Pidän perinteisistä pahoista lordeista, mutta oikeasti en saisi olla pelottava johtaja. Minun pitäisi olla turvallinen ja luotettava. Kansalaisten täytyisi tuntea että heidän asioistaan päättää joku joka haluaa heidän parastaan.
Tajusin että ennen kuin voin täyttää kadut kasvottomilla sotilaspoliiseilla, on yhteiskuntaa vähän muokattava uudistuksia varten. Kansalaisoikeudet ja vapaudet joutaisivat tietty vittuun. Niitä ei kuitenkaan voisi karsia kaikkia heti paikalla, vaan vähän kerrallaan ja perustellusti.
Maailma on ikävä paikka. On sotia, terrorismia ja ihmiskauppaa. Antaa median toitottaa niistä täydellä teholla ja tehdä ihmiset pelokkaiksi. Sitten, kun tulee aika lisätä valvontaa ja poistaa oikeuksia, annetaan ymmärtää että nämä toimenpiteet ovat välttämättömiä noiden kamalien uhkien torjumiseksi.
Lisätään ensiksi valvontakameroita julkisille paikoille, ja aletaan samalla työstämään sormenjälki- ja DNA-rekisteriä joka kattaa kaikki kansalaiset. Kaikilta tv-kanavilta ja kaupungin keskustan suurista ruuduista näytetään lähetys jossa minä, Johtaja, keskustelen asiantuntijoiden kanssa siitä miten tämä parantaa turvallisuutta ja ehkäisee terrorismia. Etukäteen valittuja vasta-argumenttejakin käsitellään ja ne kumotaan.
Pian tämän jälkeen valtiollinen turvallisuusorganisaatio lavastaa terrori-iskun, ja sitten pysäyttää sen viime hetkellä, kiitos lakimuutosten. Tästä uutisoidaan näyttävästi.
Valeisku kuitenkin "paljasti" haavoittuvaisuuden järjestelmässä. Terot olivat naamioituneita! Loogisesti aletaan ajamaan lakia joka kieltää yleisellä paikalla naamioitumisen. "Miksipä rehellisen kansalaisen täytyisikään peittää kasvonsa?" kysyn minä, herra Johtaja hymyillen tv-lähetyksessä.
Valvonnan ja erinäisten rekisterien lisääminen mahdollisimman kattavaksi tapahtuu pikkuhiljaa. Taloyhtiöille ja ostoskeskuksille annetaan lupa ja kannustetaankin oman videovalvonnan järjestämiseen. Valtio voi jopa tukea tätä rahallisesti. Tulevaisuudessa kaikki nämä yksityiset valvontaverkot liitetään osaksi valtiollista kaikenkattavaa järjestelmää, joka vielä tässä vaiheessa koostuu vain julkisten paikkojen ja maanteiden valvonnasta. Satelliitit pyritään myös ottamaan mahdollisimman tehokkaasti osaksi valvontaverkkoa.
Internet, siinä vasta uhka järjestykselle. Onneksi sitä vastaan löytyy kortteja vaikka kuinka, niin ettei oikein tiedä mistä aloittaisi.
Otetaan ensiksi vaikka lapsiporno, koska voidaan turvallisesti arvioida että suunnilleen kaikki vastustavat sitä. Perustetaan internet-suodattimia ja lisätään netin valvontaa. Televisiolähetyksessä asiantuntijat kertovat miten nämä muutokset auttavat lapsipornon torjumisessa. Muutosten vastustajat on helppo leimata tunnepohjaisella argumentoinnilla. "Haluatko että lapsipornoa on kaikkien saatavilla?! Taidat olla itse pedofiili!"
Tärkein askel on tehdä suodatin mahdollisimman kattavaksi ja vaikeaksi kiertää. Rikollisethan sen kiertävät joka tapauksessa, eikä suodattimesta ole oikeasti hyötyä väitettyyn tarkoitukseen, mutta sillä ei ole merkitystä. Lopullisena tavoitteena olisi saada koko internet kontrolliin, mutta se on vielä vuosien työn päässä.
Kunhan suodatinjärjestelmä on luotu, voidaan listaa laajentaa väitetyistä lapsipornosivuista kaikkeen muuhunkin ei-toivottuun materiaaliin, kuten väärinajattelijoiden blogeihin. Vielä toistaiseksi nekin lisäykset täytyy perustella jollain heppoisella tekosyyllä, mutta tulevaisuudessa voidaan sensuroida perustelematta mitä huvittaa.
Piratismi on vähän vaikeampi nakki. Se ei herätä yhtä voimakkaita tunteita kuin lasten hyväksikäyttö, minkä lisäksi hyvin harva enää uskoo väitteisiin piratismin haitallisuudesta. Se on kuitenkin liian hyvä kortti jättää käyttämättä. Lisää asiantuntijoita suoltamaan faktoja ja "kumoamaan" argumentteja ilman että kukaan pääsee edustamaan vastapuolta. Paitsi ehkä joku palkattu asiantuntija.
Tuodaan lähetykseen myös artisteja - sekä vähän tunnettuja että menestyneempiä - ja annetaan heidän kertoa omin sanoin kuinka piratismi on vaikeuttanut heidän työtään ja tehnyt elämästään helvettiä. Tästä pikku näytelmästä maksetuilla palkkioilla he elävätkin sitten loppuelämänsä herroiksi. (myöhemmin he voivat kiittää menestyksestään piratismia vastaan säädettyjä lakeja)
Antipiratismin varjolla yksityiset organisaatiot saavat poliisin oikeuksia hyökätä ihmisten koteihin ja takavarikoida epäillyt tietokoneet. Tämä antaa samalla kätevästi pohjaa tulevaisuudessa tapahtuvalle organisaatioiden ja valtion yhdistymiselle.
Sananvapautta vastaan taistellessa täytyykin olla tarkkana, sillä ihmiset tuppaavat pitämään kynsin ja hampain kiinni tuosta oikeudesta. Se onkin siis karsittava asteittain.
Ensin kielletään "rasismi". Rasismin käsite jätetään laissa tarpeeksi laveaksi että sitä voi soveltaa mahdollisimman helposti. Tätä on helppo perustella, ja se antaa kuvan että haluamme luoda tasavertaisen maailman jossa ei ole syrjintää.
Aletaan laatimaan listaa kielletyistä aiheista. Ensiksi tietysti pomminteko-ohjeet, huumeidenviljelyohjeet, yms. laittomuudet joiden kieltoa on helppo perustella. Myöhemmin, paljon myöhemmin, tulee listalle myös "kumouksellisen ajattelun tukeminen" ja muut aiheet joita on vielä tässä vaiheessa hankala perustella.
Väärinajattelijoiden blogit ovat aika vaikea pala. Niistä eroon pääseminen tulee kestämään tuskallisen pitkään, jona aikana he voivat levittää paljon kiusallista valtionvastaista propagandaa. Yksi ratkaisu voisi olla soluttaa omia yhteiskuntatieteiden asiantuntijoita blogosfääriin levittämään oikeanlaista ajattelua. Lopulta blogit on kuitenkin saatava kokonaan kuriin, esimerkiksi pakottamalla blogaajat rekisteröitymään.
Kansalaisjärjestöt voivat myös olla kiusallisia. Heillä on usein yksityishenkilöitä enemmän resursseja, ja he voivat olla tehokkaita sekä internetissä että sen ulkopuolella. Järjestöjä on siis pidettävä tiukasti silmällä, ja niiden toimintaa vaikeutettava erilaisilla veroilla ja säädöksillä. Myös rekisteröitymättömien yhdistysten muodostuminen on tehtävä mahdollisimman vaikeaksi, esimerkiksi kokoontumisvapautta rajoittavilla säädöksillä. Tästä pykälästä on myös hyötyä mielenosoitusten ehkäisyssä ja torjunnassa.(ks. mielenosoitukset)
Yhdistyksillä täytyy aina olla selkeä johto. Anarkistisia yhdistyksiä - joissa vastuu on jaettu kaikkien kesken - ei suvaita, koska se tekisi kontrolloimisesta liian vaikeaa. Johtaja-ajattelu on iskostettava kansaan jo ruohonjuuritasolla.
Mielenosoituksia ei voi kokonaan kieltää ainakaan aluksi, sillä kansan on saatava säilyttää valheellinen tunne että he voivat vaikuttaa asioihin muutenkin kuin äänestämällä.(silläkään ei saa olla liikaa vaikutusta. ks. demokratia)
Mielenosoituksiin on anottava lupa viranomaisilta. Mielenosoituksella täytyy olla yksi tai useampi vastuuhenkilö, jonka niskoille kasataan syy jos järjestyshäiriöitä tapahtuu. Tämä rajoittanee merkittävästi halua järjestää mielenosoituksia.
Luvattomat mielenosoitukset hajotetaan heti. Sopivalla uutisoinnilla voidaan antaa kuvaa että poliisi itse asiassa suojelee kansaa ja kaupunkia riehuvilta anarkisteilta. Luottamus järjestyksenvalvojiin lisääntyy.
Naamiointikiellosta on luonnollisesti vain hyötyä myös mielenosoitusten uhan torjunnassa.
Muiden vaikutuskeinojen poistuessa kansalle jää vielä äänestäminen ja ehdolle asettuminen. Ne ovat vaikutuskeinoja joita voidaan viralliseltakin taholta rohkaista, mutta niidenkin suhteen on oltava varuillaan.
Demokratia on parhaimmillaan silloin, kun ihmiset tuntevat voivansa vaikuttaa äänestämällä, mutta heillä ei ole oikeasti mitään vaikutusmahdollisuuksia. Suuret valtapuolueet esittelevät keskenään erilaisia arvoja, joista useimmat kansalaiset löytävät suosikkinsa. Todellisuudessa ei ole juurikaan merkitystä sillä, mitkä puolueet hallituksessa istuvat.
Demokratian pahin uhka on uusien, radikaalien puolueiden syntyminen. Tätä ei saa missään tapauksessa päästä tapahtumaan. Yhdistyslait ja internetin rajoittaminen palvelevat osaltaan tätä tarkoitusta. Uuden puolueen muodostuminen on tehtävä mahdollisimman hankalaksi. Vaatimukseksi voidaan asettaa esim. että uuden puolueen on kerättävä kohtuuttoman suuri määrä allekirjoituksia tietyn aikarajan kuluessa. Allekirjoituksia ei tietenkään saa kerätä internetin kautta.
Siltä varalta että joku puolue pääsisikin tästä huolimatta rekisteriin, voidaan eduskuntaan pääsyä rajoittaa äänikynnyksellä. Eli puolue tarvitsisi tietyn prosenttimäärän äänistä jotta voisi saada yhtäkään edustajaa. Tätä voidaan perustella sillä ettei haluta poliittisen kentän "pirstaloituvan". Asiantuntijat pääsevät taas esittämään näkemyksensä televisioruudussa. Vaalitukia ei myöskään jaeta tietyn suuruusluokan alittaville puolueille.
Yhteenveto:
- Julkinen valvonta
- Pakolliset rekisterit
- Internet-sensuuri
- Sananvapauden rajoittaminen
- Kokoontumisvapauden rajoittaminen
- Demokratian rajoittaminen
Näillä saadaan rakennettua hyvä pohja, mutta olemme silti vielä liian haavoittuvaisia kumouksellisille juonitteluille. Isovelivaltion peruskivi on nyt laskettu. Ensi kerralla alamme rakentamaan ihan tosissaan.