IRC-Galleria

Elämme mielenkiintoisessa maailmassa.
Ne, jotka eivät "jaa" empatiaa tai sympatiaa vaativat sitä itselleen, maailmassa n. joka viides sekunti kuolee lapsi nälkään, koulujärjestelmissä on "epäoikeudenmukaisia" reikiä ja sääntöjäkin sovelletaan vittumaisesti. Puhumattakaan yhteiskunnan järjestelmän "mätäisyydestä."
Kyllä. Asiat ovat päin vittua.
Valtaosa nettikansan "valittajayksikön" jäsenistä osaakin sanoa vain asioiden olevan päin vittua kertomatta kuitenkaan sen tarkemmin siitä, mikä tarkalleen ottaen on päin vittua.
Voiko se johtua siitä, että minä en maininnut edes murto-osaa näistä asioista ja siitä, että edes kaikki asiat eivät välttämättä kohtaa minun ajatuksestani "vittumaisuudesta"? Vai onko se kenties vain puhdasta tietämättömyyttä? Vain sen pienen osan komppausta joka tietää mikä juuri heidän mielestään on päin vittua?

Valittajayksiköstä löytyy myös niitä yksilöitä jotka valittavat siitä, että valittajat valittavat.
Riippuen aina tekstin/puheen asiallisuudesta suhteessa toisen tekstiin/puheeseen voimme päätellä kumpi näistä henkilöistä on järkevämpi. Vai voimmeko? Päällepäin näkyvä "asiaton" teksti/puhe voi sisältää erittäin kärkeviä pointteja.
Meistä on moneksi...
Valittajien keskeltä nimittäin nousee myös ryhmä äärioptimistit jotka toistelevat kuluneita lausahduksia kuten: "Kyllä se aurinko risukasaan paistaa" tai "Huomenna on päivä uus."
Suuri kysymys kuuluukin: "Muuttuvatko asiat mihinkään vaikka 'huomenna on päivä uus'? Auttoiko tuo toteamus yhtään ja kuvitteletko sen toimivan jollain tapaa vasta-argumenttina?"
Sitten löytyvät ne "nauti elämästäsi" tai "elämä on sellainen, minkä teet siitä" henkilöt, joista suurin osa tuppaa olemaan pinnallisia bimboja. Näiden ihmisten suurimpina huolenaiheina ovat "söpöt poikkikset" tai se, onko jollain tytöllä hyvä perse vai ei.

Kun pyrimme ymmärtämään maailmaa, elämää ja yhteiskuntaa voimme päätyä usein lauseeseen "se on epäreilua" ja niinhän se onkin.
Jos ihminen huomaa jonkin asian olevan päin vittua, voi itse miettiä omia arvojaan ja maksimoida oma hyötynsä asian muuttamiseksi.
Miten se käytännössä sitten toimii? Joskus puheella, joskus teoilla. Se riippuu asiasta.
Toistuva valittaminen aiheesta X väärille henkilöille ei kuitenkaan edistä asiaa muuttumaan. On myös otettava vastapuolen kanta huomioon eikä dogmaattisuuden sokaisemana velloa omaa kantaansa pitkin seiniä. Tämä on joillekkin itsestäänselvyys, mutta valitettavan monet eivät asiaa sisäistä.
Kun ihminen unohtaa ylemmyys- ja alemmuuskompleksit suhteessa toisiin ja keskittyy itsenäiseen ajatteluun, korostuu hänen potentiaalinsa vaikuttamiseen suuresti.

Hassuinta kuitenkin on se, että janoamme koko ajan lisää ja mikään ei muutu ahneen mielestä täydelliseksi.
Perhana, että ihminen on vaikea eläin.

Tässäpä teille taas purettuja ja analysoituja itsestäänselvyyksiä viehättävän filosofisen pikku paskanjauhannan muodossa.


http://www.freshminds.com/animation/alan_watts_prickles.html

Katsoin tämän pätkän useita kuukausia sitten ja se, useiden muiden vähintäänkin yhtä vahvojen tekijöiden ohella, sai minut pohtimaan logiikka-tunne -dualismia ja kuinka nämä kaksi tietoisuuden elementtiä ovat ylikorostuneessa tilassaan aina tuhoisia.

Näiden kahden eri näkökulman edustajien välisiä kamppailuja seuratessa useimmille meistä on kehittynyt kuva, että logiikka ja tunteellisuus lukevat toisensa pois. Todellisuudessa ne voivat ja niiden itse asiassa KUULUU esiintyä symbioottisesti.

Logiikka tarjoaa meille kyvyn hahmottaa asioita selkeästi, terävästi ja mitattavasti. Korostuneen tunteelliset ihmiset pitävät loogisia ihmisiä kylminä, mekaanisina ja tunteettomina.

Tunne tarjoaa meille kyvyn kokea ja nauttia asioista, mutta sen päätökset eivät pohjaudu aina johdonmukaisuuteen, harkintaan tai mitattavuuteen, vaan impulsiivisuuteen ja empatiaan. Korostuneen loogiset ihmiset pitävät tunteellisia ihmisiä sentimentaalisina, epäselvinä ja tyhminä.


Huolimatta selkeistä vivahde-eroista näiden kahden arkkityypin välillä tunnumme aina pitävän jompaakumpaa vallitsevana piirteenä itsessämme. Ylikorostuneisuus kummassa tahansa menettelytavassa johtaa ennen pitkää kehnoon ratkaisukykyyn.

Se, mitä kumpikaan osapuoli ei tunnu tajuavan, on se, että "vastavoimana" pidetyn ominaisuuden ottaminen huomioon palvelee aina määränpäätä paremmin ja täydentää menettelytavan toimivuutta: Toisinaan on loogista olla tunteellinen ja toisinaan tuntuu hyvältä olla looginen. Jokainen ongelmanratkaisu vaatii enemmän tai vähemmän kummankin luonteenpiirteen aktiivista yhteistyötä.

Jos ystäväsi itkee ilman mitään selkeää syytä, jota hän ei itse edes ymmärrä,
mikä on paras vaihtoehto hänen olonsa kohentamiseksi?

A) Halata häntä
B) Yrittää argumentoida, ettei hänellä ole mitään syytä itkeä

Vaihtoehto A ei ole yksinomaan loogisen tai tunteellisen toiminnan tulosta: On loogista ottaa huomioon, että toinen ihminen ei pysty välttämättä käsittelemään kyseisellä hetkellä olotilaansa johdonmukaisesti, vaan on parempi tarjota hänelle turvantunnetta. Voimme myös kääntää koko ratkaisun ympäri ja ajatella empaattisesti "en kestä miten paha olo tuolla ihmisellä on, tarjoan hänelle rakkauteni ja tukeni." Kummatkin johtavat samaan, todennäköisesti rakentavaan lopputulokseen. Kumpikin näkökulma ottaa harmonisesti huomioon toisen.

Sama pätee muihinkin tilanteisiin, vaikka tietenkin toisinaan joudut käyttämään toista osaa aivoistasi vähän enemmän kuin toista. Luovassa musikaalisessa sävellystyössä sinun täytyy tuntea se mitä sävellät, tai musiikistasi tulee sielutonta - mutta toisaalta sinun tulee ymmärtää musiikin teoriaa saadaksesi sävellykselle selkeän kehyksen ja älyllisesti haastavan, stimuloivan rakenteen.

Kun teet tieteellistä tutkimustyötä, sinulla täytyy olla teoreettista ja systemaattista ymmärrystä aiheesta, jota tutkit, mutta myös ripaus luovuutta ja intuitiota - ominaisuuksia, jotka haastavat nykyistä ajankuvaa ja tarjoavat jokaisessa hypoteesissa mahdollisuuden vallankumoukseen.


Tunteelliset ihmiset: Järki käteen, helvetti soikoon! Ajatelkaa aivoillanne, älkää olko hyväuskoisia. Voitte tuntea olonne jatkossa paremmaksi ja selkeämmäksi jos pyritte analysoimaan ja kyseenalaistamaan olotilaanne. Olkaa itsekriittisiä, älkää hätiköikö. Keskittykää kiihkottomaan ajatteluun ja ottakaa huomioon todistusaineisto, älkää sitä, kuinka paljon tietty käsitys vetoaa tunteisiinne.

Loogiset ihmiset: Rentoutukaa ihmeessä. Päästäkää välillä irti ja luottakaa siihen, että intuitionne tarjoaa teille toinen toistaan upeampia visioita, joita voitte käyttää rakentamaan vielä tarkempia ja älyllisesti stimuloivia teorioita. Maailmassa olevat merkitykset mullistavat käsitystänne todellisuuden filosofisesta rakenteesta ja tarjoavat voimavaroja maailmankaikkeuden ymmärtämiseen, jos keskitätte energianne muuhunkin kuin muiden ihmisten ajatusten vääräksi osoittamiseen.

Sillä tunne on järkeä ja järki on tunnetta. Todellisuus on kolikko ja on epärakentavaa pitää näkyvillä pelkästään kruunaa tai klaavaa.