IRC-Galleria

68% (13/19) - Ulospäinsuuntautuneisuus
Seurallinen, pitää juhlimisesta, keskustelee, kaipaa jännitystä, ottaa riskejä, toimii hetken mielijohteesta.

35% (7/20) - Psykoottisuus
Piittaamattomuus muista ihmisistä, eristäytyminen, sopeutumattomuus, empatian puute, vihamielisyys, piittaamattomuus vaarasta, julmuus, epäinhimillisyys.

78% (18/23) - Neuroottisuus
Ahdistunut, huolestunut, masentunut, mielialan vaihtelu, syyllisyyden tunteet ja alhainen itsetunto.

29% (7/24) - Valheasteikko
Mittaa taipumusta antaa vastauksissaan itsestään todellista terveempi tai sosiaalisesti suotavampi kuva.

no voihan trololol >8((

-R-
Rauhoitu, kattiloiden kuuluu kiehuu/
Apinat suuressa talossaan on tottunu riehuu/
Keitän liejuu ja kaadan kurkustani alas/
Ei ole ongelmia, vaikka keittiössä valas/
Suurempi voima pysäyttää pienen ihmisen kävelyn/
Liian suurien saappaiden kanssa mä häkellyn/
Väkevyys elämän oman väkevyyden selättää/
Ja epäluottamus elämään, sitä rupee pelkäämää/
Media sanoo et kansal on oikeus tietää/
Mut propaganda pyyhkii tietämyksen pois tieltää/
Yhteiskunnan normien varjos on hyvä kieltää/
Ja sana on vapaa mut sitä ei voida käyttää/
Erotetaan väkeä ja panostetaan laitteisiin/
Selkärangan murruttua lyödään polvitaipeisiin/
Vaikeisiin ongelmiin, haikeisiin tunnelmiin/
Pistä pilleriä naamaan ni se on sit siin./

-M-
Moraaliton lähtee helvettiä vastustamaan/
taistelemaan vastaan tätä turhuuden maailmaa/
jossa hakataan ja potkitaan, lapsia raiskataan/
rasismia, väkivaltaa, propagandaa tosiaan/
politiikkaa kusevaa, rahalle tehdää valtaa/
kadut täynnä epärehellistä virkavaltaa/
materialismi, stressi, syvädepressio/
hyvinvointi- eiku vitun pahoinvointi valtio/
kaikki päättyy molliin, on duuri olematon/
Suomi vitun Finland, eduskunta saamaton/
kaks sataa ihmist niiden päätösvalta moraaliton/
viiden miljoonan ihmisen maassa kansa onneton/
tää on paha maa eikä paha ole Saatana/
paha on se raha, joka meitä orjuuttaa/
sodalla sotaa vastaan, unohdetaan rakastaa/
ja maailmanloppu tää alkaa taas alusta/

-R-
Ei ole koiraan karvoihin paljon katsomista/
Eikä se vanhetessaan opi uusia temppuja/
Viisautes kuulostaa huonolt känni-illalta/
Puhut hyvinvoinnista ku nuoret hyppii sillalta/
Tänne kaivataan lisää näyttöä aiheelle/
Kissa pöydälle ja miettiin miks kusi haisee pahalle?/
Yleistilastoista ei ole yksilölle hyötyä/
Kun suru vääntyy vihaksi, lyödään lisää lyötyä/
Huuto ei kantaudu kuuntelemattomille/
Eikä veneen tarkotus oo kariutuu laiturille/
15-vuotiaana mä lopetin illuusiofilmin/
Suoristin selkäni ja katsoin uusin silmin/
(NYT)
Puristan nyrkkiin tiukasti kultaisen ristin/
Looginen kaveri pisti nyt ajattelun pissiin/
Mä oon ristiriita ja lyön paradoksil feissii/
Ristin kädet painan pään ja toivon uutta keissii/

© Rauzka, Melek

I PROMISE

Luit tämän, sinun täytyy tehdä tämä. Muista puhua totta!

SOMETHING:
Nimet, joilla kaverit sinua kutsuvat? - anna
Neljä asiaa ylläsi? - paita, paita, housut, sukat .,.
Oletko ikinä saanut ruusuja? - juu
Oletko ikinä nuollut jalkaasi? - kuka nuolis ._. kaikki paitsi jonna siis
Oletko ollut rakastunut? - joo
Uskotko, että jokaiselle on sielunkumppani? - joo ((=
Ongelmasi juuri nyt? - että pitää ostaa uus ruotsinkirja =__=
Onko sydämesi ollut särkynyt? - emt on
Mitä mieltä olet etäsuhteista? - riippuu henkilöistä
Kuinka monta lasta haluat? - no en haluu ajatella :SS
Lempivärisi? - VIOLETTI, PINKKI, VIHREE<3333333
Uskotko, että oikean rakkauden voi löytää vain kerran? - hmm en
Onko vaikeaa kertoa ihmisille, jos tykkäät heistä? - onhan se aina
Onko sulla nuha? - ei
Jos joku tykkäisi sinusta, haluaisitko hänen kertovan sen sinulle? - riippuu henkilöstä :DD

WHY:
Miksi olit viimeksi surullinen? - noku meil ei ollu voita ja mulla oli kakkunälkä T____T
Miksi teet tätä testiä? - koska mulla on tylsää ja toi jutska sano et mun täytyy tehä tää .____.

DO YOU HAVE:
Onko sinulla mp3 tai iPod? - iPod
Onko sinulla juuri nyt musiikkia soimassa? - joo

YOURSELF:
Montako kirjainta on etunimessäsi? - 4
Missä kuussa olet syntynyt? - syyskuu
Oletko allerginen jollekkin? - ky
Kuinka pitkä olet? - ... 165-170
THE LATEST:
Viimeisin pitkä automatka? - lappii
Viimeisin itku? - emmämuista ._.
Viimeisin nähty elokuva? - paranormal actvity ja death tunnel ((:
Viimeisin syöty ruoka? - riisi ja herneitä
Viimeisin soitettu biisi? - whatcha say

LOVE:
Haluaisitko nyt halata jotain tiettyä ihmistä? - joo kaikkii<3

WHO:
Kuka nukkui viimeksi vieressäsi? - öööö jonna ? :DD
Kuka puhui kanssasi viimeksi puhelimessa? - jonna 8)

THIS WEEK:
Onko joku halannut sinua viimeisen viikon sisällä? - joo
Oletko ikävöinyt jotain kovasti? - hesaa T__T
Mitä olet ostanut viikon sisällä? - ruokaa ._.
Oksentanut? - hyi e
Soittanut jollekkin? - tietty?
Saanut viestiä vastakkaiselta sukupuolelta? - juu
Lähettäny viestiä vastakkaiselle sukupuolelle? - juu
Tuntenut itsesi tyhmäksi? - aina

♥

oon taas himassa~~~

jäi ikkunoiden hinkkaus ;¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨D sade.

ja ens viikolla käynnistyy elääinkarkkien kokeellinen tutkinta!

"Uusi skotlantilainen tutkimus paljastaa persoonallisuuden piirteiden yhteyden musiikkimakuun:

Blues ja jazz: Hyvä itsetunto, luova, sosiaalinen, lempeä, levollinen

Klassinen musiikki: Korkea itsetunto, luova, sisäänpäin kääntynyt, levollinen

Rap: Hyvä itsetunto, sosiaalinen

Ooppera: Hyvä itsetunto, lempeä, luova

Country & western: Ahkera, sosiaalinen

Reggae: Hyvä itsetunto, luova, ei kovin ahkera, sosiaalinen, lempeä, levollinen

Dance: Luova, sosiaalinen, ei kovin lempeä

Indie: Huono itsetunto, luova, ei kovin ahkera, ei kovin lempeä

Bollywood: Luova, sosiaalinen

Rock & heavy metal: Huono itsetunto, luova, ei kovin ahkera, ei kovin sosiaalinen, lempeä, levollinen

Listapop: Hyvä itsetunto, ei kovin luova, ahkera, sosiaalinen, lempeä, levoton

Soul: Hyvä itsetunto, luova, sosiaalinen, lempeä, levollinen"


Hassua, itse kuuntelen kaikenlaista, joten tulee ristiriitoja musiikkityylin ja persoonan kohtaamisessa.
Allekirjoitan kuitenkin kahdesta päägenrestä Rap ja Metal osan persoonallisuuteeni liittyen.

Lähde: http://www.uusisuomi.fi/viihde/34287-hevarit-ovat-itseaan-saalivia-kotihiiria

Moi. Mulle iski tarve kirjoittaa tämmöstä hömppää, ja tuumin että voisin jakaa sen kanssanne!


Karkealla äänellä pääni sisällä on nimittäin pakonomainen tarve yrittää pukea kaikki maan ja taivaan väliltä, käsitteelliseen, sanalliseen muotoon. "Kasperi, kaikki ympärilläsi on vitun kaunista, tsiigaa!" No niin on! Mutta on sääli, että sitä tarvitsee
ajatella erikseen 'ääneen'. Tai "kassu, oot vittuuntunut ihan turhaan". Jep, mutta olisin paljon rauhallisempi, jos vaan jättäisit minut rauhaan! jne... päähäni siis tupsahtelee jatkuvasti ihan vitun
urpoja ajatuksia, ja minun on vaikeaa hyväksyä, että ne ovat omiani. :D Jos vain voisin haastaa tämän päänsisäisen
ääneni kaksintaisteluun, tekisin sen välittömästi, ja repisin tämän vittumaisen mulkun (ego?) kappaleiksi. Toisaalta, jos en välittäisi
tästä äänestä, niin eikö se hiljenisi itsestään? Välillä jopa nauran sille kovaan ääneen, kun saavutan mielentilan, jossa totean
kaikki ajatukseni ja egoni luomat "ongelmat" joita ei tosiasiassa ole edes olemassa, niin naurettaviksi, että meinaan nauraa itseni
hengiltä. MITEN OLEN VOINUT OLLA NÄIN SOKEA! Sitten taas, jonkin ajan päästä huomaan olevani taas lähtöpisteessä, jossa tämä samainen ääni jälleen tympii minua suunnattomasti. Voi kuinka haluaisinkaan päästää irti! "... päästää irti mistä? anna olla vaan! ...", pyristelee ääni pääni sisällä, joka sai jälleen uuden tekosyyn sanoa jotain. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Entistä huvittavamman asiasta tekee se, että tämä kyseinen ääni pääni sisällä yrittää jatkuvasti todistaa itselleen, että sillä ei ole mitään syytä olla hiljenemättä! Toisin sanoen, kuulen usein päässäni ajatuksen "Haluaisin, että ääni pääni sisällä hiljenisi". Ja tämän ajatus luonnollisesti ilmenee "äänenä" pääni sisällä. *naurua*
Kuinka ironista! Kuinka ristiriitaista! Taidankin olla aikamoinen ristiriita koko sälli!

Ristiriitaa päässäni ilmenee toki muutoinkin, kuin vain paradoksina sen suhteen, että ääni pääni sisällä sanoo haluavansa olla hiljaa.
Esitänpäs hassun, kuvitteellisen dialogin:


- Kassu "oikeamielinen": En niinkään välitä itsestäni, mutta haluan koko sydämestäni kaikille ympärilläni oleville ihmisille ja
eläimille mahdollisimman paljon hyvää.

- Kassu "väärämielinen": Kuolen nauruun... Myönnän rehellisesti, että elän tasan tarkkaan itseni takia, enkä kenenkään muun!
Se joka väittää että ajattelen ja teen väärin, on itse tekopyhä... Ihmiset ovat itsekkäitä olentoja, ja tässä pahassa maailmassa pärjää tasan se, joka on häikäilemättömin ja vahvin.

- Kassu "oikeamielinen": Oletpas sinä eksyksissä. Etkö ole jo huomannut, että tuollainen ajattelutapa ja sen mukainen toiminta loppujen lopuksi kostautuu vain sinulle itsellesi. Ihmiset eivät ole itsekkäitä ja pahoja olentoja, vaan ihmiset
ovat tietämättömiä. Ihmisen potentiaali on uskomaton, mutta on sääli, kuinka tietämättömyys estää meitä ilmentämästä potentiaaliamme, ja siten aiheuttaa kärsimystä. Katsohan peiliin. Kun katsot maailmaa, katsotko oikeasti pahaa maailmaa, vai peilaatko maailmasta omaa pahaa oloasi? Maailma näyttäytyy sinulle sellaisena kuin itse olet, etkä voi syyttää pahasta olostasi ketään muuta kuin itseäsi!

- Kassu "väärämielinen": Pahasta olostani? Sallinet minun nauraa! Väitän, että elän enemmän, kuin sinä, ystäväiseni, tulet koskaan elämään! Minä nimittäin tiedän, että syvällä sisimmässäsi, sinä olet tismalleen samanlainen kuin minä, mutta et vain myönnä sitä itsellesi. Uskottelemalla itsellesi, että haluat vain "kaikkien hyvää" etkä mitään muuta, kiellät luonnollisimmat ja aidoimmat halusi ja valehtelet itsellesi. Etkö usko? Noh... Kerrohan, ystäväiseni, jos esimerkiksi voittaisit lotossa, niin yrittäisikö ennemmin a) tehdä rahoilla elämästäsi mahdollisimman mukavaa, vaiko b) lahjoittaisit rahat hyväntekeväisyyteen? Jos noudattaisit vaihtoehtoa a, niin väitän, että olet tekopyhä.

- Kassu "oikeamielinen": Yrittäisin järjestää elämäni niin, ettei minun tarvitsisi enää tulevaisuudessa huolehtia raha-asioista, mutta varmasti lahjoittaisin pois kaiken ylimääräisen varallisuuden jota en itse tarvitse.

- Kassu "väärämielinen": Vainiin.. mihen sitten vedät tämän "tarvitsemisen" rajan? Jos todella, koko sydämestäsi haluaisit vain ja ainoastaan mahdollisimman paljon hyvää muille ja ymmärtäisit, että muiden onni on omakin onnesi, niin etkö samantien lahjoittaisi kaikkea omaisuuttasi hyväntekeväisyyteen, ja ryhtyisi vaikkapa munkiksi, sen sijaan että kulutat tälläkin hetkellä täyttä häkää luontoa ja maailman resursseja yleellisellä elämiselläsi? Minä väitän, että tässä raadollisessa maailmassa on pelkkä oikeus ja kohtuus ajatella itseään ennen muita, jollei sitten halua jäädä jalkoihin! On muutenkin vain ajan kysymys, milloin ihmisrotu tuhoaa itse itsensä tällä menolla.

Kassu "oikeamielinen": Se, että pyrkii saavuttamaan sellaisen vaurauden tason joka mahdollistaa onnellisen elämän, ei tarkoita sitä, etteikö muita tarvitse ajatella lainkaan! Kun omat asiat ovat kunnossa, on helpompi olla muitakin ihmisiä kohtaan ystävällinen ja oikeudenmukainen. Se, että haluan itselleni katon pään päälle, ja sen verran rahaa, että pysyn hengissä ja voin tehdä elämästäni mukavaa, ei tarkoita, että minun pitäisi olla häikäilemätön ja kylmä, ja tuntea vihaa muita ihmisiä kohtaan. Päinvastoin, haluan levittää ympärille rakkautta ja myötätuntoa, mutta se on hankalaa jollen koe omaa oloani tasapainoiseksi ja onnelliseksi!

Kassu "väärämielinen": Mielestäni olet edelleekin tekopyhä. Jos nimittäin olisit aidosti epäitsekäs, niin et tarvitsisi itsellesi yhtikäs
mitään, jotta voisit tuntea "rakkautta ja myötätuntoa" muita kohtaan. Millaista on sellainen "rakkaus ja myötätunto", joka vaatii ympärilleen jonkinnäköiset määrätyt olosuhteet voidakseen kukkia? Eikö sen pitäisi riittää, että olet ylipäätään elossa ja saat sen verran ravintoa että pysyt hengissä? Jos todella uskot olevasi hyväsydäminen ja oikeudenmukainen, miten voit elää tuollaista elämää, mitä parhaillaan vietät? Minä sanon, että ihminen joka mielummin käyttää rahansa alkoholiin, päihteisiin, play station -peleihin (:D) yms. yleellisyyksiin muiden ihmisten auttamisen sijaan, on ihminen jolla ei ole mitään varaa moralisoida ketään väärämielisyydestä. Katsohan sinne peiliin vaan! Itsekkäitä me olemme kummatkin, mutta minä olen sitä sentään rehellisesti!


Ja näin hämärtyivät oikeamielisyyden ja väärämielisyyden rajat! Jaksoiko joku lukea loppuun? Jos jaksoit, niin herättikö tämä sinussa ajatuksia? Jos herätti, niin kerro ihmeessä!




Ps. "Mieli on niin nerokkaan ovela ettei sitä voida pettää. Se on päättänyt elää, ja se elää niin kauan kuin sillä on pieninkin erä ravintoa. Niin kauan kuin ihminen erittelee itseään, jaottelee ja punnitsee hyvää ja pahaa, oikeata ja väärää, on hän itsepetokselle altis."

- Orvo Raippamaa

saatanasaatana.

MÄ HALUAN JA MÄ SAAN !


hetihetihetihetiheti

vittu sä oot ärsyttävä ja
sä
sä
ja sä

mut VITTU, tä o elämää


JA MÄ HALUUN SEN YHEN TTAAAKAAAAAAS !

Alkuun selvennys: Mä en käytä käsitettä "tietoisuus" synonyymina "metakognitioille", joka tarkoittaa siis tietoisuutta tietoisuudesta, esimerkiksi itseään tutkivaa mieltä. Mä en tiedä kuinka voisin yksiselitteisesti määritellä sen, mitä tietoisuudella tarkoitan - en edes tiedä onko se mahdollista - ja juuri sitä tää teksti kai yrittää tutkia?

Sisältää ihan saletisti kehäpäätelmiä ja epäloogisuuksia, mutta kuinka muutenkaan lätistä paradokseista?



On paljon ihmisiä, jotka sanoo kokeneensa ykseyden. "Mä olin yhtä kaiken kanssa", kuulee sanottavan. Toi lause sisältää sisäisen ristiriidan: Jos on "mä" ja "ykseys", niin silloinhan siinä on jo kaksi.

Kuitenkin ainakin mä koen intuitiivisesti ymmärtäväni mitä tolla kuvataan, ja mä voin kokea niin koska "olen itse kokenut vastaavan" EIKU HÄH en ookaan, koska mä en oo ollu siinä kokemassa. Silti mun päässäni takoo joku etäinen kaiku ykseyskokemuksesta, jota ei ollut kokemassa "kukaan" muu kuin ykseys itse.

Ykseyden sanotaan olevan "tavoitettavissa" erilaisin keinoin - meditaatio, rukous, psykedeelit, kuolemanrajakokemukset, mitä näitä nyt on.

Mä mummummuassa muistan psykedeelien monesti katalysoiman tilan jossa oon tuntenut kaikkien määritelmien ja rajojen liukenevan. Ja sitten on ykseys - ei rajoja, ei kokijaa, ei koettavaa. Ykseys on. Ja sitten mä muistan kuinka mä oon hiljalleen alkanut palautua takaisin ei-mistään. Vaikutelmani on, että ykseys "on" "tapahtunut" "ei-tilassa" ja "ei-ajassa", toisin sanoen sillä ei ole ollut ulottuvuuksia - pelkkä "oleminen" ikuisuudessa. Mä en oo ollu siinä kokemassa. Mä oon kulkenut sitä kohti, haihtunut pois, ja sitten palannut. Siinä välissä tuntuu "tapahtuneen jotain", paitsi että ei, kun ei ei-tilassa ole mitään väliä "jossa" vois tapahtua. Silkka olo.


Hipit ja uskovaiset ja kaiken maailman hihhulit kokee turhautumista siitä, etteivät muut usko heidän "olleen yhtä jumalan/ykseyden/puhtaan tietoisuuden kanssa". Onko ihmekään eivät usko, kun ottaa huomioon, etteivät he ole, eivätkä ole voineetkaan olla? Älyttömien kokemusten sanallinen raiskaus luo ristiriitoja.

Tunnen vetoa kiepautella perinteisiä oletuksia päälaelleen: Sen sijaan että minä kokisin tietoisuutta, entä jos tietoisuus kokeekin minua? En usko tämän olevan aivan näinkään yksinkertaista - sen sijaan, että tämä olisi joko-tai-kysymys, uskon sen olevan sekä-että-kysymys. Ja kuitenkin, tietoisuus vaikuttaa intuitiivisesti ainetta ensisijaisemmalta, ainakin useimmiten. Ehkä ykseys ei-sijaitsee ihmisyytemme "alla" - ehkä siellä on pelkkä tietoisuus kokemassa itseään? Ehkä tämä on se mitä jää jäljelle kun ihmisyytemme liukenee alta/päältä/ympäriltä/sisältä pois?

Sijaintia kuvaavat käsitteet, tuntuvat tässä yhteydessä mielettömiltä, sillä tietoisuudessa vaikuttaisi olevan kyse jonkinlaisesta nonlokaliteetista, sijainnittomuudesta.

Eräästä näkökulmasta tarkasteltuna ykseys on minuuden ja kaiken yhteensulautumista, rajojen hälvenemistä, jonkinlaista totaalista yhteyttä. Ykseyden näennäinen pirstaleisuus, se että ajattelemme erillisyyden olevaksi, tekee mahdolliseksi havainnoida osia jotka muodostavat yhdessä toimivia järjestelmiä. Vaikuttaisi siltä, että "ykseys" ja "yhteys" ovat kaksi toisistaan eriävää, mutta samaa asiaa kuvaavaa näkökulmaa.

Ykseys tuntuu musta jonkinlaiselta näyttämöltä, ei-sijaitsevalta, muodottomalta tyhjyydeltä, äärettömältä elinvoimalta joka virtaa ei-mistään. Jospa kaikkein syvin "mä" tarkoittaakin kaikkea tuota ei-mitään - ei siis tätä Henryyttä joka mä usein kuvittelen olevani?


Koen tehokkaaksi metaforaksi tietoisuuden käsittämättömyydestä teoriat mustien aukkojen keskellä sijaitsevista singulariteeteista (=ykseyksistä?) ja niitä ympäröivistä tapahtumahorisonteista, joiden takaa on mahdotonta saada minkäänlaista informaatiota. Oisko myös se koettavissa oleva ykseys jonkinlainen singulariteetti, ei-piste jota voidaan lähestyä loputtomasti, mutta joka kuitenkin väistämättä jää lähestyttäessä pakenevan tapahtumahorisontin tuolle puolen?

Vaikuttais siltä, ettei tietoisuutta voi havaita suoraan koska se on jossain mielessä (=mielen näkökulmasta?) "tyhjää", tai ainakin näkymätöntä, ja siksi mieli/tietoisuus voivat tarkastella tietoisuutta ainoastaan sen kautta, miten se ilmentää itseään mielessä/aineessa. Ei, mä en pysty käsittämään millainen tyhjyys olisi sellainen jolla olisi jotain vaikutuksia ei-tyhjyyteen. Mulle tulee jotain outoja mielikuvia loputtomasta, itseään itselleen loputtomasti heijastavasta palautesilmukasta jossa tapahtuvat satunnaiset mutaatiot siellä täällä rakentuvat maailmankaikkeudeksi.


Ykseyskokemus ei tarjoa todisteita, ainakaan missään analyyttiselle älylle hyväksyttävässä mielessä. Tieteellisin/analyyttisin keinoin voidaan tutkia kaikkia tietoisuuden ilmenemismuotoja, muttei koskaan tietoisuutta suoraan. Tiede voi tutkia asioita "ulkopuolelta", "objektiivisesti", kun taas "tietoisuus" viittaa sisältä päin koettuun kokemukseen, "kokemuksellisuuteen", joka ei itsessään selity - eikä voi selittyä - mihinkään suuntaan.

Käsittääkseni kyse ei ole vain siitä, ettei vielä ymmärretä tarpeeksi, vaan siitä, ettei kokemuksellisuudessa pohjimmiltaan ole mitään ymmärrettävää. Ykseyden vaikutuksesta rakentuvia asioita - aistein havaittavaa maailmankaikkeutta - voidaan kyllä tutkia ja oppia ymmärtämään. Ydin, olemassaolon lähde, ei kuitenkaan purkaudu eikä edes voi purkautua, koska se vaikuttais olevan jonkinlainen epäasia, "no(-)thing", joka on ainoastaan koettavissa. Koska tätä ei kuitenkaan voida todistaa varmaksi, on mahdollista että tulemme viettämään loputtomasti aikaa "lopullisten ratkaisujen äärellä", toivoen olevamme "ihan just siellä". Miltä sinisyys maistuu? Miltä kaipuu kuulostaa? Syntax error. Ei natsaa.

Tämä ei ole hyökkäys tiedettä kohtaan - tieteen alati kehittyvin menetelmin kyllä pystytään pureksimaan kaikkia sellaisia asioita joita voidaan yhteisesti havainnoida. Tuntuu kuitenkin tärkeä tunnustella tieteen ja järjen mahdollisia rajoituksia. Subjektiivinen kokemuksellisuus, ja erityisesti ykseys, tuntuu olevan jo lähtökohtaisesti tieteen ulottumattomissa.

Voidaan myös pohtia, josko ykseyskokemukset olisivatkin "pelkkää harhaa". Sekin kuitenkin pakottaisi selittämään, mikä saa meidät kokemaan kyseisen harhan. Mitä käytännön eroa olisi kuvitellun ykseyden ja "todellisen" ykseyden välillä?


Tässä. Ottakaa langoista kiinni.

Asiat avautuvat ja valheiden verkko purkautuu. Miksei ihminen voisi puhua rakkaalleen totta? Ihminen ja synti kulkevat käsi kädessä kohti Jumalaa. Joudunko turvautumaan uskoon kun tosiasiat eivät tule luokse? Totuuden salailu tekee paljastuessaan rumaa jälkeä. Minut on revitty jälleen hajalle, haavat ovat syviä, mutta en vuoda verta. Vietän iltani asioita miettien. Ja itkien itseni uneen</3