IRC-Galleria

Oh God! Mä oon aivan vakuuttunut ettei tämä viikkon lopu koskaan... Se, joka väitti, että torstai on toivoa täynnä, tarvis jonkin näköisen mielialalääkityksen. Onko olemassa kamalampaa päivää?
Viikkoa on siis kulunut jo ainaski sata vuotta eikä silti ole vielä edes viikonloppu. Siis oikeesti! Kuinka kauan voi yksi viikko oikein kestää?!?
Koko päivän kruunasi tietysti se, että olet pyöräillyt kaatosateessa 8,5 tuntia. Jei!

Ja juuri kun luulee, että päivä ei voi enää huonontua, se tekee juuri niin. Törmäät siihen ihmiseen, jota olet koittanut koko viikon vältellä. Kyllä te tiedätte sen tyypin: Teillä on aina ollu vähän jotain, välillä enemmän, välillä vähemmän. Molempia kiinnostaa kovasti mutta toista ei ilmeisesti ihan niin paljon, että asia koskaan etenisi kovinkaan pitkälle. Sitte te vietätte juhannuksen yhdessä ja on niin saatanan ihanaa. Tämä on siis se ihminen, jonka nähdessäsi haluat näyttää hyvältä. Tai ei, ei hyvältä, vaan tappavan hyvältä. Ja eikö se ihminen kävele tänään paikalle juuri silloin, kun olen ilman meikkiä, hiukset sekaisin, paskasissa vaatteissa työntämässä tortillaa naamaani. Siinä minä sitten istuin salsakastike valumassa pitkin leukaa ja tuijotin epäuskoisena miestä, johon olen palavasti ihastunut, ja joka näyttää AINA tappavan hyvältä. Oikeesti, ranteet auki!

Eli, kuten todettu, torstai on aivan perseestä. Koitan lohduttautua sillä, että huomena on ihan oikeasti perjantai ja viikonloppu alkaa. Luojalle kiitos! :)