eli se tunne kun tuntuu että olisi helpompaa elää, jos ei olisi olevinaan keskivertoa parempi äidinkielessä eli ei ymmärtäisi miten väsyneenä valitut sanamuodot ja lausahdukset tekee kaikesta idioottimaisen kuuloista.
FABOS SANOSIMME ET:
pitäis olla sellasia vuokrattavia aputonttuja, se on hieman vaikeaa ku niitä on aina tuolinjalat tai pöydänkulmat täynnä...
tuolinjalat ja pöydänkulmat täynnä aputonttuja? mitä sää selität!
eiku siis niitä teipinpalasia! :D hups ajatuksenjuoksu vähän niin ja näin
mulla ei ees oo --
