IRC-Galleria

ErQ

ErQ

Hey baby, give me a chance to show you I'm a good guy.

Selaa blogimerkintöjä

Tavallinen ihminen, en pidä sinustaTorstai 17.04.2014 02:05

Kännikuskasin kahta kaveriani toissa viikonloppuna. Bileitä emännöinyt henkilö säikähti kuultuaan sen Erkin toimivan heille kuskina. Varovaisen suorasanaisesti hän totesi toiselle kaverilleni, etten ole tervetullut. Kaverini totesi huvittuneena, että eiköhän Erkki ole asiasta jo tietoinen. Juhlien emäntä hämmentyi: ai, mistä se tietää?

Niinpä, mistä minä tietäisin. En olisi voinut toki päätellä asiaa siitä, kun olin tulossa saman henkilön halloweenbileisiin puolitoista vuotta aiemmin: puheluihini ei vastata, kun tarvitsisin ajo-ohjeita paikan päälle. En ole toki voinut päätellä mitään siitä, että varmaankin viisi yhteistä tuttavaamme ovat kertoneet, etten ole hänen kämpilleen tervetullut.

Tiettävästi ongelma on, ettei emäntä (ja/tai hänen poikaystävänsä) diggaa oikein sitä, että olen homo. Hyi, homo. Biseksuaalisuuden luontaisetuja: vaikka pitäisi pääasiassa naisista, on silti ihmisten puheissa homo.

Ei siinä, on olemassa varmaan kymmeniä syitä olla pitämättä meikäläisestä. Olen alastonmalli, rohkeasti oma itseni, shokkivärihiuksinen, entinen sivari tuleva totaalikieltäytyjä, ruskeasilmäinen, kuulemma älykäskin, sosiaalinen, välillä hyvinkin itsekeskeinen, itsetietoinen, egoistinen paska... ja niin, se hintti kanssa.

Teen nyt shokkipaljastuksen: tavallinen ihminen, minäkään en pidä sinusta.

Joskus tuntuu, että joka kaveriporukkaan kuuluu aina se yksi Hillevi, joka on... joka on... josta ei saa kiinni. Hillevi, joka ei koskaan tee mitään erityisen räväkkää. Hillevi, joka ei koskaan yllätä ihmisiä uravalinnallaan tai kouluasioillaan. Hillevi, joka ei tuo mitään uutta keskusteluun, vaan tyytyy toteamaan, että Anitan uudet hiukset ovat muuten tosi kivat. Hillevi, jonka elämässä ei satu koskaan mitään edes puoliksi kiinnostavaa. Hillevi, jonka Facebook-seinä täyttyy kavereiden kanssa vierailluista paikoista ja koirakuvista.

Hillevi, joka on niin muodoton, ettei kääntämällä eikä vääntämällä saada esiin edes yhtä särmää. Hillevi, joka on niin kuiva, ettei puristamalla saada esiin edes pisarallista persoonaa. Hillevi, joka ei koskaan laula huonosti (muttei poikkeuksellisen hyvinkään) baarikaraokessa. Hillevi, joka ei koskaan biletysyön jälkeen herää hotellihuoneesta Golden Rax Pizza Buffetin ilmapallo kädessään miettien mitä vittuu mä oon tehny.

Teen toisen paljastuksen: en pidä, mutta siedän ja hyväksyn.

Ei minulla ole loppujen lopuksi mitään Hilleviä vastaan. Toki toivoisin, että joskus Hillevi voisi edes hetkeksi varastaa show'n, viedä keskustelua eteenpäin tai ihan vain räväyttää, mutta ymmärrän, ettei jokainen ihminen niin tee. Eikä tarvitsekaan – muuten hilleveitä ei olisi. Kaikessa mitäänsanomattomuudessaan Hillevikin on vain oma itsensä.

Kuulen aina välillä olevani erilainen. Kaikki eivät hyväksy minua. Erilaisuutta ei aina hyväksytä. Monet toitottavat aina, että erilaisuus pitää hyväksyä. Normaaliuden hyväksymisestä ei tarvitse puhua, kuka nyt sitä ei hyväksyisi.

Hillevit ja normaalit ihmiset, minä en läheskään aina erityisesti välitä tai pidä teistä, mutta minä hyväksyn teidät. Tehkää samoin, sietäkää edes. Ei se vaikeata ole. Ei teidän tarvitse pitää minusta, mutta uskon vakaasti, että voimme tulla toimeen.


blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/04/tavallinen-ihminen-en-pida-sinusta.html

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.