IRC-Galleria

terässiipi-polkupyörä 70-luvulta, maksan paljon siitä eli jos joku tietää mistä sellasen vois löytää tai jos itse olis valmis myymää ni yksäril tähä kiitos ! :)

Maailmanlaajuisesti toiminta alkoi jenkeissä jo vuonna 1987, jossa keskustan ruuhkiin kyllästyneet pari pyöräily harrastavaa konstaapelia saivat luvan aloittaa fillaripoliisitoiminnan. Menestys oli valtaisa: kontaktit yleisöön moninkertaistuivat, rikoksentekijöiden kiinniottoluvut kasvoivat ja työntekijöiden viihtyvyys ja työmotivaatio lisääntyivät. Siitä lähtien toiminta on levinnyt useisiin muihin maihin.

Suomessa poliisi on ajellut fillarilla jo pidemmän aikaa, mutta aikaisemmin se oli lähinnä kylä- tai korttelipoliisin kulkupeli. Nykymuodossaan fillaripoliisitoiminta on Suomessa alkanut vuonna 1997. Toiminta itse asiassa alkoi kahden konstaapelin kokeiluna tässä samaisessa poliisipiirissä, jossa minä työskentelen. Nykyään polkupyörähommissa on useita kymmeniä poliiiseja ympäri Suomea.

Fillarit toimivat poliisitoiminnassa lähinnä tiheää asutuilla alueilla, jossa etäisyydet ovat lyhyet. Toisaalta käytössä on myös partioita, jotka kuljettavat fillaria mukanaan autossa ja välillä heittäytyvät pyörän päälle. Fillarilla kun pääsee paikkoihin, joihin autolla ei pääse. Välillä fillarilla voi myös päästä nopeammin ja soveliaammin paikasta toiseen esim ruuhkissa, puistoissa ja rannoilla. Tietääkseni kukaan ei tee polkupyöräpoliisitoimintaa täysipäiväisesti, vaan vain osa työjakson vuoroista ajetaan fillarilla.

Fillaria käytetään pääsääntöisesti kevyen liikenteen valvontaa, mutta polkupyöräpoliisipartio suorittaa ihan samoja tehtäviä kuin normaali ”maijapartiokin”. Ainoastaan kuljetustehtävät eivät onnistu. Fillarilla kulkunopeus on alhainen, joten ympäristön havainnoitiin jää enemmän aikaa. Sillä voi päästä myös yllättämään rikoksentekijän toiminnan äänettömyyden takia. Fillarilla ajaessa myös kuulee paremmin kadun mölinät, kuin peltilaatikossa istumalla.

Itse olen ajanut fillaripoliisina pari vuotta ja tästä yllätyksellisyydestä on hyvä esimerkki. Pari jannua oli tekemässä huumekauppaa hiljaisella kävelykatuosuudella, jossa ei autoilla kuljettu. Ajoin partiokaverin kanssa suht lähelle poitsuja ennen kuin he huomasivat meidät. Molemmat pojat pinkaisivat pakoon, mutta fillarilla oli helppo pysyä perässä. Takaa-ajon aikana poika, jota minä seurasin, heitti nyssäkän maahan ja luovutti melkein heti sen jälkeen. Kääreestä löytyi muutama gramma piriä ja molemmat jannut kuljetettiin poliisilaitokselle jatkotoimenpiteitä varten.

Polkupyöräpoliisiksi pääsee ihan normaalin poliisikoulun kautta. Vuosittain järjestetään noin viikon kestävä kurssi, jossa käydään läpi polkupyöräpoliisitoiminnan erityispiirteitä ja fillarilla ajon tekniikkaa. Tämän jälkeen onkin pätevä sitten fillaripoliisin hommiin. Itse muistan kurssilta harjoituksen, jossa piti ottaa huomioon, että millä vauhdilla sinne keikkapaikalle polkee. Ensin poljettiin normi 400m rata läpi pari kertaa niin paljon kuin pohkeista lähtee. Tämän jälkeen yritettiin tehdä pikajalkautuminen ja ottaa kohdehenkilö juosten kiinni. No, eihän siitä mitään tullut, koska jalat olivat jo niin hapoilla. Kaaduin suoraan fillarin päältä maahan ja olo oli kuin hauskoissa kotivideoissa:-D Kokeilkaapa pysyttekö itse pystyssä!

Poliisien fillarivalikoima on melko kirjava. Osa tehtaista on suunnitellut poliisille ihan oman mallin, jossa on otettu erityisvaatimukset huomioon: runkojen mitoitus ja kestävyys on poliisille suunniteltu. Riippuu vähän laitoksesta, että minkälaisia rahamääriä pyörien hankintaan laitetaan. Fillarissa on aina mukana erillinen varustelaukku, jossa on kaikennäköistä sälää sakkopapereista ensiapuvälineisiin. Fillaripoliisilla on hieman normaalista poikkeava vaatetus ja erilainen takki ja shortsit kuuluvat esimerkiksi polkupyöräpoliisin vaatetukseen.

Kaiken kaikkiaan fillaripoliisitoiminta on erittäin tehokas lisä isompien kaupunkien taajamien valvontaan. Homma on myös mukavaa vaihtelua normaalin pakettiautonkuljettajan ammattiin:-D