"Kaikki muuttui yhtäkkiä, puheensävy, jopa ilmekin; ei tiedetty miten oli ajateltava ja ketä toteltava. Tuntui kuin koko ikä olisi talutettu kädestä, kuin pienenä lapsena, ja sitten yhtäkkiä päästetty irti: Opettele kävelemään itse. Eikä ketään ympärillä, ei läheisiä, ei auktoriteetteja. Silloin haluttaa uskoutua kaikkein tärkeimmälle, elämän voimalle, kauneudelle tai totuudelle, että ne, eivätkä ihmisten asettamat kumotut säännöt, ohjaisivat sinua, määrätietoisesti ja surkuttelematta, paremmin kuin tavanomaisessa rauhanelämässä, taakse jääneessä, kukistetussa."
