Hetkeksi hiljaisuus saapui luokseni kuin olento ja huusi: "Älä pelkää maailmaa."
Istun hämärässä, odotan vieläkin hetkeä joka ei lopu koskaan.
Saapuisi hiljaisuus, kertoisi minulle kuinka kaikki lopulta katoaa.
Näen valot taivaalla, ja juoksee selässä kylmiä väreitä.
Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä.
Verhot aukaisin, maailma oli tulessa.
Juoksen kaduille, huudan maailmanloppua.
Ei barrikaadeille oo monella hoppua.
Jos mä suljen mun silmät ei oo mitään pahaa.
Juoksen kultaisella hiekalla aurinkorantaa.
