IRC-Galleria

8.1-06 alk...

[ 5. Moos. 23:23 Pidä se, mikä on huuliltasi lähtenyt, ja tee, niinkuin vapaaehtoisesti olet luvannut Herralle, sinun Jumalallesi, niinkuin olet suullasi puhunut. ]

[ Joona 2:9 Mitä olen luvannut, sen minä täytän. Herrassa on pelastus.`` ]

Tee mitä luvannut sydämessäsi ja sanoillasi, vaikka vahingokseksesi - niinkö? Kun on tehnyt Herralle lupauksen, voiko sitä perua? Mikäli alkaa horjumaan ja katsomaan inhimillisiä ja järjellisiä seikkoja, mitkä osoittavat sen että onko lupaamisessa järkeä. Mikäli lupauksen perustus on tehty uskossa kulminoituneena, niin saattako järjen aivoitelma olla pätevä syy sitä kumoamaan.

Muistelisin että jossakin Raamatussa sijaitsisi maininta seuraavasta tai sitten olen kuullut jostakin tulkinnan siitä mieleeni tulevasta ajatuksesta jakeena. Siis että lupaus, jonka on tehnyt on sitova, ja peruuttamaton. (vain silloin kun se on tapahtunut Herrassa) Ja se tulee tehdä, vaikka omaksi vahingokseen, sillä lupauksille pitää olla uskollinen. Siis lupauksille, joihin sitoudutaan sydämessä ja tahdossa, ja suun tunnustuksella. Minusta ilman sydämen tunnustusta lupaus ei ole sitova. Ilman sydäntä ei ole uhria.

Kun tekee Herrassa lupauksen, se ei voi olla Raamatun vastainen. Herrassa tarkoittaa sitä, että ei ole motiivina ja syynä: suosio, ylpeys, ahneus, pettäminen, epäusko ja mammona ja kaikenlaiset muut moraalittomat seikat. Jos syynä vaikka on luvata antaa anteeksi, ja sillä perusteella aikomus keplottaa, se ei voi olla tehty Herrassa. Tai ostaa Herralta siunauksia. Pelkästään lihassa tehty lupaus on takeeton.

[ Matt.6:3-4 Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee, että almusi olisi salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle. ]

Monet toimivat tämän Raamatun kohdan mukaan aivan kirjaimellisesti, nostavat kukkarosta tai taskustaan jonkun summan silmät kiinni tai vasen kiinni ja jopa vasen käsi selän takana, ja oikealla silmällä katsellen kättä mihin se osuu, kuin itseltään salaa nostavat uhrin, kuten arvan ja laittavat sen kolehtiin. Onhan sekin tapa toimia. Jos joku kokee sen hyväksi niin toimikoon niin edelleen. Mutta tämä vasen tarkoittaa nurjaa mieltä. Oikea tarkoittaa uskonkuuliaisuutta. Vasen on epäilyä, kyseenalaistamista, epäuskoa. Jos on luvannut, niin pois sellainen mikä on nurjaa ja ei kuuliaisuutta.

[ Matt. 17:17 epäuskoinen ja nurja.. ]
[ Matt. 20:15 silmäsi nurja .. ]
[ Matt. 25:33 vuohet vasemmalle, lampaat oikealle ]
[ Saarn. 10:2 Viisaan sydän vetää oikealle, tyhmän vasemmalle ]

Vanhan liiton aikana, kun uhrattiin pääsisiäisenä karitsa, niin Jumala antoi ohjeet, että sen piti olla monta päivää ihmisten kotona, hellittävänä. Niin kun tuli uhraamisen hetki, siihen karitsaan oli kiinnytty voimakkaastikin, ja niin siitä tuli todellinen uhri. Toinen samankaltainen esimerkkki on Abrahamin uhri Isak. Jumala siis arvostaa sitä, mikä ei ole helpointa ja itsestäänselvintä. Vaan sellaiseen uhriin hän mielistyy, johon on hieman jopa kiintynytkin. Mutta tälläistä Jumala ei pakota ketään noudattamaan, ei myöskään seurakunnan ja uskovien tule painostaa millään uhraamis-, ja lupaus-edellytyksillä, koska näin ei toimi Jumala, niin ei tulisi meidänkään - lahja on lahja.

Jumala tietää miltä tuntuu uhraaminen, Hän todella sen tietää. Hänen uhrinsa oli oma poikansa. Tämä oli aivan kuin Isakin ja Abrahamin kaltainen toisinto. Isak meni vapaaehtoisesti alttarille, ja Abraham oli jo uhraamassa poikaansa. Mutta Jumala keskeytti sen. Mutta kun Jeesus oli kysessä, Hän ei sitä keskeyttänyt, vaan vei sen loppuun ja voittoon asti. Jumala tietää mitä on uhri ja uhraaminen. Jumala tietää kyllä mitä on luovuttaminen, mitä on lupauksen pitäminen ja siinä pitäytyminen, vaikka kuinka raastaisi. Onneksi ei meidän tarvitse sellaista tehdä. Hän on jo täyttänyt kaiken ristillä.

Mutta terve opetus täytyy silti pitää aina esillä tästäkin aiheesta, eikä välttää sitä, kuten ei muutakaan kohtikäyvää julistusta. Eli näinpä ei tule lakata opettamasta Sanaa, niistä asioista, mitkä on Jumalan tahtoa ja viisautta. Vaikka sitä ei sisäistä kokonaan tässä ja nyt, niin se on silti ravintoa, sisäiselle ihmiselle, ja jonakin päivänä se saattaa olla omaa elämää, monen vuoden jälkeen, monen rukouksen seurauksena. Ja se on aina helpottavaa päästä eteenpäin uskossa, ilahtua niistä asioista mitkä ei ole omaa, vaan ylhäältä tulleita. Mutta jatketaanpa tätä teemaa...

[ Jaak. 1:6,8 Mutta anokoon (oma lisäys: luvatkoon ja sitoutukoon) uskossa, epäröimättä lainkaan...joka epäröi, se on ... epävakaa kaikilla teillään. ]

Mutta mikäli kun on epäuskoa ja epäilyä? Tekisitkö minkä olet Herralle luvannut omin sanoin, vai onko lupauksesi vesittynyt? Mikäli on sydämessään luvannut ja omin sanoin sen vahvistanut, niin mikäli kriittisyyden, epäuskon täyttämä sydän ja sanat purkavat sen, niin onko se myös Jumalan purkamaa silloin. On asia mikä hyvänsä. Vai onko niin että pitää olla muutama todistaja? Vai onko tarpeeksi pätevä Pyhän Hengen todistus.

Tämä on asia joka on parhaillaan nyt mielessä tällä tavalla työstettävänä ja ollut jo tässä viimeisen kuluneen kuukauden aikanakin. Mutta nyt sain sen tosin ulos kirjoitettua. Omakohtaisesti itselläni on oma teoria ja käytäntö tästä. Siis en halua luvata mitään mihin en tiedä sydämessäni uskovani ja sitoutuvani. Siis kun varmasti en epäile niin silloin voin luvata. Mutta mikäli asian laita muuttuisi, niin miten sitten pitäisi toimia. Olisiko yhä lupaus pätevä?

[ Saarn. 5:5 On parempi, ettet lupaa, kuin että lupaat etkä täytä. ]

[ Apt. 5:1:1-5 Mutta eräs mies, nimeltä Ananias, ja hänen vaimonsa Safiira myivät maatilan, ja mies kätki vaimonsa tieten osan hinnasta, ja osan hän toi ja laittoi apostolien jalkojen eteen. Mutta Pietari sanoi: ”Ananias, miksi on sielunvihollinen täyttänyt sinun sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä ja kätkit osan maatilan hinnasta Eikö se myymättömänä ollut sinun omasi, ja eikö myynnin jälkeenkin sen hinta ollut sinun? Miksi päätit sydämessäsi tämän tehdä? Et sinä ole valehdellut ihmisille, vaan Jumalalle.” Kun Ananias kuuli nämä sanat, kaatui hän maahan ja heitti henkensä. Ja suuri pelko valtasi kaikki, jotka sen kuulivat. ]

Ananiaksen ja Saviiran tapaus on yksi esimerkki. He fuskasivat Pyhää Henkeä. Ei kannata huithapelisti luvata mitään Herrassa. Ja jos lupaa täytyy pitää lupaus. Lupauksen pitäminen on yhtä vakaa asia, kuin sen rikkominen. Tämä nimenomaan koskee Jeesuksen (Jeshuan) nimessä antamaa lupausta. Jonka vahvistaa omantuntomme, sanojemme sekä sydämemme yhteenliittyessä - Pyhän Hengen todistuksella sisimmässämme.

Mutta mitä jos unohtaa lupauksen ja vahingossa sen rikkoo? Tai mitäpä jos sen rikkoo, tunteen purkauksen johdosta? Riippuuko onko lupaus Jeesuksen nimessä tehty, vai ei, vaiko pelkästään tahdolla ja sanoilla, ilman sydämen yhtymistä siihen. Tämä on niin monelta lähestymiskulmalta anylysoitavissa oleva asia. Tässä kaikessa kun on sekä hengellinen tai maallinen näkemys sekä syvällinen tai pinnallinen näkemys.

[ Room. 10:10 sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan ]

[ 5. Moos. 26:16 noudata ja seuraa niitä kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ]

Nämä on ne kohdat jotka nyt nousi mieleen. Eli eikö yhtä lailla Herralle lupaaminen ole yhtä kokonaisvaltaista? Toisessa näistä kohdista puhutaan noudattamisesta, ensimmäisessä taas käsitellään uuteen elämään sitoutumista, eli sen julistamista todeksi ja samassa ohessa sydämessään uskomisesta. Suulla tunnusta ja sitoudu, sydän yhtyy, ja mieli yhtyy siihen lupaukseen, ja niistä muodostuu side - eli sitoutuminen. Näissä jakeissa ei ollut mieltä mukana, tai tahtoa. Mutta Herralle lupaaminen on sydämen asia - uskon asia.

9.1-06 alk...

On monenlaista lupaajaa ja lupausta. Lupaus ja samoin myös anteeksi anto ilman sydämen todistusta on valhetta. Siis tarvitaan mielenmuutos ja sydämen asenne kaikkeen. Jos ihminen sanoo asian huolimattomasti, se on valhe. Kaikki lupaus on sitoutumista. Ja ilman mielen, sydämen ja sanojen yhteen ymppäämistä se on perätöntä. Ei kannata sanoa sellaista ja luvata sellaista, missä ei todella sitoudu, vaan on epävarma.

Onko tämä tuttua - minulle se on ollut. Perheessä jollakin on tapana toimia näin, ''olepas hiljaa, tai perun...'' , '' jos olet kiltisti, lupaan...'' , ''jos teet tuon ja tuon, niin lupaan...'' , ''Vain sillä ehdolla lupaan...'' , ''jos lupaan, niin annatko...'' Tälläinen on täysin väärä tapa toimia. Muistuttaa henkistä väkivaltaa, toisen manipulaatiota. Aina on se sana, ''jos''. Kun joku puhuu aina vaan - ''jos''- painotteisesti, sen ihmisen kaikki puhe on kyseenalaista. Lupausta ei voi vaatia väkisin, se ei tule niin toimimaan. Vaan lupaus on vapaaehtoinen uhri - vapaaehtoinen sitoutuminen.

Olen itse nuoruudessa joutunut tuohon menettelyyn, ja se todella ahdistaa ja mitätöi. Mikäli perheissämme kasvatetaan lapset tuolla tavalla, millaisia heistä aikuisina tuleekaan. Lupausuhri tai anteeksianto, tai mikään sitoutuminen yleensäkään, ei ole kiristys tai kaupankäyntiväline. Se on lahja. Se on rakkaudesta, empatiasta ja luottamuksesta koostuvaa. Sydän rakastaa, mieli empaattinen, tahdolla päättää uskoa ja sitten toteuttaa uskoa tai epäuskoa. (usko & rakkaus & toivo)

Mikäli joku odottaa lupaustasi johonkin asiaan, niin älä lupaa ellet ole siitä täysin varma. Mutta sano vaikka, että haluat sitä, mutta olet hieman epävarma ja tarvitset aikaa. Tämä koskee anteeksi antoa ja kaikkea sanomista. Se että jo sanot haluavasi, se riittää. Se ei ole lupaus, mutta se osoittaa että katsot lupausta silmästä silmään. Ja tahdot olla rehellinen.

Itse olen sellainen että en luota mihinkään lupauksiin tai anteeksipyyntöihin, ellei todella ole sydän ja mieli siinä mukana. Mutta se ei haittaa, sillä minun vapautumiseni ei edellytä (sido & vaadi) ihmistä - vaan se tapahtuu (vapaaehtoisesti) Kristuksessa. Ja minun tulee luvata Herrassa ja antaa anteeksi Herrassa. Jos teen sen lihassa, se on täysin valetta. Avioliittolupaus on myös tehtävä Herrassa. Ja kaikki mikä tapahtuu Herrassa, siten että on tullut mielen asennemuutos, sydämen vakuutus ja sanoilla sitten sitä seuraava vahvistus.

Tahdon on ensin havahduttava tutkimaan, sillä pelkästään tahto ei riitä pysyvään sitovaan lupaukseen, vaan tahdon tulisi ojentautua nöyryyteen (aitouteen), ei nöyristelyyn (valheeseen). Siis uskovan tärkein ominaisuus pitäisi olla Kristuksen kaltainen mieli. Ja se tapahtuu siten että, ensiksi Pyhä Henki vaikuttaa sydämessä ja omassatunnossa ja niin ihminen omalla tahdollaan, sallii Jumalan Sanan ja Hengen vaikutuksen muuttaa mieltämme ja käsityksiä ja oikaista niitä Jumalalle otollisiksi. Tuon kirjoittamani tapahtuman termi on nimeltään, ''pukea ylle Kristus'', Jumalan Sanan mukaan.

Tahto ja halu on se joka kääntää, itsemme prosessoimaan asiaa. Tai tahto ei katso tarpeelliseksi sitoutua. Eli siis lupaus ja anteeksianto on oltava sitova. Jos epäilee, se ei ole. Mutta kuinka on virkahallinnon edessä olevat lupaukset, joissa ei ole sydämessä, mielessä ja tahdon sanoilla sitoutunut todella, eikä ehkä voikaan olla. Sillä moni lain säädös on astunut Jumalan vastaisesti, tai jopa yksilön identiteetin ja uskon vastaiseksi. Maallinen laki ei huomioi Pyhän Raamatun näkökulmaa, vaan se litistää kaikki ihmiset samaan gategoriaan.

Ajatuksenani on nyt se, mikä vain tapahtuu Herrassa on Pyhää ja sitovaa. Eli siis kaksi asiaa, Herrassa Jeesuksessa tapahtuva on sitovaa. Ja toinen asia on se että jos sydän ja mieli epäilee. Mitähän kun on tapahtunut Herrassa joku lupaus näennäisesti, kirjoitetusti ja sanotusti, mutta sydän ja mieli ei ole valmis, sitoutumaan yhdessä tahdon kanssa. Kun haluaa elää oikein on se päätelmä ainoa oikea, että kun epäilee, ei lupaa.

Kun on epävarma, niin ei kirjoita tai sano sitovaa sanaa. Mitä kun sanookin tai kirjoittaa perättömän sanan? Mikä ei ole siis uskoa, on epäuskoa. Mikä ei ole sitovaa on horjuvaa. Mikäli on mennyt lupaamaan omassa nimessä, niin onko lupaus pätevä ja sitova? Mutta mikäli lupaa suullaan, ja sydän ei ole siinä, vaikka se mitä ja mikä tapahtuu Herrassa kirjaimellisesti, mutta ei sisällisesti, niin onko se kuitenkin siinä tapauksessa sitovaa. Eli sydän, mieli ja tahto muodostavat siteen, ja niistä tulee sitoumus.

Älä kuitenkaan lupaa mitään sanoen; en koskaan, en ikinä, annan aina, teen aina.... Vaan lupaa; tällä kertaa, tänä päivänä, tässä ja nyt. Et voi etukäteen luvata, kun et tiedä mitä eteen tulee. Vaan ainoastaan sillä kertaa, tilannekohtaisesti. Lupaa vaan sen verran kuin olet ja näet ja omaat. Sen verran kuin olet varma uskossasi, sen verran kuin on käsissäsi, sen verran kuin on sydämessäsi, sen verran ainoastaan lupaa. Älä yhtään enempää.

[ Matt. 25:23 Hänen Herransa sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene Herrasi iloon.' ]

Ja vielä viimeiseksi mainitsen, jos tahdot vakuuttaa jonkun ihmisen, siitä että olet todella jotain katunut aivan varmasti, ja antanut anteeksi Herrassa. Niin todista se esim. sanomalla että Jeesuksen nimessä, tämä on totuus. Jos et ole todellakaan antanut anteeksi ja olet epävarma tietoisesti ja omassatunnossasi, älä lupaa Herran nimessä yhtään mitään, ei mitään! Sillä sydämemme aivoittelija ja todistaja, Pyhä Henki kuulee ja näkee ja tuntee kaiken. Älä unohda Ananiaksen ja Safiiran mainintaa Raamatussa.

RAAMATTU 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.