IRC-Galleria

http://www.hs.fi/kotimaa/Isäntä+teloi+tunkeilijoita+vasaralla+ja+jäätuuralla/a1305558549223

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/190413/Pippurisumuttimella+sokaistu+loi+kotiinsa+murtautunutta+14+kertaa+veitsella

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012042515497532_uu.shtml

Kun säästetään vääräst päästä, nii mikä on palkkio?
Monelle epäoikeus ja pahoinvointivaltio
Muu ei oo varmaa, ku et ajat on muuttuvii,
siin iäs, millon rupesit dokaa, sun pikkubroidi vetää bumii.
Pää sekasin on ainoo huvi, jos haluut nähä onnellisen lopun,
nii joudut menee elokuvii.
Kansanvalta on vain suuren luokan huiputus,
haistakaa vittu kansanedustajat ja hallitus!
Yh-äidit kasvattaa yksin muksunsa, ilman faijaa tai rahaa,
Sossun tuel ei oo todellakaan luksusta.
Se on vaan päivä kerrallaan elettävä, kestettävä,
vaarallisint on se, jos ei oo mitään menetettävää.
Nää kulmien pikkurikolliset ja alkoholistit,
mua pistää vihaks joka rasisti ja paha poliisi.
Kelaa sitä, ku raiskaajat selvii ehdollisilla,
mut jos maalaat seinää, rankastaan kunnon korvauksilla
Ei paikal ku tarvitaan, muuten kytät aina vapaina,
rikkoo perustuslaillisii oikeuksii joka perjantaina.
Kuka kieroist poliitikoist on ees joskus rehellinen?
Jos sanon, et oon tyytyväinen toimintaan ni valehtelen.
Jos voit duunaa jotain tänään, älä tee sitä huomenna,
jokainen meist on ite oman onnensa herra,
ja elä täysil, koska jokainen meist elää vaan kerran!

Melankolia

Melankolia, surullisuus ja alakuloisuus on aivan liian aliarvostettuja. Alakuloiseksi pidempään itsensä tuntenut ihminen marssii lääkärille ja saa määräyksenä masennuslääkkeitä aivojensa kemikaaleja sekoittamaan ja sitomaan hänet lääketeollisuuden koukkuun. Suru, alakuloisuus kuuluu ihmisen elämään, kasvuun, luopumiseen ja persoonan kehitykseen. Kirjoitan nyt terveellisestä surullisuudesta, alakulosta ja siitä kuinka masennuksen diagnosointi on tehty liian helpoksi ja harhaanjohtavaksi. Alakuloisuus on ollut hyvä tuote lääkefirmojen bisnekselle ja myös yhteiskunnalle yksilön ajattelun kehittymisen pysäyttämiseksi, jatkuvasti ”onnelliseksi”, tasapainoiseksi pakotettu ihminen kun keskittyy vain kuluttamiseen, lisääntymiseen ja päivästä toiseen selviytymiseen elämäänsä tai ympäristöään sitä enempää kyseenalaistamatta tai valtaapitäviä uhmaamatta. Turun sanomat uutisoi 14.8 2009 Suomessa masennuslääkkeitä käytettävän jo liki puoli miljoona, eikä muutosta ole näkyvissä. Lähipiirissäni läheisen kuoleman jälkeen suruun määrättiin masennuslääkkeitä. Surusta on tehty sairaus ja poistettava ihmisen tunneskaalan piirre. Lääketeollisuudella menee varmasti hyvin, masennuslääkkeiden haittapuolista ja joitakin kohtaavasta (omassa tuttavapiirissä monia) lopettamisen mahdottomuudesta, vierotusoireista, ei puhuta mediassa ollenkaan, eivätkä tapaamani lääkäritkään osaa lääkkeitä kyseenalaistaa. Jos aivot ovat olleet serotiinivajeessa ( mikä nopeasti todetaan kiireisellä lääkärikäynnillä, ilman mitään fysikaalisia testejä) , jos näin on ollut ehkä asia korjaantuu näillä lääkkeillä mutta jos serotoniineissa ei ole ollut mitään vikaa vaan kyse on ollut elämään kuuluvasta murroskaudesta niin lääkehoito takaa sen että aivojen kemiat varmasti menevät sekaisin ja johtavat uusiin lääkityksiin ja lääketehtaiden pomot ovat tyytyväisiä. Ihmiset ovat ehdollistuneet, melankolian ja surun sairausluokitukseen niin hyvin että harva uskaltaa alkaa kyseenalaistaa sairautta nimeltä ”Masennus”. Masennus on mielestäni sairaus mutta sen diagnosointi on retuperällä ja samoin ihmisten käsitykset mielisairauksista. Ihmisten ehdollistaminen on toiminut hyvin, jokainen jää omaan ”minä olen sairas” poteroonsa kyseenalaistamatta yhteiskunta rakenteita jotka usein ajavat tunteeseen ettei elämässä ole mitään järkeä tai tulevaisuutta. Jokainen on erikoinen oma sairausluokituksensa joka tarvitsee oman erikoiskohtelun ja tuudittamisen. Meistä on tullut lapsia jotka jatkuvasti etsivät lohdutusta kuolemanpelkoonsa lääkärin sylistä. Kun olemme sairaita meidän ei tarvitse kantaa vastuuta eikä ottaa kantaa koska ”emme pysty kriisiltämme”. Kriisi joka on loppujen lopuksi meidän kaikkien yhteinen, työttömyys, kansantalous, merkitsemättömyys ei tule jaetuksi koska jokaiselle uskotellaan alakuloisuuden olevan merkki ”sairaudesta” joka on juuri sinun sairautesi joka juuri sinun täytyy hoitaa , yksin sinä, hoitaa itseäsi ja olla ajattelematta muita. Onneksi apua on tarjolla jonka tarjoaa bisnes, lääketeollisuus ja lääketeollisuudelle valjastetut hoitajat ja lääkärit (jotka varmasti yrittävät vain auttaa mutta eivät kykene katsomaan isompaa kuvaa vaan määräävät lääkkeitä avuttomina ihmisten hädälle). Ihmiset voivat pahoin koska elämämme ei ole enää elämää, se on mielikuvia ja unelmia. Ihmiset uskovat olevansa kuolemattomia, jumalia ja itsessään tärkeitä. Julia Kristenova kirjoittaa kirjassaan Musta Aurinko melankolian arvon romahduksesta ”Näkemys melankoliasta äärimmäisenä tilana, poikkeuksellisena tilana joka paljastaa Olemisen todellisen luoteen, muuttui keskiajalla ratkaisevasta. Silloin ajattelu palaasi yhtäältä myöhäiseen antiikin kosmologiaan ja liitti melankolian Saturnukseen, hengen ja ajattelun planeettaan”, ”Toisaalta kristillinen teologia teki surumielisyydestä synnin”. Filosofit, ajattelijat ovat vuosisatoja kärsineet melankoliasta tai jopa menettäneet itsensä kokonaan hulluudelle, voikin väittää että melankolia on tapa päästä olemassaolon äärikysymysten juurille, keskiaikaisten munkkien tavoin mystiseen askeesiin (acedia eli tympääntyminen) joka oli munkeille myös heidän korkein kokeensa, tapa päästä lähemmäs jumalallista totuutta. Luterilainen kirkko esimerkiksi Suomessa on ollut yksi edesauttajista lisäämään ihmisten vääristynyttä suhtautumista suruun. Luterilainen kirkko on kapitalismia palveleva laitos joka ei muista kristinuskon perinteitä tai sen viittauksia kärsimyksen tärkeyteen henkisessä kasvussa. Luterilainen kirkko on muokannut uskontoon kuulumisen kulutustuotteeksi, helposti nieltäväksi vapahduksen antajaksi joka ei edellytä mitään muuta kuin kirkollisveron maksamista ja silloin tällöin muistuttamista kuten häiden, syntymän muodossa ihmisen kuulumisesta johonkin instituutioon. Kristinuskon perinne perustuu kärsimiseen, suruun ja shamanistisiin näkyihin. Tämän luterilainen kirkko on unohtanut, peittänyt ja auttanut markkinavoimia luomaan uusia käytettäviä, kulutettavia ihmisiä joiden ihmisyys perustuu huteriin persoonien ylimmäisiin kerroksiin ja markkinamaailman arvoille. Luterilaiset hautajaiset jo näyttävät hyvin tämän ”peittämisen” mekanismin mikä hyvinvointivaltioissa kuten Suomi on ollut jo kauan valloilla. Ihmiset ottavat rauhoittavia jotta eivät aiheuttaisi kohtausta hautajaisissa ja hiljaisessa kirkossa jossa pappi puhuu monotonisella äänellä ja kaikki elämä, ihmisyys, tunteminen ja oleminen on kadotettu näköpiiristä. Luterilainen kirkko on vakuumipakattu tuote joka on helppo myydä, ottaa vastaan ja soveltaa sellaiseksi mitä kuluttava, robotti ihminen tarvitseekin.
Kärsimyksen ja hengellisyyden tilalle on tullut lääketieteen lahko. Kuten kaikissa muissakin lahkoissa lääketieteen lahkolla ei ole tarvetta saada ihmisiä terveimmiksi ja kasvattaa heistä kokonaisia ihmisiä, lääketieteen lahkolla on tarkoitus sitoa ihmiset mitä pysyvämmin itseensä niin ettei tarpeeksi pitkälle mentäessä ulospääsy ole enää mahdollinen muuta kuin kuoleman kautta. Lääketiede on alustavasti ihmisiä sairauksissaan auttava tieteenala mutta sitä pyörittävää bisnestä ei voi unohtaa, eikä markkinoiden tapoja toimia.
Aristoteles poisti melankolian tautiopista ja sijoitti sen luonnon ominaisuudeksi. ”Aristoteleen mukaan melankolia ei ole filosofin sairaus, vaan hänen luontonsa, hänen ethoksensa. Hänen mukaansa nerouden tasapainottama melankolia kattaa ihmisen levottomuuden Olemisessa. Siinä voidaan nähdä merkki heideggerilaisesta ahdistuksesta ajattelun vireenä.Samaan tapaan Schelling näki melankoliassa ”inhimillisen vapauden olemuksen” viitteen ihmisen läheisestä suhteesta luontoon”. Näin filosofi olisi ”melankolinen ihmisen yltäkylläisyydestä”.” (Kristeva)
Ihmisen kasvu vaatii surua mutta markkinavoimat vaativat infantiilia, kykenemätöntä, eksynyttä ja ohjailtavaa yksinäistä yksilöä uhrikseen. Yksilö joka edes hetkittäin ymmärtää, huomaa elämän ja elämän kysymykset ympärillään ei ole sidottuna materiaaliseen hyötyyn tai arvota sitä arvoasteikossaan korkeammalle, siksi nykyinen järjestely on mitä mielekkäin niin markkinavoimille, lääketehtaille ja ihmisille itselleen, heidän ei tarvitse itse ajatella ja he saavat tuudittautua omaan erikoisuuteensa ja jumaluuden, iänkaikkisen elämän illuusioon. Masentuneita, surullisia ihmisiä ei enää nähdä ja jos nähdään,heidät nähdään vain jotta heistä saataisiin taas ”normaaleja”, ”terveitä” joka taas ruokkii toisen ihmisen egoa ja mielivaltaa tuntiessa itsensä ”normaaliksi” koska hän on kiistänyt ja kätkenyt itseltään ne universaalit olemassaolon kriisin syövereitä mihin masentunut sukeltaa. Surupuku on vaihtunut ”goottityyliksi” mutta julkinen sureminen, itkeminen ei ole hyväksyttyä, pyrkimys julkiseen suruun on mutta harva uskaltaa ottaa ratkaisevaa askelta ”vapaaseen suruun” koska todennäköisesti häntä oltaisiin viemässä osastolle sukulaisten, läheisten toimesta pika vauhtia. Hallinta ja kontrolli mekanismit on istutettu ihmisten mieliin niin syvälle että hallinta on siirtynyt ihmisiin itsensä, ei ole enää Panoptikonin hallinta tornia, hallinta torni on muuttunut nestemäiseksi massaksi josta yksilöt eivät enää saa otetta. Lars Von Trierin elokuvassa Melancholy, Trier kuvaa selkeästi sitä painetta minkä suruaan näyttävä ihminen kohtaa nykypäivänä ulkopuolelta, omissa häissään jotka sukulaiset ovat maksaneet morsianta pakotetaan ”onneliseksi” ja ”normaaliksi”, sairas ympäristö, sairaat ihmissuhteet näiden ”normaali” ihmisten välillä jotka vaikuttavat masentuneeseen eivät merkitse ihmisille itselleen mitään koska kaikki huomio on ”oireilevassa” morsiamessa. Morsian itkee siskolleen että hän yrittää ja yrittää hymyillä mutta mikään ei riitä ympäristölle, myöhemmin sisko kertoo vihaavansa morsianta. Suomessa sama ”normaaliuden” paine ajaa ihmiset itsemurhiin, koulumurhiin ja perhemurhiin. Paine olla jakamatta surua ”sairaan” leiman pelossa on hirvittävä ja tervekin melankolia häpeän aihe. Tämä paine, pinnan alla vellominen näkyy suomalaisessa juomakulttuurissa ja väkivaltatilastoissa. Materia ei takaa hyvinvointia vaikka meille näin uskotellaan. Olemassaolon äärellä käymisestä on tehty tabu, palveleeko tämä tabu vain kulutusyhteiskuntaa ja milloin ihmiset heräävät tajuamaan kuinka heidän ihmisyytensä, vapautensa, moniulotteisuutensa on hiljalleen viety?




http://pics.livejournal.com/riinu/pic/0013dh8b/

eile oli Nelli Penna avajaiset, käykää tsekkaa hienoi töitä, Temperaa, upeaa.

http://www.kalleria.fi/

Kouluun on tullut kivoi uusii oppilaita ja meil oli taidetalon avajaiset.
Tuli vahingos veettyy hirveet perseet mut kivaa oli. Paleface soitti Bob Dylan/hector/tuomari nurmio covereit ja voi vitsi oli hienoo ja se mies on kyl todella hyvä suomalainen kapinalaulaja.h


Mä puhuin taideseminaarissa oikeestaan siitä prosessista missä mä nyt oon, hylkäämässä mun persoonaa, egoa taakse.
Mä olen hylännyt taiteilijana olemisen ja mä olen menossa enemmän siihen "astia", tyhjyys käsitteeseen millä taiteilijat on toiminu Kiinas, Japanis. Taiteilija on enemmänkin vaan näkijä ja kokija, ei sellanen "taiteilija" mitä tää meidän pinnallinen kapitalisti yhteiskunta ymmärtää.
Taiteilija on OLEMASSA. Musta jo tuntuu että mä en enää tee "Taidetta" eikä se instituutio enää omista mua, se instituutio on mulle vitsi.
Mä olen olemassa. Mä lähenen ihmisyyttä, ja mä tutkin maailmaa mun luovuuden kautta.
Mä olen astia, mutta mä en ole tyhjä vaan mussa on viel sisällä kaikki paska tästä yhteiskunnasta ja kaikki yhteiskunnan roina sielt 90-luvulta. Mä toimin tuotteena näiden tutoteiden seassa ja yritän ilmentää elämää ja päästä lähemmäs jotain aitoa, ihmistä.

Mä ahdistuin tosi paljon siel taideseminaarissa ja sen jälkeen. Mä olen jo siinä pisteessä että mun ei pitäs päästää ketään ihmisiä joilla on sellasia tuhoavia ja alaspainavia viboja päällä mun lähelle. Mun ei enää tarvitse. Koska ne ihmiset haluaa vaan tuhota, ne ei halua auttaa.
Se on sellasta alentavaa naureskelua et "Onks pakko tulla kattoo Riinan töitä?" Ja kun mä puhun siitä miten kiinnostunut mä olen kaikista uskonnoista, shamaaneista Mäki naureskelee muille että "Se on tullut hulluksi".

Mä olen tehnyt tätä mun iän, mä en osaa muuta, mä olen kasvanut taiteilijoiden keskellä.
Mun ei tarvitse enää päästää mun lähelle kun niitä ihmisiä jotka oikeesti haluu auttaa mua, tukee mua, eikä niillä ole mitään tarvetta kilpailla munkaa tai painaa mua alaspäin.
Mä olen tajunnut että vaikka toi koulu on ihan ok mä alan olla jo sillä asteella että mä en enää tarvitse muuta kuin niitä mentoreita joiden tiedän kehittävän mun työskentelyä.
Kaikki alaspainajat,naureskelijat jne pitäs vaan pitää tosi kaukana koska ne tuhoo ihmisiä, ne tuhoo kaiken rakkauden,innon ja uuden.

Joku kysy multa että enkö mä ota enää kritiikkiä vastaan, niin tottakai otan. Varsinkin niiltä jotka eivät ole taiteilijoita ja sellasta joka on kehittävää.
Mut muilta taiteilijoilta mä olen todella tiukka, mun pitää tietää millasta se ihminen itse tekee ja mitkä sen tarkotusperät on "kritisoida" mua ja haluuks se oikeesti auttaa mua vai painaa mut alas.
Kylhän mä kuuntelen kun ihmiset puhuu mut emmä vaan tee mitään mitä ne sanoo jos niiden tarkoitusperät ei ole ns. "Puhtaat".

Tää on kova,myrkyllinen,kammottava kaupallinen ala jossa vain pieni osa ihmisistä on oikeesti aidosti sun ystäviä ja haluaa sulle hyvää.
Mut onneks niitä on, vähän mutta niitä on, täytyy vaan löytää ne joilla on vakka oma identiteetti, oma juttu, ettei ole sellasta kilpailu asetelmaa vaan että mä oon RIINA HÄNNINEN ja sä oot sä ja teet sun juttuus ja yhes me tehään hienoi juttui.

Mietin tota hulluus käsitettä paljon ja miten sitä käytetään hyväksi ihmisten alistamisessa kaikilla tavoilla.

Mun mielestä esim. ateismi on jotenkin epäilyttävää, eiks sillä ihmisellä ole tarvetta kysyy elämältä mitään kysymyksiä? Eiks se kuoleman/syntymän hetkillä mieti et "tää elämä on mysteeri?".

Mun mielestä tyhjyys, tunteettomana eläminen on hulluutta. Mun mielestä ne on hulluja jotka kieltää elämän mysteerit itseltään,muilta ja katkeroituu.

Onko sillon hullu jos uskoo elämään, on innoissaan elämästä, tunteista ja kokemisesta?

Onko se hulluutta?

Mun hulluuden raja menee siinä että jos mä oisin vaarallinen itselleni niin sit mä menisin kyllä osastolle ja et OK ollaa hullui.

Mulle sanotaan paljon että "sä olet hullu" koska mä olen kiinnostunut kaieksta ja mun elämä on sellai "epänormaalia" ja "outoa".

Mut mä oon tosi tyytyväinen mun elämään, rakkauteen, kaikkeen.

Musta tässä maailmassa on paljon hulluja mut ne hullut on tuo yritysten johdossa, rahanahneita, kertakäyttöisiä ja kylmiä.

Jos ihmisyys on hulluutta, jotain sairautta mikä pitää parantaa niin en mä tiedä mihin tää ihmiskunta on menossa.

Meidänkin luterilainen kulttuuri perustuu shamanismille, näkijöille, niist saarnataa tuol kirkoissa kuina pensaat palo ja jumalat puhu.
Ja me unohetaan nää juuret, nyt me laitetaan ne jotka näkee niin laitoksiin ja sanotaan et "hullu", "hyödytön". Ja silti kaikki tää kristillisyys ja kaikki perustuu sille hulluudelle!

Miten me ollaan voitu kadottaa meidän juuret ja yhteyden elämään niin totaalisesti?

Laitetaas vähä Take Thatiä peliin, siel on miehet niiku rakkauden juurilla ;)
Sydämet auki niin rakastetaan.

Kantsii lukea Julia Kristevan kirja Muukalaisia itsellemme.

Se helpottaa,avaa paljon ovia.

http://www.youtube.com/watch?v=TxEVPe7XMcs

R

Kirjotin tonne WAR AGAINST CONTROL ku tuli pitkä kuvareportaasi

http://riinu.livejournal.com/

Piis

mä revin eilen suomen lipun ja syljin sen päälle sian verta

aatella et siit siasta oli valutettu veret ja se oli kuollu vaan et mä saan tehä niin
ihanku ois käyny hesburgeris syömäs mut maistu paremmalt se veri ku se käsitelty paska

se oli rakkautta

koska mä vaan rakastan kaikkea, tätä maata, ihmisiä mut mä vihaan sitä mitä tää systeemi tekee meille

mä olen tullut kotiin

mä olen vaan niin kiitollinen kaikille jotka tuli ja sit niille jotka autto mua

Maija,Meeri,Taru,Hanna tietysti herra S (joka tekee kaikentän mun elämisen ja koossapysymisen mahdolliseks ja on suurin rakkaus rakkaus)

Heidi Hänninen joka järkkäs koko TAIK kontin

HELENA JOKA SOITTI RUMPUI JA ON IHANA
mä en voi pyytää enempää. Jannen upea esiintyminen, janne
juhaki tuli, pirkko . kaikkia parhaita tyyppejä!
Mika karoliina, terhi... ihan kaikki Päivi <3 <3

kaikkia tärkeitä vaikuttajia mun taiteeseen kaikkeen, Henry, Pentti

tiesin et Mäki ei tuu mut ehkä se joskus tulee

Yöllä puhuttiin kauneudesta taiteesta ja mä nukuin Penttiä vaste.

mulla oli oikeesti vaan sellanen niin voimakas olo et nyt mä oon löytänyt ne ihmiset jotka tajuaa sen jonkin mitä mä oon aina ettiny

minkä ettiminen on tehnyt mut yksinäiseks, toivottomaks.

mut nyt mä oon löytynyt ne ihmiset jotka tajuaa, ne tajuaa sen mitä mä haen

ne tajuaa, ne tietää ja ne puhuu samoista asioista

mä en olekkaan yksin

mä en oikeesti koskaan ollutkaan yksin.

me tullaan tekee viel hienoi juttui, me tullaan pääsemään lähelle kauneutta
.

puhtautta,aitoutta,rakkautta ja onnea.


mä tuun olee vielä kokonainen, onnellinen ja kaikki sellai ylimääräinen maailman paine ja paska jää taakse.

kaikki tää vuosien viha, kaikki turhautuminen, se tule jäämään taakse ja mä ilmennän sen vain mun taiteessa jos on tarvetta.

kiitos kiitos kiitos

mä en tarvii ketään/mitään muuta kuin ne jotka ymmärtää ja jotenkin ne sanat ja ajatukset tulee viel leviämään, lehdet tai muut ei niistä kirjota koska mulla on vaarallisia ajatuksia

solidaarisuus,rakkaus, avoimuus, yhdessä tekeminen.

se on vaarallista tälle systeemille koska tää systeemi perustuu yksilölle ja yksilön hallinnalle


mut me kaiken tän puheen ja kaiken kautta päästään lähemmäs ihmisyyttä

kaikki on hyvin

mä luulin aina jääväni yksinäiseks, etten mä löydä ihmisiä kehen luottaa ja ketkä ymmärtää

mä löysin ne ja mä löydän ne

voodoopappi kirjotti kun kirjoitinj siitä miten vaikeaa mun on välillä elää täällä ja se kaikki viha,negatiivisuus miten mä pääsisin siit eroon:

"The darkness is there from thousands of years and lives ago, it's in our DNA, the darkness you perceive might not even be yours because, as you say, we're all the same and all connected. You're awake, so you perceive and feel so much, but now you don't need to be by yourself anymore and you'll have all the help you need."Igone Quinoy

tolt musta just tuntuu

mä oon nii kiitolline vaa kaikesta
<3

johdata mua aurinko:
http://www.youtube.com/watch?v=DThOW5Zxmv8


täs on RIINA HÄNNINEN lähös DTM:N pilettää, tossa veistoksessakin herra S autto paljon, teki rungon ja maalas silmän.
<3 <3

mä soitin tänää hätänumeroon.
mä sain pahimman paniikkikohtauksen vuosiin ja olin yksin kotona. S vast tulossa kotiin

"Esimerkiksi paniikki on syndrooma, jota psykologien näyttää olevan vaikea ymmärtää (Berardi 2009, 100). Ei ole edes kovin kauan siitä, kun tätä oiretta tuskin tunnistettiin, sillä sen fyysisiä tai psyykkisiä syitä on vaikea paikantaa ja vielä vaikeampi on löytää keinoja siitä parantumiseen (Berardi 2006, 52). Paniikki on ruumiillinen tuntemus ruumiinhallinnan menettämisestä, sydämen lyöntitiheyden kiihtymisestä, hengitysvaikeuksista, jotka saattavat johtaa lamautumiseen, pyörtymiseen tai kommunikaatiokyvyn menettämiseen. Se liitetään usein kokemukseen hukkumisesta luonnon äärettömyyden alle. Sen etymologinen juuri onkin kreikan sanassa pan, joka tarkoittaa ”kaikkea” (Hillman 1972, 18–25). Ehkä juuri siksi kreikkalaiset pelkäsivät Panin karjaisua, laumojen ja niiden paimenten suojelijan aikaansaamaa ”irrationaalista” hulluutta, paniikkia (panikon deima: yllättävä, yhtäkkiä syntyvä pelon, kauhun, hätääntymisen tai turvattomuuden tunne, joka usein saa valtaansa eläin- ja ihmisryhmiä), joka syntyy ja alkaa tarttua, kun ihmiset etääntyvät liiaksi heitä hallitsevista jumalallisista tai poliittisista rajoista ja merkityksistä (Virtanen 2006, 82)."

piti mennä työhuoneelle mut näin pahaa kohtausta ei oo ollu aikoihin.
mä tärisin,hyperventiloin ja se ei mennyt ohi.


se ei emnny ohi ni soitin hätänumeroon et "tää on pahin aikoihin". ne sano vaa et "mee päivystykseen" ja enhän mä pystyny kävelee ku en pysyny pystyssä olleska.

suit soitin kavereille jotka on kärsiny kans näist kaikista pahimmista kohtauksista ja ne puhu mut sen yli.

en voinu tehä mitään.

oon olult tekemättä mitään.

kunhan huomenna saa noia vajaiset ohi ni sit vaan relaan.

en mä enää sellaistressaa.

ne työt mitä ne on.


mä' elän vaan niin lopullisuudessa aina että "tää on mun viiminen näyttely suomessa, ikinä missään"

mä ajan itteni aina loppuun kun teen jotain koska mä aina uskon et se on viiminen mitä mä teen.

mä elän niin täällä.

tässä.

täällä.

mut ynt on parempi. rauhottuu.

mun pitää joogaa,meditoida ja hoitaa itteeni eikä näitä vlopun ryyppäjäisii enää jooko.


mun keho varotitelee mua siitäe ttei musta tuu samanlainen suorittaja kilpailija mitä bisnesmaailamssa on.

se ei varoittele vaan se huutaa.

Maija laitto mulle onneks auttavia linkkejä kuten tämän:

http://vimeo.com/17955670


ja tämän, koska mä kaipaan niin paljon mun shamaani/tietäjä tuttujen seuraa.
joskus elämässäni mä aion totaa viel osaa tollaseen puhdistautumis rituaaliin, toiv mahdollisimman lähivuosina. Se voodoopappi sano et se haluis puhdistaa mut kaikesta tästä paskasta mitä maailma on mun päälle kasannut mutta että mä olen hyvällä tiellä jo "puhdistautumiseen" ja itseni löytämiseen.


http://vimeo.com/13313631




"Asioiden tuomitseminen huijaukseksi vain niiden epätodennäköisyyden perusteella on silkkaa ylimielisyyttä" "Montaigne


mut joo. kyl mä selviydyn.

rakkaus rakkaus rakkaus.

yks ukko rupes eile baaris huutaa mulle et "vitun feministi" ja mä sain monta miestä siin pöydäs ihan raivonpartaalle kun hymyilin niille ja sanoin olevani kivenkova feministi (ois voinu myös sanoo et kivenkova rasisti,sadisti ja fasisti " ;)

otis tälläsen kuvan mun kainalokarvoista 70-luvun naistaistelijoiden kunniaks ja siks et nykyajan naiset on unohtanu sen koko symboliikan eiköä kyseenalaista asiaa ollenkaan /muista niitä rohkeita naisia.
sit et jos tollai juttu et joku on feministi aiheuttaa niin paljon agressiota ni pakkohan täs paiaks on ollu jotain vitun vikaa.

paras oli kun ne selitti että "no umt eihän me missää islami maas asuta, mitä vittuu enää feministei tarvitsee".

uskotteko te oikeesti että tää aika, tää systeemi on ihmiskunnan kliimaksi?? täähän on kaatuva talousjärjestelmä jossa ainoat jotka voi hyvin on hyvin pieni osa maapallosta!

ei se ole.

kaiken täytyy kehittyä ja aina täytyy taistella sen takia että joskus kaikilla ois hyvä olla.
sananvapauden, ja ymmärryksen laajenemisen :)

<3 <3

Suomi hyvinvointivaltion mainetta kantaa
Tämä nimi ehkä hieman väärän käsityksen antaa
Koska nähty ja kuultu on kaiken laista
Kato kun pentuna pitää aina kaikkee maistaa
Tai haistaa pitää kaikki kielletty kokea
Hyvinvointivaltiona Suomi on sokea
Nuorena kun aloittaa siit tulee paha tapa
Koukkuun jää nii helposti sit pitäs saada rahaa
Jotka loppujen lopuksi nekin eksyy suoneen
Ja vaikka kuinka lapsi hoki ettei ole syytä huoleen
Silti ovet ovat lukossa ja lapsi istuu huonees
Tätä rataa äidin oma pikku kullannuppu kuolee
Pitäs saada järkee päähän ja jostai hakee apuja
Ei lapsi ite ymmärrä et ei saa niellä tabuja
Äiti pakostikkin miettii että mitä teki väärin
Mut lapsi kaipais hoitoa eikä äidin säälii
Valot sammuu ja ilta alkaa pimeneen
Päivät loppuu kesken mut yöt alkaa piteneen
Pikku nistit puukkojen kans riehuu puistossa
Kohta pari ohikulkijaa on enää muistoissa
Kun piripäiden on pakko saada lisää rahaa
Ja sen edellytyksenä on tehdä jotain pahaa
Viattomat ihmiset saa veitsestä kylkeen
Minkä vitun takii pitää viattomii nylkee?
Kurkku auki chopataan ja varastetaan massit
Tarpeeks rahaa paree olla että sais ees hatsit
Mihin Suomi tätä menoo oikein on matkal?
Ja minkä ihmeen takia ne silti vielä jatkaa?
Sit kun sakot on alla ja C-hepatiitti
On viimenen niitti pakko heittää suoneen piikkii
Lisää ilman sitä ei voi elää
Kunpa nuoriso alkais tajuaa et mitä oikeen vetää

Koko toi homma ”RIINA HÄNNINEN EXPERIMENT” alkaa muodostua ja valjeta. Kaikelle tuntuu löytyvän syy ja seuraus. Kyse on identiteetin hajoamisesta, Facebook sukupolvesta,paniikin ja skitsofrenian yhteiskunnasta ja Idols sukupolvesta. Jotkut sosiologit puhuu nykyihmisen identiteetistä ns. ”liikkuvana juhlana”, sopeutumisena tilanteeseen kuin tilanteeseen ja jatkuvana esitysten vaihtona. Työhaastattelujen, pärjääjien ja narsismin aikakausi ja mä olen osa sitä. Mä olen vahva osa sitä, mä en olen vanha, vasta 26-vuotias ja sen 90-luvun internetin nousun nuori. Pikkukaupungissa mä olin se ”outo” ja mun elämä tapahtui pääosin netissä. Mä löysin ystäviä jotka tajus ja mä sain tietoa sen pikkukaupungin ”normaalius” propagandan ulkopuolelta. Löysin punkkareita,satanisteja ja kaikkia joiden kanssa jakaa ajatuksia. Mulla oli netissä oma elämä ja netin ulkopuolella mä olin se yksinäinen jota tönittiin ja jolle naurettiin ja josta levitettiin juoruja koska mä olin niin ”erilainen”. Tärkeimpiä hetkiä oli kun luin 15-vuotiaana Truddi Chasen ”Jänis ulvoo” kirjan (joka vieläkin on mun lempikirja Janne muistat palauttaa sen!!!) vaikka en sitä silloin ymmärtänyt se avas kumminkin ekat ajatukset siihen persoonien kerrostumiin ja identiteetin rakentumiseen. Kyse on Jumalan hulluudesta, niin kuin Intiassa, Venäjällä ortodokseilla. Kyse on identiteetin kuolemasta, astiana toimimisesta, taiteilijasta näkijänä ja kokijana, samasta tyhjentymisestä mihin zen-buddha munkit tähtää meditaatiolla. Sisimmän kuoriminen paljaaksi populismin ja yhteiskunnan ilmiöiden keinoin. Mä muistan kun musta levitettiin huhuja sillon teininä muilla yläasteille että mut oli raiskannu miesjoukko kun olin ala-asteella mun ala-asteen takana, siks musta oli tullut niin ”hirveän näköinen” ja hullu. Joku kysyi multa että oliko se totta ja mä vastasin että ”oli”. Mä tarjosin niille astian niiden pelkoihin, ennakkoluuloihin ja uskomuksiin. Ei mua ollut kukaan raiskannu. Mä tyhjennyin ja kärsin kaikista niistä puheista mutta nyt mä olen matkalla siihen että mä en enää kärsi, ettei mua sattus niin paljon. Mä olen kasvamassa ja mä olen kuorimassa mun minän kerroksia paljaaksi kaikista yhteiskunnan asettamista epärealistisista oletuksista,sukupuolirooleista,sukupuolesta ja paineista. Ehkä se totaalinen rikkimeneminen tapahtu sillon kun mut pidätettiin. Mä menin rikki, se hajos kokonaan osiks, se vaan hajos. Mä luulin kuuluvani vihdoinkin tähän yhteiskuntaan ja mua vituttaa se että mä olin uhri. Mun ois pitänyt keksiä se koko juttu, tehdä se ns. taideteoksena niin kuin Teemu Mäen kissantappo. Julistaa et ”mä järjestin tän koko homman, mä keksin tän”. Miks mä en huutanu täyttä kurkkuu sille Lahden AMK rehtorille joka naureskeli mulle että "no niin ynt saat sun 15 minuuttia, oos tyttö hiljaa ja oot vaa hiljaa koko jutusta".Miks mä en huutanu sille täytt kurkkuu mikä mätäpaska se on ja ettei sillä ole oikeutta naureskella mun hädälle?? Miks mä en huutanu niin monille?Vaan jotain itkin siihen puhelimeen aj annoin niide lyödä mua?? Miks? Mut se tuli ihan puskista ja suoraan mun läpi. Mä luotin siihen opettajaan, tiesin et se oli sillai tuhoavasti hysteerinen ja oman egonsa vanki. Mä luotin niihin ihmisiin jotka väitti että ne oli mun ystäviä. MÄ LUOTIN JA LUULIN KUULUVANI TÄNNE.EKAA KERTAA ELÄMÄSSÄNI. Siks mä menin hajalle, se päivä kun ne poliisit tuli mun kotiin, kohteli mua kuin saastasta mielisairasta, se hetki kun mä menin itkien mun koululle et ”MITÄ TÄÄL TAPAHTUU” ja se vitun rehtori valehteli mulle päin naamaa että ”sut on varmaan ilmoittanut joku toinen oppilas, sori” JA HALAS MUA! NE VALEHTELI MULLE 2 VIIKKOA ETTÄ JOKU OPPILAS PITI MUA KOULUMURHAAJANA JA SOITTI POLIISIT MUN PERÄÄN!! Ja sit kun se selvis kun se rehtori pakotti sen opettajan myöntämään sen asian ja sit se naureskeli mulle siinä pöydän päässä että ”jos sä lopetat koulun ni et saa työhuonetta, et pärjää ilman koulua et kantsii nyt olla vaan hiljaa ja mitäs suunnittelit sitä tappamista”. MÄ OLIN NIIN VITUN VOIMATON NIIDEN KAIKKIEN ALLA. Sen hetken jälkeen mä soitin lehteen ja mä olin niin vitun vihainen, ken ne rupes pitää niitä vitun ”opettajan ja oppilaiden” luottamus kriisihoitoa ja mä en todellakaan kuulunut niihin koska ”opettajalla oli täysi oikeus ajatella että tapat kaikki ja uskoa vieläkin niin”. Mulle annettiin vaihtoehdot; olla hiljaa ja kuunnella vierestä kun se levittelee musta niitä tappamis juttuja TAI SANOA JOTAIN”. Ja mä yritin kertoa ja mä yritin saada ne tajuamaan miten vaarallista tää on LUOVUUDELLE jos tällainen sallitaan ja ihminen joka todetaan SYYTTÖMÄKSI kohdellaan tällä tavalla. Ne kaikki ”ystävät” joihin mä luotin jotka sitten istu hiljaa sanomatta mitään ja KATO KU NIILLÄ OLI LOPPUTYÖT JOHON PITI KESKITTYY JA OLIHAN SE OPE NIIDEN AINUT OPETTAJA VAIKKA SE OLIKI VÄHÄ ILKEE RIINALLE JA SIIS MITÄS RIINAN LOPPUTYÖSTÄ EIHÄN SE SAMOI JUTTUI ANSAITSE”. Nyt ne ex-ystävät maalailee samalla Caravaggio tyylillä mitä mä opettelin heti kouluun tultuani kun ne vielä rypelsivät mitä rypelsivät, käyttävät samaa ikoni-kieltä ja uskottelevat ihmisille olevansa niin ”Erilaisia ja oikeudenpuolustajia”. Ne situ ku susilauma mun lopuptyö kritiikissä ylimielisenä
että "sä et osaa maalata, noi on vaan leluja, en mä nää niis mitään" ja mitäs e yks ämmäki maalaa nyt? NO LELUJA TIETYSTI! Mut ne ei tajuu sitä että ne ont yhjiä, ne on onttoja ja vaikka kuinka "tekniseksi" huipuksi ne itsensä treenais se niiden tyhjyys näkyy joka paikkaan, se on IKEAA se on kaikkea sitä mitä ne tietää syvällä sisimmässään olevan.
Ne istu hiljaa, anto mun murtua ja tallas pari kertaa vielä päälle. Mä näin niin syvältä sen ihmisyyden, eikkouen, selkärangattomuuden. MIKSEI NIILLÄ OLLUT EES SELKÄRANKAA OTTAA VASTUUTA TEOISTAAN?
MÄ EN OLE VIHANEN NIILLE, MÄ OLENVIHANEN ITSELLENI ETTÄ MÄ OLIN HEIKKO JA IHMINEN.

Mä menin rikki kaiken alla. Mä muistan kun oli viiminen päivä ja mä itkin yksin siellä työhuoneessa ja ne mun ex-kaveri käveli mua vastaan ja hymyili mulle ylimielisesti . Mä muistan sen kun mulla ei ollut opettajaa ja sit mä otin jonkun niistä kumminkin käymään mun työhuoneella ja sit selvis et se oli näitä jotka uskoo sen opettajan juttuja, se nainen tärisi ja melkein alko itkemään kun joutu ole emun kanssa kahdestaan. Se sopersi että ”SÄ MAALAAT NÄITÄ SILMIIKI NIIN PALJON se on kuule ihan sun oma syy että pidätetään ja muuta jos tälläsiä maalaa”. Se oli joku vitun taideterapeutti ja kertoi paljonkin niiden tasosti. No sit mulla ei ollut enää muuta opettajaa ku yks ulkopuolinen, ihan hyvä neutraali. Toi koko juttu oli niin iso MINDFUCK ja se kohtelu että ”lopeta koulu” , se kaikki selkärangattomuus, ihmisten tämä ”EI SAVUA ILMAN TULTA” ASENNE, kykenemättömyys nähdä isompaa kuvaa jonka vasta nyt Pirkko Holmberg näki jutussaan: http://www.mustekala.info/node/2092 nimenomaan ILMAISUNVAPAUDEN MUUTOKSESTA.

Mua vituttaa se että mä hajosin, että mä olin uhri, että mä päästin ne satuttamaan mua, käyttämään mua hyväksi. Mä en enää suostu siihen. Mä olen vihainen ja se saa mut tekee vaan töitä lujemmin. Kukaan ei enää ikinä saa kohdella mua niin. Mä tuun luottaa ihmisiin, mä tuun elää vieläkin lähellä rakkautta mutta mä en siedä enää aliarvioimista enkä mä suostu enää uhriks koskaan.
Mun pitää tulla vahvemmaks, lopettaa juominen, hoitaa itseäni, rakastaa ja karsia heti kaikki negativiiset,pahat ihmiset joihin ei voi luottaa pois mun läheltä.
Mä en tuu hajoomaan, mulla on niin isoja persoonia, tietäjiä mun elämässä. Mä en hajoo.

Kukaan ei enää saa puhua alentavasti ja mä lupaan yrittää olla nöyrä kaikille. Okei no jos sä oot Joe Coleman, Joel-Peter Witkin tai joku mun huippu huippu idoli ni sit ok vähän mut keneltäkään muulta mä en tule sietämään mitään alentamista, epkohteliaasta puhumista, en mitäänm en siks että mä oon nainen, nuori tai mitään ylipäätänsä.
Mulal on mun rakkaat . Mikän muu ei merkitse mitään.


Piis out ja voimia, rakkautta vihaa <3

http://www.youtube.com/watch?v=1G-QeKSMUdo