia ja vapauksia säätelee sharia ja ainoa asia, jonka pohjalta julistusta tulkitaan, on sharia.

Jo se, että kaikki islamilaiset maat ovat katsoneet aiheelliseksi allekirjoittaa Kairon julistuksen, kertoo siitä, että yksikään islamilaisista maista itse ei pidä ihmisoikeuksia ja shariaa yhteensopivina. Tästä huolimatta idealistit väittävät ihmisoikeuksien ja sharian sopivan jotenkin mystisesti yhteen. Tällaisessa ihanteiden ja toiveiden tuijottelussa ei kuitenkaan ole juuri mieltä, sillä sillä ei ole minkäänlaista liittymäkohtaa todelliseen maailmaan. Järkevämpi ja realistisempi kuva shariasta syntyy katsomalla, miten sitä sovelletaan oikeassa maailmassa, ja mitä oikeasti tapahtuu niissä maissa ja niissä yhteiskunnissa, jotka ovat allekirjoittaneet Kairon sopimuksen ja joissa suurin osa asukkaista ovat muslimeja. Se ei ole kaunista katsottavaa.

Saudi-Arabiassa julkinen teloittaminen katkaisemalla kaula on tavallista, erityisesti ulkomaalaisten kohdalla, minkä lisäksi naisten oikeudet ovat siellä käytännössä olemattomat. Somaliassa 13-vuotias raiskauksen uhri tuomittiin sharian mukaisesti kaivettavaksi kaulaa myöten maahan ja kivitettäväksi hengiltä. Marokkossa mies tuomittiin 40 ruoskaniskuun julkisella paikalla juomisesta. Egyptissä bloggaaja sai 4 vuoden vankilatuomion islamin loukkaamisesta. YK:ssa islamilaiset maat yrittivät ajaa läpi uskonnon (eli islamin) kritisoimisen kieltävän julkilausuman. Afghanistanissa laadittiin laki, joka antaa miehelle oikeuden raiskata vaimonsa. Ainoa syy, miksi lakia saatetaan muuttaa, on länsimaiden painostus. Listaa voitaisiin jatkaa loputtomiin, mutta idea tulee todennäköisesti selväksi.

Ihmisoikeusloukkaukset eivät tietenkään rajoitu ainoastaan Lähi-Idän ja Afrikan islamilaisiin valtioihin, vaan myös "maltillisempiin" valtioihin, jotka ovat näennäisesti sekulaareja. Kaikista islamilaisista valtioista maallistunein on Turkki. Turkissa valtio ja uskonto on erotettu toisistaan jo Turkin perustuslaissa. Vuonna 2008 tehdyn selvityksen mukaan Turkkia vastaan oli yli 9000 ihmisoikeusrikkomuksia koskevaa tapausta vetämässä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Kaikista Euroopan ihmisoikeussopimuksen hyväksyneistä maista luku oli toisiksi suurin, jääden kakkoseksi ainoastaan Venäjälle. Turkki on kunnostautunut muun muassa polkemalla naisten ja homojen oikeuksia, sekä harrastamalla kidutusta.

Myös länsimaissa, jotka eivät ole islamilaisia, mutta joissa on hyväksytty erilliset sharia-tuomioistuimet, loukataan ihmisoikeuksia sharian perusteella. Britanniassa on käytössä erilliset shariaa soveltavat tuomioistuimet. Yleinen harhaluulo näistä sharia-tuomioistuimista on se, että ne voivat tuomita sharian mukaisesti vain, mikäli se ei ole vastoin Britannian lakia. Asia ei kuitenkaan ole näin. Sharia-tuomioistuin Nunetonissa määräsi midlandsiläisen miehen tilat jaettavaksi sharian mukaan siten, että miehen pojat saivat tuplasti sen, mitä miehen tyttäret saivat. Tuomio oli Britannian lain ja tasa-arvon vastainen. Toinen harhaluulo on se, että Britannian sharia-tuomioistuimien päätökset perustuvat puhtaasti vapaaehtoisuuteen. Asia ei ole myöskään näin, vaan niiden tuomioita voidaan toimeenpanna Britannian koko oikeusjärjestelmän voimalla.

Islam ja sorto kulkevat käsikkäin. Kaikkialla, missä shariaa tai sen periaatteita sovelletaan, loukataan ihmisoikeuksia. Jopa sharian osittainen soveltaminen on ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa. Harhaluulo, että islamilainen laki jotenkin kunnioittaa ihmisoikeuksia, on älyllistä epärehellisyyttä. Kun sanon "älyllistä epärehellisyyttä" tarkoitan tietysti, että se on perseestä. Yksittäiset muslimit varmasti kunnioittavat ihmisoikeuksia ja pitävät niitä hyvänä asiana, mutta se ei johdu siitä, että he ovat muslimeita. Se johtuu siitä, että he ovat ihmisiä, ja ihmisyyteen kuuluu jo biologisesta välttämättömyydestä kyky kunnioittaa ja arvostaa omaa lajiaan.

Niin pitkään kuin ihmiset valehtelevat itselleen ja muille, että islamilaisten maiden kärsimys ei liity islamiin, tullaan islamilaisissa maissa polkemaan naisten oikeuksia, teloittamaan homoja ja tallomaan ihmisyyden kasvoille. Niin pitkään kuin ihmiset sulkevat silmänsä uppiniskaisesti islamin demoniselta puolelta, he hyväksyvät sen puolen ja antavat sille siunauksensa. Puhtaasti taikauskoon perustuva ihmisen perimmäisen arvon päälle sylkeminen on pahimmanlaatuista moraalista korruptiota, ja jos sen edessä alistutaan, yhä uudet 13-vuotiaat tytöt tullaan kivittämään kuoliaaksi.

[ Alkuperäinen teksti viitteineen: http://keronen.blogspot.com/2009/07/islamilainen-laki-on-karsimyksen-laki.html ]

Ajattelin vähän vaihteeksi kirjoittaa jäsenmäärältään maailman toiseksi suurimman uskontokunnan pyhän kirjan, Koraanin, alkuperästä. Pääosa alla olevasta tekstistä on lainattu Baron Bodisseyn Gates of Vienna -blogista. ( http://gatesofvienna.blogspot.com/2009/06/which-koran.html ) ---------------------------------------- Muslimit uskovat, että Koraani on sanasta sanaan sellaisenaan Allahilta suoraan tullut, ja että se on kirjoitettu muistiin Mohammedin sanelusta. He uskovat, että Koraani on jokaista kirjainmerkkiä myöten sellaisenaan erehtymätöntä Allahin sanaa. Islamin opin mukaan Koraani on sellaisenaan selkeä, vailla ristiriitoja ja lisäksi Koraanin pitäisi olla muuttumatonta, eli että se olisi säilynyt viimeiset 1400 vuotta ilman ainoatakaan virhettä ja muutosta. Islamin kannalta on kuitenkin ikävää, että mikään näistä ei luononllisestikaan pidä alkuunkaan paikkaansa. 1970-luvun alkupuolella löydettiin Jemenistä Sanaan suuren moskeijan kunnostustöiden yhteydessä joukko vanhoja käsikirjoituksia. Niiden joukossa oli katkelmia varhaisista Koraanin eri versioista ja siihen liittyvistä kirjoituksista. Saksalainen tutkija Gerd Puin, joka on julkaissut pitkähköjä analyysejä islamilaisen uskonnon varhaisista ilmentymistä, pääsi käsiksi näihin dokumentteihin ja sai luvan tutkia niitä vuosien ajan. Tietäen miten arkaluontoinen löydös oli, hän julkaisi vain hyvin vähän tietoja kirjoituksista, kunnes ne oli viimein saatu kokonaan mikrofilmattua ja pysyvä kopio niistä saatu turvallisesti talteen ulkomaille. Viestissään Christopher Hegerille maaliskuun 13. 1999 Tri. Puin kirjoitti: ------------------------------ "Olin hyvin onnekas — ja edelleen olen — saadessani tutkia yhtä vanhimmista Jemeniläisistä Koraanin käsikirjoituksista, joka on kirjoitettu kaikkein varhaiskantaisimmalla "Hijazi" tyylillä. Löysin näistä versioita ja erikoisuuksia, joita ei ole tallennettu perinteisissä arabiankielisissä kirjoituksissa kuten qira'atissa (uskonnollinen lukemisto), tai rasm al-masahifissa (Klassinen Koraanin oikeinkirjoitusopas), enkä ti'dad al-ayatissa (Koraanin jakeiden laskujärjestelmä). […] Jos en olisi saanut pääsyä Sanaassa sijaitsevassa Dar al-Makhtutat al-Yamaniyyassa säilytettyihin Jamanilaisiin Koraanin fragmentteihin, olisin luultavasti löytänyt vastaavat versiot ja erikoisuudet Hijazi-tyylisistä Koraanin kirjoituksista, joita säilytetään Jemenin ulkopuolella monissa kirjastoissa ja museoissa esim. Ranskassa, Iso-Britanniassa, Saksassa, Italiassa tai Kuwaitissa. Kaikkein merkittävintä ehjänä säilynyttä Hijazi-tyylillä kirjoitettua Koraania voi ihailla Kairon islamilaisessa museossa, vain muutaman metrin päässä pääovesta sen oikealla puolella sijaitsevassa erikois-vitriinissä. Se on ollut Egyptissä jo ainakin 1300 vuotta, mutta tietääkseni sen erikoisuuksia ei ole tutkittu ja julkaistu! Muslimeilla ei näytä olleen minkäänlaista kiinnostusta Koraanin tekstuaaliseen tutkimiseen viimeisten 900 vuoden aikana! Lukuunottamatta länsimaisia seemiläiskielten tutkijoita, jotka aika ajoin löytävät satunnaisia koraanisen tekstin merkityksiä, suurin osa arabiankielen tutkijoista näyttää olevan vastentahtoisia tekemään päätelmiä Koraanin alkuperästä. Syy tämänkaltaiseen laiminlyömiseen on ilmiselvä: Sekä muslimit että suuri osa arabiankielen tutkijoista pitää mitä tahansa varhaista koraanisen tekstin muunnosta vain kirjoitusvirheenä." ----------------------- Yhteenveto tohtori Puinin löydöksistä julkaistiin The Atlantic Monthly lehdessä vuonna 1999. Jopa silloin, ennen syyskuun 11. iskujen aikaansaamaa länsimaiden havahtumista muslimien herkkänahkaisuuteen, mahdollinen Sanaan käsikirjoitusten poliittinen räjärdysherkkyys tunnustettiin yleisesti. Kristinusko ja juutalaisuus ovat jo pitkään olleet altistettuina akateemiselle historialliselle tutkimukselle. Nyt näyttäisi viimein tulleen Islamin vuoro: Tohtori Puin ei ole yksin innostuksensa kanssa. “Jemenin käsikirjoitusten vaikutus tuntuu vieläkin” ,sanoo Andrew Rippin, Galgaryn yliopiston uskontotieteen professori. Hän työskentelee Koraanin tutkimuksen tämän päivän etulinjassa. “Niiden erilainen, vaihteleva sisältö ja jaejärjestys ovat erittäin merkittäviä. Kaikki ovat tästä yhtä mieltä. Käsikirjoitukset osoittavat, että Koraanin tekstin varhainen historia on paljon avoimempi kysymyksille kuin on oletettu: Sen tekstisisältö oli paljon epävakaampaa sen vuoksi sillä oli vähemmän auktoriteettia kuin on aina tähän asti väitetty.” Tämän päivän Raamatun tutkimuksen standardeilla mitattuna suurin osa Puinin ja Rippinin kaltaisten tutkijoiden asettamista tutkimuskysymyksistä ovat aika vaatimattomia. Islamilaisen viitekehyksen ulkopuolella sellaiset oletukset, että Koraanilla on oma kehityshistoria ja että sitä voidaan näin ollen tulkita myös vertauskuvallisesti, eivät ole kovin radikaalin kuuloisia ajatuksia. Sen sijaan Islamilaisessa viitekehyksessä asia on toisin. “Koraanin historisoiminen veisi pohjan legitiimin pohjan koko muslimiyhteisön historialliselta kokemukselta”, sanoo R. Stephen Humphreys, Islamilaisten opintojen professori Californian Yliopistosta Santa Barbarassa.“Koraani on [muslimi]yhteisön peruskirja, dokumentti, joka sai aikaan sen syntymisen. Ja periaatteessa — joskaan ei ilmeisestikään aina todellisuudessa — Islamin historia on ollut pyrkimystä ja työskentelyä toteuttaa Koraanin käskyt ihmiselämässä. Jos Koraani on vain historiallinen dokumentti, niin koko Islamin uskonnon neljätoistavuosisatainen kilvoittelu on tehty tehokkaasti tarkoituksettomaksi.” Muslimioppineet usein painottavat, että Koraania ei voi ymmärtää kunnolla muuten kuin sen alkuperäisellä kielellä klassisella arabialla. Mutta tohtori Puin jatkaa, että suuri osa kirjasta on epäselvää, jopa arabiankielen oppineille: “Koraani julistaa itse olevansa ‘mubeen,’ eli ‘selkeä’“, Puin sanoo. “Mutta jos luet sitä, huomaat että noin joka viides lause on järjetön. Useat muslimit — ja orientalistit — väittävät tietenkin päinvastaista, mutta on faktaa, että viidesosa koraanisesta tekstistä on yksikertaisesti käsittämätöntä. Tämä on aiheuttanut perinteisen ristiriidan koskien käännöksiä. Jos Koraani ei ole [täysin] ymmärrettävissä — edes arabiaksi — niin se on myös käännöskelvoton. Tätä ihmiset pelkäävät. Ja koska Koraani väittää toistuvasti olevansa selkeä muttei ilmiselvästi näin ole — kuten jopa arabiankieltä puhuvat sanovat — kyseessä on selvä ristiriita. Jutun takana on siis jotain muuta.” Koraanin taustan ja historian selvittäminen alkoi itse asiassa kunnolla vasta viime vuosisadalla. “Aina viime aikoihin asti uskottiin että kaikki mitä muslimit väittivät muistavansa Koraanin alkuperästä ja merkityksestä on totta”, sanoo Patricia Crone, Islamin varhaishistorian tutkija. “Jos tämä oletus jätetään pois, on aloitettava aivan alusta”. Tämä ei ole helppoa, sillä Koraani on välittynyt meille tiukasti vahditun historiallisen tradition kautta, ja tämä perinne on erittäin kritiikin ja anlyysin vastainen. Edellä todettu on suorastaan vähättelyä, sillä 2000-luvun salafistisen fundamentalismin puitteissa Koraanin kritisointi tai analyysi voi maksaa tutkijalle hänen henkensä. Esimerkkinä Salman Rushdie, joka ei jäänyt huomaamatta, vaikka oli loppujen lopuksi vain islamilaisten kirjoitusten amatööri-kriitikko. R. Stephen Humphreys, kirjoittaessaan teosta: Islamic History: A Framework for Inquiry (1988), sanoikin selvästi tosiasian, jonka historioitsijat kohtaavat tutkiessaan varhaista Islamia: ----------------------- "If our goal is to comprehend the way in which Muslims of the late 2nd/8th and 3rd/9th centuries [Islamic calendar / Christian calendar] understood the origins of their society, then we are very well off indeed. But if our aim is to find out “what really happened,” in terms of reliably documented answers to modern questions about the earliest decades of Islamic society, then we are in trouble." ----------------------- Se tosiasia, että Koraanin historiallis-kriittinen tutkiminen voi olla kuolettavaa, onkin tehokkaasti vähentänyt Koraanin tekstin kriittistä tutkimusta. Mutta kiitos tohtori Puinin ja muiden asiantuntijoiden hiljaisen työn, Koraanin syntyhistoriaan on avautunut kokonaan uusi kuva. Vuonna 2002, Alexander Stille kirjoitti The New York Timesissa: --------------------- "Muslimeille Koraani on kirjaimellinen Jumalan sana, joka tuli enkeli Gabrielin välityksellä Mohammadille: “Tätä kirjaa ei saa epäillä”, Koraani julistaa yksiselitteisesti jo kirjan alussa. Ne tutkijat ja kirjoittajat jotka eivät ole huomoineet tätä varoitusta, ovat islamilaisissa maissa usein joutuneet kuolon uhkausten ja väkivallan kohteiksi, mikä on aiheuttanut kylmiä väreitä yliopistoissa ympäri maailman." Pelosta huolimatta kourallinen asiantuntijoita on hiljalleen tutkinut Koraanin alkuperää, tarjoten radikaaleja uusia teorioita sen tekstin merkityksestä ja Islamin synnystä. Christoph Luxenberg, saksalainen vanhojen seemiläisten kielten tutkija, väittää että Koraania on luettu ja käännetty väärin jo vuosisatojen ajan. Hänen työnsä, joka perustuu varhaisimpiin Koraanin kirjoituksiin, paljastaa että osa Islamin pyhästä kirjasta on johdettu varhaisemmista kristillisistä arameankielisistä teksteistä, joita myöhemmät islamilaiset uskonoppineet sitten tulkitsivat väärin valmistellessaan Koraanin uudempia laitoksia, joita luetaan nykyään. "Christoph Luxenberg" on salanimi, sillä turvallisuussyistä kyseinen saksalainen tutkija haluaa varjella oikeaa identiteettiään. Hänen oli hyvin vaikeaa löytää kustantaja teokselleen “The Syro-Aramaic Reading of the Koran”, vaikka se on tunnustettu laajalti merkittäväksi uudeksi tutkimukseksi alan johtavien asiantuntijoiden piirissä. Beliiniläinen Verlag Das Arabische Buch suostui viimein julkaisemaan tutkimuksen kirjana. Uhkailut ja painostus ovat vaikuttaneet länsimaiden ei-muslimeihin tutkijoihin. “Pelon ja poliittisen korrektiuden välissä on mahdotonta sanoa muuta kuin imeliä kohteliaisuuksia islamista,” sanoo erään amerikkalaisen yliopiston tutkija, joka turvallisuussyistä haluaa pysytellä nimettömänä, viitaten Yhdysvaltain yliopistojen campuksilla vallitsevaan väkivallan uhkaan sekä laajalle levinneeseen haluttomuuteen kritisoida vieraita kulttuureja. Vaikka kirjoitusten tulkinta näyttää varsin etäiseltä ja merkityksettömältä toiminnalta, niin tarkalla kristillisten ja juutalaisten kirjoitusten tuktimisella on ollut suuri merkitys kirkon vaikutusvallan vähenemiselle Euroopan henkisessä ja kulttuurisessa elämässä, ja tien avaamisessa sekulaarille ajattelulle. “Muslimeilla on se etu, että he haluavat varoa Euroopan antamaa esimerkkiä, ja he tietävät erittäin hyvin, että kun pyhiä kirjoituksia kerran aletaan kyseenalaistamaan, sitä kehitystä ei voida enää pysäyttää,” tutkija selittää." ---------------------------- Kysymykset eivät ole onneksi vielä loppuneet, ja tohtori Puin on edelleen Koraanin tutkimuksen eturintamassa. Mikäli tutkimus osoittaa todeksi, että arabien invaasio 600-luvulla tapahtui ensin, ja Koraani sai vakiintuneen muotonsa vasta myöhemmin, niin millainen oli se uskonto tai uskonnot, joka ryyditti arabivalloituksia? Kaikkein uusimpien viimeaikaisten analyysien perusteella näyttää siltä, että Islam on voinut kehittyä jostain niistä erilaisista Kristinuskon muodoista, joita esiintyi useita Arabian niemimaalla 600-luvulla. Alla oleva lainaus on otettu kirjan; "The Hidden Origins of Islam: New Research into Its Early History" tiivistelmästä. Kirjan ovat toimittaneet Karl-Heinz Ohlig ja Gerd-R. Puin: ------------------------- "Tavanomaiset historiankirjoitukset Muhammadista ja Islamin varhaisesta kehityksestä perustuvat islamilaiseen kirjallisuuteen, joka ajoittuu yhdeksännelle ja kymmenennelle vuosisadalle - ajalle jopa pari sataa vuotta Muhammadin kuoleman jälkeen vuonna 632. Islamilaisia kirjallisia lähteitä seitsemänneltä tai kahdeksannelta vuosisadalta, jolloin perimätiedon mukaan Muhammad ja hänen välittömät seuraajansa elivät, ei ole juurikaan olemassa. Kaikki mitä tuolta ajalta on säilynyt, on muutamat rakennusten muistokirjoitukset ja valikoima kolikoita. Jos lähdetään siltä oletukselta, että luotettava historiankirjoitus voi perustua vain sellaisille lähteille, jotka ovat samalta aikakaudelta kuin kuvatut historialliset tapahtumat, johtavaa se nykyiseen syväluotaavan tutkimukseen, joka asettaa Islamin hämärän syntyperän kokonaan uuteen valoon. Kuten kirjoittajat huolellisesti osoittavat, nimi “Muhammad” esiintyy ensimmäisen kerrran syyrialaisissa kolikoissa, joissa on kristillinen ikonografia. Tässä viitekehyksessä nimeä käytettiin kunnianimenä tarkoittaen "kunnioitettu" tai "ylistetty", ja näin ollen se voi viitata vain Jeesukseen Kristukseen [sic!], koska Kristinusko oli tuohon aikaan alueella vallitseva. Samassa kunnianimi-merkityksessä nimi esiintyy Jerusalemin Kalliomoskeijassa, jonka rakensi kalifi Abd al-Malik. Nämä tässä esitetyt sekä muut löydökset viittaavat siihen, että varhaiset arabivaltiaat kuuluivat johonkin kristilliseen lahkoon. Todellakin, ottaen huomioon todistusaineisto joka löytyy Koraanista, joka sai lopullisen muotonsa vasta paljon myöhemmin, osoittaa sen keskeisten teologisten oppien olleen peräisin Nikean kirkolliskokousta edeltävän ajan syyrialaisesta Kristillisyydestä. Kielitieteellinen tutkimus viittaa myös siihen, että aramea, joka oli Syyrialaisen Kristinuskon kieli ja yleinen ympäri Lähi-Itää useiden vuosisatojen ajan, vaikutti merkittävästi Koraanissa käytettyyn arabiankielen kirjoitusasuun ja sanastoon. Loppujen lopuksi Islam muodostui lopullisesti erilliseksi uskonnoksi vasta kahdeksannen vuosisadan lopulla ja yhdeksännellä vuosisadalla, ja Koraani kävi läpi historiallista muotoutumisvaihetta vähintään 200 vuoden ajan. ----------------------- Muslimien tapa rukoilla polvillaan kumartuneena matolla on peräisin 500- ja 600-lukujen Syyrian kirkolta. Samoin käsitys Jeesuksesta vain ihmisenä ja profeettana ovat perua syyrialaiskristityiltä, jotka olivat tuon käsityksen omaksuneet gnostilaisilta (Egyptin koptilainen kirkko taas oli mennyt toiseen gnostilaiseen äärilaitaan: se kielsi kokonaan Jeesuksen ihmisyyden ja julisti hänen olleen täysin henkiolento). On merkille pantavaa, että kristinuskon valtavirran käsitys Jeesuksesta sekä ihmisenä että Jumalana lyötiin kiveen Nikean kirkolliskokouksessa. On esitetty jopa, että mahdollisesti Mohammed ei sellaisenaan olisi ollut edes historiallinen henkilö, vaan osittain jälkikäteen luotu poliittis-uskonnollinen keulakuva, jossa yhdistyisivät piirteet Syyrian kirkon gnostilaisvaikutteisesta käsityksestä Jeesus Nasaretilaisesta sekä 600-luvun Arabian varhaisesta sotilasjohtajasta. Itse tosin pidän Mohammediksi kutsuttua historiallista Arabian uskonnollista johtajaa olemassaolleena historiallisena henkilönä. ------------------------- Mikäli länsimainen akateeminen maailma koskaan havahtuu poliittisen korrektiuden aikaansaamasta tylsyydestä, niin uusi Sanaan käsikirjoituksiin ja muihin löydöksiin perustuva Koraanin tutkimus voi tulla mahdolliseksi. Tällöin Islamin pyhä kirja liittyy hebrealaisten ja kristillisten kirjoitusten joukkoon historiallisena dokumenttina, joka on käynyt läpi uudistuksia, muokkauksia ja muutoksia, kuten mikä tahansa historiallinen dokumentti. Toinen vaihtoehto on, että Islam nousee tällaista mahdollisuutta vastaan. Täydellinen ja tinkimätön Koraanin tutkimus muuttaisi väistämättä Islamin luonnetta, eikä kukaan oleta nykyisen muslimipapiston antautuvan helposti modernille maailmalle. Islam voi tuntea olevansa pakotettu yrittämään uudelleen jotain vastaavaa kuin muinaisen Alexandrian kirjaston tuhopoltto. Tällä kertaa tosin kaikkien vääräuskoisten dokumenttien tuhoamistehtävä tulee olemaan paljon, paljon laajempi. ------------------------- Islam on uskontona vajaa 1500-vuotinen. Se elää siis ikäänkuin omaa 1500-lukuaan, aikaa jolloin Euroopassa keskiaika päättyi, ja renessanssi ja Uusi aika alkoivat nostaa päätään. Tuolloin kristinusko joutui käymään läpi suuria muutoksia uskonpuhdistuksen, valistuksen ja tieteen kehityksen takia. On siis selvää, että Islamin pitäisi käydä läpi oma uskonpuhdistuksensa ja valistusprosessinsa, ja päästä eteenpäin omalta Keskiajaltaan, jotta se voisi ottaa rehellisesti vastaan 21. vuosisadan ja tulevaisuuden. Pahoin pelkään, että luultavasti tälläkään kertaa muutos ei tosin tule onnistumaan ilman todella verisiä uskonsotia. Myös oleellinen uhka leijuu maailman yllä: Jos Islam ei suostu muuttumaan, vaan Eurooppa ja Länsimaat antavat sille myöten poliittisen korrektiuden nimessä luopuen vapaudestaan, ihmisoikeuksistaan ja demokratiastaan, niin olemme matkalla kohti uutta Keskiaikaa. ---------------------- Edit 26.8.09 Asiaan liittyen mielenkiintoinen sivusto luettavaksi: http://www.thereligionofpeace.com/ Erityisesti islamin suhde pedofiliaan on "mielenkiintoinen": http://www.thereligionofpeace.com/Quran/025-Muhammads-sex-life.htm

[ Alkuperäinen kirjoitus viitteineen osoitteessa http://keronen.blogspot.com ]

Suomi on kyllä perseestä. No, ei siis maa, vaan lähinnäkin nämä kaikenlaiset vallankäyttäjät ynnä muut sankarit. Maassa itsessään ei ole muuta vikaa kuin se, että ihmiset vielä jostain syystä kuvittelevat Suomen olevan oikeusvaltio, eivätkä he sen takia ryhdy vaatimaan oikeuksiensa kunnioittamista avoimemmin. Jos olisin argentiinalainen lääkäri, tulisin tänne maantierosvoamaan ja juonimaan vallankumouksia.

Kuten kaikki varmaan tietävätkin jo nyt, suursiiseli Jussi Halla-aho sai syytteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan häiritsemisestä. Kuvitelkaa; tyyppi onnistui rikkomaan uskonrauhaa kirjoittelemalla Internetiin tekstiä, jota kenenkään ei ole pakko lukea, ellei hänestä oikeasti tunnu siltä. Ei helevetti, seuraavaksi varmaan minä joudun leivättömän pöydän ääreen, koska piirtelen Paintilla väärinpäin olevia ristejä ja vihreitä keskisormia.

Teksti, jota syyte koski, oli valtionsyyttäjä-inkvisiittori Mika Illmanin kaksinaamaista moraalia koskeva teksti "Muutama täky Illmanin Mikalle". Tekstissä tohtori Jussi Halla-aho kirjoittaa seuraavalla tavalla"Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto."

On myönnettävä, että kyllä se teksti vähän törkeältä näyttää (jos ei ole sattunut lukemaan tekstiä kokonaisuudessaan), mutta se ei johdu siitä, että se olisi vääristeltyä tai valheellista mustamaalausta. Se johtuu ainoastaan siitä, että länsimaisessa maailmassa ja kulttuuripiirissä pedofilia näyttää törkeältä. Se, mitä Halla-aho sanoi Muhammedin pedofiilisuudesta tai pedofilian pyhittämisestä, saa tukea suoraan muslimien pyhistä teksteistä ja korkeimmilta muslimiauktoriteeteilta. Tästä asiasta ei ole mitään epäilystä, eikä syyte edes ota kantaa siihen, onko Halla-ahon sanoma totta vai ei. Kyse on ainoastaan siitä, että kaikkia asioita, olivat ne totta tai eivät, ei saa sanoa ääneen.

Toisin kuin kristinuskossa, jossa Raamattu on pääasiallinen ja käytännössä usein ainoa uskonnollinen teksti, jolla on mitään auktoriteettia, islamissa Koraanilla ei ole samanlaista asemaa. Islamissa Koraanin usein puutteellisia, aukollisia ja hämäräksi jääviä kohtia tulkitaan niin sanotun "sunnan" valossa. Sunna on muslimien profeetta Muhammedin elämäntapa, joka välittyy maailmaan haditheiksi kutsuttujen kirjoitusten kautta. Hadithit ovat islamilaista perimätietoa ja opetuksia Muhammedin elämän varrelta.

Islamissa eri haditheilla on erilainen auktoriteetti riippuen siitä, kenen kirjaamia ne ovat ja miten katkeamattomana niiden ketju on kulkeutunut Muhammedin aikoihin asti. Vahvimmat ja yleisesti muslimien keskuudessa eniten hyväksyntää saavat hadithit ovat Bukharin ja Muslimin hadith-kokoelmat. Arvatkaapa, mitä näissä hadith-kokoelmissa lukee. Vinkki: Se ei ole, että "islam on rauhan uskonto" tai "ihmisoikeudet kuuluvat islamiin".

Muslimin hadith (8:3309); Muhammed nai tytöntyllerön nimeltään Aisha Aishan ollessa yhdeksän.
Bukharin hadith (6:298); Muhammed kylpi Aishan kanssa ja hyväili tätä.
Muslimin hadith (8:3460); Muhammed kysyy seuraajaltaan, miksi hän ei ottanut vaimokseen nuorta tyttöä, jonka kanssa hän voisi viihtyä.
Bukharin hadith (2:572); Aisha kertoo, että aina, kun hän löysi mällit Muhammedin vaatteista, hän rapsutteli sen irti kynsillään.

Totuuden nimissä on muistettava, että hyväksytyimmät hadithit eivät sano missään kohdassa suoraan, että Muhammed olisi varsinaisesti syyllistynyt yhdyntään Aishan kanssa. Bukharissa ja Muslimissa yhdynnästä ainoastaan vihjaillaan. Monissa muissa haditheissa tämä sanotaan suoraan, mutta näiden hadithien asema islamissa on kyseenalainen. Islamilaisessa perimätiedossa puhutaan enemmänkin käsitteestä "avioliiton täyttäminen" ja "mufa'khathat". Suomeksi "mufa'khathat" merkitsee vailla yhdyntää tapahtuvaa kikkelin hieromista koipien väliin.

Pitkään shiialaisen islamin merkittävämpänä yksittäisenä auktoriteettina tosiasiallisesti toiminut Iranin ajatolla Khomeini on yksiselitteisesti sanonut, että mies voi harjoittaa yhdyntää yhdeksänvuotiaan tytön kanssa. Lisäksi hän totesi, että muut seksuaaliset teot, kuten sodomia ja hyväily ovat sallittuja jo ennen kuin lapsi täyttää 9 vuotta. Se, mikä antaa merkittävyyttä Khomeinin lausunnolle, on hänen asemansa. Hyvä ajatolla ei kuitenkaan ole ainoa muslimi, joka on hyväksynyt pedofilian.

Pakistanissa 9-vuotias lapsivaimo haki avioeroa. Indonesiassa imaami teki katoliset papit ja hyväksikäytti useita lapsia. Britanniassa löydettiin kokonainen pedofiliaan erikoistunut rinki islamisteja. Nämä ovat ainoastaan muutamia esimerkkejä, eivätkä ne anna koko kuvaa pedofiliasta islamissa. Ne kuitenkin todistavat, että ilmiö on todellinen ja sitä tapahtuu, juuri kuten sunna ja ajatolla Khomeinin kaltaiset islamilaiset auktoriteetit kehottavat.

Sekä islamin pyhät kirjoitukset, niissä ilmenevä profeetan elämäntapa että monet islamilaiset auktoriteetit joko hyväksyvät pedofilian tai jopa suoraan kehottavat siihen. Tästä huolimatta Suomessa vuonna 2009 pätkähtää syyte, jos joku sanoo sen ääneen. Jussi Halla-aho ei sanonut Muhammedista tai islamista yhtään mitään sellaista, mitä islamin pyhät tekstit tai islamilaiset auktoriteetit eivät olisi sanoneet ennen häntä. Logiikka tässä takana on yhtä fiksu kuin se, että tyyppi saisi selliä siitä, että kertoo Jeesuksen pyörineen ympäri maita ja mantuja messissään portto Magdalena.

Pohjimmiltaan uskonto merkitsee sitä, että uskotaan jonkin asian olevan totta vailla minkäänlaisia perusteita ja vaikka koko ajatusmalli olisikin epälooginen ja ristiriidassa todellisuuden kanssa. Uskonto on prikulleen yhtä fiksua kuin se, että joku väittää kivenkovaan, että 1+1 on 3, mutta ei anna väitteelleen mitään muuta perusteluja kuin sen, että hänestä tuntuu siltä. Jos joku sanoo, että profeetta lensi taikahevosella taivaaseen, hänelle nauretaan, koska koko juttu on päätön ja typerä. Jos joku sanoo, että profeetta lensi taikahevosella taivaaseen, ja että se on hänen uskontonsa, hänen kuvitelmiaan kunnioitetaan. Uskonto ei ansaitse yhtään mitään erityistä suojaa ivaa, kritiikkiä ja pilkkaa kohtaan, koska se ei ole mitään muuta kuin ihmisen subjektiivinen mielipide, jota hän ei pysty todistamaan yhtään millään tavalla.

Jumalanpilkkalainsäädäntö on vanhentunut reliikki synkästä menneisyydestä, jolloin ihmiset olivat typeryksiä, jotka uskoivat Auringon kiertävän Maata ja noitien lentävän Kyöpelinvuorelta syömään lapsia yön pimeydessä. Nykyään ihmiset ovat kuitenkin käsittäneet paljon enemmän asioita, kuten sen, että Jumala ei luonut dinosaurusten luurankoja huijatakseen ihmisiä luulemaan maailmaa vanhemmaksi kuin se on. Modernissa maailmassa on mielenvikaista ja hullua ryhtyä syyttämään yhtään ketään jumalanpilkasta, koska modernissa maailmassa Jumala on jo kuollut.

Suosittelen jälleen kerran ihmisiä lukemaan puoluetoverini Jiri Kerosen kannanottoja, ja erityisesti hänen kritiikkiään Islam-nimistä uskonnon varjolla kulkevaa totalitaarista järjestelmää vastaan. Varsinkin hänen viimeisin kirjoituksensa: "Islam aiheuttaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa", on terveellistä luettavaa jokaiselle, joka luulee, että Islam, sellaisena uskontona kuin se nykyään on, voisi kulkea käsi-kädessä sivistyksen ja ihmisoikeuksien kanssa.

Linkki: http://keronen.blogspot.com/2008/09/islam-aiheuttaa-naisiin-kohdistuvaa.html

Muutama lainaus:

---

"Islam on naisten kannalta yksi vaarallisimmista asioista, joita on olemassa. Koska islam on maailman toiseksi suurin uskonto, on se myös yksi suurimmista tai jopa suurin tekijä, joka aiheuttaa erityisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Tämä johtuu siitä, että islamin uskoon ja siitä seuraavaan islamistiseen lakiin, shariaan, on kirjattu järjestelmä, joka esineellistää naisen, loukkaa naisen ihmisarvoa ja pakottaa naisen alistumaan miehensä edessä."

"Islamilaisissa maissa naisia kohdellaan äärettömän huonosti. Iranin presidentti on julistanut naiset vihollisiksi ja esimerkiksi Karachissa raiskataan arviolta vähintään 100 naista päivässä. Naisten huono kohtelu ei myöskään jää islamilaisiin maihin, vaan muslimit tuovat sen mukanaan. Britanniassa toimiva sharia-tuomioistuin on alkanut käsitellä rikoksia ja antaa tuomioita, jotka menevät Brittilän oman lain ohi. Tuomiot naisiin kohdistuvista väkivallanteoista ovat, kuten arvata saattaa, lieviä, merkityksettömiä ja vastoin länsimaista oikeudentajua. Suomessa maahanmuuttajat roikkuvat seksuaalirikosten kärkipaikalla ja tekevät merkittävästi enemmän seksuaalirikoksia kuin suomalaiset. Vuonna 2005 ulkomaalaiset tekivät noin 27% raiskauksista. Ulkomaalaisten suorittamien raiskausten määrä on kasvanut vuosittain sekä absoluuttisesti että suhteessa."

[Linkki: http://www.optula.om.fi/uploads/i9oum887.pdf ]

"Mikäli ihmiset selittävät, että islam on rauhan uskonto, islam kunnioittaa tasa-arvoa ja niin edelleen, he joko eivät tiedä asiasta tai sitten he valehtelevat. Mikäli ongelmaa ei tunnusteta, ei ongelmalle voida tehdä yhtään mitään. Mitä enemmän suomalaiset hyväksyvät ja "suvaitsevat" islamista, sitä enemmän naiset tulevat kärsimään Suomessa johtuen islamista."

---

Suosittelen lukemaan kaverini J. Kerosen blogia. Erityisesti hänen viimeisin vetonsa veti pakostakin hymyn huulille. Tässä mies, joka tekee poliittisesta epäkorrektiudesta taidetta:

http://keronen.blogspot.com/2008/09/eun-mielest-maailmassa-ei-ole-mitn.html

Muutamia lainauksia yllä olevan linkin takaa:

"Islam hyväksyy pedofilian. Pedofilia islamismissa kulkee jo uskonnon alkuperäisille juurille, jolloin lapsennussijaprofeetta Muhammed otti lapsivaimokseen Aishan ja hieroi kikkeliään hänen haarojensa väliin Aishan ollessa kuusivuotias. Tämä siittimen hieroskelu vasten kakaran ihoa kulkee muslimitraditiossa nimellä "mufa'khathat", eikä sitä islamin oppien mukaan pidetä varsinaisesti seksinä, minkä vuoksi islamisteille Muhammed ei ollut sellainen kuvottava, mielenvikainen pedofiilihullu, jollaisena hän näyttäytyy haditheissa meille noin 1,5 tuhatta vuotta sivistyneemmille länsimaalaisille."

"Pedofilian perinne on siirtynyt islamissa Muhammedilta suoraan meidän aikaamme. Pakistanilainen islamisti raiskasi 11-vuotiaan kristityn tytön. Uskovainen muslimi raiskasi 13-vuotiaan kristityn tytön. Moskeijajohtaja hyväksikäytti 15-vuotiasta tyttöä. Saudeissa 8-vuotias tyttö laitettiin naimisiin 50-vuotiaan miehen kanssa kertomatta tytölle. Vaikutusvaltainen muslimi uhkaili miestä, että hän aikoo naida tämän 3-vuotiaan tyttären. Nämä eivät ole yksittäistapauksia, joita ei saa yleistää, vaan ne perustuvat suoraan islamistiselle uskolle ja islamin pedofiiliprofeetan esimerkki antaa täyden hyväksyttävyyden tällaisille teoille. Vastaavia esimerkkejä uutisoidaan jatkuvasti, mutta ei Suomen mediassa."


Niinpä niin. Löytyyhän toki meille länsimaisille tutusta Raamatustakin epämiellyttäviä piirteitä, kuten orjuuden salliminen ja naisten alistamista, mutta viimeiset 600 vuotta länsimaista kulttuurihistoriaa ja kehitystä on tehnyt tehtävänsä asiassa. Islam sen sijaan on jäänyt keskiajalle.