IRC-Galleria

Jokainen historiaa lukenut on taatusti joskus kohdannut sanan kieltolaki joko Suomen tai Yhdysvaltain historiassa. Molemmissa tapauksissa kyse on ollut jalosta tavoitteesta, eli kansalle haitallisen päihteen kitkemisessä. Kummallakin kertaa koko politiikka epäonnistui täysin. Vaikka kieltolailla periaatteessa saatiinkin vähennettyä alkoholin käyttöä, niin ongelmaa se ei poistanut, päinvastoin. Valtion sijaan alkoholia alkoivat myydä ammattirikolliset, jotka käärivät massiivisia voittoja. Vaikka myös kotona tehtiin ja poltettiin vaikka mitä litkuja, niin päävastuu kieltolain tuotoista on kovan luokan rikollisilla.

Ennen kieltolakia Yhdysvalloilla ei ollut niin suuria ongelmia rikollisuuden kanssa kuin sen aikana. Nyt puhutaan siis kovan luokan järjestäytyneestä rikollisuudesta. Alkoholin kieltolaki avasi aivan mittaamattoman markkinan kovan luokan rikollisille, ja hyvin pian homma lähtikin käsistä. Hinta kasvoi, mutta kulutus jatkoi, tosin salassa. Loppujen lopuksi, alkoholin salakauppa muodosti suurimman osan Yhdysvaltain ammattirikollisten tuotoista.

Noin meni muualla vaan entäs meilläpäin? Myös Suomessa salakauppa kukoisti, ja alkoholiin liittyvien rikosten määrä vain kasvoi entisestään. Erityisen paha ongelma oli se, että vahvaa alkoholia ostettiin paljon kerralla, ja se juotiin nopeaan. Tämä johti nopeaan määrään kunnon humalassa olevia, ja sitä kautta lisäsi osaltaan väkivaltarikollisuutta. Paitsi että tavara oli vahvaa, sen puhtaudesta ei ollut mitään takeita. Sekä meillä että Yhdysvalloissa ei ollut harvinaista, että pimeä viina sisälsikin aineita jotka, jotka veivät näön mennessään.

Eivätkä rikolliset loppuneet vaikka kuinka koitettiin linnaan kärrätä. Pikkutekijöitä löytyi niin paljon, että aina kun yksi saatiin kiinni, toinen otti hänen paikkansa. Isojen tekijöiden kiinni saaminen olikin äärettömän iso urakka, eikä vähiten sen vuoksi, että isojen rahojen rikolliset olivat saaneet lahjottua vähän turhankin suuren osan oikeuslaitosta puolelleen. Loppujen lopuksi ainoa tapa saada heidät kiinni oli veronkierto, eikä niinkään päihderikkeet. Mutta sekin oli loppujen lopuksi turhaa, sillä myös pomojen pallille haluavia riitti vaikka millä mitalla.

Vasta kieltolain purkaminen vei järjestäytyneiltä rikollisilta heidän hampaansa. Syynä tähän oli puhdas markkinatalous, koska valtio pystyi tarjoamaan laillisia päihteitä edullisemmin, turvallisemmin ja halvemmalla kuin mitä rikolliset. Vaikka kieltolain myötä rikollisuus ei kadonnut minnekään, niin heidän tulonsa vähenivät dramaattisesti samalla kun alkoholi sallittiin.

Mutta mikä sitten on tämän historian kertauksen tarkoitus? Osoittaa, että me elämme nyt juurikin samassa tilanteessa kuin mitä tuohon aikaan. Meilläkin on käytössä kieltolaki, joka on kääntynyt tarkoitustaan vastaan. Se laki kieltää huumeiden - sekä kovien että mietojen - käytön. Huomaamattamme olemme melkein täysin samassa tilanteessa kuin mitä vuosikymmeniä sitten, ja lähemmällä tarkastelulla huomaamme, että olemme itse asiassa pahemmassa tilanteessa.

Aloitetaan vyyhdin purkaminen järjestäytyneistä rikollisista. Kansainvälinen huumekauppa on hyvin arvokasta ja kannattavaa bisnestä,( http://www.worldometers.info/drugs/
) ja mielestäni kaikkein järkyttävintä on se, että huumeita vastaan ajetulla politiikalla on vain ja ainoastaan täytetty rikollisten taskuja huumekäyttäjien rahoilla. Pelkästään lähivuosien tilastoja katsomalla selviää, että huumerahat ovat menossa vain yhteen suuntaan, ja se on ylöspäin(http://economix.blogs.nytimes.com/2009/04/17/the-drug-statistics-war-cocaine-prices/ ) . Ja tuosta hintakehityksestä on vastuussa vain ja ainoastaan valtioiden toimet, rikollisten pienellä oheisvaikutuksella tosin.

Verrataan huumeiden hintoja vaikkapa tästä tilastosta:
http://www.havocscope.com/black-market-prices/cocaine-prices/

Huomaatteko eron länsimaiden ja huumeita tuottavien valtioiden välillä? Aivan, tuo on eri hinta valmiista tavarasta. Mistä se hinta sitten määräytyy? Se määräytyy salakuljetuksesta aiheutuvista kustannuksista. Huumeiden salakuljetus on kallista touhua, ja siihen vaikuttaa eri valtioiden viranomaisten toimet huumeiden kitkemiseksi. Kun on vaikeata saada tavaraa katukauppaan, niin tuotetta on vähän, joten sen hinta nousee. Mitä enemmän huumeita takavarikoidaan, sitä enemmän ne maksavat. Simppeliä markkinataloutta, eikö vain?

Mutta miksi tämä yhtälö sitten on ongelmallinen, eikö se ole juuri se mitä kieltolailla halutaankin - että kaduilla on mahdollisimman vähän jos ollenkaan huumeita? Siksi koska tuo hinta ei vaikuta ongelmakäyttäjän kysyntään millään lailla. Kun päihde - alkoholi tai huume - on ongelma, niin hinta on vain yks hailee käyttäjän ja aineen tiellä. Ja samalla tuo korkea hinta on myös rikollisille houkutin jatkaa: kun samasta tavarasta saa enemmän rahaa - korkeammalla riskillä tosin - niin miksi lopettaa?

Turhalla sodalla huumepomoja vastaan emme saa mitään muuta aikaan kuin vain lisää täysin turhaa kärsimystä. Päinvastoin, lisäämällä valvontaa rajoille nostamme tuotteiden hintoja, joka johtaa syöksykierteeseen. Jostain ne rahat aineisiin on saatava, joko KELA:n tuista tai varastamalla. Oma riippuvuus yhdistettynä epätoivoon on todella huono yhdistelmä, ja ainoa kuka tuosta hyötyy ovat ne, ketkä myyvät aineita. Erityisesti rikoksia tehdään, jotta voidaan rahoittaa oma päihteiden käyttö.
http://www.drugscope.org.uk/resources/mediaguide/crime
http://www.policyalmanac.org/crime/archive/drug_related_crime.shtml

Huumeiden korkeat hinnat ja niiden aiheuttama epätoivo on suoraa seurausta huumeiden vastaisen politiikan ja niin sanotun "huumeiden vastaisen sodan" ajamasta linjasta. Tuon linjan kriminalisoinnin ansiosta me olemme juuri nyt tässä pisteessä, eli saamme kärsiä sen seurauksista. Jääräpäinen kieltopolitiikka on kääntynyt itseään vastaan, ja taistelemme ikuista sotaa gangstereita vastaan. Toisin kuin "tavallista" sodankäyntiä, tätä taistelua emme voi voittaa, sillä omilla toimillamme olemme taanneet vastustajallemme loputtomat resurssit taistella lakejamme vastaan, ja ironista on, että tämän sodan rauhoitamme kokonaisuudessaan me itse. Yhteiskunta ja siihen kuuluvat ihmiset rahoittavat tämän sodankäynnin. Me maksamme sekä poliisin toimet, että myös mafian tulot. Lasku tästä sodasta on niin tähtitieteellinen ettei mitään rajaa.
http://www.drugsense.org/cms/wodclock

Tuossa pelkästään Yhdysvaltain tähän sotaan käyttämät rahat. Ja kaikki nuo rahat voitaisiin yhtä hyvin polttaa, koska niiden saama vaikutus on pelkästään negatiivinen. Se vain jatkaa tätä kärsimyksen kierrettä entisestään, eikä loppua näy, niin kauan kuin asenne on se, että huumeet pois mihin hintaan hyvänsä. Eikä tästä kärsi vain meidän omat käyttäjämme, vaan huumekaupan vaikutukset ovat globaaleja.

Mennään vaikkapa Meksikoon, joka on yksi suurimpia huumeiden vastaisen sodan taistelukenttiä. Kyseinen valtio on julistanut sodan huumeita vastaan, ja jatkaa edelleen tuota taistelua - todella huonolla menestyksellä. Huumekartelleilla on rahaa, aseita ja vaikutusvaltaa, sekä käytännössä ehtymättömät reservit osaavaa ja epätoivoista väkeä. Kun nuorelle miehelle tarjotaan jossain slummissa mahdollisuus olla jotain muuta kuin kujarotta alkamalla myymää huumeita, niin voimmeko olettaa ettei hän siihen tartu? Meksikon huumesodalla on paljon vaikutuksia, enkä ala niitä tähän luettelemaan, mutta halutessaan jokainen voi tarkistaa joitain niistä:

http://en.wikipedia.org/wiki/Mexico_drug_war
http://www.johnstonsarchive.net/terrorism/mexicodrugwar.html
http://exiledonline.com/mexican-drug-war-intel-report-over-22000-dead-police-detain-27-of-the-zetas-foot-soldiers-open-hunting-season-on-cops/

Ja jotta ymmärtäisimme kunnolla, että miten suuresta ja globaalista ongelmasta on kyse, niin siirrytään Iraniin. Kyseessä on tiukan islamilainen valtio, jossa uskonnollisia arvoja kunnioitetaan hyvin paljon. Esim, naisten pukeutuminen on hyvin säädeltyä, ja maassa pitää valtaa tiukan uskonnollinen johtaja. Siksi onkin ihmeellistä, että Iranissa on hyvin laaja huumeongelma.
http://www.talkingdrugs.org/a-history-of-iranian-drug-policy
http://mondediplo.com/2002/03/13drug
Nyt viimeistään voidaan sanoa hyvällä omallatunnolla, että huumeiden sääntely on epäonnistunut. Kovasta valvonnasta huolimatta huumeilla on edelleen kova kysyntä, johon eivät väkivaltamonopolit voi vaikuttaa. He eivät saa pidettyä aineita poissa kaduilta, sillä kaikesta tästä huolimatta huumeita on aina ollut, ja tulee edelleen olemaan kaduilla. Yhdysvaltain kieltolain aikaan ne ketkä halusivat juoda, myös saivat alkoholinsa ilman että poliisi kykeni tekemään sille yhtään mitään. Meillä on nyt sama ongelma, huumeita on kaduilla vaikka kuinka yritämme ehkäistä salakuljetusta.

Joten, voisimmeko pikkuhiljaa lopettaa ylimaallisen holhouksen, joka on jo kääntynyt itseään vastaan? Me emme huumeista pääse eroon, ja tästä on olemassa tarpeeksi faktatietoa jo entuudestaan. Huumeet eivät ole ongelma, ne ovat suuri rasite, jota vastaan käytyä taistelua emme voi enää voittaa. Vaikka kuinka toisin haluaisimme uskoa, huumeita vastaan käyty taistelu on jo hävitty.

Siksi ehdotan, että laillistaisimme kaikki huumeet, ja alkaisimme tarjota niitä valtion taholta käyttäjille. En halua, että tämä täysi turha kärsimys jatkuu ja vie enää yhtäkään ylimääräistä ihmishenkeä. Me emme saavuta tällä sodalla yhtään mitään, vaan päinvastoin.

Päihteiden käyttö ei lopu kieltämällä. Kielto tekee vaan päihteidenkäytöstä vaarallisempaa ja vaikeammin kontrolloitavaa. Meillä on tästä tosiasiasta äärimmäisen oiva esimerkki tämän maan historiassa, nimittäin alkoholin kieltolaki. Alkoholin kieltolaki astui voimaan 1919, tarkoituksena estää alkoholijuomien osto, myynti, käyttö ja hallussapito - aivan kuin nykyään huumeiden tapauksessa. Loppuiko alkoholin kulutus Suomessa? Päinvastoin: alkoholin kieltolain astuttua voimaan, alkoholijuomat ostettiin laittomilta markkinoilta tai valmistettiin itse. Kuulostaako tutulta? Se onkin, sillä aivan samat seuraukset ovat nykyisin huumeiden kieltolailla, päihde vain on eri. Usein miedotkin alkoholijuomat vaihtuivat kuluttajilla vahvaksi pirtuksi ja kieltolakiaikaa onkin Suomen historiassa kutsuttu juuri pirtuajaksi. Pirtutrokarit kiittivät, kansanterveys tai -talous niinkään ei: alkoholinkäyttö räjähti käsiin eikä Suomessa olla toivuttu sen seurauksista täysin tähänkään päivään mennessä. Alkoholin kulutuksesta tuli kieltolain aikana "erityistapaus" ja sen kiehtovuus on peritynyt sukupolvelta toiselle. Alleviivaan: alkoholin laittomuuden astuttua voimaan, alkoholinkulutus Suomessa nousi ennennäkemättömiin lukemiin. Kulutus nousi siis korkeammalle kuin se oli koskaan aiemmin ollut. Vielä kerran: alkoholin kieltolaki ei poistanut maasta alkoholinkäyttöä, vaan ainoastaan maksimoi sen vaarat ja lisäsi liudan uusia riskejä.

Alkoholi on potentiaalisesti erittäin vaarallinen päihde ja sen haittavaikutukset ovat havaittavissa Suomessa ihan päivittäin uutisia lukemalla. Silti paras tapa suhtautua alkoholiin on pitää se laillisena ja kontrolloituna päihteenä. Alkoholi on myös vastuullisestikin käytettynä huomattavasti haitallisempi päihde kuin moni tällä hetkellä laissa kielletty päihdeaine. Kyllä, luit oikein: tarkastellen puhdasta addiktiopotentiaalia sekä potentiaalisia haittoja käyttäjän terveydelle sekä ympäristölle, sijoittuu alkoholi vaarallisuutensa suhteen kärkiviisikkoon, mm. heroiinin ja kokaiinin seuraksi. Tästä julkaisi laajan tutkimuksen vuonna 2007 brittiläinen professori David Nutt. Alkoholin vaarallisuus on siis objektiivisesti tarkasteltuna rinnastettavissa monien kavahtamiin heroiiniin ja kokaiiniin, mutta emme silti näe alkoholia samassa sarjassa niiden kanssa sillä sen paikka kulttuurissamme on niin vakiintunut monien vuosikymmenien ja -satojen saatossa. Tämä tosiasia kuitenkin murtaa myyttiä, jonka mukaan alkoholi on se turvallinen päihde ja "huumeet" ovat superviinaa, jotka ovat laittomia sen takia koska ne ovat laittomia.

Liberaali päihdepolitiikka ei ole täydellinen ratkaisu, mutta se on käytännön kokemusten ja tieteellisten tutkimusten mukaan vähiten huono. Ja vaikka on pelkästään huonoja vaihtoehtoja, on ainoastaan järkevää valita niistä vähiten huono. Moni maa, kuten Portugali, Meksiko, Argentiina ja Tsekki, ovat luopuneet huumeiden käyttörangaistuksista ja tulokset ovat olleet kauttaaltaan positiivisia. Portugali dekriminalisoi kaikki huumeet vuonna 2001 ja 10 vuoden aikana huumeiden käyttöön liittyvät ongelmat ovat puolittuneet ja hoitoon hakeutuneiden ongelmaisten käyttäjien määrä on tuplaantunut aiempaan. Liberaali päihdepolitiikka aiheuttaa sen, ettei huumeidenkäyttöön liity enää niin voimakasta negatiivista stigmaa, jonka seurauksena ongelmakäyttäjä uskaltaa tunnustaa käyttönsä ja siitä koituvat ongelmat ja hakea apua.

Ongelmattomia käyttäjiä taas ei ole mitään syytä tuomita muutenkaan. Ihmisellä tulee olla oikeus tehdä mitä hän itse haluaa omalla kehollaan ja mielellään niin kauan kun se ei vahingoita ketään muuta. Tässä välissä joku voi hihkaista, että ei huumeidenkäyttö koskaan ole ainoastaan oma asia, vaan se koskettaa aina läheisiä ja on sen takia itsekästä ja tuomittavaa. Minä en ainakaan haluaisi läheisekseni ihmistä, joka puuttuu omiin henkilökohtaisiin valintoihini kehoni suhteen, jos nämä valinnat eivät aiheuttaisi hänelle mitään haittaa. Ei myöskään ole mikään peruste päihdeaineen laittomuudelle, että joku ihminen voi pahastua läheisen ihmisensä päihdekäyttäytymisestä. Se ei ole yhteiskunnan ongelma, se on ihmisten itsensä keskenäinen ja henkilökohtainen ongelma.

Alkusanojen jälkeen siis itse asiaan! Huumeiden laillistus, mistä siinä on kyse? Siitä, että työtä vieroksuvat anarkistit haluavat lisää aineita, joilla saa "pään sekaisin"? Ei, siitä ei ole kyse. Huumeet tulee laillistaa, koska päihteet ovat vaarallisimmillaan laittomina, huumeiden kieltolaki ei poista huumeongelmaa, vaan pahentaa sitä, liidättää vuosittain miljoonien ja taas miljoonien arvoiset verotulot valtion kassan sijaan huumediilerien ja -lordien taskuun, leimaa turhaan monia täysin (muilta osin) lainkuuliaisia kansalaisia kelvottomiksi rikollisiksi ja ajaa pahimmassa ahdingossa olevia oikeaan rikollisuuteen, joilla rahoitetaan huumeiden ongelmakäyttö, johon ei uskalleta leimautumisen pelossa hakea apua. Sodasta huumeita vastaan on tullut sota henkilökohtaista vapautta, tervettä järkeä ja vastuullisuutta vastaan.

Minä haluan sille sodalle lopun.

Tekstin kirjoittaja ei itse käytä laillisia tai laittomia päihteitä. Käytöllä tai käyttämättömyydellä ei ole esitettyjen argumenttien suhteen mitään merkitystä, mutta haluan tuoda tämän esille koska tässä aiheessa argumenttien esittäjän mahdollista käyttöä usein käytetään asiattomana lyömäaseena kirjoittajan argumentteja vastaan.

Aloitetaan selvittämällä, että tämä ei ole laillisia tai laittomia päihteitä glorifioiva hamppuapinateksti. Tämä ei kuitenkaan ole myöskään huumeidenkäyttöä tyrmäävä saarna. Tämän on tarkoitus olla huumeongelmaan realistisesti ja toivon mukaan mahdollisimman objektiivisesti tarttuva teksti. Kaikilla olemassaolevilla päihteillä on potentiaaliset vaaransa, eikä mikään päihdeaine ole täydellisen riskitön. Kaikilla päihteillä on silti olemassa myös turvalliset käyttötavat ja kaikille päihteille on myös käyttäjänsä. Huumesotaa ollaan käyty 40 vuotta, eikä sen tuloksista ole juuri esittää positiivista näyttöä. Juuri sen takia, että huumeet ovat potentiaalisesti erittäin vaarallisia, olisikin ehdottoman tärkeää minimoida niiden riskit vastuullisella päihdepolitiikalla.

Meillä on 40 vuotta näyttöä siitä, että huumeiden kieltolaki ei ole tämä vastuullinen päihdepolitiikka.

Ennen kuin lähdemme edes käsittelemään huumeiden kieltolakia sekä sen ongelmia, tulee tehdä ensinnäkin selväksi, että mitä tarkoittaa sana "huume". "Huume" ei ole yleisnimitys "superviinalle", eli päihteelle-joka-on-kuin-alkoholi-mutta-ihan-vitun-paljon-vaarallisempaa. Huume terminä tarkoittaa suomen kielessä päihdettä, joka on laiton. Huume on siis kaikessa yksinkertaisuudessaan yhtäkuin laiton päihde. On tärkeää sisäistää se seikka, että "huumeilla" ei vallitsevaa lainsäädäntöä lukuun ottamatta ole mitään yhtä yhtenäistä ominaisuutta tai tekijää, joka erottaisi ne "päihteistä". Jokainen huume on oma päihteensä, jolla on omanlaisensa vaikutus ihmisen aivokemiaan ja niihin tulee suhtautua yksittäisinä päihteinä yhden, "huume"-nimisen epämääräisen möykyn sijaan. Päihteet voidaan karkeasti jakaa neljään pääkategoriaan, jotka ovat antipsykoottiset aineet (mm. haloperidoli, flupentiksoli) stimulantit (mm. amfetamiinit, kokaiini) hallusinogeenit (mm. LSD, psilosybiinit) ja depressantit (mm. etanoli) Kaikkien neljän pääryhmän alla on myös omat alaryhmänsä, joista löytyy erilaisia päihteitä erilaisilla vaikutuksilla. Osa päihteistä on laillisia, osa laittomia ja jokaisella on oma käyttötarkoituksensa ja jokaisella on oma ongelmakäyttöpotentiaalinsa. Päihteiden erilaisuuden ymmärtäminen on oleellista vastuullisessa päihdepolitiikassa sekä -valistuksessa.

Vuonna 1971 alkaneen huumeiden kieltolain, eli Amerikan Yhdysvaltojen aloittaman War on Drugsin, tarkoitus oli kieltää vaaralliseksi arvioitujen päihdeaineiden osto, myynti, käyttö ja hallussapito. Tämän sodan, kuten lähes kaiken muunkin mitä maailmassa on pielessä, pani alulle Yhdysvaltojen entinen presidentti Richard Nixon. Teoriassahan huumeiden kieltolain ajatus on yksinkertaistettuna ja lyhytkatseisesti ajateltuna varsin jalo: suojellaan kansalaisia huonoilta valinnoilta ja vaarallisilta päihteiltä. Näin maksimoidaan kansalaisten turvallisuus sekä vaalitaan kansanterveyttä. Teoriassa.

Mutta miten käytännössä ja mikä on asian todellinen laita?

USA:n hallitus poltti viime vuonna, 2010, 15 miljardia dollaria huumesotaan, se on noin 500 dollaria per sekunti. 15 miljardia dollaria. Saavutetut tulokset olivat samat kuin kaikkina 39 edellisenä vuonna, eli käytännössä mitättömät. Huumeita käytetään edelleen ja huumeita tullaan käyttämään myös jatkossa. Huumelordien kartanoihin tehdään kyllä ratsioita joista sitten julkaistaan suuret otsikot, jotta saadaan tilanne näyttämään siltä, että edistystä tapahtuu. Tosiasiassa kuitenkin tämän vanhan huumelordin verkosto korvaantuu yön yli uudella verkostolla. Ja miksi näin tapahtuu? Siksi koska huumebisnes on äärimmäisen tuottava bisnes. Erään 2007 ratsatun huumelordin omaisuuden arvioitiin olevan noin 200 miljoonaa dollaria - kaikki huumerahaa. Sen sijaan siis, että me sallisimme tällaisen rahasumman kulkeutuvan suoraan typerää lainsäädäntöä hyväksikäyttävän huumekauppiaan kartanoon, tämä summa voisi olla valtion käytössä ja sillä voitaisiin tehostaa esimerkiksi ongelmakäyttäjien päihdehuoltoa, yleistä terveydenhuoltoa ja päihde- sekä terveysvalistusta. Tämä kartano ei myöskään ollut mikään yksittäinen erityistapaus sillä niitä riittää. Samanlaisella omaisuudella varustettuja kartanoita arvioidaan olevan 27 jo pelkästään Meksikossa. Siitä voi kukin itsekseen laskea millaisia rahasummia menee lentäen vuosittain kankkulan kaivoon ainoastaan sen takia, että on tarpeeksi älykkäitä ihmisiä, jotka ovat keksineet hyödyntää typerää lainsäädäntöä, jota me sokeassa dogmaattisuudessamme emme ole vielä tänäkään päivänä kyenneet muuttamaan. 200 miljoonalla dollarilla ei muuten ole ongelma ostaa puolelleen parhaat poliitikot ja poliisit. Hauskana tilastona muuten: USA:ssa asuu 5% maailman väestöstä, mutta USA:ssa istuu vankilassa 25% maailman vangeista - monet näistä istuvat kalterian takana huumeiden käyttö- ja hallussapitorikoksista. Ottaen huomioon miten paljon yhdenkin vangin elättäminen vankilassa maksaa valtiolle, ja että pössyttelijän elättäminen tämän kotisohvallaankin tulee yhteiskunnalle halvemmaksi kuin tämän heittäminen vankilaan, voi kukin osaltaan pysähtyä miettimään, että onko tässä oikeasti enää mitään järkeä.

Okei, rahaa menee hukkaan paljon, mutta onhan kuitenkin niin, että huumeiden kieltolaki vähentää vaarallisten huumeiden käyttöä, eli on siksi kannattava lainsäädäntö?

Ikävä kyllä ei. Tilastot puhuvat karua kieltään ja huumeiden käyttö on huumeiden kieltolain alusta tähän päivään asti ainoastaan noussut. Onkin sanottu, että USA:ssa on osavaltioita, jossa heroiinipussin ostaminen on alaikäisille helpompaa kuin oluen ostaminen, sillä huumediilerit eivät kysy ikää kunhan maksuvaluuttaa löytyy. Ei tietenkään ole rehellistä väittää, etteikö huumeiden laittomuus vaikuta mitenkään käyttöön ja että kieltolain langettamisen ja käyttömäärän prosentuaalisen nousun välillä olisi suoran kausaalinen yhteys, mutta fakta on se, että kieltolain tarkoitus on estää käyttö, osto, myynti ja hallussapito ja tilastot osoittavat meille, että se on tässä tarkoituksessaan epäonnistunut - ja pahasti. Pelottelutarinat kadun kulmalla lymyilevästä, pahaa-aavistamattomia uhreja metsästävistä huumediilereistä ilmaisine näytteineen ovat eilistä päivää. Huumeita saadaan kavereilta, niitä saadaan bileistä, niitä saadaan netistä, niitä saadaan kadulta kysyttäessä - niitä saa ihan mistä vain. Syy miksi juuri sinä tätä lukiessasi nyt mietit, että sinä et ainakaan tiedä, että mistä niitä huumeita saa, jotenka puheeni on silkkaa roskaa, on, että sinua ei luultavasti ole koskaan kiinnostanut hankkia laittomia päihdeaineita. Tästä johtuen et ole tietoinen keinoista, joilla niitä hankitaan, koska et hankkisi niitä muutenkaan. Ihminen, joka haluaa saada käsiinsä laittomia päihteitä, saa käsiinsä laittomia päihteitä. Paitsi Nakkilassa. Nakkilassa ei käytetä huumeita. Mutta joka tapauksessa.

Huumeiden laillistusta tarkasteltaessa tätä ei voi painottaa tarpeeksi: päihteet ovat aina vaarallisimmillaan laittomina. Vaarallisen päihteen riskit maksimoituvat kieltolain myötä ja laillisissa olosuhteissa suht harmittomastakin päihteestä voidaan saadaa vähintään sitä ympäröivän vaarallisen alakulttuurinsa myötä potentiaalinen tappaja. Juuri huumetrafiikin lainvastaisuus aiheuttaa sen, että niiden laatua ja pitoisuutta on käytännössä lähes mahdoton, ellei täysin mahdoton pyrkiä mitenkään valvomaan. Laittomat päihteet ovat täysin järjestäytyneen rikollisuuden käsissä ja se on maailman perimmäinen "huumeongelma". Ei ole tavatonta lukea huumeiden yliannostuskuolemista, sekä tapauksista, joissa asiakkaalle on myyty rotanmyrkyllä jatkettua heroiinia, koska huumediileriä ei kiinnosta asiakkaan terveys vaan ainoastaan kaupankäynnissä tienattu valuutta. Onkin oikeastaan virheellistä puhua huumeiden laillistuksesta "huumeiden vapauttamisena", sillä huumeiden laillistuksessa on kyse nimenomaan huumeiden kontrolloimisesta kun taas huumeiden kriminalisointi on todellista "huumeiden vapauttamista" - vapauttamista organisoidun rikollisuuden käsiin, lain ulottumattomiin.

Tiivistetään: "As long as drugs have the persisting reputation of driving users into a senseless addicts, so will it be nearly impossible to study and control their influence - arguments against the failed prohibition or for studying can easily be trumped simply by claiming drugs are drugs, and for most of the people it will be an argument good enough unless the consensus changes."

Valtaosalla ihmisistä ei vaikuta olevan juuri mitään käsitystä huumausaineista, siitä miten niitä käytetään, miten ne vaikuttavat ja minkälaiset ihmiset niitä käyttävät. Tuskin ketään kiinnostaa ajatella herssiä piikittävää nistiä ja miettiä, millaista hänen elämänsä saattaa olla, right? Eiku mitä vittua, nyt jo meni tulkinta huumeidenkäytön luonteesta metsään - mutta sen sijaan tulkinta siitä, miten moni kanssani keskustellut huumeiden käyttämisen näkee (tai näki) osui nappiin.

On ikävä käyttää anekdootteja esimerkkeinä perustellessaan näkemyksiä eri asioista ( http://www.smbc-comics.com/comics/20110218.gif ), mutta koska en ole törmännyt tutkimukseen aiheesta "ihmisten käsitys huumeiden käytöstä" tai "miten huumeita käytetään" joudun tanssimaan hiukan tällä ikävällä nuoralla. Välttääkseni sen röyhkeän väitteen, että tämä olisi absoluuttinen totuus, asetun yhtä tasoa ylemmäs spekulaatiossa: miksi joku luulisi, että huumeiden käyttö on nisteilyä tai perseilyä koko muun yhteiskunnan kustannuksella, että ei edes suostu kuuntelemaan järkeilyä kieltolain kumoamisen suhteen?

Populaarikulttuurissa huumeiden käyttäminen esitetään melkoisella leffatyylillä. Kokaiinia viuhahtaa nokkaan julkisuuden henkilöiden puheiden perusteella enemmän kuin lunta ehtii sataa Suomen talvessa ( http://www.youtube.com/watch?v=pipTwjwrQYQ ), ja vaikka pilven paikka leffoissa, sarjoissa ja musiikissa on maallistunut esimerkiksi käsitykset psykedeelien vaikutuksista ja käyttötavoista ovat melkoisen rajuja nimenomaan popkulttuurissa - ei välttämättä niinkään vaikkapa leffoissa tai sarjoissa, mutta ihmisten puheissa kyllä. Usein kokemuksista kuvatut hallusinaatiot ei välttämättä kuulosta terveeltä tai halutulta kovin monen korviin, ja psykedeelien muut, enemmän pääosassa olevat vaikutukset eivät kuulu asioihin, joista perustallaaja juurikaan tietää. Ilmisalvan (?) kirjoitus superviinoista ( http://huumeongelma.blogspot.com/2011/02/kukapa-nistien-kanssa-haluis-leikkia.html ) on naseva kuvaus käsityksistä. "So you has this booze that makes you completely WAAASTEED and then u see shit like melting walls omg" - jeap, tuskinpa perustallaajan kiinnostus riittää avaamaan Erowidin artikkeleita, joissa vaikutuksista saa "hitusen" järkevämmän kuvan.

Huumeiden laiton status tekee aiheesta hankalan keskustella etenkin käyttäjän näkökulmasta. Periaatteessa käytöstä puhuttaessa saattaa olla pelko perseessä paljastumisen suhteen, mutta minä kysyn: miksi pitää pelätä leimautuvansa huumeiden käyttäjäksi välttäen sitä, että myöntää käyttävänsä huumeita? Ihmiset ovat usein niin fiksuja, etteivät suoraan lyö leimaa otsaan yhden tai kahden persoonallisuutta ja henkilön historiaa koskevan seikan takia - tai ainakin minun keskustelukumppanini ovat olleet. Jakaessani kokemuksia eri päihteiden vaikutuksista ja ylipäätänsä kerrottuani, että olen käyttänyt, myös vastaanotto kieltolain kumoamiselle on usein muuttunut myöntyvämmäksi. Toki asiaa täytyy käsitellä harkiten, eikä oman huumeidenkäytön "mainostaminen" välttämättä ole järkevää etenkään "tarkoitus pyhittää keinot" -tyyppisellä asenteella. Asiallinen, rauhallinen keskustelutyyli ja se, että antaa avoimen esimerkin huumeiden käyttäjästä voi olla valtava erävoitto etenkin sellaisten ihmisten keskuudessa, jotka eivät tunne huumekulttuuria lainkaan. Mistä tahansa asiasta keskusteleminen on nimittäin mahdotonta, jos vastapuoli toitottaa omaa asiaansa kädet korvilla.

Pohjimmiltaan tämä kirjoitus on vetoomus huumeista nauttiville, joiden käyttö on järkevää ja harkittua viihdekäyttöä. Sillä että esittelee syitä ja halujaan huumeidenkäyttöön liittyen on hyvä, etenkin "no miksä haluisit pääs sekaisin" -"vasta-argumentin" debunkkaava vaikutus, ja käytännössä herättelee kanssakeskustelijoita todellisuuteen - huumeiden käyttäjiä on, he ovat täällä ihan meidän kaikkien keskuudessa, eivätkä he kaikki ole mystisiä kaikkia vihaavia demoneja, jotka ryöstelevät nitkuissa korukauppoja.

Siispä: Jos sä nisti oot ja tiedät sen niin varmaan myöskin näytät sen, jos sä nisti oot niin kädet yhteen lyö!

(disclamer: kaikki käyttäjät eivät ole nistejä. Käytin sanaa nisti, koska se istui alkuperäisen lorun tavutukseen paremmin kuin käyttäjä.)

Blogimme suosion kasvu yllätti minut. Tässä muutamia huomioita pähkinänkuoressa.

1) Huumeongelma-blogi perustettiin 12.6.2010.

2) Kuukausi perustamisen jälkeen blogissa oli käyty yli 600 kertaa.

3) Yhteensä käyntejä on yli 19 000.

4) Kuukausittainen kävijämäärämme on tähän mennessä kymmenkertaistunut. Viime kuussa sivustoon saavuttiin yli 6500 kertaa.

5) Keskimääräinen liikenne on n. 60-120 vierailua/päivä, mikäli uutta tekstiä ei ole hetkeen julkaistu. Jokaisen blogimerkinnän jälkeen tämä liikenne on noussut. Pomppaa korkeimmillaan tuhansiin vierailuihin, kun uutta tekstiä julkaistaan.

6) Näiltä sivustoilta on tullut eniten viittauksia blogiimme:

Facebook 3417
Muropaketti 1052
Irc-Galleria 1051
Google 860
Hamppu.net 616

6) Sivun katselut selaimittain:

Firefox 59%
Chrome 18%
Internet Explorer 9%
Safari 5%
Opera 5%

7) Sivun katselut maittain:

Suomi 18 315
Venäjä 195
Yhdysvallat 188
Britannia 58
Saksa 50
Espanja 41
Ruotsi 36
Alankomaat 35
Viro 28
Thaimaa 22

Jakaminen ja yhteistyö ovat avainsanoja leviämiselle. Jatketaan!

Oon eduskuntavaaliehdokkaana. Kannanotto:

No niin, rakkaat Kaikki huumeet on laillistettava -yhteisön jäsenet. On jälleen tullut aika järjestää miitti, jossa käsiteltäisiin toimintaamme ja sen laajentamista.

Päivämääräksi on alustavasti ehdotettu helmikuun 26. päivää, joka siis olisi lauantai. Olisi hyvä, jos tämä saataisiin sopimaan mahdollisimman monelle. Näillä näkymin Helsinki olisi useimmille varteenotettavin tapaamispaikka. @Sunking voisi jälleen kysellä Sosiaalikeskus Satamaa käyttöömme miitin ajaksi, mikäli paikka on vielä voimissaan. Sinne pääsisi suhteellisen vaivattomasti esimerkiksi metrolla. Ehdotan myös ainakin pienimuotoisten jatkojen pitämistä siellä, missä parhaiten sopii!

Ilmoittakaa tähän merkintään, mikäli olette kiinnostuneita tulemaan miittiin. Uusia kasvoja olisi myös mukava nähdä, joten rohkeasti vain mukaan meininkiin!

Lista ilmoittautuneista:

@Guttersniper
@Introvertigo
@herääntymä
@Schattenjäger
@tigers
@Ilviselvä
@SunKing

Mahdollisesti ilmaantuvat:

Ajankohtaisena kysymyksenä voisimme yhdessä pohtia muun muassa sitä, tulisiko toimintaamme laajentaa Facebookiin, koska siellä tavoittaisimme huomattavasti kattavamman kohdeyleisön. Meillä on siellä jo oma ryhmämme, mutta aktiivisuutta ei ole juuri minkään vertaa. Tämän lisäksi Facebookissa on helpompaa sopia tapahtumia tavalla, jolla kaikki ryhmän jäsenet sen huomaisivat. Gallerian kautta informointi ei pelaa läheskään yhtä hyvin. Muutama aktiivijäsen on vahingossa missannut miitin, koska ei ole hetkeen muistanut käväistä katsomassa yhteisön kommentteja ja jäsenten blogeja. Pääpainon siirtäminen aikamme suurimpaan sosiaalimediaan tuntuu siis ainakin keskustelun arvoiselta.

Tarkempaa tietoa miitistä ja yhteisön toiminnasta saa esimerkiksi meikäläisen kautta. Suosittelen jokaista myös ottamaan puhelinnumeroni (0405165089) ylös, jotta voi tarpeen tullen kysyä suunnistusohjeita ynnä muuta. Pyydän kaikkia ilmoittamaan, mikäli tästä merkinnästä puuttuu jotain tärkeää.

"Jos kysyy joltain ihmiseltä, miksi hän niin kovasti rakastaa tanssimista, ei hänkään sitä osaa selittää loogisesti. Se vain on niin."

Tämä ei ole huumemyönteinen toteamus. Tämä on vain toteamus todellisuudesta. Minä pidän kannabiksesta.

Antakaa minun ja muiden kaltaisteni tehdä rauhassa se mitä teemme vaikka ette itse haluaisi tehdä. Ette VOI suojella ihmisiä heiltä itseltään, eikä siihen lopulta ole tarvetta. Vastuun voi oppia vain* vapauden kautta, sillä niin kauan kun on joku jota vastaan kapinoida, ei voi kohdata omia todellisia tarpeitaan. Ei tarvitse tehdä tyhmyyksiä jollei ole kenelle todistella mitään, koska lopulta jokainen tajuaa satuttavansa vain itseään.

Älkää lietsoko vihaa meitä kohtaan, sillä ihmiset peilaavat toisiaan. Meidän peilisolumme kopioivat toisten yksilöiden tunteet automaattisesti ja jos vihaatte meitä, aiheutatte meissäkin vihaa itseämme kohtaan. Tämä tuottaa tarvetta tehdä itselle pahaa käyttämällä päihteitä itsetuhoisesti. Vaatii paljon enemmän itsekuria voittaa sekä paheksunta että oma ahneus; tehkää tästä itsekuriin kasvamisen prosessista helpompi eikä vaikeampi.


*"vain" vapauden kautta on epätarkka ilmaus, sillä on mahdollista ylittää kiellon tuoma ylimääräinen tarve uhmata ja kapinoida mutta tämä on vaikeaa eivätkä kaikki ole riittävän vahvoja pystyäkseen siihen. Heitä kieltolaki satuttaa kaikkein eniten.