IRC-Galleria

Revolveri.

Liekö jonkinlaista masokismia, mutta olen viimeaikoina kiusannut itseäni lukemalla Iltalehden "uutisia" ja ko. lehden nettikeskustelupalstaa. Tehdään jostain jutusta kauhea sensaatio ja eikös heti perään ole ihmiset foorumilla itsemässä, että kielletään sitä ja kielletään tätä. Tästä esimerkkinä tapaus, jossa rottweiler oli metrossa purrut kolmea miestä. Tarinat ovat yllättäen poikkeavia, sillä kolmikko väittää, että mies uhkaili heitä ja usutti koiransa heidän kimppuun ja toisaalta koiramiehen mukaan kolmikko kävi hänen päälleen ja koira puolusti häntä. Niin tai näin, nyt vaaditaan "isojen koirien" kieltämistä lailla. Jokelan ja Kauhajoen jälkeen on vaadittu käsiaseiden kieltämistä. Hiljattain Lempäälässä tapahtuneen, kolmen nuoren hengen vaatineen kolarin jälkeen vaadittiin BMW:n kieltämistä ja ajokortti-iän nostamista 25 vuoteen jne.

Miksi ihmiset haluavat heti kieltää jotain jos jotain tapahtuu? Kyseessä on varmaan osittain ihmisten itsekkyys. "Kun mä en siitä pidä niin se voidaan kieltää. Kyllä muutkin tulee toimeen ilman sitä kun määkin tulen... " Toisaalta syynä on usein tietämättömyys. Uutisista luetaan vain se iso otsikko ja tehdään johtopäätöksen niiden mukaan. Kiirellisinä, menevinä ja päättäväisinä ihmisinä ei lueta sitä itse uutista eikä viitsitä hukata aikaa faktojen selvittämiseen. Mulle-kaikki-nyt-heti -kulttuuri jyllää ja rahaa tulee, ainakin lehtitaloille.

Kun kieltojen vaatiminen on nyt muotia, vaadin, että sanomalehtien irtomyynti pitää kieltää. Jos ihmiset haluavat lukea uutisia, he voivat tilata lehden kotiin tai työpaikalle. Kun irtomyyntiä ei ole, ei lehtien tarvitse keksiä toinen toistaan räväkämpiä lööppejä lehtiä myydäkseen, vaan keskittyä faktoihin perustuvien uutisten julkaisemiseen. Tällöin saataisiin myös tämä ihmisten pelottelukulttuuri pikkuhiljaa vähenemään. Lööppimyynnillä ruokitaan vain ihmisten uteliaisuutta ja tirkistelynhalua (esim. julkkisuutiset) ja toisaalta perusturvallisuuden tunteen järkkymistä (mässäilevät uutiset ja kuvat esim. Kauhajoen tragediasta).

Monella foorumilla ja muissakin yhteyksissä olen usein kuullut kysyttävän, että miksi niitä aseita pitää säilyttää kotona? Miksi ei rakenneta radoille säilytystiloja? Alla olevan tekstin olen kirjoittanut aiemmin parille foorumille vastauksena edellä mainittuun kysymykseen.

Syyt aseen säilyttämiseen kotona ovat hyvin yksinkertaiset. Ensinnäkin esim. kilpa-ampujat tekevät kotona ns. kuivaharjoituksia, eli harjoitellaan pitoa, tähtäystä, liikeratoja ym. lataamattomalla aseella ja tyhjillä lippailla. Esimerkiksi Practical- ja SRA -ammunnassa lippaanvaihdot, häiriön poistot jne vaativat motoriikkaa ja silmä-käsi koordinaatiota ja nämä hioutuvat vain kovalla harjoittelulla. Koska rata-aika on usein lyhyt, harjoitellaan radalla lähinnä itse ampumista eikä motoriikkaa.

Toiseksi aseiden puhdistus, huolto, korjaus, virittely, säätö ym. toimenpiteet tehdään kotona jo ihan käytännön syistä. Jokainen ase vaatii omanlaisensa työkalut, eikä niitä kaikkia voi pitää autossa mukana tai radalla. Esim. sähkötyökalut kuten pylväsporakone ja sorvi on hankala mahduttaa perheauton kyytiin. Asesepillä ei kaikkea voi teettää, koska sepillä on usein pitkät jonot, säädöt pitää tehdä ampujan, ei sepän mieltymysten mukaan ja edes kaikkia tarvittavia työkaluja ei kaikilta sepiltä löydy. Asesepät ovat yleensä erikoistuneet joihinkin tiettyihin aseisiin ja esimerkiksi käyttämääni AR-15 -reserviläiskivääriin löytyy Suomesta vain 2-3 seppää, joilla on riittävä tietotaito ja tarvittavat työkalut vaativampiin operaatioihin.

Kolmanneksi lain mukaan aseen omistaja on vastuussa aseen turvallisesta säilyttämisestä ja tällöin oma asunto on ainoa oikea paikka säilytykseen. Esimerkiksi asumaton ulkorakennus tai autotalli on säilytyspaikkana huono, koska sitä ei voi riittävästi valvoa ja lakikin tälläisen paikan käytön säilytykseen kieltää.

Neljänneksi aseiden säilytys radoilla ei onnistu, koska Suomessa ei ole sellaisia ratoja, jossa aseita voitaisiin turvallisesti säilyttää. Tähän toki voidaan todeta, että niitä tulee sitten rakentaa. Tätä on kokeillut esimerkiksi Ruotsin armeija huonoin seurauksin. Nyttemmin ruotsalaisilla motoristeilla onkin kattava arsenaali erilaisia aseita ja ampumatarvikkeita. Eli tässäkin hajautettu säilytys on parempi vaihtoehto kuin niiden kerääminen yhteen paikkaan, jonka sijainnin tällöin kaikki tietäisivät.

Eli kyllä asiden paras paikka on aseluvan haltijan kotona.

Lähetin allaolevan kirjeen tiistaina 23.9.2008 noin kolmellekymmenelle kansanedustajalle. Heistä viisi on tähän mennessä jo kirjeeseeni vastannut. Toivon, että et kopioi kirjettä minnekkään, vaan jos koet tarvetta sen levittämiseen, linkitä suoraan tähän merkintääni.


AVOIN KIRJE 23.9.2008

Arvoisa Kansanedustaja.

Jokelan järkyttävä kouluammuskelu syksyllä 2007 ja nyt tämä samankaltainen järjetön ammuskelu
Kauhajoella ovat osoitus siitä, että suomalaiset nuoret voivat pahoin. Tällaisia järkyttäviä
tapahtumia on vaikea käsitellä ilman, että inhimilliset tunteet vaikuttavat johtopäätöksiin. Näissä
molemmissa tapauksissa mielestäni järkyttävimmät piirteet ovat olleet ampujien ja uhrien nuori ikä
ja uhrien valikoitumisen ilmeinen sattumanvaraisuus. Tällaiset teot aiheuttavat pahaa oloa ja pelkoa
kaikissa ihmisissä kansallisuuteen, ikään ja sosiaaliseen asemaan katsomatta. Aktiivisena ase- ja
ammunnanharrastajana ja isänä olen huolissani sekä harrastuksestani, että lasten, sekä omien että
kaikkien muidenkin, tulevaisuudesta.

Pääministeri Matti Vanhanen ja sisäministeri Anne Holmlund viittasivat 23.9.2008 eri
haastatteluissa aselain tiukentamisesta ja jopa käsiaseiden totaalikiellosta näiden traagisten
kouluammuskelujen jälkeen. Esitän syvän huolestuneisuuteni näiden ehdotusten johdosta. Aselaki
ei toki ole täydellinen, mutta se on ollut pääpiirteissään toimiva. Maallikkona asiaa ajatellen olen
sitä mieltä, että aselain tiukentaminen ei kuitenkaan poistaisi itse ongelmaa. Suurin ongelma on
lasten ja nuorten pahoinvointi. Syitä tähän on monia. Tänä internetin ja kännyköiden aikakautena
tieto ikävistä tapahtumista leviää nopeasti. Lehdistö ja kaupalliset televisiokanavat pyrkivät
raportoimaan asioista kohdekuntaan parhaiten vaikuttavalla tavalla. Esimerkiksi videokuva
sotatantereelta tai suuret otsikot järjettömistä väkivallanteoista aiheuttavat ahdistusta ja pelkotiloja lapsissa ja nuorissa. Lisäksi ne lisäävät yleistä turvattomuuden tunnetta. Tällaisilla seikoilla on kauskantoisia seurauksia, mikäli nuoren tilaa ei huomata ajoissa.

Lisäksi nykyinen yhteiskunta pakottaa nuoria tiettyihin normeihin ja malleihin. Varsinkin
koulumaailmassa murrosikäinen kokee valtavaa sosiaalista painetta kavereiden ja muiden nuorien
hyväksymisestä. Jos nuori ei täytä tiettyjä normeja tai jostain syystä ei pääse mukaan piireihin,
alkaa nopeasti syrjäytyminen. Lisäksi kulttuurissamme on edelleen aimo annos miehistä pätemisen
tarvetta. Jos et ole rikas, komea, suosittu tai esimerkiksi hyvä urheilussa, voi oman paikan ja
arvostuksen saavuttaminen olla hankalaa. Tästä on ikävänä seurauksena muunlainen
näyttämisenhalu kaveripiirille. Ajetaan humalassa ylinopeutta, piikitetään toinen toistaan
vahvempia myrkkyjä kehoon, rikotaan paikkoja ja pahoinpidellään satunnaisia vastaantulijoita
kaduilla.

Nämä kaikki ovat sellaisia seikkoja joita ei pidä väheksyä tai sivuuttaa päätöksiä tehtäessä. En
valitettavasti pysty kertomaan miten näihin ongelmiin voisi nopeasti puuttua, enkä usko sen edes
olevan mahdollista. Näiden epäkohtien korjaaminen vaatii pitkäjänteistä työtä ja panostusta lasten ja
nuorten hyvinvointiin. Meidän jokaisen aikuisen ja vanhemman vastuulla on kasvattaa lapsistamme
oikeudenmukaisia ja empatiakykyisiä nuoria. Tässä yhteiskunta voi olla ja sen tulee olla tukena.

Ymmärrän, että hallitus ja muut päättäjät ovat hankalassa välikädessä. Toisaalta kansa vaatii nopeita ratkaisuja ja tehokkaita ratkaisuja ja toisaalta taas ei saisi kuitenkaan sortua ylilyönteihin ja vääriin päätöksiin. Ampuma-aseiden hallussapitolupien peruuttaminen tai tietynlaisten aseiden kieltäminen ovat nopeita ja näkyviä keinoja tehdä asialle jotain, mutta se ei kuitenkaan poista itse ongelmaa. Lisäksi nämä keinot rankaisevat ja aiheuttavat kohtuutonta haittaa Suomen ehkä
lainkuuliaisimmalle kansanosalle, aseharrastajille. Aseluvan saanti on omasta mielestäni hakijalle
osoitus kansalaisluottamuksesta ja sitä luottamusta suurin osa harrastajista haluaa myös vaalia.
Lisäksi pelko harrastusvälineiden (siis laillisen omaisuuden) menettämisestä rikollisen toiminnan
seurauksena, pitää ammunnan harrastajat lain oikealla puolella.

Tunnen paljon eri ampumalajien harrastajia ja metsästäjiä ja olen huomannut, että valtaosalla heistä on paljon yhteneväisiä piirteitä. Näistä merkittävimpinä mainittakoon lainkuuliaisuus, rauhallisuus, hyvä harkintakyky, yhteisöllisyys, sosiaalisuus ja rehti asenne. Olisi suuri vääryys jos näitä ihmisiä rangaistaisiin lakeja väärin perustein tiukentamalla sen vuoksi, että he ovat aseen omistajia. Sen sijaan, että aletaan tarkastella aseiden teknisiä ominaisuuksia ja toimintatapoja, tulisi resursseja käyttää aseluvan hakijan ominaisuuksien arviointiin. Mikä tahansa ase on väärissä käsissä vaarallinen, mutta oikeissa käsissä ”järeäkään” ase ei aiheuta sen suurempaa vaaraa, kuin mikä tahansa toisenlainenkaan ase. Kansallinen Kivääriyhdistys NRA ry on 20.11.2007 lähettänyt
eduskuntaan avoimen kirjeen, jossa esitetään mielestäni hyviä keinoja ensimmäistä aseenostolupaansa hakevien seulomiseksi. En lainaa koko kirjettä tähän, mutta se on luettavissa
NRA:n internet –sivustolta osoitteessa http://nra.fi/arkisto/071120-kansanedustajille.html .

Isänä, aseharrastajana, äänestäjänä ja lainkuuliaisena ihmisenä toivon, ettei päätöksenteossa mennä ”siitä mistä aita on matalin” vaan puututaan itse ongelmaan tekovälineiden kriminalisoimisen
sijaan. Poliittinen vastuu voi aika-ajoin olla raskas kannettava, mutta jos asiat tehdään oikein, ei
niitä tarvitse myöhemmin katua. Resurssien kohdistaminen nuorten hyvinvointiin kantaa hedelmää,
josta saamme kaikki jonain päivänä olla ylpeitä.

Hyvää syksyä toivottaen, kunnioittavasti:

Pasi XXXXX
Lempäälä

XXXXXX@luukku.com
Järjestelmäasiantuntija
25 vuotta
Isä
SRA –ampuja
SRA –tuomari
XXXXXXXXX Ampujat ry:n hallituksen varajäsen
XXXXXXXXX Reserviläiset ry:n jäsen
XXXXXXXXX Reservin Aliupseerit - Reserviläiset ry:n jäsen

Päivä alkoi kauniisti. Aurinko paistoi ja ilma oli raikas. Kauniit syksyn värit puissa ja pensaissa enteilivät elinvoimaista tiistaita. Vähän ennen yhtätoista kaikki kuitenkin muuttui. Kauhajoen tragedia heitti varjonsa koko Suomen ylle. Liian moni nuori elämä päättyi ennenaikaisesti.

Syvimmät osanottoni kaikille uhreille, heidän rakkailleen, ystävilleen ja tuttavilleen. Toivotan voimia ja rohkeutta kaikesta huolimatta kohdata huominen, kaikkine iloineen ja suruineen. Ehkä huomenna aurinko pilkistää pilven takaa, edes hetkeksi, ja siten synnyttää toivoa sydämiimme ja osoittaa oikean suunnan.

Viimeaikoina lehdissä on mässäilty erilaisilla ampumistapauksilla ja haettu sensaatioita aseiden ja aseharrastajien kustannuksella. Iltalehden lööppi pari viikkoa sitten: Miestä ammuttiin pistoolilla kaksi kertaa käteen". Varsinaisessa jutussa kerrottiin, että kyseessä oli "sotilasasetta" muistuttava muovikuulia ampuva leikkipistooli, jonka teho vastaa melkein värikuula-asetta. Kyllä tuolla varmasti lehtiä myytiin ja ne jotka eivät lehteä ostaneet, mutta lukivat otsikon, jäivät siihen uskoon, että taas on asemiehet riehuneet... Kun valitaan tarkkaan, että mitä kerrotaan ja miten kerrotaan, saadaan ihmiset ajattelemaan tietyllä tavalla, vaikka itse "uutisessa" ei suoranaisesti valehdeltaisikaan. Aseet ja aseiden- ja ammunnan harrastajat ovat viimeaikoina joutuneet lehdistön tulilinjalle, eikä helpotusta ole luvassa. Vantaan "asekätkön" löytyminen on tästä hyvä esimerkki. Suomalaisen oikeuskäsityksen mukaan epäilty on syytön kunnes toisin todistetaan. Ennenkuin tämän keräilijän aseista oli laskettu edes 1/3 arvuutteli media jo, että paljonko asunnossa on luvattomia aseita. Ja että kamalasti löytyi myös räjähteitä ja oikein Suomen armeijan kranaatteja. Ja näin oli yleinen mielipide aseharrastajista ja asekeräilijöistä hulluina ja vastuuntunnottomina punaniskoina luotu.

Nyttemmin on todettu, että kranaatit olivat pelkkiä tyhjiä kuoria, mutta tätä ei jostain syystä ole enää lehdissä hehkutettu... Kun tästä ei pidetä meteliä vaan kirjoitetaan "oikaisu" pienellä präntillä jonnekkin uutissivun alalaitaan jää yleisölle edelleen se käsitys, että ihan aito Rambo on nyt pidätetty ja että kaikki aseet tulisi kieltää. Koska oikaisu on kuitenkin kirjoitettu ei kukaan voi syyttä lehdistöä valehtelusta... Lehdistön tyyli kirjoittaa uutisia perustuukin nykyään enenevässä määrin kirjoittajan tunteisiin kuin kylmiin faktoihin.

Tästä Vantaan tapauksesta on liikkeellä niin paljon "tietoa", mutta niin vähän faktaa, että en ala ko. keräilijää puolustelemaan tai syyttelemään. Ehkä hän syyllistyi rikokseen tai sitten ei. Mielenkiinnolla jään odottamaan, että millaisia lööppejä sitten syntyy (tuskin minkäänlaisia) jos keräilijä todetaan syyttömäksi. Tosin vielähän ei edes tiedetä, että mistä häntä ylipäätään syytetään.

En usko salaliittoteorioihin, mutta mielestäni kouluissa pitäisi pitää jonkinlainen median lukemisen kurssi. Monien lehtien takana on yksi suuryhtiö ja sen huipulla yksi henkilö tai pieni johtoryhmä. Vaikka hän/he eivät suoraan voisikaan uutisointiin vaikuttaa niin linjoja he voivat päättää. Tästä kirjoitetaan isolla, näistä asioista kirjoitetaan pienellä. Ja taas meitä viedään kuin pässiä narussa...

Mielestäni uutisissa pitäisi kertoa faktoja ja antaa ihmisten muodostaa mielipiteet niiden perusteella. Nyt tilanne on se, että media muodostaa mielipiteet ja pakkosyöttää ne pahaa aavistamattomille lukijoille.

Vantaan jutusta löytyy myös hyvä, ironinen artikkeli Kansallisen Kivääriyhdistyksen sivuilta: http://nra.fi/arkisto/080529-katastrofivantaalla.html

PS. NRA Suomi sai juuri yhden kannattajajäsenen lisää

Heti alkuun haluan lausua syvimmät osanottoni kaikille Jokelan kouluammuskelun uhreille, heidän läheisilleen, ampujan läheisille ja kaikille, joita asia koskettaa. Tämä oli todellä järkyttävä uutinen ja tuskin tuota olisi kukaan ennalta arvannut tai osannut varautua. En voi käsittää mikä motiivi ajaa ihmisen noin kauheisiin tekoihin.

...........


Tämä teko ja tapa, jolla asiasta on päivän mittaan uutisoitu, on odotetusti nostanut ihmisten mieleen paljon kysymyksiä. Olisiko jotain voitu tehdä ja miten voidaan varmistua, ettei vastaavaa enää koskaan tapahtuisi. Paljon on kuulunut myös kritiikkiä ammunnan harrastajia, yksityisiä aseenomistajia ja suomen aselainsäädäntöä vastaan. Ymmärrän hyvin, että tällaiset tapaukset herättävät tällaista kritiikkiä. Kuten profiilissani näkyvistä kuvistani ja yhteisöistä joihin kuulun voi päätellä, olen aktiivinen ammunnan harrastaja / ampumaurheilija. Tunnen paljon ammuntaa ja aseita harrastavia ihmisiä ja voin sanoa, että aseharrastajat ovat pääasiassa erittäin vastuuntuntoisia, tasapainoisia, sympaattisia ja lainkuuliaisia ihmisiä. Toivonkin, ettei tämän yhden sairaan yksilön järjetön ja epäinhimillinen teko leimaa kaikkia laillisia aseiden omistajia ja ammuntaa harrastavia tavallisia ihmisiä.

Lopuksi haluan toivottaa kaikille lukijoille voimia ja toivon, että tämä kauhea tapaus jäisi ainoaksi laatuaan. Rakastakaa toisianne ja nauttikaa elämästä ja siitä mitä teillä on. Pysähtykää välillä nauttimaan hetkestä, koska kuten tämä tapaus kylmästi osoitti: koskaan ei voi tietää paljonko aikaa on jäljellä.

Rauhaa ja rakkautta.

-Pasi-