Hän kaunis punatukkainen, lapsuudesta saakka kesti, muisto haikean lämpöinen, ei elämä jatku ikuisesti. Luonnonkutris painat pehmoiseen, ja vaivut lepoon suloiseen, tuskista olet uupunut,
mutta nyt kipu on kaikonnut. Konttilan kukat vettä saa, ja ne kasvaa kasvamistaan,
kuin muistot sinusta Paula