IRC-Galleria

Kolmantena päivänä alkaa tulla eteen se kysymys. Mitä minä tuon kanssa teen?

Se nukkuu ja kun se unisena köhmystää ulos pesästään koppaan sen kainaloon ja vien ulos pissalle. Tänään ei ole tehty yksiäkään hätiä sisälle, olen ollut valppaana. Pihalla leikitään hetki sen jaksamisen mukaan. Luoksetuloja namien kera (parhaat pyrähdykset päättyvät valtavaan loikkaan josta mun olis ilmeisesti sen mielestä tarkoitus ottaa koppi). Naapurit on jo hurmattu. Muutaman kerran olen jättänyt sen ~kymmeneksi minuutiksi yksin jonkun herkun kanssa tai kun se on väsyneenä käynyt nukkumaan laittanut häkin oven kiinni sen nenän edestä. Kun se herää avaan häkin oven ja päästän sen ulos. Se ei vaikuta erityisemmin kaipaavan minua. Se nukkuu levollisesti omassa pesässään vaikka en ole näköetäisyydellä. Yöllä se ei ole vielä vinkunut muutamaa minuuttia pitempään. Ensimmäisen yön se oli täysin hiljaa, mitä nyt kerran kävi paperilla pissalla ja vinkaisi sängyn vieressä. Kun teeskentelin nukkuvaa se meni takaisin pesään. Viime yönä se oli hereillä nukuttuaan koko päivän. Vingunnan aiheutti lukuvaloni johto jonka korjasin talteen kun se sitä sängyn alla jyrsi. Kertaalleen se nousi sängyn laitaa vasten ja nuoli Masan varpaita. Kun emme reagoineet asiaan se hiljeni taas.

Minun kanssani se ei juuri osaa leikkiä. Maassa vedettyä keppiä on hauska jahdata. Parhaan riemun tähän mennessä on kirvoittanut lattiaharja jota komennettiin kirkkaalla äänellä haukkuen ja muristen riehakkaasti. Lattiaharja muutti kaappiin asumaan. Minun kanssani touhutessa ei ääniä pidetä. Tänään aamulla ja eilen illalla sentään juostiin ja häärättiin ihan kunnolla. Päivisin ei jaksa. Liian kuuma.

Pannanlaittoa olemme harjoitelleet. Panta kaulassa ei häiritse ja se kyllä pujottaa sen oikeastaan itse kaulaansa sillä siitä saa namia. Sen sijaan jos panta on jossakin kiinni alkaa ärsyttää. Olemme tehneet muutaman lyhyen harjoituksen narussa kävelemisestä. Hyvin whippetmäisesti se jo yrittää pakittaa panta kaulassaan saadakseen pannan pois. Hirvittää. Koska sen kanssa voi mennä tielle? Paitsi keskellä yötä?

Välillä iskee epävarmuus. Saanko minä sitä totutettua olemaan yksin? Miten minä sen teen? Lähden vaan ja jätän sen yksin? Kirjat ja opukset on luettu mutta musta tuntuu ettei se ole tarpeeksi pitkiä aikoja edes hereillä yksinolon harjoitteluun. Miten mä sen uskallan jättää? Ei täällä mitään ole minkä sevoisi hajoittaa ja tuskin itseään se saisi mihinkään loukattuakaan mutta se eroahdistus. Olen tehnyt siitä itselleni hirveän peikon. Sisätiloissa pyrin olemaan usein hetkiä ottamatta siihen mitään kontaktia. Istun koneella kaikessa rauhassa, se touhuaa itsekseen. Könyää nojatuolin alle, repii tuolin päälliskangasta jne. Se ei juurikaan vingu ja nukkuu suurimman osan päivästä. Vaikka minä poistun sen näköpiiristä se harvemmin hermostuu. Tälläkin hetkellä se on itse keittiössä ja minä istun tässä. Eikä ääniä kuulu.

Tuttava osti juuri vuotiaalle whippetnartulleen sitruunapannan. Sama narttu hyppäsi omistajansa perässä muutama viikko sitten toisen kerroksen parvekkeelta. Se huutaa kaiken ajan kun on yksin. Miten välttyä tuolta?


Edit: hienoja hetkiä. Oltiin äsken pihalla mylläämässä ja naapurin täti tuli sinne. Vappu tykkää kovin naapurin tädistä ja kävi jo sen jalkoihin maatekin. Juteltiin tovi ja me jatkettiin matkaa sisään. Kutsuin Vappua ja se mietti pitkään mitä tehdä. OIkein näki miten aivot raksutti. Sitten yhtäkkiä jokin loksahti ja se tuli täyttä laukkaa luokse saamaan pienen murun kalkkunaleikettä. Ensimmäistä kertaa se siis tuli luokse vaikka oli niinkin voimaks häiriö kuin jutteleva ihminen vieressä. Nyt se tuijottaa sohvalle ja vinkuu.
Tänään Vappu taisi myös ensimmäistä kertaa rekisteröidä nuo rotat. Tuijotti hetken rottahäkissä liikkuvaa otusta ja haukahteli.