IRC-Galleria

Mä vaan oon tässä koneella, tuijotan näyttöä, vähä välii päivitän etusivuu ja katon onks meses ketää.

Herrajumala.

Mä tiettekö reagoin ficceihin (ja ylipäätänsä teksteihin ja kirjoihin) todella voimakkaasti.

Mä en esim vieläkään käsitä et Mikael kuoli jalostamossa. Ja joistain ficeistä en voi kans käsittää et joku jätti jonku ja joku kuoli ja jotain.

Mä rakastan kirjottaa surullisia loppuja, siis tavallaan surullisia, joissa sille ihmiselle saattaa kuitenki jäädä iha jees mieliala, en osaa selittää.

Mut ahdistaa hirveesti lukee sellasta tekstiä.

En oikeen osaa päättää pitäisikö mun itkee vai ei. Tai oikeastaan mun silmät on sellaset et oisin itkeny koko illan mut en oo itkeny pisaraakaan.

Ja jopa jotkut lauseet, tai sanat, tai just kirjojen tai ficcien nimet jää mun päähän pyörimään.

Mä otan fiktion liian vakavasti, osana mun omaa elämää.

Koska vaivauduin kirjottaa näin paljon mun todellisista ajatuksista ja tunteista, voisko joku ottaa vähän kantaa?