Ja olen vieläkin sitä mieltä, että Kaoru ja Hikaru on kuin Fred & George in Animeworld.
Tekeepä mieleni nyt lukea twincestiä, hmm... Finiin --> (;
Tiedot
- Luokittelu
- Kirjallisuus ja lehdet
- Perustettu
- 1.1.2008
- Koko
- 32 jäsentä
- Tyttöjä: 19 (60 %)
- Poikia: 13 (40 %)
- Keski-ikä
- 21,0 vuotta
- Otos: 23 jäsentä
- Tyttöjen keski-ikä: 20,2 vuotta
- Poikien keski-ikä: 22,2 vuotta
Jäsenet (32)
« Uudemmat
-
Vanhemmat »
~ löysin Ouranin uudelleenSunnuntai 23.01.2011 23:39
Ja olen vieläkin sitä mieltä, että Kaoru ja Hikaru on kuin Fred & George in Animeworld.
Tekeepä mieleni nyt lukea twincestiä, hmm... Finiin --> (;
- Luokiteltu yhteisöihin
- Finfanfun Tietokoneet ja Internet,
- Fred ja George Weasley Fanclubit,
- Ouran High School Host Club Televisio ja elokuvat,
- Slash Kirjallisuus ja lehdet,
- Twincest Harrastukset
Kuolen nauruunTiistai 11.01.2011 10:49
Muahahahah. Arthur/Eames!
- Luokiteltu yhteisöihin
- paritan kaikkia ja kaikkea Rakkaus,
- Slash Kirjallisuus ja lehdet
Pääsiäishäröilyä ála JaniSunnuntai 04.04.2010 01:20
Title: Pääsiäshäröilyä ála Jani
Pairing: Tony Kakko/Jani Liimatainen
Genre: Slash, wnb-humor
Rating: PG
Disclamer: Hyö itse omistavat itsensä. Oskari kuuluu miulle, enkä yritä rahastaa tällä yhtään. Oudon mieleni [pääsiäis]tuotoksia
Warnings: hui kamalaa, slashia luvassa.
Summary: Tony ja Jani ovat lupautuneet trullikierrokselle Tonyn siskonpojan kanssa
Beta: Darial Kuznetsova
A/N: Eka Sonata-ficci, josta tuli todella nopeatempoinen. Pahoitteluni tästä. Teille karvaotuksille "pääsiäismunaksi" tämän suunnittelin, joten sellaiseksi se sitten päätyikin.
______________________________________________________________
Vilkaisen hermostuneena keittiön ikkunasta pihalle. Ei vieläkään ketään. Pelkästään auringonpaisteen vaikutuksesta sulavaa lunta ja koko ajan kasvavia vesilammikoita. Ei ihmissielua lähimaillakaan. Rakastetusta puhumattakaan.
Turhautuneena nousen tuolistani ja väsynein askelin lampsin vessaan. Nopea vilkaisu peiliin kertoo kaiken: en ole läheskään valmis ja Tonyn pitäisi Oskarin kanssa tulla hetkellä millä hyvänsä! Huokaisten jään nojailemaan lavuaarin reunaan, pyöritellen kultaista vihkisormusta sormessani.
Tasan neljä ja puoli vuotta on kulunut siitä, kun tein elämäni tärkeimmän lupauksen ystävien ja sukulaisten herkeämättömän tuijotuksen alla. Tasan neljä ja puoli vuotta, kun minusta ja Tonysta tuli laillisesti aviopari.
Pieni hymy hiipii koristamaan kasvojani jäädessäni muistelemaan menneitä. Loppujen lopuksi ei elämäni niin kauheaa olekaan. Ei minun tarvinnut muuta kuin löytää joku, jota voin rakastaa omana itsenäni ja joka vastaa tunteisiini.
Pian kännykän pirinä herättää minut takaisin nykyhetkeen. Nopeasti sujautan käteni taskuuni ja nappaan pirisevän kapulan käteeni. ”Tuntematon numero”, näyttö ilmoittaa ja jään hetkeksi miettimään vastaanko vai en. Lopulta painan epäilevänä vihreän luurin kuvaa ja vastaan puheluun.
”Jani”, sanon ja laitan sormeni jo valmiiksi punaisen luurin kohdalle. Jos se on se helvetin toimittaja Seiskasta, niin hakkaan pääni tohjoksi.
”Moro, mie tässä”, kuulen Tonyn äänen puhelimesta. Huokaisen helpotuksesta.
”Mörs. Saateri siun kanssas, säikäyttelet viattomia kitaristeja hengiltä.”
”Täh?”
”Nokun mie luulin, et se helvetin toimittaja taas soittelee, kun siulla on jääny tuntematon päälle niistä pilareista.”
”Phöh. Tack så mycket vaan. Mut hei, myö ollaan siel vasta vartin päästä, kun täällä on niin helvetin paha ruuhka.”
”Noh noh, eipäs kiroilla lasten aikana”, naurahdan ja jatkan, ”mie jätin oven auki, kun nuo siun avaimet jäi taas tohon lipaston päälle.”
”Kiitti. Mie oisin kuses ilman sinnuu. Nähään pian, puss och kram.” Kuulen Tonyn äänestä hänen hymyilevän leveästi.
”Hei oota!” huudahtan muistaen erään jutun. Rakkaani langan toisessa päässä äännähtää kysyvästi. ”Et sie millään viittis käyä hakees sitä kakkua Henkalta?”
”Noo, kattoo ny muistuuko mieleen”, hän hymähtää ja voin vannoa puolisoni hymyilevän ilkikurisesti.
”Muistat sie, muuten saat selkääs...” uhkailen, mutten voi estää perverssin virneen nousemista kasvoilleni.
”Höh”, solistini hymähtää. Kuulen etäisesti hänen kertovan siskonpojalleen suunnitelmiin tulleesta pienestä muutoksesta.
Hymyillen suljen puhelimen ja käännyn takaisin peiliä kohden. Minulla on siis noin puolisen tuntia aikaa valmistautua. Mutta miten? Samassa muistan etäisesti kasvovärit, jotka ostin (Tommyn pakottamana) rundilta vuonna kivi ja kirkko. Niiden on pakko kelvata. Enää yksi ongelma: mihin helvettiin olen ne tunkenut? Etäisesti mieleeni piirtyy kuva vaatekaapista. Huokaisen syvään. Eihän kukaan voi olla niin tollo, että laittaa kasvovärit vaatekaappiinsa?
Eipä taida olla vaihtoehtoja. Ketjut heiluen tallustan makuuhuoneeseen ja avaan vaatekaappini oven. Näky on kuin pommin jäljiltä: sukkia siellä täällä, paitoja lattialla ja kaapin päällä. Kaipa Tony olikin oikeassa: kaappini todellakin tarvitsee siivousta. Ja mitä pikimmiten, muuten täällä alkaa pesiä varmaan muurahaisia.
Sisäinen vaistoni pääni sisällä alkaa heilua kuin viimeistä päivää viittoen kohti sukkalaatikkoa. Pientä inhoa tuntien avaan kyseisen laatikon ja alan tonkia sitä inhon tunteen kasvaessa koko ajan. Kauaa en kuitenkaan ehdi kärsiä, sillä kuin ihmeen kaupalla löydän etsimäni: hiukan ulkoapäin nuhjuiset, mutta muuten hyväkuntoiset maalit tarttuvat käteeni.
Tyytyväisenä nopeaan löytymiseen nappaan värit kainalooni ja tallustan takaisin vessaan.
Avaan paketin ja jään arvioimaan väripaletteja edessäni. Osa on ihan hyväkuntoisia, osa taas vähän enemmän kärsineen näköisiä. Suljen silmäni ja valitsen summamutikassa kaksi väriä. Hitaasti, aivan kuin peläten jotain, avaan silmäni. Jään kuin idiootti toljottamaan valintojani: musta ja valkoinen. ”Värikästä pääsiäistä”, naurahdan ja otan pienen siveltimen käteeni. Ja nyt sitten vain naamiointipuuhiin, ennen kuin Tony ehtii yllättää minut ”kaunistautumishetkeltäni”.
After 20 minutes
”Kotona”, kuulen rakkaani huudon eteisestä. Salamana piilotan kasvovärit purkkikaapin perälle ja painun vessan lattialle pieneksi mytyksi. Nyyhkäisen kuuluvasti ja jään hiljaa odottamaan paikoilleni. Tonyn kiusaaminen ja turha säikyttely on yksi lempipuuhistani, enkä sopivan paikan tullen voi vastustaa kiusausta.
”Jaaaaniiii, misää sie oot?” laulajani huhuilee perääni. Vastaukseksi annan erittäin kovan niiskauksen. ’Jos hän ei tuota kuullut en mene enää takuuseen hänen kuulokyvystään’, tuhahdan mielessäni. Huokaisen hiljaa helpotuksesta kuullessani askeleiden tulevan koko ajan lähemmäksi, pysähtyen lopulta oven eteen. Hiljainen koputus ja nimeni huhuilu edeltävät Tonyn ryntäämistä vessaan. Niiskaisen jälleen ja nyt minun on vaikeaa pidätellä nauruani. Tiedän, että tulen kuulemaan kunniani tästä, mutta minkäs lapsi itselleen voi.
”Kulta, mitä on tapahtunut? Onko kaikki kunnossa?” hän kyselee ja huoli paistaa hänen äänestään. Niiskaisen vielä yhden kerran ennen täydellistä hiljenemistä. Pienen hetken kuluttua alan tärisemään hiukan, ja lopulta en pysty enää pidättelemään itseäni.
”BUSTED!” huudahdan ja hyppään rakkaani syliin. Monet eri ilmeet vaihtelevat Tonyni kasvoilla: ensin säikähdys, sitten vihaisuus, lopulta hämmennyksen kautta hänen kasvoilleen jää pieni hymyntapainen.
”Saaterin pallopää”, hän tyytyy sanomaan ennen kuin hän kaappaa minut syvään rutistukseen. ”Elä säikyttele.”
”Sori, mut mie en yksinkertaisesti voinut vastustaa kiusausta”, naurahdan hieman Tonyn rintakehää vasten.
”Ei ollut kiltisti tehty. Jos joku saa selkäänsä niin sie.”
”Phöh”, tuhahdan ja kurkotan antamaan muutaman suukon rakkaalleni.
”Meneekö vielä kauan?” kuulemme Oskarin huudon keittiöstä. Automaattisesti irrotamme otteemme toisistamme, ja lähes samanaikaisesti huudamme ”Ei.” Nauraen korjaan jälkeni pois ja poistumme vessasta keittiön puolelle, missä rakkaan aviopuolisoni siskonpoika odottaakin jo meitä.
”Jani-sedällä on pelottava naama”, poika sanoo viaton ilonpilke silmäkulmassaan. Naurahdan pienoisesti ja nakkaan muutaman pääsiäismunan pojan koppaan. ”Saat sitten lisää, jos ei tule hyvää saalista”, Tony sanoo vierestäni hymyillen.
”Joo!” poika hihkaisee ja hymyilee leveästi.
”Ja eikun menoksi sitten”, sanon saaden Oskarin hymyn levenemään entisestään. On siinäkin yksi ilopilleri – noidaksi pukeutuneena.
Iloisen naurun saattelemana suoriudumme kaikki kolme ulos rivitalonpätkästämme. ”Hyvää pääsiäistä”, Tony sanoo leveästi hymyillen ja tiputtaa muutaman ruohomunan päähäni antaen perään kevyen suukon ohimolleni.
Tuon suukon voimin jaksaisin kulkea vaikka seuraavat neljä vuosisataa vaahtosammuttimen kokoisten mininoitien kanssa.
Pairing: Tony Kakko/Jani Liimatainen
Genre: Slash, wnb-humor
Rating: PG
Disclamer: Hyö itse omistavat itsensä. Oskari kuuluu miulle, enkä yritä rahastaa tällä yhtään. Oudon mieleni [pääsiäis]tuotoksia
Warnings: hui kamalaa, slashia luvassa.
Summary: Tony ja Jani ovat lupautuneet trullikierrokselle Tonyn siskonpojan kanssa
Beta: Darial Kuznetsova
A/N: Eka Sonata-ficci, josta tuli todella nopeatempoinen. Pahoitteluni tästä. Teille karvaotuksille "pääsiäismunaksi" tämän suunnittelin, joten sellaiseksi se sitten päätyikin.
______________________________________________________________
Vilkaisen hermostuneena keittiön ikkunasta pihalle. Ei vieläkään ketään. Pelkästään auringonpaisteen vaikutuksesta sulavaa lunta ja koko ajan kasvavia vesilammikoita. Ei ihmissielua lähimaillakaan. Rakastetusta puhumattakaan.
Turhautuneena nousen tuolistani ja väsynein askelin lampsin vessaan. Nopea vilkaisu peiliin kertoo kaiken: en ole läheskään valmis ja Tonyn pitäisi Oskarin kanssa tulla hetkellä millä hyvänsä! Huokaisten jään nojailemaan lavuaarin reunaan, pyöritellen kultaista vihkisormusta sormessani.
Tasan neljä ja puoli vuotta on kulunut siitä, kun tein elämäni tärkeimmän lupauksen ystävien ja sukulaisten herkeämättömän tuijotuksen alla. Tasan neljä ja puoli vuotta, kun minusta ja Tonysta tuli laillisesti aviopari.
Pieni hymy hiipii koristamaan kasvojani jäädessäni muistelemaan menneitä. Loppujen lopuksi ei elämäni niin kauheaa olekaan. Ei minun tarvinnut muuta kuin löytää joku, jota voin rakastaa omana itsenäni ja joka vastaa tunteisiini.
Pian kännykän pirinä herättää minut takaisin nykyhetkeen. Nopeasti sujautan käteni taskuuni ja nappaan pirisevän kapulan käteeni. ”Tuntematon numero”, näyttö ilmoittaa ja jään hetkeksi miettimään vastaanko vai en. Lopulta painan epäilevänä vihreän luurin kuvaa ja vastaan puheluun.
”Jani”, sanon ja laitan sormeni jo valmiiksi punaisen luurin kohdalle. Jos se on se helvetin toimittaja Seiskasta, niin hakkaan pääni tohjoksi.
”Moro, mie tässä”, kuulen Tonyn äänen puhelimesta. Huokaisen helpotuksesta.
”Mörs. Saateri siun kanssas, säikäyttelet viattomia kitaristeja hengiltä.”
”Täh?”
”Nokun mie luulin, et se helvetin toimittaja taas soittelee, kun siulla on jääny tuntematon päälle niistä pilareista.”
”Phöh. Tack så mycket vaan. Mut hei, myö ollaan siel vasta vartin päästä, kun täällä on niin helvetin paha ruuhka.”
”Noh noh, eipäs kiroilla lasten aikana”, naurahdan ja jatkan, ”mie jätin oven auki, kun nuo siun avaimet jäi taas tohon lipaston päälle.”
”Kiitti. Mie oisin kuses ilman sinnuu. Nähään pian, puss och kram.” Kuulen Tonyn äänestä hänen hymyilevän leveästi.
”Hei oota!” huudahtan muistaen erään jutun. Rakkaani langan toisessa päässä äännähtää kysyvästi. ”Et sie millään viittis käyä hakees sitä kakkua Henkalta?”
”Noo, kattoo ny muistuuko mieleen”, hän hymähtää ja voin vannoa puolisoni hymyilevän ilkikurisesti.
”Muistat sie, muuten saat selkääs...” uhkailen, mutten voi estää perverssin virneen nousemista kasvoilleni.
”Höh”, solistini hymähtää. Kuulen etäisesti hänen kertovan siskonpojalleen suunnitelmiin tulleesta pienestä muutoksesta.
Hymyillen suljen puhelimen ja käännyn takaisin peiliä kohden. Minulla on siis noin puolisen tuntia aikaa valmistautua. Mutta miten? Samassa muistan etäisesti kasvovärit, jotka ostin (Tommyn pakottamana) rundilta vuonna kivi ja kirkko. Niiden on pakko kelvata. Enää yksi ongelma: mihin helvettiin olen ne tunkenut? Etäisesti mieleeni piirtyy kuva vaatekaapista. Huokaisen syvään. Eihän kukaan voi olla niin tollo, että laittaa kasvovärit vaatekaappiinsa?
Eipä taida olla vaihtoehtoja. Ketjut heiluen tallustan makuuhuoneeseen ja avaan vaatekaappini oven. Näky on kuin pommin jäljiltä: sukkia siellä täällä, paitoja lattialla ja kaapin päällä. Kaipa Tony olikin oikeassa: kaappini todellakin tarvitsee siivousta. Ja mitä pikimmiten, muuten täällä alkaa pesiä varmaan muurahaisia.
Sisäinen vaistoni pääni sisällä alkaa heilua kuin viimeistä päivää viittoen kohti sukkalaatikkoa. Pientä inhoa tuntien avaan kyseisen laatikon ja alan tonkia sitä inhon tunteen kasvaessa koko ajan. Kauaa en kuitenkaan ehdi kärsiä, sillä kuin ihmeen kaupalla löydän etsimäni: hiukan ulkoapäin nuhjuiset, mutta muuten hyväkuntoiset maalit tarttuvat käteeni.
Tyytyväisenä nopeaan löytymiseen nappaan värit kainalooni ja tallustan takaisin vessaan.
Avaan paketin ja jään arvioimaan väripaletteja edessäni. Osa on ihan hyväkuntoisia, osa taas vähän enemmän kärsineen näköisiä. Suljen silmäni ja valitsen summamutikassa kaksi väriä. Hitaasti, aivan kuin peläten jotain, avaan silmäni. Jään kuin idiootti toljottamaan valintojani: musta ja valkoinen. ”Värikästä pääsiäistä”, naurahdan ja otan pienen siveltimen käteeni. Ja nyt sitten vain naamiointipuuhiin, ennen kuin Tony ehtii yllättää minut ”kaunistautumishetkeltäni”.
After 20 minutes
”Kotona”, kuulen rakkaani huudon eteisestä. Salamana piilotan kasvovärit purkkikaapin perälle ja painun vessan lattialle pieneksi mytyksi. Nyyhkäisen kuuluvasti ja jään hiljaa odottamaan paikoilleni. Tonyn kiusaaminen ja turha säikyttely on yksi lempipuuhistani, enkä sopivan paikan tullen voi vastustaa kiusausta.
”Jaaaaniiii, misää sie oot?” laulajani huhuilee perääni. Vastaukseksi annan erittäin kovan niiskauksen. ’Jos hän ei tuota kuullut en mene enää takuuseen hänen kuulokyvystään’, tuhahdan mielessäni. Huokaisen hiljaa helpotuksesta kuullessani askeleiden tulevan koko ajan lähemmäksi, pysähtyen lopulta oven eteen. Hiljainen koputus ja nimeni huhuilu edeltävät Tonyn ryntäämistä vessaan. Niiskaisen jälleen ja nyt minun on vaikeaa pidätellä nauruani. Tiedän, että tulen kuulemaan kunniani tästä, mutta minkäs lapsi itselleen voi.
”Kulta, mitä on tapahtunut? Onko kaikki kunnossa?” hän kyselee ja huoli paistaa hänen äänestään. Niiskaisen vielä yhden kerran ennen täydellistä hiljenemistä. Pienen hetken kuluttua alan tärisemään hiukan, ja lopulta en pysty enää pidättelemään itseäni.
”BUSTED!” huudahdan ja hyppään rakkaani syliin. Monet eri ilmeet vaihtelevat Tonyni kasvoilla: ensin säikähdys, sitten vihaisuus, lopulta hämmennyksen kautta hänen kasvoilleen jää pieni hymyntapainen.
”Saaterin pallopää”, hän tyytyy sanomaan ennen kuin hän kaappaa minut syvään rutistukseen. ”Elä säikyttele.”
”Sori, mut mie en yksinkertaisesti voinut vastustaa kiusausta”, naurahdan hieman Tonyn rintakehää vasten.
”Ei ollut kiltisti tehty. Jos joku saa selkäänsä niin sie.”
”Phöh”, tuhahdan ja kurkotan antamaan muutaman suukon rakkaalleni.
”Meneekö vielä kauan?” kuulemme Oskarin huudon keittiöstä. Automaattisesti irrotamme otteemme toisistamme, ja lähes samanaikaisesti huudamme ”Ei.” Nauraen korjaan jälkeni pois ja poistumme vessasta keittiön puolelle, missä rakkaan aviopuolisoni siskonpoika odottaakin jo meitä.
”Jani-sedällä on pelottava naama”, poika sanoo viaton ilonpilke silmäkulmassaan. Naurahdan pienoisesti ja nakkaan muutaman pääsiäismunan pojan koppaan. ”Saat sitten lisää, jos ei tule hyvää saalista”, Tony sanoo vierestäni hymyillen.
”Joo!” poika hihkaisee ja hymyilee leveästi.
”Ja eikun menoksi sitten”, sanon saaden Oskarin hymyn levenemään entisestään. On siinäkin yksi ilopilleri – noidaksi pukeutuneena.
Iloisen naurun saattelemana suoriudumme kaikki kolme ulos rivitalonpätkästämme. ”Hyvää pääsiäistä”, Tony sanoo leveästi hymyillen ja tiputtaa muutaman ruohomunan päähäni antaen perään kevyen suukon ohimolleni.
Tuon suukon voimin jaksaisin kulkea vaikka seuraavat neljä vuosisataa vaahtosammuttimen kokoisten mininoitien kanssa.
- Luokiteltu yhteisöihin
- Fanfiction Kirjallisuus ja lehdet,
- Slash Kirjallisuus ja lehdet,
- Sonata Arctica Musiikki,
- Tony/Jani Rakkaus,
- Tony Kakko's Birthdaycake Muut
[Ei aihetta]Sunnuntai 27.12.2009 11:53
Enemy of mine
I'll fuck you like the devil
Violent inside
Beautiful and evil
I'll fuck you like the devil
Violent inside
Beautiful and evil
- Luokiteltu yhteisöihin
- Slash Kirjallisuus ja lehdet
Haha fangirl materialLauantai 31.10.2009 10:00
Joten, tämä kysymys on teille kaikille, jos olisitte vampyyreita ja saisitte purra yhtä ihmistä, joka olisi kanssanne koko loppu elämänne, kuka se olisi?
Georg: Tyttöystäväni!
Bill: Luulen, että minulle se olisi Tom.
Tom: Joo, ehkä se olisi Bill?
Bill: Ehkä?
Georg: Olette hyvässä asemassa, koska voitte valita kaksi.
Tom: Voimme valita kaksi, aivan. Joten Bill valitsisi minut ja minä voisin valita Jessica Alban.
Gustav: Minä valitsisin Billin.
Bill: Valitsisit minut?
Gustav: Tietenkin!
Georg: Miksi näin?
Gustav: Hän on kaikkeni.
Haastattelija Georgille: Haha jäät ihan ulos tästä nyt.
Georg: Luulin, että minä olen kaikkesi.
Georg: Tyttöystäväni!
Bill: Luulen, että minulle se olisi Tom.
Tom: Joo, ehkä se olisi Bill?
Bill: Ehkä?
Georg: Olette hyvässä asemassa, koska voitte valita kaksi.
Tom: Voimme valita kaksi, aivan. Joten Bill valitsisi minut ja minä voisin valita Jessica Alban.
Gustav: Minä valitsisin Billin.
Bill: Valitsisit minut?
Gustav: Tietenkin!
Georg: Miksi näin?
Gustav: Hän on kaikkeni.
Haastattelija Georgille: Haha jäät ihan ulos tästä nyt.
Georg: Luulin, että minä olen kaikkesi.
- Luokiteltu yhteisöihin
- Slash Kirjallisuus ja lehdet
...Torstai 11.06.2009 16:14
Yeahh!!Lauantai 04.04.2009 15:34
- Luokiteltu yhteisöihin
- Slash Kirjallisuus ja lehdet
YhyySunnuntai 25.01.2009 22:25
James/Sirius -addiktioni takia oon alkanu vihata Harrya ja Lilyä. : < Harry on muuten vaan agstipaska ja Lily syy miksi kaikki ficit päättyy onnettomasti. Miksei vaan Voldu olis voinu tulla ja viedä Lilyä Bahamalle banaanilaivalla? : <<<
Ja kaiken lisäksi Harry on yleensä "viaton", "NIIIIIIIN Jamesin näköinen", "rakastunut Siriukseen" etc. etc. että tottahan toki niillä jotain on. Iy. 8)))))
Ja kaiken lisäksi Harry on yleensä "viaton", "NIIIIIIIN Jamesin näköinen", "rakastunut Siriukseen" etc. etc. että tottahan toki niillä jotain on. Iy. 8)))))
- Luokiteltu yhteisöihin
- Homoporno Harrastukset,
- Sirius Black Fanclubit,
- Slash Kirjallisuus ja lehdet,
- Zsanya Kirjallisuus ja lehdet,
- Zsanyan ficit <3 Kirjallisuus ja lehdet
[Ei aihetta]Perjantai 25.07.2008 16:41
keskiviikkona oli mielenkiintoisa tapahtuma, piti varata tatuointiaika, niin mä sit otin sen saman tien :D ja eilen tein elämäni parhaimman ostoksen: SLASHIN ELÄMÄNKERTA <3 ihan mieletöntä, on täysin hintansa väärti :>
ja koska se on enkuks, niin preppaan itteäni sit ylppäreihin ja muutenkin englannin taidossa :)
- Luokiteltu yhteisöihin
- Slash Kirjallisuus ja lehdet
« Uudemmat
-
Vanhemmat »