IRC-Galleria

Mie rakastan tutustumista uusiin ihmisiin. Se laajentaa miun maailmannäkemystä ja mie tunnen oloni hyväksytyksi. Mie tunnen oloni hetken onnelliseksi, ennen kuin tajuan että mie en olekaan sille henkilölle muuta kuin ohikulkija.

Mie inhoan tutustumista uusiin ihmisiin. Uusien ihmisten kanssa pitää olla varpaillaan. Ei voi sanoa aina sitä mitä ajattelee, pitää ajatella asioita toisen kannalta. Kun mie olen 'varpaillani', varon mitä sanon, en mie ole sillon oma itseni. Ja kun mie en ole oma itseni kaikki menee päin honkia ja lujaa. Ja sitten kun on nähnyt henkilön monesti aiemmin ja sille pitäs yhtäkkiä ruveta puhumaan, se on kamalaa. Ei se suju. Ja sen takia mie en osallistu mihinkään pirullisiin illanviettoihin.
Eh eh, oon epäsosiaalinen mutta mulla on melkein jonkun sortin traumat muitten kanssa puhumisesta ja silleen.

En mie tiedä. Välillä miusta tuntuu että mie haluisin tuntea, puhua, viettää aikaa ja vaan olla ihmisten kanssa, mutta se ei vaan suju. Mie en tunne oloani luontevaksi näitten ihmisten kanssa.

Ehkä ne on vaan ne aaltopituudet. Mie oon liian korkeella pilvissä ja liian eskapisti tullakseni toimeen ihmisten kanssa.