IRC-Galleria

[ 2.Tim. 2:20-21 Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kultaisia ja hopeisia astioita, vaan myös puisia ja savesta tehtyjä: toiset ovat arvokkaita asioita varten, toiset taas arvoltaan vähäisempiä asioita varten. Jos joku siis puhdistaa itsensä tällaisista asioista, hänestä tulee astia arvokkaita asioita varten, pyhitetty ja hyödyllinen isännälle, valmiina kaikenlaisiin hyviin tekoihin. ]

Jumala ei jaa Kunniaansa ihmisen kanssa. Ihminen on Hänen astiansa. Ihminen päättää tosin - antautuako vai ei? Jumala on valmis, ihminen ei ole. Jumala voisi tehdä savesta lasin, lasista kultaisen ruukun. Millainen voikaan olla se palvelija, joka antautuu Hänelle, tulessa poltettavaksi. Ei saviastia joudu vielä kummoiseen käsittelyyn. Mitä arvokkaampi aine, sen kuumempi on lämpötila. Sen pienempi on ihminen, sen suuremman kärsimyksen kautta se tapahtuu.

[ Snl 25:4 Kun hopeasta poistetaan kuona, kuontuu ( jalostuu, erottuu, muodostuu ) kultasepältä astia. ]

Mutta kulta ei särjy kun se putoaa, se ei mene rikki ja lommoudu. Savi rikkoutuu, lasi rikkoutuu. Mutta mitä täydempi on Jumalaa, ja mitä vähäisempi itseä, sen lujempi on usko ja astia. Sen enemmän se kestää painetta. Ja se on paljon korkeammalla Jumalan silmissä kuin halpa. Sillä sitä on Jumala todella paljon arvostanut ja todella paljon hionut. Ja se astia on todella rakastanut Jumalaa, antautuessaan, niin paljon pienemään vapaaehtoisesti. Sellainen palvelija on todella arvollinen - Hänen tekonsa. Sellaiselle palvelijalle voi uskoa paljon asioita.

Ensin on valaja (hellää käsityötä =vauvavaihe uskossa), on myös veistäjä ( terävää, hidasta & käsityötä=kärsivällisyys vaihe), sitten on seppä (kipeää & kuumaa =tosi pyhitys vaihe, täysi antautuminen).

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.