Aloitin tänään aamuni syöden Fazerin suklaata ja juoden appelsiinituoremehua Kemin uimahallin kahviossa, perimmäisessä pöydässä. Mukanani minulla oli Vigdís Grímsdóttirin kirja Valosta Valoon ja iPodistani tulvi korviini Daniel Merriweatherin musiikkia. Seesteisyys otti vallan minusta parhaimpana kumppaninaan iloisuus, jonka toi mukanaan alhaalla altaassa telmivät lapset riemukkaine kiljahduksineen.