Katsoin nyt uusimpia Mad Cook jaksoja ja törmäsin jaksoon 3
Jossa siis kyseiset hullut kokit valmistavat Mäyrä pihviä.
tai siis oikeesti Jaakko Kolmonen sitä valmistaa.
Mut tuo oli ehkä tähän mennessä ällöttävin jakso.
Se herätti mussa taas sellasia tunteita et muuttais keskelle metsää ja eläis vaan riistalla ( ja tietysti marjoilla ja kaikilla niillä yrteillä mitä oon opiskellu monta vuotta)
Talvet sitten selviäis polttopuilla ja niitten kaadettujen eläinten taljoilla.
Sitten tietysti mietin et jos metsältä ottaa metsälle pitää antaa.
Joten voisin istuttaa joitain puita ja hoivata loukkaantuneita eläimiä ( menee jo ehkä vähän toiveajattelun puolelle) ja muuta sellasta.
Mietin kuinka jännää ihmisillä oli ennen vanhaan.
Niillä oli omia uskomuksia ja tapoja.
Muistan joskus lainanneeni kirjastosta vanhan loitsukirjan jossa oli suomalaisia vanhoja loitsuja.
Muistaakseni siinä oli myös loruja joita lausuit kun puulle kun kaadoit sen. Tai eläimelle kun tapoit sen.
Musta kaikki nuo on tosi kiehtovia.
Olin jostain syystä vaan kirjottanu tän ylös:
Onnea metsästysretkelle
Salon herra maan isäntä
Kaunis kankahan eläjä
Mielikki metsän emäntä
Metsän armas antimuori
Tule nyt kullat ottamahan
Hopeat valitsemahan
Pane maalle palttinasi
Lempiliinasi levitä
Alle kullan kuumottavan
Alle huohtavan hopean
Tuon maahan tippumatta
Rikkoihin rivestymättä.
mutta itse ajatus olisi hieno.
Mutta toteutus tässä nykymaailmassa ehkä hieman epäonnistuva.
