IRC-Galleria

Kuulin tossa ohimennen kahden ihmisen keskustelua ( Siveyden nimessä nimiä ei mainita tekstissäni)

Mutta kumminkin, nämä kaksi ihmistä jutustelivat kouluammuskeluista. Toinen siinä mainitsi , että kaikki käsiaseet pitäisi kieltää! No sehän olisi tavallaan hienoa , ettei tuollaisia kaameita asioita enää tapahtuisi.

Mutta ollaanpa loogisia.
Se ei todellakaan ratkaisi mitään ongelmia , yhtä pahaa , tai jopa pahempaa jälkeä tulisi jos jokin masentunut nuori veisi kouluunsa vesurin ja rupeisi riehumaan ruokailussa.
No silloinhan joku nero sanoo , että kielletään myös teräaseet!
Huoh..

Tästä ei nyt pidä ajatella , että olisin ''iloinen'' kouluammuskeluiden suhteen, päinvastoin , olen syvästi järkyttynyt kaikesta tapahtuneesta...

Mutta yhden asian vielä sanon.

Ase ei tapa , vaan se joka vetää liipaisimesta.

Niin kuunnellaan vaan taivasta, se vaikkei vastaakaan -
On nukahtanut Jumala, tai jatkaa luomistaan
Kai avaruuden tuolla puolen jossain, missä lie -
Saan vastauksen, kunhan kuolen, mutta on tää
Pitkän pitkä tie...
En sitten usko jumalaan , mutta toi sopi tohon hyvin.
-JimmyFleetwood-

http://www.adressit.com/aseet

Monella foorumilla ja muissakin yhteyksissä olen usein kuullut kysyttävän, että miksi niitä aseita pitää säilyttää kotona? Miksi ei rakenneta radoille säilytystiloja? Alla olevan tekstin olen kirjoittanut aiemmin parille foorumille vastauksena edellä mainittuun kysymykseen.

Syyt aseen säilyttämiseen kotona ovat hyvin yksinkertaiset. Ensinnäkin esim. kilpa-ampujat tekevät kotona ns. kuivaharjoituksia, eli harjoitellaan pitoa, tähtäystä, liikeratoja ym. lataamattomalla aseella ja tyhjillä lippailla. Esimerkiksi Practical- ja SRA -ammunnassa lippaanvaihdot, häiriön poistot jne vaativat motoriikkaa ja silmä-käsi koordinaatiota ja nämä hioutuvat vain kovalla harjoittelulla. Koska rata-aika on usein lyhyt, harjoitellaan radalla lähinnä itse ampumista eikä motoriikkaa.

Toiseksi aseiden puhdistus, huolto, korjaus, virittely, säätö ym. toimenpiteet tehdään kotona jo ihan käytännön syistä. Jokainen ase vaatii omanlaisensa työkalut, eikä niitä kaikkia voi pitää autossa mukana tai radalla. Esim. sähkötyökalut kuten pylväsporakone ja sorvi on hankala mahduttaa perheauton kyytiin. Asesepillä ei kaikkea voi teettää, koska sepillä on usein pitkät jonot, säädöt pitää tehdä ampujan, ei sepän mieltymysten mukaan ja edes kaikkia tarvittavia työkaluja ei kaikilta sepiltä löydy. Asesepät ovat yleensä erikoistuneet joihinkin tiettyihin aseisiin ja esimerkiksi käyttämääni AR-15 -reserviläiskivääriin löytyy Suomesta vain 2-3 seppää, joilla on riittävä tietotaito ja tarvittavat työkalut vaativampiin operaatioihin.

Kolmanneksi lain mukaan aseen omistaja on vastuussa aseen turvallisesta säilyttämisestä ja tällöin oma asunto on ainoa oikea paikka säilytykseen. Esimerkiksi asumaton ulkorakennus tai autotalli on säilytyspaikkana huono, koska sitä ei voi riittävästi valvoa ja lakikin tälläisen paikan käytön säilytykseen kieltää.

Neljänneksi aseiden säilytys radoilla ei onnistu, koska Suomessa ei ole sellaisia ratoja, jossa aseita voitaisiin turvallisesti säilyttää. Tähän toki voidaan todeta, että niitä tulee sitten rakentaa. Tätä on kokeillut esimerkiksi Ruotsin armeija huonoin seurauksin. Nyttemmin ruotsalaisilla motoristeilla onkin kattava arsenaali erilaisia aseita ja ampumatarvikkeita. Eli tässäkin hajautettu säilytys on parempi vaihtoehto kuin niiden kerääminen yhteen paikkaan, jonka sijainnin tällöin kaikki tietäisivät.

Eli kyllä asiden paras paikka on aseluvan haltijan kotona.

http://www.adressit.com/aseet Allekirjoita!

Lähetin allaolevan kirjeen tiistaina 23.9.2008 noin kolmellekymmenelle kansanedustajalle. Heistä viisi on tähän mennessä jo kirjeeseeni vastannut. Toivon, että et kopioi kirjettä minnekkään, vaan jos koet tarvetta sen levittämiseen, linkitä suoraan tähän merkintääni.


AVOIN KIRJE 23.9.2008

Arvoisa Kansanedustaja.

Jokelan järkyttävä kouluammuskelu syksyllä 2007 ja nyt tämä samankaltainen järjetön ammuskelu
Kauhajoella ovat osoitus siitä, että suomalaiset nuoret voivat pahoin. Tällaisia järkyttäviä
tapahtumia on vaikea käsitellä ilman, että inhimilliset tunteet vaikuttavat johtopäätöksiin. Näissä
molemmissa tapauksissa mielestäni järkyttävimmät piirteet ovat olleet ampujien ja uhrien nuori ikä
ja uhrien valikoitumisen ilmeinen sattumanvaraisuus. Tällaiset teot aiheuttavat pahaa oloa ja pelkoa
kaikissa ihmisissä kansallisuuteen, ikään ja sosiaaliseen asemaan katsomatta. Aktiivisena ase- ja
ammunnanharrastajana ja isänä olen huolissani sekä harrastuksestani, että lasten, sekä omien että
kaikkien muidenkin, tulevaisuudesta.

Pääministeri Matti Vanhanen ja sisäministeri Anne Holmlund viittasivat 23.9.2008 eri
haastatteluissa aselain tiukentamisesta ja jopa käsiaseiden totaalikiellosta näiden traagisten
kouluammuskelujen jälkeen. Esitän syvän huolestuneisuuteni näiden ehdotusten johdosta. Aselaki
ei toki ole täydellinen, mutta se on ollut pääpiirteissään toimiva. Maallikkona asiaa ajatellen olen
sitä mieltä, että aselain tiukentaminen ei kuitenkaan poistaisi itse ongelmaa. Suurin ongelma on
lasten ja nuorten pahoinvointi. Syitä tähän on monia. Tänä internetin ja kännyköiden aikakautena
tieto ikävistä tapahtumista leviää nopeasti. Lehdistö ja kaupalliset televisiokanavat pyrkivät
raportoimaan asioista kohdekuntaan parhaiten vaikuttavalla tavalla. Esimerkiksi videokuva
sotatantereelta tai suuret otsikot järjettömistä väkivallanteoista aiheuttavat ahdistusta ja pelkotiloja lapsissa ja nuorissa. Lisäksi ne lisäävät yleistä turvattomuuden tunnetta. Tällaisilla seikoilla on kauskantoisia seurauksia, mikäli nuoren tilaa ei huomata ajoissa.

Lisäksi nykyinen yhteiskunta pakottaa nuoria tiettyihin normeihin ja malleihin. Varsinkin
koulumaailmassa murrosikäinen kokee valtavaa sosiaalista painetta kavereiden ja muiden nuorien
hyväksymisestä. Jos nuori ei täytä tiettyjä normeja tai jostain syystä ei pääse mukaan piireihin,
alkaa nopeasti syrjäytyminen. Lisäksi kulttuurissamme on edelleen aimo annos miehistä pätemisen
tarvetta. Jos et ole rikas, komea, suosittu tai esimerkiksi hyvä urheilussa, voi oman paikan ja
arvostuksen saavuttaminen olla hankalaa. Tästä on ikävänä seurauksena muunlainen
näyttämisenhalu kaveripiirille. Ajetaan humalassa ylinopeutta, piikitetään toinen toistaan
vahvempia myrkkyjä kehoon, rikotaan paikkoja ja pahoinpidellään satunnaisia vastaantulijoita
kaduilla.

Nämä kaikki ovat sellaisia seikkoja joita ei pidä väheksyä tai sivuuttaa päätöksiä tehtäessä. En
valitettavasti pysty kertomaan miten näihin ongelmiin voisi nopeasti puuttua, enkä usko sen edes
olevan mahdollista. Näiden epäkohtien korjaaminen vaatii pitkäjänteistä työtä ja panostusta lasten ja
nuorten hyvinvointiin. Meidän jokaisen aikuisen ja vanhemman vastuulla on kasvattaa lapsistamme
oikeudenmukaisia ja empatiakykyisiä nuoria. Tässä yhteiskunta voi olla ja sen tulee olla tukena.

Ymmärrän, että hallitus ja muut päättäjät ovat hankalassa välikädessä. Toisaalta kansa vaatii nopeita ratkaisuja ja tehokkaita ratkaisuja ja toisaalta taas ei saisi kuitenkaan sortua ylilyönteihin ja vääriin päätöksiin. Ampuma-aseiden hallussapitolupien peruuttaminen tai tietynlaisten aseiden kieltäminen ovat nopeita ja näkyviä keinoja tehdä asialle jotain, mutta se ei kuitenkaan poista itse ongelmaa. Lisäksi nämä keinot rankaisevat ja aiheuttavat kohtuutonta haittaa Suomen ehkä
lainkuuliaisimmalle kansanosalle, aseharrastajille. Aseluvan saanti on omasta mielestäni hakijalle
osoitus kansalaisluottamuksesta ja sitä luottamusta suurin osa harrastajista haluaa myös vaalia.
Lisäksi pelko harrastusvälineiden (siis laillisen omaisuuden) menettämisestä rikollisen toiminnan
seurauksena, pitää ammunnan harrastajat lain oikealla puolella.

Tunnen paljon eri ampumalajien harrastajia ja metsästäjiä ja olen huomannut, että valtaosalla heistä on paljon yhteneväisiä piirteitä. Näistä merkittävimpinä mainittakoon lainkuuliaisuus, rauhallisuus, hyvä harkintakyky, yhteisöllisyys, sosiaalisuus ja rehti asenne. Olisi suuri vääryys jos näitä ihmisiä rangaistaisiin lakeja väärin perustein tiukentamalla sen vuoksi, että he ovat aseen omistajia. Sen sijaan, että aletaan tarkastella aseiden teknisiä ominaisuuksia ja toimintatapoja, tulisi resursseja käyttää aseluvan hakijan ominaisuuksien arviointiin. Mikä tahansa ase on väärissä käsissä vaarallinen, mutta oikeissa käsissä ”järeäkään” ase ei aiheuta sen suurempaa vaaraa, kuin mikä tahansa toisenlainenkaan ase. Kansallinen Kivääriyhdistys NRA ry on 20.11.2007 lähettänyt
eduskuntaan avoimen kirjeen, jossa esitetään mielestäni hyviä keinoja ensimmäistä aseenostolupaansa hakevien seulomiseksi. En lainaa koko kirjettä tähän, mutta se on luettavissa
NRA:n internet –sivustolta osoitteessa http://nra.fi/arkisto/071120-kansanedustajille.html .

Isänä, aseharrastajana, äänestäjänä ja lainkuuliaisena ihmisenä toivon, ettei päätöksenteossa mennä ”siitä mistä aita on matalin” vaan puututaan itse ongelmaan tekovälineiden kriminalisoimisen
sijaan. Poliittinen vastuu voi aika-ajoin olla raskas kannettava, mutta jos asiat tehdään oikein, ei
niitä tarvitse myöhemmin katua. Resurssien kohdistaminen nuorten hyvinvointiin kantaa hedelmää,
josta saamme kaikki jonain päivänä olla ylpeitä.

Hyvää syksyä toivottaen, kunnioittavasti:

Pasi XXXXX
Lempäälä

XXXXXX@luukku.com
Järjestelmäasiantuntija
25 vuotta
Isä
SRA –ampuja
SRA –tuomari
XXXXXXXXX Ampujat ry:n hallituksen varajäsen
XXXXXXXXX Reserviläiset ry:n jäsen
XXXXXXXXX Reservin Aliupseerit - Reserviläiset ry:n jäsen