IRC-Galleria

Minua mietityttää eläimen sielun ja hengen ikuisuus kohtalo?

Uskon että mikään elävä sielu ei katoa kuoleman jälkeen olemattomuuteen. Eläin ei ole syntinen, joten se ei voi päätyä kadotukseen ja rangaistukseen. Moni eläin on kärsinyt maailmassa uskomattoman paljon tuskaa. Eikö nekin ansaitse ikuisuudessa lohdutuksen? Minä uskon että (useimmat/kaikki) eläimet pääsevät taivaaseen. Mutta en tiedä millaisia ne on siellä. Voisiko tähän Raamatusta tai muista Raamattua selittävistä teoksista saada tukea?

Raamattu kuitenkin sanoo että eläimessä on sielu ja henki. Eläin on myös älyllinen olento. Eläin on oppiva olento. Eläin on viaton. Eläintä ohjaa sen luonnolliset vietit. Eläimillä on myös tunteet. Eläin ei ajattele ja vertaile asioita, kuten ihminen, näin se ei voi erottaa hyvää ja pahaa toisistaan ja tulla syntiseksi. Eläin tekee asioita sen mukaan, kuin ohjaako sitä vaisto vai omistajan kunnioittaminen ja totteleminen - kyseenalaistamatta sitä.

Eläin voi loukkaantua tunnetasolla, ainakin kissa. Eläimellä on erittäin hyvä muisti. Eläin kuitenkaan ei katkeroidu. Eläimen negatiivinen tunnekäyttäytyminen on pelkoa. Eläimet osaavat surra, osaavat mököttää. Osaavat osoittaa mieltä. Jos on kotoa pois viikon, niin on varmaa, että tapaa mököttävän eläimen kotoa palatessa. Jos ei huomioi eläintä, ne alkavat mököttää, tuijottavat silmät kovana ja syyllistäen ja kuitenkin ne odottavat vain pääsevänsä mökötyksellään tahtonsa tekemään läpi, eli syliin.

Eläin tuntee myös sympatiaa. Jos joskus itkee ja suree, niin ne tulee lohduttamaan, siihen lähelle. Eläimet myös oppii ymmärtämäänsanoja, uskon että kissoillani on aika laaja sanavarasto hallussa. Myös ne osaa tulkita ääntä ja eleitä. Ne vaistoavat tunnetiloja. Ne ovat varustettu herkemmillä aisteilla kuin ihmiset. Joskus arvelen että ne aistivat Jumalan läsnäolonkin. Ne lähtevät silloin pois siitä ilmapiiristä. Minusta olisi käsittämätöntä että noin älyllinen ja elävä olento voisi kadota olemattomiin.

Jos Jumala tekisi eläimen sielun ja hengen olemattomaksi kuoleman jälkeen, niin eikö Hän tekisi saman jumalattomille? Hän ei voi peruttaa tekemäänsä elämää! HÄN EI VOI! Hän ei voi perua sitä minkä on tehnyt. Sielu (tietoisuus ja mieli) on ja se pysyy. Ei Jumala halua että kukaan joutuisi kadotukseen. Varmasti jos Hän tahtoisi, tekisi ne olemattomiksi. Ei hän tahtoisi ketään pahakaan edes iankaikkisella kuolemalla rangaista.

Mutta luotua sielua ei voi enää tehdä olemattomaksi. Sitä ei voi perua. Minuutta ei voi perua. Minuus on iankaikkista. Jumala kuitenkin tulee sallimaan että koko maa sulaa alkuaineiksi ja kuumuudesta atomeiksi. Kaikki mikä on katoavaa, se tuhoutuu. Mutta katoamatonta ei voi enää tehdä tekemättömäksi.


[ Eläimen henki: Srn 3:21, 3Ms 24:18 ]

[ Moos1: 20. Ja Jumala sanoi: ”Viliskööt vedet eläviä sieluja, ja lentäkööt linnut maan päällä, taivaankaaren alla.” 21. Jumala loi suuret merieläimet ja kaikenlaiset liikkuvat, vesissä vilisevät elävät sielut, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikenlaiset siivekkäät linnut, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki että se oli hyvä.´ 24. Ja Jumala sanoi: ”Tuottakoon maa eläviä sieluja, kunkin lajinsa mukaan, karjaeläimiä ja matelijoita ja villieläimiä, jokaisen lajinsa mukaan.” Ja tapahtui niin. ]

(Erkoista että Jumala sanoo tuossa Raamatun jakeessa 24, että Hän loi karjaeläimet. Mutta Paratiissa ei ollut vielä lihansyöntiä, eikä olemassa vielä karjaa. Tai saattaa olla että niitä lypsettiin ja kerittiin, mutta ehkäpä ei. Jumala siis tiesi, että ihminen lankeaa ja siksi Hän niin lausui.)

(Kuten jumala sanoi luovansa villieäimiä, vaikka Paratiisissa ei ollut mikään eläin villi. Ne oli siis jo ohjelmoitu sellaisiksi, tarvittiin vain se lankeamus, joka viritti tämän luonnonmukaisen asian päälle.)



[ Raamattu2005 [ http://www.nettiseurakunta.net/2005/ ]
¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨