IRC-Galleria

Arvatkaa mitä kissat haluavat, mitä ne etsivät ja minkä hyväiltäviksi ne kaipaavat tulla. Etsivätkö jalkaa, ääntä, hajua, katsetta... ei - vaan ne etsivät kättä. Ne tulevat käden luokse, ne tahtovat käden hyväiltäväksi. Ne kyllä katsovat silmiin ja etsivät katseesta lupaa ja hyväksyntää. Ja jos katse on suopea, ne tulevat heti käden luo, käden kosketeltavaksi. Ne eivät silloin enää huomaa ja aisti mitään muuta, kuin sen kosketuksen tuoman mielihyvän. Kissoilla on pakkomielle tulla käteni alle, ja ne puskevat itseään ranteeseeni, ne liikuttelevat itseään ja nostavat leukaansa, kääntävät päätään ja vaihtavat puolta, niin että käsi ohjautuisi sinne mihin ne tahtoo. Ei tarvitse kuin pitää kättä paikoillaan ja kissa hoitaa kääntelyn ja liikuskelun. Riittää kun sormillani ja ranteellani niitä hyväilen.

Tämä asia on myös Jumalasuhteessa totta. Ei meille riitä ainoastaan Pyhän Hengen tuoksu, ei riitä kaunis musiikki, korvakuulo, mikään etäinen tieto. Vain Hänen kosketuksensa tunteminen riittää, sitä kaipaamme. Mutta ennen Jumalan kosketusta, pitää tulla Jumalan kasvojen eteen, ja saada Häneen katsekontakti, ja kun Hänen hyväksyntänsä on tapahtunut, voimme tulla Hänen siunaavaan läsnäoloonsa, jossa Hänen Henkensä hyväilee sisäistä ihmistämme ja olevaisuuttamme. Emme silloin vain katso, emme haista, emme kuule, vaan varsinkin tunnemme mielihyvän. Unohdamme kaiken muun siinä läsnäolossa.

Voimme Jumalan edessä palvoa, tanssia, laulaa, hengittää, soittaa, mutta Hänen sinfoniassaan, Hänen mielihyvänsä aaltoilussa. Voimme silloin nauttia Hänen läsnäolostaan ja saada antaa Jumalalle mieluista uhria antautumalla Hänelle. Meidän ei tarvitse olla arkoina Jumalan edessä, joka on taivaallinen Isämme. Meidän ei tarvitse säpsähtää Hänen kosketustaan, ja sen tähden vetäytyä kauemmaksi. Me saamme luottaa Häneen, Hän on Luojamme ja siksi turvallinen. Häntä me saamme ikävöidä, Hänen kosketustaan haluta. Viimeisen kosketuksen pitäisi tuntua hipiässämme, pitkän aikaa sen läheisyyden jälkeen.

Meissä pitäisi olla tämä hengellinen aisti viritettynä, joka taltioi henkeemme Hänen kosketuksensa jäljen. Ja silloin emme tule kylläisiksi, vaan aina lähestymme Häntä sen tähden, että Hän jälleen hyväilisi henkeämme, ja samalla antautuessamme, me palvomme Häntä. Uskovalla on hengelliset aistit. Aivan kuin sikiöllä on olemassa aistin aiheet, ja kasvaessa vauvaksi, ne myös kehittyvät. Kehittyminen ei tapahdu ilman ravintoa ja nestettä. Uskova tarvitsee Jumalan Sanaa, ja Pyhän Hengen elävää vettä. Tuntemalla Jumala, alamme kuulla Hänen ääntänsä. Aistimaan hengessämme, Hänen tunteensa, Hänen mielensä.

Aistimaan Pyhässä Hengessä sellaisen astian, jossa on Jumalan tuoksua. Saamme silmävoidetta, niin että näemme seuraavia mahdollisia asioita etukäteen tai tunnemme mikä on huiputusta, ja siksi emme lankea vihollisen ansaan. Opimme myös aistimaan sisäisessä olemuksessamme Jumalan läsnäoloa, joka laskeutuu elämään otollisella ja sopimattomalla hetkellä, ja laitamme omat tekemisemme silloin syrjään. Jumala on kaikkivaltias ja ylin auktoriteettimme. Opimme tuntemaan näkymättömän ja näkyvän todellisuuden eron. Kuten synnin ja pyhyyden eron. Myös pimeyden ja valkeuden, totuuden ja valheen.

Opimme tuntemaan ja erottamaan katoavaisen ja katoamattoman eron. Kaikki nämä asiat on kaukana toisistaan, kuin on syvyys ja korkeus. Opimme tuntemaan itsemme olevaisuuden. Tiedämme että lihamme ja kehomme, ei ole ikuista ja talletettavaa, kuten ei ole mikään maailmassa oleva tavoite. Jos elämme kaukana Jumalasta, niin että emme tule Hänen kätensä alle, Hänen läheisyyteensä kiinni, emme aisti Hänen sydämensä ääniä ja Hänen mieltänsä, emme välitä sitä voitelua eteenpäin, joka Hänestä virtaa. Hänen tuoksunsa ei silloin tartu mitenkään olemukseemme. Voimme elää käsikirjan mukaan, ollen kuuliaisia sen ohjeille. Voimme harjoittaa uskonnollisia asioita rutiinimaisesti.

Mutta jos emme katso Jumalaa kasvoihin ja tule Hänen lähellensä, emme välitä ihmisille Hänen mieltänsä, tuoksuansa, katsettansa, kosketustansa eteenpäin. Emme silloin ole saaneet Hänestä kokemusta ja tartuntaa. Me tiedämme sen sijaan totuuden, mutta emme tunne totuutta. Me tiedämme Jumalan tahdon, mutta emme tunne Jumalaa, kuin korvakuulosta tai kirjaimen perusteella. Kun olemme Jumalan edessä, Hänen kasvojensa edessä, meidän tulee olla Messiaassa kätkettyjä, Hänen pyhyydessänsä - sillä Jumala on Pyhä, emme voi mitenkään muuten tulla Hänen eteensä. Koko elämämme tulee siis olla Häneen kätkettynä.

Kun sinä tulet yöllä väsyneeksi ja silmäsi lupsahtelee, niin menetkö oitis nukkumaan? Oletko tullut ajatelleeksi, että silloin kun ihminen on tyhjä ja väsynyt, silloin ihminen on otollisimmillaan Jumalan kosketukselle, koska ei jaksa vastustaa, keho ei vastusta, mieli ei vastustele. Voit valita Jumalan unen sijaan. Mene rukouskammioosi, ja hiljenny. Ole rukouksen hengessä, odottavassa tilassa. Keskity koko sydämestäsi vastaanottamaan Jumalan kosketusta. Ajattele koko sielustasi, rukoillen; "kosketa minua Isä, kosketa minua Pyhä Henki, tule ja kohota minut läheisyyteesi." Saatat nukahtaa siihen läsnäoloonkin, mikä on ihanempaa kuin nukahtaa Taivaan Isän käsivarsille.

Väsyneenä rukoillessa, mielesi ei vastusta Häntä, ruumiisi ja tahtosi ei hangoittele vastaan. Voit koko intensiivisestä olemuksestasi keskittyä Häneen. Jumalan Henki saattaa kuljettaa mieltäsi, saatat saada uusia ajatuksia ja visioita. Saatat lähes nukahtaa, mutta Hänen läsnäolonsa havahduttaa sinut. Voit palvoa Luojaa, Isääsi, aivan kuin auringonpalvojat menee helteellä hyytelöksi koko olemukseltaan. Jumala on heikoissa väkevä, tyhjät ja janoavat Hän täyttää. Kun olet heikko, rikki ja väsynyt ja masentunut, niin älä anna luonnollisen taipumuksesi, ottaa ohjia, vaan anna joskus Jumalan tulla elämääsi ja lähellesi. Sillä silloin kun omat suojasi on laskettu alas, olet otollinen Hänelle.

Voit lakata kontrolloimasta itseäsi, ja antaa Pyhän Hengen vallata sinut kokonaan. Sinä olet Jeshuaan (Jeesuksessa) Messiaaseen kätketty, ja Hänessä saat astua Isän luo Kaikkein Pyhimpään. Voit ja saat janota Häntä huokaisten; "Isä, Isä, kosketa, tule, haluan sinut, ota minut". Sinun ei todellakaan tarvitse palvoessasi kehittää mitään teknillistä rukousta, voit jättää aivosi naulakkoon, ja avautua hengellisesti, juomaan hengellistä vettä, joka virtailee Jumalan valtaistuimen tyköä. Palvoessasi lakkaat yrittämästä mitään, keskityt vaan intensiivisesti Jumalaan. Voit laittaa palvontamusiikkia taustalle, joka saa sinut rentoutumaan, ja levottomat ajatukset kuriin, jotka tahtovat takertua kaikkiin toisarvoisiin asioihin.

Kun rukoilet ja palvot Jumalaa, musiikin tulisi olla hymniä (itselläni tämä toimii), jotain sellaista, jossa on janoa, jossa on kaipausta, jossa on jotakin, johon samaistut. Jossa on sanat, johon yhdyt koko sisäisestä olemuksestasi. Kohotat itsesi sen sävelen ja sanojen kautta Jumalan tykö, tavoittelemaan Hänen kasvojansa ja käsiänsä. Sanat jotka keskittyvät taivaallisiin. Koko musiikin soisi olevan taivaallisesta inspiraatiosta syntynyttä musiikkia ja sanoja, jolloin se kohottaa sinun henkesi Jumalan luokse. Jumala on Henki, ja kun Häntä tavoittelet, kohtaat Hänet hengellisellä tasolla hengessä ja totuudessa.