IRC-Galleria

Andy McCoy: "Nasty taas bailasi kolme päivää ja meni kutsuntoihin jonkun kuskin kyydissä. Kutsunnoissa ne luulivat sitä kuskia Nastyksi. Se oli vastannut, että 'en mä ole Jan Stenfors'. 'No, kuka se sitten on?' 'Toi tossa', kuski sanoi ja osoitti Nastya, joka makasi sammuneena siinä vieressä. Nasty oli kalmankalpea, sillä oli pikimusta fleda, paskaiset vaatteet eikä paitaa ollenkaan. 'Tuota ei ainakaan oteta armeijaan!' sotilaat oli sanoneet. Nasty sai punaiset paperit."

(Hanoi Rocks - All Those Wasted Years, Ari Väntänen)

Vaikka kirja onkin aika loistava, niin jotain negatiivistakin siitä löytyy. Biisit on kuvattu turhan yksityiskohtaisesti (esim. "Lost In The Cityn perusrock sai kaipaamaansa sitruunatilkan uhmakkaan melankolisesta väliosasta, joka sikisi Tukholman kylmistä yösateista" jne...). Olisi riittänyt, että suurimmat hitit oltaisiin kuvattu näin, mutta jossain kohtaa ollaan innostuttu kuvailemaan joka ikistä levyn biisiä. Teki mieli välillä hypätä nuo osiot kaikki yli. Samoin jotkut keikkakuvauksetkin on välillä hieman puuduttavia. Silmään pistää myös se, että kirjassa on aika paljon herra Monroen tilitystä asemastaan muiden bändiläisten joukossa. Välillä tuntui melkein siltä, kuin lukisi Monroen jonkinlaista elämänkertaa.

Toki kaikki nuo mun mielestä puuduttavat yksityikohdat ovat varmasti tosifanille pelkästään ilo lukea. Tällaisen "perusdiggarin" mieleen ehkä hitusen puiseva. No kaikkia ei voi miellyttää (: