IRC-Galleria

Jepjep... se viikko sittenkin loppui. Loputon perjantaipäviä päättyi onneksi onnellisesti kun rakkaani unelmaiseni Sarpe^ saapui Heinolan villiin maailmaan. Tosin villiä tämä meno ei ole... kaukana siitä.

Eilinen oli niin mycket traumaattinen, ettei siitä ilmeisesti selvitä ilman lobotomiaa vastaavaa määrää alkoholia. Tequila saattaisi tässä tapauksessa toimia parhaiten, sekun kihoaa suoraan otsalohkoon. Tosin voi olla, että vastassa olisi fataali alkoholimyrkytys ennen kuin päästäisiin siihen mielentilaan, ettei mikään enää tunnu missään.

Onko ihminen luonnostaan masokisti? Siis silloin, kun sattuu eniten sitä vaan kaataa suolaa haavoihin. Ja hieroo. Kun mieliala on muutenkin ihan ranteet auki, ni ei muuta ku nyyhkybiisit pauhaamaan ja juhannuksen kuvat diaesityksenä pyörimään. Talk about pain! Jessus... :) No mut hey, sitä kai saa mitä tilaa... tai sillee. Kuka siis pakottaa rakastumaan?

Valoa on kuitenkin tunnelin päässä... kirkastakin jopa. Huomena (jos hyvin käy) meikä tyttö bailaa aivan sairaan nättinä Nastolan Rautalankafestairella. Hip hei hurraa!! =)
Tosin, mun tuurin tuntien, sekin kaatuu johonkin älyttömään yksityiskohtaan, jota en ole huomioinut. Kuten kyytipolitiikkaan... Mutta jossei muuta, minä vaikka saatana fillaroin sinne :D

Oh God! Mä oon aivan vakuuttunut ettei tämä viikkon lopu koskaan... Se, joka väitti, että torstai on toivoa täynnä, tarvis jonkin näköisen mielialalääkityksen. Onko olemassa kamalampaa päivää?
Viikkoa on siis kulunut jo ainaski sata vuotta eikä silti ole vielä edes viikonloppu. Siis oikeesti! Kuinka kauan voi yksi viikko oikein kestää?!?
Koko päivän kruunasi tietysti se, että olet pyöräillyt kaatosateessa 8,5 tuntia. Jei!

Ja juuri kun luulee, että päivä ei voi enää huonontua, se tekee juuri niin. Törmäät siihen ihmiseen, jota olet koittanut koko viikon vältellä. Kyllä te tiedätte sen tyypin: Teillä on aina ollu vähän jotain, välillä enemmän, välillä vähemmän. Molempia kiinnostaa kovasti mutta toista ei ilmeisesti ihan niin paljon, että asia koskaan etenisi kovinkaan pitkälle. Sitte te vietätte juhannuksen yhdessä ja on niin saatanan ihanaa. Tämä on siis se ihminen, jonka nähdessäsi haluat näyttää hyvältä. Tai ei, ei hyvältä, vaan tappavan hyvältä. Ja eikö se ihminen kävele tänään paikalle juuri silloin, kun olen ilman meikkiä, hiukset sekaisin, paskasissa vaatteissa työntämässä tortillaa naamaani. Siinä minä sitten istuin salsakastike valumassa pitkin leukaa ja tuijotin epäuskoisena miestä, johon olen palavasti ihastunut, ja joka näyttää AINA tappavan hyvältä. Oikeesti, ranteet auki!

Eli, kuten todettu, torstai on aivan perseestä. Koitan lohduttautua sillä, että huomena on ihan oikeasti perjantai ja viikonloppu alkaa. Luojalle kiitos! :)

Olet ulospäin suuntautunut, sosiaalinen, käytännöllinen ja pidät asiat järjestyksessä. Ihmistyyppisi on ylpeä kyvystään tuoda harmoniaa, viihdyttää ja pitää huolta toisista. Velvollisuus ja vakiintuneet tavat ovat sinulle toisarvoisia. Kaltaisesi ihmiset ovat lämpimiä, ystävällisiä ja luonnostaan työskentelevät toisten ihmisten kanssa, organisoivat ihmisiä ja tapahtumia. Sinulle soveltuvat ammatit myyntitykistä, terveysalan, opettamisen ja juontamisen alueilta. Saatat löytää itsesi kerhoista, yhdistyksistä, komiteoista ja muista toimielimistä, joissa ryhdyt siekailematta vapaaehtoiseksi vaikkapa avustustyöhön. Olet perinteitä kunnioittava, konservatiivinen ja lojaali. Teet ahkerasti työtä, ja uhraat aikaasi perheelle ja ystäville. Sinun voi olla vaikea sietää ihmisiä, jotka toimillaan tai tekemättä jättämisillään loukkaavat toisia. Usein annatkin heidän kuulla kunniansa! Vaikkakin saat tyydytystä siitä, että voit olla hyödyksi, tarvitset toisten sanallista ja näkyvää arvostusta ja kiitosta hyvästä työstäsi. Jos sinua ei kiitetä, vaikka omasta mielestäsi olet tehnyt hyvää työtä, sinusta voikin saada ikävän vihollisen.

Linkkivinkki johdatti kyseisen testin luo ja pakko myöntää, että on pelottavan paikkaansapitävä tuo kuvaus... kiitos vaan Brisco =) Enpä keksinyt mukavampaakaan tekemistä synkkänä sadepäivänä kuin katsastaa, että minkälainen sekopää mä oikeasti olen.
Alan muutenki uskomaan pikkuhiljaa siihen, että elämä saattaa sittenkin voittaa... Juhannus on rankka juhla, ei voi muuta sanoa =)