IRC-Galleria

Luin tuon palvonnasta kirkkauteen kirjoituksen ja se vaikutti minuun syvästi. Nyt tiedän mikä on tärkein tarpeeni, ja seuraava asia mitä Jumala haluaa minun löytävän ja omaksuvan. On hyvä että olen puhunut totuutta Jumalasta, vaikka se on saanut paljon vastustusta osakseen. Ja tulen aina pysymään siinä ja aina sitä asiaa teroittamaan. Mutta nyt on vain niin että minun pitä saada syvempi suhde taivaallisiin ja laitettava kaikki muu syrjään. Vaikka muu ei ole pahaa, vaan totta ja hyvää. Mutta nyt on vain toimittava näin. Minun pitää päästä Jumalan palvontaan ja kirkkauteen ja saada pysyä siinä. Minun pitää saada se kokea ja kirjoittaa siitä. Jumala on nyt laitettava ykköseksi elämässäni. On Hän paljon ollutkin, mutta kirjain painotteisesti. Nyt tarvitsen hengen painotteisen Jumalan suhteen.

Minun pitää päästä näistä maallisista olosuhteista ja niiden painoista irti, päästävä irti olosuhteiden vankilasta. Minun pitää päästä korkeammalle tasolle, kuin missä olen. Ei vain tiedossa, vaan tuntemisessa. Aiemmin oli enimmäkseen kirjaimia ja tietoa. Mutta henki ja tuntemus oli kadonnut. Talvipaastossa henki ja tuntemus oli vahvoja ja väkeviä. Minua pitää Jumalan vetää puoleensa tästä alkaen, että tämä tulisi mahdolliseksi. Lihani vastustaa aina, mutta haluan olla heikko, ja antautua vain Jumalalle. Toki aiemmin koin kirjoittaessa, Jumalan Hengen johdatusta, Hän käytti minua suuresti, Hän inspiroi ja latasi ajatuksiani. Mutta en neuvotellut Hänen kanssansa, en seurustellut Hänen kanssansa läheisesti, vaan pidin Häntä itsestäänselvänä.

Jos haluan tuoda tuoreempaa Sanomaa Valtaistuimelta, Isän sydämeltä, minun on mentävä sinne. En voi saada uutta tuoretta Sanaa, jossa on Henki mukana, ennenkuin menen sinne, ja otan Henkeä sisääni Hänen läsnäolossaan. Jumala tahtoo antaa tuoretta uutta Sanomaa, uutta raikasta Sanaa - uutta Hänen sydämeltään. Nyt alkoi liikuttaa ja itkettää. Olen kirjoittanut vain samoja asioita, toistanut samoja asioita, ja ne ovatkin syvästi omaksuttuja, joista uusi luomus pitää kiinni. Mutta on aika saada uutta. Ne asiat mistä olen kirjoittanut, ne pysyy, mutta ilman uutta viiniä, ne eivät jalostu ja tule eläväksi Hengestä.

Olen todella monesti kokenut kun olen kirjoittanut asioita, niin lähes välittömästi sen jälkeen on Jumalan läheisyys koskettanut minua. Olen saanut kokea että kirjoittamani miellytti Häntä ja koen sen hengessä. Koen Hänet todella ihmeellisesti, koen kun teen oikein jotain, niin Hän antaa siitä heti varmuuden että se oli Hänen mielensä mukaista. Joskus koen taas että kirjoitan väärin, mutta en aina saa sitä tekemättömäksi. Mutta usein tiedän nämä asiat kirjoitettuani - en aina etukäteen.

Olen tällä viikolla langennut tosi pahasti salaiseen syntiin, en tiedä miten saatoin. Minä vaan en enää jaksanut taistella ja olla vahva. Minä katsoin olosuhteisiin, ja mitä enemmän katsoin, sitä epätoivoisammaksi tulin ja se ajoi minut syntiin. Totuus on että elämäni olosuhteet, tulevaisuuteni näkymät, ihmissuhde näkymät, rakkaus näkymät jne... ne on kaikki nollaa, pelkkää nollaa... Koko minä itse olen pelkkää nollaa, koko elämäni on nollaa, kaikki minussa on nollaa, koko maallinen elämä on nollaa.. Mikään tässä maailmassa ei voi tuota nollaa rikastuttaa. On Jumala joka vain joka ottaa nollan (mahdottomuuden) omaan käyttöönsä, ja tekee siitä aarteensa.

Tahdon joka ikinen päivä paastota, mutta en ole kyennyt. Paastoaminen liittyy siihen, että tavoittelee Jumalan läsnäoloa. Ruuasta kieltäytyminen tulee silloin itsestään selvyydeksi. Kaikenlainen lihallinen kontrolli, menettää kiinnostuksensa ja hallintansa, kun Häntä etsii. Ne vaan silloin on helppo laittaa pois, koska ne ei kiinnosta silloin. Minä tahdon paastota, mutta se on mahdotonta, jos sitä motivoi olosuhteet. Olosuhteiden perusteella ei voi menettää lihallisista asioista otetta, ne on liian läsnäolevia ja hallitsevia silloin. Jumalan läsnäolo on sensijaan avain kaiken maallisen hallinnan lakkaamisessa.

Usein katson siihen mitä minulla ei ole, katson siis nollaa, täyttä mahdottomuutta. Huomaan itse olevani mahdoton, ja kaiken sen perusteella kaiken olevan mahdotonta. Koska mahdoton ei voi tehdä mahdollista mahdottomuudestaan. Nolla ei voi itsessään mitään. Katson puutetta, katson mahdottomuutta, katson sitä mitä minulla ei ole. Katson vajavaisuutta ja tyhjyyttä. Napisen, suren ja itken sen tähden. Ja sitä katsoessa, tulen aina epätoivoisammaksi. Tälle lajille löytyy olosuhteista ja ihmisten sanoista edellytyksiä aktivoitua, saada koko ihminen epätoivon valtaan.

Mitä minulla on? Ei mitään. Minulla on kyllä nätti koti, kissat, ravintoa, juomaa, lämpöä, turvallisuutta. Mutta ne eivät ole ne olosuhteet, mistä puhun. Vaan ne on asioita, mitkä pysäyttävät elämän. Ne ovat ne mahdottomuudet. Mutta vaikka mahdottomuudet mahdollistuisivat, niin tulee aina uusia mahdottomuuksia ja esteitä eteen. Ne on kuin sellejä, kuin muureja ympärillämme. Mutta sensijaan Jumalassa ei ole mahdotonta mikään. Hän ei ole mahdottomuuksien Jumala, vaan monien mahdollisuuksien Jumala.

Hän ilmeisesti tahtoo että löydän Hänen mahdollisuutensa, taivaalliset aarteet ja rikkauden. En tämän aikakauden rikkauksia ja houkutuksia. Vaan sitä mikä täyttää kaiken halajamiseni. Näin että olosuhteet eivät voisi saada sielua vankilaan, tai kenenkään sanat vaikuttaa sillä tavalla että siihen tilanteeseen joutuu. Kaikki sellin ovet on ja pysyy elämässä. Mutta uusi hengen luomus kävelee uskon varmuudessa seinien läpi, läpi mahdottomuuksien. Liha ja epätoivo ei voi koskaan päästä pois selleistä. Näin ei tule katsoa näkyväisiä - vaan näkymättömiä. Ei kuitenkaan nollaa, vaan Alfaa ja Omegaa, joka on Luoja.

Jeshua sanoi sille naiselle joka oli kaivolla, että sitä vettä mitä Minä annan, ken sitä juo, niin hän ei koskaan enää janoa millloinkaan. Vaan sen veden lähden kumpuaa Taivaallisista. Se on ainoa vesi siis, joka tyydyttää koko sielun janon ja rakkauden kaipauksen. Jos olen tyydytetty Taivaallisesta elävästä vedestä, en enää tyydyty tämän maailman illuusioista. Jumalan Henki on täydellinen rakkaus. Ihminen kaipaa rakkautta, ihminen kaipaa sen kokemista fyysisestikin.

Miksi Jeshua sanoi sille naiselle, että Hänellä on sitä vettä, joka tyydyttää kaikki tarpeet? Ilmeisesti tämä nainen kaipasi rakkautta, ja rakkauden tähden hänellä oli miessuhteita. Hän oli janoava, epätoivoinen, Hän haki mahdottomuudesta jotakin mahdollista, mutta ei tullut siitä arvokkaaksi ja onnelliseksi. Hän haki maallisen tason rakkautta, ja maailman henkeä. Mutta Jeshua tuli ja kertoi että Hänellä on sitä mikä, korvaa sen mahdottomuuden, Hänen loppumaton rakkautensa ja Elävä Henkensä. Jos tämä nainen juo sitä, hän ei enää koskaan janoa mahdotonta unelmaa.

Ihminen etsii eros-rakkautta, eikä agape-rakkautta. Agape on Jumalan rakkaus, Jumala on AGAPE. Agape on uhrautuvaa rakkautta. Rakkaus joka on kärsivällinen, rauhallinen, pitkämielinen, uhrautuva, anteeksiantava, armahtava, nöyrä ja pelottavan Pyhä. Jumalan rakkaus ei ole pilipali rakkautta. Agape on ainoa joka voi täyttää ihmisen kaipauksen, se on aina sama, ei siinä ole vaihteen varjoa, ei yötä ja päivää, ei sellaista mikä muistuttaa tämän maailman haljenneita vesiä ja kaivoja. Jumalan rakkaus ei ehdy milloinkaan. (Tämä oli hyvää, koen sen hengessä)

Jumala voi käyttää sellaista uskovaa, joka ei mitään ole itsessään. Sellaista joka on mahdoton, jonka kaikki asiat elämässä on mahdottomia. Hän etsii puutetta ja tyhjyyttä. Hän haluaa täyttää tyhjät. Hän tahtoo sen nollan täyttää kirkkaudellaan. Ihminen jolla on kaikki asiat mahdollisia, kaikki saavutettavissa, kaikki ulottuvissa, ei tule saamaan sellaista Jumalan läsnöoloa ja läheisyyttä, kuin se ihminen, joka on täysin nolla, jolla ei ole mitään mahdollisuutta toteuttaa haaveitaan, joka on siellä sellissä.

Jumala ei laita meitä pois sellistä, vaan Hän antaa meille uuden näkökulman, uudenlaisen uskon, jolla ne sellin olosuhteet tulevat näkymättömiksi ja katoaviksi. Ne ovat edelleen olemassa, mutta se eivät estä ihmistä elämästä yliluonnollisesta uskosta käsin. Jos sellisi on velkaisuus, niin se on ja pysyy, kunnes olet hoitanut sen pois. Jos sellisi on lapsettomuus tai yksinäisyys, sairaus tai mikä tahansa asia joka painaa sinua, niin nekin olosuhteet pysyvät ennallaan.

Et silloin etsi Jumalaa, päästäksesi olosuhteista irti tai että ne jotenkin muuttuisivat toisenlaisiksi. Vaan etsit Häntä itseään, koska Hän olosuhteiden syystä, lähentää sinua itseensä. Ilman olosuhteiden mahdottomuutta, et tarvitsisi Häntä, et tulisi Hänen rakkaudestaan riippuvaiseksi. Jos sinulla siis on olosuhteet todella pahat ja koet että et kestä aika ajottain (sillä ihmisen rakkaus on impulsiivista ja epävakaata), niin ajattele siten, että sen sijaan Jumala tahtoisi antaa sinulle kestävän yliluonnollisen uskonvarmuuden Pyhässä Hengessä.

Vaikka elämme uskossa, olosuhteiden yläpuolella, niin siitä huolimatta, koemme ne, ne tuottavat kipua sielussa, ne aiheuttavat myös surua. Voi Jumala, sinä tiedät nämä asiat, nämä mitkä tekevät minut surulliseksi, että ei minun iloni olisi täydellistä. Mutta en tiedä, miksi Jumala tahtoo vaan pitää ihmisen olosuhteiden mahdottomuudessa. Kaikkeen ei löydy vastauksia. Mutta kärsimys tekee ihmisestä helmen, se hio meitä arvokkaiksi Jumalan aarteiksi. Raamattu sanoo että heikkoudessa, minun iloni on täydellistä. Vajavaisina, Jumalan yltäkylläisyys on rikasta.

Kärsimys on tuskaa, ja aika moni pakenee sitä turhuuksiin ja mahdottomuuksiin. Voi kuinka ihminen ei etsisi sitä sellaista, vaan Luojaa ja armahtajaa. Joka voi ainoastaan, toteuttaa asioita, sillä Hän on luonut olosuhteetkin, sallinut ne. Hän voi vaikuttaa sinussa että ne muuttuvat, tai sitten Hän muuttaa ne tavalla tai toisella. Mutta ei tule olla niin, että me etsimme Jumalaa, että viihtyisimme jotenkin paremmin lihallisuudessamme tässä maailmassa. Vaan vaikka kaikki ei muuttuisikaan, tai jopa menisi pahemminkin, niin siitä huolimatta elää Hänelle.

Jotkut joutuvat todella pahempiin olosuhteisiin uskonsa tähden. Useat joutuvat sen tähden halveksituiksi, koska he ovat kummajaisia. He eivät ole kunnianhimoisia, he eivät etsi maallisia asioita. he ovat rationaalisia uskovia. He puhuvat vain uskosta ja uskoa. He laittavat elämistään pois epäjumalat, he paastoavat, he rukoilevat, he todistavat, he muuttuvat sisäisesti ja ulkoisesti. He loistavat Jumalan tulta, he ovat kadehdittavan raivostuttavia maallisten mielestä. Ei Jumala ole luvannut meille menestystä tässä ajassa, vaan menetyksen, että se täydellinen voittopalkinto odottaa taivaassa.



PALVONNASTA KIRKKAUTEEN:
[ http://groups.msn.com/IsraelinMessias/general.msnw?action=get_message&mview=0&ID_Message=468&LastModified=4675578246230143222 ]
¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨