IRC-Galleria

Kappale taas erittäin ajankohtainen, vielä 22 vuoden takaakin.

Jututin erästä ehdokasta.

1. Mitä mieltä olet nuorten itsemurhista?

Olen todella surullinen siitä että näin tapahtuu ja en yhtään ihmettele sitä nykyajan yhteiskuntaa katsoen. Ihmiset ovat nykyään niin itsekkäitä ja ajattelee vain itseään,sekä maailma on muuttunut. Tähän on vakavasti puututtava pakkokeinoin ja nuoria on pakko saada pakkohoitoon jotta saadaan esetettyä pahimmat tapaukset. Nykyajan vääristyneet ihmissuhteet ja ympäristö saa paljon tuhoa nuorissa. Henkinen kiusaaminen on muuttunut pahemmaksi. Kaikkiin näihin asioihin olisi seuraavan hallituksen paneuduttava paljon enemmän mitä nykyään,koska nuoret on meidän Suomen tulevaisuus ja heidän pitää voida hyvin jotta Suomikin voi hyvin!

2. Mitä mieltä olet ns. teiniraskauksista?

Olen sitä mieltä että ihmisiä ei valisteta tarpeeksi ehkäisystä ja pitäisi ottaa käyttöön viikottainen koulussa ennen viikonloppua tunti ehkäisystä koulussa. Se jäisi nuoren päähän paremmin juuri ennen viikonloppua kun on aika juhlia.

3.Miten tuomitsisit raiskaajat?

Raiskaajille 10 kertaa kovemmat tuomiot mitä nyt ja sillä sipuli!

4. Onko lapsen lyöminen mielestäsi hyväksyttävä menetelmä lapsen kasvattamisessa? Miksi? / Miksi ei?

Lyöminen ei ole,mutta vanhan ajan remmillä persuksille on. Olen itsekkin kokenut sen ja sanon sen että jos en olisi saanut remmiä,olisin tehnyt paljon pahempia asioita,koska en oppinut millään jälkiistunnoilla ja kotiaresteilla. Tämä remmillä persuksille vasta ainoastaan jos muut keinot ja rangaistukset ei tepsi!

Miltäs kuullostaa? En nyt ota kantaa kyseisen ehdokkaan uskottavuuteen, persoonaan tai kirjoitustaitoon, mutta musta joissain vastauksissa oli kyllä asiaakin!

Viimeaikoina on ymmärrettävästi kohistu ehdokkaiden vaalirahoituksesta. Koska avoimuus näissä asioissa kannattaa, avaan oman rahoitukseni jo ennen vaalipäivää täällä blogissani. Vielä virallista vaalirahailmoitustani ei löydy osoitteesta www.puoluerahoitus.fi, koska vielä viime päivinä suunnitelmat ovat muuttuneet ja pieniä lahjoituksia on tulee loppumetreille asti.

Pääosin vaalibudjettini koostuu omista rahoista. Olen saanut, kuten muutkin alle 30-vuotiaat ehdokkaat, Kokoomuksen Nuorten Liitolta avustusta kampanjaani. Tämän lisäksi kannatusyhdistykseni Hyvää Rabonaa ry. on saanut pieniä lahjoituksia yksityishenkilöiltä ja yrityksiltä. Nämä lahjoitukset ovat olleet muutamasta kympistä muutamaan sataan euroon.

Kirjoittelin vaalibudjettini auki lähes samalla tavalla kuin se julkaistaan puoluerahoitus.fi -sivuilla. Korostan, että summat tarkentuvat vielä varsinaisessa ilmoituksessa. Viimeiselläkin viikolla voi tapahtua muutoksia suuntaan tai toiseen.

Vaalikampanjan rahoitus yhteensä 16985,3

Rahoitus sisältää omia varoja yhteensä 6984,3
Rahoitus sisältää yksityishenkilöiltä saatua tukea yhteensä 1200 euroa
Rahoitus sisältää yrityksiltä saatua tukea yhteensä 1300 euroa

Rahoitus sisältää puolueyhdistyksiltä saatua tukea 6000 euroa
- Kokoomuksen Nuorten Liitto 5000 euroa
- Uudenmaan Kokoomusnuoret ry. 1000 euroa

Muuna kuin rahana annettu tuki 1501 euroa (Tommi Ojala: vaalivideot)

Vaalikampanjan kulut yhteensä 16985,3

Sanoma, ilmaisjakelu- ja aikakauslehdet 4 948,92 euroa
Tietoverkot 1376 euroa
Muut viestintävälineet 1842,92 euroa
Ulkomainonta 1968 euroa
Vaalilehtien, esitteiden ja muu painettu materiaali 2844,46 euroa
Vaalitilaisuudet 1254 euroa
Muut kulut 1250 euroa
Vaalivideot 1501 euroa

Sofia Vikman

Korkeakoulujen ei pitäisi olla tutkintotehtaita, joiden tehtävänä ottaa yhtenä vuonna ihmisiä sisään ja sylkeä heidät muutaman vuoden päästä paperit kourassa ulos. Parhaimmillaan koulut voivat toimia uuden kasvun kiihdyttiminä ja työllisyyden edistäjinä. Tähän niitä pitää myös rahoituksella ohjata.

Niin yhteisen kuin henkilökohtaisenkin kakun kasvattaminen tulevaisuudessa tapahtuu työn ja yrittäjyyden kautta. Tästä huolimatta korkeakouluilla ei ole todellista motiivia kiinnostua heiltä valmistuneiden työllistymisestä, eikä valmistuneita yrittäjyys (tai siihen kouluttautuminen) liiemmin näytä kiinnostavan. Yrittäjyyttä tukevat opinnot koskevat vain harvoja ja valittuja. Tähän on viimein tultava muutos.

Suomen tulevaisuus nojaa suomalaisten innovaatioiden ja yritysten syntymiseen. Korkeakouluissa on oltava sopivat puitteet luovuudelle ja opiskelijoita tulee kannustaa hyvien ideoidensa kaupallistamiseen.

Onneksi sentään opiskelijat itse ovat ymmärtäneet työllistämisen merkityksen ja sen mukanaan tuomat mahdollisuudet. Ainakin suurissa yliopistokaupungeissa, kuten Helsingissä, Turussa ja Tampereella on syntynyt opiskelijoiden toimesta yrittäjyysyhteisöjä (entrepreneurship society), joiden tehtävänä on, paitsi houkutella opiskelijoita yrittäjyyden ihmeellisen maailman pariin, myös tuoda erilaisia ideoita yhteen erilaisten toimijoiden luokse ja tukea yritystoimintaansa aloittelevia opiskelijoita. Parhaimmillaan tämä johtaa uusiin menestystarinoihin, jotka työllistävät suomalaisia osaajia.

Lisäksi on tärkeää, että perinteisten asetelmien – kuten ajatus kauppatieteilijöistä yrittäjinä ja humanisteista työttöminä tai tutkijoina – ravistelu aloitetaan sieltä, missä tulevaisuuden tekijät kouluttautuvat. Suomella on vain voitettavaa siinä, että yhteiskuntatieteilijät ja muotoilijat löytävät toisensa. Uskon, että näin voimme kääntää esimerkiksi ikärakenteemme voitoksi, kun monialainen yhteistyö synnyttää uusia sosiaalisia innovaatioita, joiden kaupallistamismahdollisuudet ovat rajattomat!

Yrittäjän menestyminen on yhteistä

Olen myös pohtinut paljon sitä, miksi yrittäjyys on niin suuri kirosana Suomessa. Koemme, että yrittäjän menestyminen on muilta pois, vaikka käytännössä koko Suomen hyvinvointi nojaa kasvavaan yrittäjyyteen ja työhön. Rahanahneiden kapitalistien sijaan yrittäjät ovat monesti pienituloisia puurtajia, jotka haluavat olla oman itsensä herroja tai tehdä töitä juuri itselleen mielenkiintoisen ja tärkeän asian puolesta.

Kateuden kyllästämä vihamielinen ilmapiiri ei kannusta ketään ottamaan riskiä ja kokeilemaan omia siipiään. Jotta luovuudelle, rohkeudelle ja ennakkoluulottomalle yrittämiselle olisi tilaa, on meidän ymmärrettävä, ettei yhden onnistuminen ole muilta pois vaan nimenomaan muille lisää. Jokainen kasvava yritys tuo meille verotuloja ja luo työpaikkoja – uusista tuotteista ja palveluista puhumattakaan.

Tarvitsemme asennekasvatusta, ja ennen kaikkea kasvulle ja innovaatioille myönteisen ilmapiirin. Mikä olisi sen parempi parempi paikka aloittaa, kuin korkeakoulumme? Rahoitusperusteet kuntoon, oikeaa asennetta kehiin ja sallitaan taas onnistuminen Suomessa. Siitä voi matka kohti paremminvointivaltiota alkaa.

---

Alkuperäinen blogiteksti luettavissa täältä.

Kokoomuksen puheenjohtajan, valtiovarainministeri Jyrki Kataisen ajatuksia.

Siviilipalveluksesta on haluttu tehdä lähes rangaistuksenomainen vaihtoehto asepalveluksesta kieltäytyjille. Koulutuskeskus on kuin toisinajattelevien individualistien päiväkoti, josta ponnistetaan mitä erilaisempiin paikkoihin suorittamaan palveluksen loppuosa. Varusmiespalveluksen sisältöön kiinnitetään jatkuvasti paljon huomiota, mutta keskustelu siviilipalveluksen kehittämisestä tyssääntyy julkisuudessa usein vain palveluksen pituudesta kinasteluun.

Totuus kuitenkin on, että Suomi tarvitsee sivareita sekä rauhan että kriisin aikana. Siviilipalvelusmiehet tekevät yhteiskunnassamme paljon hyviä töitä ja moni koulu olisikin aika tiukoilla ilman sivareiden apua. Eivätkä kriisin sattuessa kaikki voi olla rintamalla kiinni, vaikka tilanne olisi kuinka paha.

Olisiko vihdoin aika pohtia, mitä hyötyä siviilipalvelus voisi tarjota sen suorittavalle ja sitä kautta myös koko yhteiskunnalle?

Armeijassa on perinteisesti voinut suorittaa erilaisia siviilielämässäkin hyödyttäviä lupia, kuten metsästysluvan, ajokortin, tulityökortin tai vaikkapa räjähdeluvat. Miksei siviilipalveluksessa voi suorittaa vaikkapa ensiapu- , kuljetus- tai järjestyksenvalvojan lupia? Siviilipalvelusmiehillemme voisi kouluttaa esimerkiksi elintarvikkeiden jakoa, väestön ja ympäristön suojaamista sekä pelastustehtävien hoitoa kriisien varalle.

Entä miten on johtajakoulutuksen laita? Jos Suomi joutuu joskus aseelliseen konfliktiin, tarvitsemme ihmisiä, jotka pystyvät johtamaan, organisoimaan ja toteuttamaan kotirintaman väestönsuojelullisia tehtäviä, kun ampumataitoisille on suurempi tarve rintamalla.

Reservin upseerina voin todeta, että Haminan koulutuksesta ja siellä opituista asioista on ollut hyötyä niin intissä kuin siviilissäkin. Usein RUK:n johtamista kritisoivatkin eniten juuri he, jotka eivät sitä ole koskaan käyneet. Soisin mielelläni vastaavaa johtajakoulutusta ainakin osalle siviilipalvelusmiehistämme.

Ei se pituus vaan se sisältö

Mielestäni siviilipalveluksen pituuden tulisi olla yhtenäinen varusmieskoulutuksen kanssa. 6, 9 ja 12 kuukautta ja palveluksen pituus riippuisi koulutettavista tehtävistä ja niistä saaduista taidoista. Esimerkiksi kuljetustehtäviin erikoistuva sivari selviää varmasti kuuden kuukauden koulutuksella, kun taas ensiapuun erikoistuva siviilipalvelusmies on järkevää sijoittaa palvelukseen 12 kuukaudeksi. Kannustavan pidemmästä siviilipalvelusajasta tekisi se, että pidemmän ajan palveluksesta saisi paremman hyödyn – tietenkin korkeamman päivärahan, mutta myös laajemman työkokemuksen vaativammista tehtävistä sekä tulevaisuuden kannalta hyödylliset kurssit.

Lisäksi on syytä muistaa, että siviilipalveluksen järkeistäminen voisi palvella myös alati kasvavia paineita pidemmistä työurista. Entä jos sairaskuljettajaksi mielivä siviilipalvelusmies saisi tarvitsemaansa työkokemusta tai vaikkapa korvaavia suorituksia siviilipalveluksestaan? Hän voisi siten lyhentää opiskeluaikaansa tai kehittyä paremmaksi ammattilaiseksi ja siksi myös työllistyä nopeammin.

Toimiva maanpuolustus kaipaa muutakin kuin vain osaavia taistelijoita. Tämä tulisi ottaa paremmin huomioon ja sivarit pitäisi nähdä maanpuolustuksellisena resurssina, kuten varusmiehetkin. Selvää lienee ainakin se, ettei nykymuotoinen siviilipalvelus palvele juuri muita kuin niitä paikkoja, jotka pääsevät heidän työpanoksestaan nauttimaan.

Jokunen pallonpyörähdys sitten Pohjois-Karjalan maistraatin Joensuun yksikkö ilmoitti minulle äänioikeudestani eduskuntavaaleissa. Ilmoituksellaan he halusivat muistuttaa, että vähän reilun viikon päästä seison Punahilkan päiväkodin äänestyskopissa, merkitsen pieneen lappuun numeron väliltä 2-109 ja pudotan sen vaaliuurnaan leima kyljessään.

Tämän ei luulisi olevan kovin vaikeaa tai edes vaivalloista, mutta kun se peijakkaan numero on vielä aivan hukassa. Ei sillä, ettenkö osaisi räplätä internetin vaalikoneita ja ottaa hymyillen vastaan ehdokkaiden lehtisiä. Eikä sillä, ettenkö tuntisi puolueita ja ymmärtäisi, mistä päivänpolttavasta teemasta kulloinkin ollaan tukkanuottasilla.

Sillä vain, että en tiedä, mitä mieltä itse olen mistään. Sisäinen teknokraattini kuiskii, että antaa asiantuntijoiden päättää, sillä mitenpä tällainen tallaaja osaisi ottaa järkevästi kantaa valtiontalouden tasapainottamiseen, ydinvoiman lisärakentamiseen tai periferioiden pelastamiseen. Vaikka mieli tekisi, viikossa ei ehdi ottaa haltuun kaikkia yhteiskunnallisia kysymyksiä ja muodostaa niihin vankkumatonta mielipidettään.

Pers(u)tuntumaltakaan ei uskaltaisi valintaa tehdä, sillä mitä valtiollisiin velvollisuuksiin tulee, on äänestämättä jättämisen lisäksi mahdollista mokata vain äänestämällä väärin.

Otto sanoo:

mutta niillä on niin paljon tota kakkaa ettei niitä halua äänestää
kun tommonen SUAMI JA NATIONALISMI on ihan lololoo

BRAVO. sanoo:

yeah :---D
sillai kaikki maahanmuuttajat helvettii suomest ja kirkkoonliittymispakko kaikille
suomalainen inkvisiittio mikälie vois olla aika lol
vähän haluisin nähä sen
koputtais oville sillai
"onkos sitä ylistetty jeesusta tänään?"
paitsi jos ne ois sellasii new age kristittyi
ne ois sillai
"Kaveerasitko jessen kaa jo hei?" *hehehehe*
new age kristityil on semmonen phony ja creepy nauru
</3
new age kristityt on kyl muutenki kauheen creepy

Otto sanoo:

se persujen mikälie taiderahoitusjuttu on kanssa aika lollo, kun pitää tukea vain KANSALLISTA MIELIALAA KOHONTAVAA TAIDETTA

BRAVO. sanoo:

huohhhh
ainii se
paskaa

Otto sanoo:

kun nuo kansallisromantiikkajutut tais olla suomessakin wanha jo siinä sata vuotta sitten

BRAVO. sanoo:

vaan suomalaista esittävää klassista taidetta missä on romanttinen mökki ja järvi
niitä vaan galleriat täyteen
taikkiin uus linja taidemaalarin alle "Mökkimaalarit"

Otto sanoo:

muut linjat suljetaan

BRAVO. sanoo:

jep

Otto sanoo:

kalevala ja gallenkallela sieg heil

BRAVO. sanoo:

emt saisko gallenkallet siel ol
niis on kuitenki ehk liian epä-esittävii juttui
must se mökki ja järvi linja pitäis pitää tiukkan
ja sen mökin pitää aina olla punanen tai semmonen puinen
muuten ei kelpaa
inkivisiittio hakee jos maalaat pastellinsinisen mökin
sehän nyt on jo jumalan pilkkaa, nuo pastellinsiniset mökit!

Otto sanoo:

ei soini tiedä muita suomalaismaalareita kuin kallelan niin sen piti varmaan sitten sanoa se

BRAVO. sanoo:

tai vaihtoehtosesti saa maalata jonku karun sytisuomalaisuutta kuvastavan romanttisen puliukon, kumisaappaat (mis pitää lukee pienel nokia) ja sit puisen pöydän
ehkä tupakan suupieleen.
niin kai : ( sad panda for dat.

Otto sanoo:

mutta saahan se soini ihan hyvät rahat noista politikoinneistaan
kautensa jälkeen se voi varmaan sitten lopettaakin työnteon loppuelämäkseen

BRAVO. sanoo:

nii on se hyvä et jollekulle maksetaan siitä että se voi harjottaa fanaattisuutta ja olla taideasiantuntija

Otto sanoo:

jepjep

Valtiovarainministeri Jyrki Kataisen mielipide minusta.