IRC-Galleria

Tuntuu, että alan vihdoin löytämään itteni - tai ainakin polun sinne,mistä mut löytää.
Välillä se polku tuntuu niin kirkkaalta ja selkeältä, mutta liian usein se on täynnä esteitä, yhteiskunnan asettamia paineita ja pelkojakin jotka vaikeuttaa näkemistä ja sillon tuntuu kun ois aivan hukassa.

Kun oppisin olemaan stressaamatta ja nauttimaan kunnolla hetkestä - Pääsisin ulos oravanpyörästä! Tiedän, että mulla itsellä on siihen työkalut - kun vielä oppis käyttämään niitä!

..

väsyttää ihan sikana ja oon superpoksahdusähkyssä !! kivaa olla pitkästä aikaa himas näin lauantaina... vaik ens viikonlopun säteet jo odotuttaakin kovasti ^^

Jaaha ulkona kivasti pakkasta, miks mun ei oikeen tee mieli mennä tonne? :D tulin kuumasta suihkusta ja ah, arvatkaa tekikö mieli jäädä sinne piiiitkäksi aikaa. Ja nyt mun tekis mieli mennä pehmoseen sänkyyn, vetää peitto silmille ja vain OLLA. =) sitte lukisin koko aamun lehtiä ja kirjoja, hakisin jossain vaiheessa lämmintä vaniljakahvia ja joisin sitä.
Mutta 11:25 linkulla pittäs lähtee kouluu. Mulla on koulua 3 kertaa viikossa, sillonki vaa yks tunti ja sekin tuntuu välillä ihan mahdottomalta? ainii tnä pitäs ol vanhojaki mut miksei mua nekää jaksa nyt yhtään kiinnostaa yhhyh. opolki pittäs mennä juttelee, ku hän ei sit viimeks vaivautunu olemaan paikalla vaan oli jossai ties misä KESKEN TYÖPÄIVÄN eikä ollut ees lappua jättänyt, opettajanhuoneessakaan ei tiedetty misä se on. Vois vaiks ruveta tekstailee sille ja ilmottaa se johonkin etsivä pori- juttuun, ku noin vaan on kesken työpäivänsä pois :OOOO

Yritin muuten tehdä äsken itelleni blogin, mutta se homma tyssäs siihen kun en ekaksi keksinyt sopivaa käyttäjänimeä, sitten otsikkoa ja lopuksi blogin osoitetta, ku mikään ei kelvannu sille ;( ettäjoo taidan toistaseks pidättäytyy tässä gallyn pääeväkirijaas.

ps. tää on ihana ! :D
http://www.youtube.com/watch?v=Lo_edXUlrT8

Me noustaan joka aamu ennen seitsemää,
isä tuskin aamukahvin juoda ennättää,
kun se työhön jo kiiruhtaa.
Tehtaanpiipun takaa nousee aurinko,
aamuvuorolaiset ahkeroivat jo,
liukuhihnalta leivän saa.

Mä painan nenän vasten kylmää ikkunaa
ja katson ulos elämään.
Jos voisin peiton alle jäädä nukkumaan,
en haluaisi mennä mihinkään.

Mietin miksi aina täytyy kouluun ennättää,
enää tuskin koskaan ehdin leijaa lennättää.
No, kenties ahkeruus palkitaan.

Mä painan nenän vasten kylmää ikkunaa
ja katson ulos elämään.
Jos voisin peiton alle jäädä nukkumaan,
en haluaisi mennä mihinkään.

Hiljaa, hiljaa, lumihiutaleet leijailee.

Mä painan nenän vasten kylmää ikkunaa
ja katson ulos elamään.
Jos voisin peiton alle jäädä nukkumaan,
en haluaisi mennä mihinkään.