IRC-Galleria

Lauantai alko aivan loistavasti. Otettiin ystäväni kanssa koko päivä viunaa ja istuskeltii auringossa. Musiikki soi ja meillä oli kivaa. Oikein kunnon kesäpäivä.
Sitte ku veressä oli sellaset 3,5 promillea, saatii aivan mahtava idea: lähdetään Lahteen. Ja alamäki alko... :)

Tai oli sielä ihan hauskaa jonkin aikaa mut sit suunta muuttu. Lyhyestä virsi kaunis: Huomasin yhtäkkiä istuvani keskellä Lahden keskustaa naama verta vuotavana, polvet paskana ja käsi auki. Auts. Ja mä itkin... siis MINÄ ja julkisella paikalla. En voi siis virallisesti enää koskaan mennä kyseiseen kaupunkiin =)
Noh, onneks paikalla oli muuan tuttava joka luotsasi mut turvalliseen paikkaan, rakkaan ystäväni Sarpe^n luokse. Menin sinne nuolemaan haavojani ja itkemään vähän lisää. Ja siis tässä vaiheessa on pakko kiittää sitä nuorta herraa, joka piti musta huolen ja Sarpe^a, joka heräsi keskellä yötä kuuntelemaan mun traagista tarinaa :D

Kaikkihan me tiedetään miten asiat on aina niin kamalan dramaattisia kännissä ja tuntuu, että koko elämä kaatuu just nyt ja siihen paikkaan. No sellanen olo mulla just oli. Tuntu, että maailman tulee loppuunsa ellen pääse omaan kotiin, ja heti. Ja kenelle mä sitten soitan? No sille jätkälle johon olen ollut palavasti ihastunut mutta jonka kanssa en ole ollut missään tekemisissä kahteen kuukauteen. Siis oikeesti. Luoja yksin tietää, miks mä sille soitin mutta soitin kuitenki. Ja mitä se uskomaton ihminen tekee? Tulee hakemaan mut. En pysty vieläkään ymmärtämään sitä. Meikä soittaa ympäri juovuksissa naama veressä sille keskellä yötä ja se nousee sängystä ja ajaa hakemaan mut. Uskomatonta... on ihanaa huomata miten ihania ihmisiä maailmassa vielä on ja vielä ihanampaa on huomata, että ainaki kolme niistä ihmisistä on mun elämässä. Lucky me :)

Joka tapauksessa oli taas vaiherikas reissu. Yleisen sensuurin ja hyvän maun takia on pakko jättää osa kertomatta, mutta yleiskuva välittynee silti :) Täytyy kuitenkin todeta, että on suoranainen ihme, etten tässäkään reissussa kuollut. Makasin sentään jossain vaiheessa keskellä katua Lahden keskustassa :D
Nyt on aika, että tämä tumuprinsessa rauhottuu ihan asteen tai pari... hyvä tuurikaan kun ei kestä ikuisesti.
Mutta kiitos kaikille asianomaisille, jotka varmaan itsensä tunnistaa =)