vaikka näät mun nauravan ja hymyilevän, se voi näyttää ulkoa päin että oon kunnos, mut en siltikään sisältä oo täysin ehjä, oon sisältäpäin aivan paskana, aivan murskana, mun on vaan niin jumalattoman paha olla... oon pyytäny sulta niin monta kertaa anteeks, etten jaksa niitä kertoja edes kaikkia laskea, mutta siitäkään ei oo enää varmaan mitään hyötyä, meidän välit vaan ajautuu koko ajan paskempaan...
mä todellakin tarviin sua, oon tyhjä ilman sua, rakastan sua eniten tässä maailmassa, mutta sekään asia ei enää tuo hyviä hetkiä takas, vaikka kuinka niitä haluais, mun on vaan hyväksyttävä, että kaikki on nyt ohi mun on uskottava, että meidän on vaan parempi kavereina, vaikken sitä todellakaan voi uskoa, mutta niin kai sitten on, mutta kiinnosti sua tai ei, niin rakastan sua silti kaikesta...