IRC-Galleria

Istuin kotona. Olin kiinni huoneeni nurkassa. Sydämeni tykytti hitaasti ja kovaäänisesti rinnassa, pelkästä ajatuksesta. Ajattelin sinua. Halusin sinun olevan varma, että rakastan sinua. Silmässäni kimmelsi kyynel.
Mietin, miten saisin näin keskellä yötä kerrottua, että rakastan häntä. Voisin huutaa koko maailmalle, että rakastan sinua. Halusin, että hauras sydämeni kertoisi mitä tehdä. Tiesin, en voisi huutaa sitä nyt maailmalle. Nyt en voisi kuiskata sitä hänen korvaansa. Tekstiviesti ei jaksanut auttaa, ei kovinkaan romanttista.
Lähdin ovesta ulos, lähdin talosta pihalle. Otin pyörän ja lähdin polkemaan, ei minulla vieläkään ole suunnitelmaa, kunnes keksin. Oikean talon kohdalla jätin pyöräni tien varteen. Kello oli varmaan kaksi yöllä. Löysin oikean ikkunan. Ikkunasta mennessäni sisään ja päädyin pojan huoneeseen. Katsoin hetken nukkuvaa nuorta miestä. Laskeuduin polvilleni sängyn viereen ja pörrötin pojan hiuksia, kunnes hän avasi silmänsä ja näki minut. Kun olin varma, että hän huomasi kuka olen. Suutelin häntä. Kuiskasin hänen korvaansa sanat, jotka olivat minut tänne lähettänyt: ”Rakastan sinua.”

(Ihan vinkiksi en kirjota tosi tarinoita)