IRC-Galleria

Tiedot

Luokittelu
Kirjallisuus ja lehdet
Perustettu
17.9.2005
Tilastot
Käyntejä: 2098 (1.7.2008 alkaen)
Koko
161 jäsentä
Tyttöjä: 157 (98 %)
Poikia: 4 (2 %)
Keski-ikä
31,1 vuotta
Otos: 100 jäsentä
Tyttöjen keski-ikä: 31,0 vuotta
Poikien keski-ikä: 33,9 vuotta
Ylläpitäjä
I0na

Jäsenet (161)

WhatSarahSaidIrapedCruemandariinikettunoellepaaotusRoraAieJooky-Delusion-rii-na]PoisonCherrynnniksCeliaFuuliaMarishka_HKinney
« Uudemmat - Vanhemmat »

ErQLuQnurkkausLuonut: ErQKeskiviikko 21.11.2012 20:28

Sofi Oksanen - Puhdistus
***½
Virolaisen Aliide Truun pihalle ilmestyy tuntematon vieras - viroa puhuava, mutta selkeästi venäläisittäin kieltä murtava Zara. Kumpikin nainen edustavat erilaista aikaa ja paikkaa. Aliide on maalta oleva virolainen, joka on kokenut neuvostomiehityksen, Zara on venäläisen kaupunkielämän kasvatti, joka on länsimaalaistunut nopeasti. Heillä kummallakin on myös paljon yhteistä - kummallakin on takanaan menneisyys, johon liittyy paljon tuskaa, häpeää ja ikäviä päätöksiä. Naisten tarinoiden lankakerä alkaa purkautua kirjan edetessä.

Sofi Oksasen kirja käsittelee monia kuolemattomia teemoja kuten rakkautta, petosta, katkeruutta. Tarina etenee palasittain, non-lineaarisesti - jos edellisessä kappaleessa ollaan vuoden 1992 Virossa, seuraava voi sijoittua 80-luvun lopun Vladivostokiin tai toisen maailmansodan aikaiseen Viroon. Osittain non-lineaarinen eteneminen tekee kirjasta mielenkiintoisen, sillä tarina rakentuu pala palalta, avautuen hiljalleen ja palkiten lukijaansa. Toisaalta, ajoittain hyppiminen tasolta toiselle on puuduttavaa. Tarinasta tulee sirpaleinen ja sekava. Juuri kun jokin kohtaus on pääsemässä vauhtiin, se päättyykin ja alkaa uusi kohtaus, jossa tilanne ja tunnelma voivat olla täysin toisenlaisia.

Naisten tarinat ja niiden yhteen kietoutuminen ovat mielenkiintoisia, mutta juuri kerronnan pirstaleisuus jättää hieman pettyneeksi. Nopea pomppiminen aikatasolta toiselle ei varsinaisesti ole huono juttu, mutta jatkuvan hyppelehtimisen sijasta kuvaus ja hahmojen syventäminen jää puolitiehen. Kolmiulotteisen, syvän hahmon sijasta monet henkilöt jäävä kerronnassa vain pahvisiksi nukeiksi. Ehkä tämä "kaiken turhan" poisjättäminen selittyy Puhdistuksen taustalla - romaani pohjautuu samannimiseen näytelmään.

Sofi Oksasen läpimurtoteos on lukemisen arvoinen, ja vähintään romaanin tunteminen taitaa miltei kuulua jo kansalliseen yleissivistykseen. Silti etenkin pitkästyttävä alku ja ajoittain kaksiulotteiseksi jäävä kerronta jättää jälkeensä pienen pettymyksen. Neuvosto-Viron historia on mielenkiintoista, mutta esimerkiksi Zaran tarina ei järkytä, vaan se on nähty/luettu/kuultu erilaisina versioina jo kymmeniä kertoja.

Rehellisesti sanoen, odotin vuosia kirjan ympärillä pyörineen hehkutuksen jälkeen Puhdistuksen olevan parempi, mitä se loppujen lopuksi oli. Puhdistus ei ole mikään "omg wow uskomatonta", mutta se on silti ihan hyvä.

Dan Brown - Meteoriitti
***-
Yhdysvallat elävät mielenkiintoista aikaa - presidentinvaalit ovat meneillään, ja niin republikaanien kuin demokraattien ehdokas (istuva presidentti) ovat lähes tasoissa. Republikaanien ehdokas, senaattori Sexton, on saanut itselleen runsaasti uusia kannattajia kritisoimalla Yhdysvaltojen avaruusjärjestö NASAa. Istuva presidentti on kuitenkin pysynyt NASAn innokkaana tukijana. Samaan aikaan NASA on tehnyt ehkäpä vuosituhannen mullistavimman tieteellisen löydön. Kirjan päähenkilö Rachel Sexton, joka työskentelee tiivistäjänä tiedustelujärjestö NRO:ssa, saa kutsun tulla ns. siviilitutkijana varmistamaan löytöä. Erikoiseksi asetelman tekee, että Rachel on NASAa vastustavan republikaaniehdokas Sedgeway Sextonin tytär. Onko hän vain pelinappula valtataistelussa? Entä kuinka käy, kun asiat alkavat ajautua kohti kaaosta löydön ympärillä?

Dan Brown yhdistää taitavasti kirjassaan tiedettä, politiikkaa, tekniikkaa, evoluutioteoriaa ja osaa myös kirjoittaa niistä taitavasti. Kirja käsittelee joitakin elämän ja ihmisen ikuisia kysymyksiä.

Tarina on mukaansatempaava, mutta ajoittain mukana on pieniä epäuskottavuuksia. Osittain tapahtumat ovat ennalta-arvattavia ja vain eräs pieni käänne oikeastaan yllättää. Lisäksi itseäni on Brownin tuotannossa kyrpinyt tietynlainen "ylitäsmällisyys" - juuri kun toivo alkaa olemaan mennyttä ja henkilön X:n päivät ovat luetut, tapahtuukin jokin käänne Y, ja X pelastuu. Tai kun henkilöt A ja B tutkivat jotakin ja tekevät jonkinlaisen oletuksen, he osuvat aina oletuksellaan oikeaan. "Kyllä se vain on juuri näin, kuten heti alussa ajattelimme!" Näiltä kliseiltä ei säästytä tässäkään eepoksessa.

Meteoriitti on ihan mukava lukukokemus ja soveltuu esimerkiksi teknologiasta kiinnostuneille.

Stephen King - Auringonlaskun jälkeen
(novellikokoelma)
**
Uusimman novellikokoelmansa esipuheessa King harmittelee kuinka oli unohtanut, miten kirjoittaa novelleja. Menneessä aikamuodossa ilmaiseminen tarkoittanee, että King itse uskoo oppineensa kyseisen taidon uudestaan. Valitettavasti näyttö osoittaa muuta - suurin osa kokoelman novelleista on keskinkertaisia (Kuntopyörä, Heidän jättämänsä tavarat, New York Times erikoishintaan), osa jopa surkeita (Ayana, Harveyn uni, Levähdyspaikka) .

Muutamia mielenkiintoisiakin tapauksia löytyy. Novellissa N psykiatri saa neuroottisen potilaan, joka uskoo löytäneensä portin toiseen ulottuvuuteen. Psykiatri antaa potilaan tapaukselle nimen "N", ja uskoo potilaan puheet mainelaisen suon salaisuudesta olevan vain kuvitelmaa. Potilaan tapettua itsensä psykiatri ajautuu tarkistamaan suota ja alkaa pian oireilla potilaansa tavoin.

Kokoelman parasta antia on Hyvin tiukka paikka. Päähenkilö Curtis joutuu elämänsä tukalimpaan tilanteeseen. En uskalla kertoa juonesta tuota enempää, etten spoilaisi liikaa. Tämä novelli osoittaa taas kerran Kingin kykyä luoda eläviä ja mielenkiintoisia henkilöhahmoja. Tosin elävyydellä ja mielenkiintoisuudella on hintansa: kokoelman paras tarina on myös kirjan pisin.

Stephen King - Julma leikki
****½

Aviopari on keksinyt piristää seksielämäänsä sitomisleikeillä. Gerald ja Jessie Burlingame lähtevät kesämökilleen, ja Gerald innostuu sitomaan vaimonsa aidoilla poliisikäsiraudoilla kiinni sänkyyn. Seksi saa hirvittävän käänteen, kun kesken kaiken mies saa sydänkohtauksen ja kuolee saman tien. Vaimo Jessie tajuaa olevansa kiinni sängyssä käsiraudoilla, keskellä kesämökkialuetta, jolla ei liiku syksyllä ketään. Aika kuluu, jano iskee, lihaskrampit alkavat, päänsisäiset äänet alkavat kiistellä, sekavuus lisääntyy, pelko kasvaa, Geraldin mätänevälle ruumiilleen saapuu raatokärpäsiä, kaikki ikävät muistot menneisyydestä nousevat pintaan. Eikä Jessie voi olla täysin varma, onko kaikki hänen näkemänsä, kuulemansa ja kokemansa täyttä totta vaiko vain hänen omaa mielikuvitustaan...

Olen pitänyt itseäni lukijana, joka ei vähästä hätkähdä. Kingin Julma leikki sai minut kuitenkin ajoittain järkyttymään. Jessien tuskalliset nuoruusmuistot ovat hätkähdyttäviä ja myös kuvottavia. Herttainen kesämökki muuttuu pelon, ahdistuksen ja kuoleman leikkikentäksi. Loppu on suorastaan huimaavan hieno. Jessie on uskottava hahmo, jolle ei haluaisi tapahtuvan mitään pahaa...

Hyytävä Julma leikki pitää lukijaa ottessaan kuin käsiraudat tarinan päähenkilöä. Julma leikki on Kingiä ja psykologista kauhua parhaimmillaan ja yksi tämän vuoden vaikuttavimpia lukukokemuksiani. Eräs suurimmista eduista on vielä se, että kirjaan ei ole buukattu yliluonnollisuutta, mikä on joskus ollut Kingin heikkous.
LUKEKAA! Miksei tämä ole noussut samanlaiseksi klassikoksi kuin esimerkiksi Carrie tai Hohto?

ErQLuQnurkkausLuonut: ErQLauantai 21.05.2011 20:49

Jotkut ihmiset viettävät viikonloppunsa esimerkiksi kavereiden kanssa... ja minä vietän omani lukien kirjoja! Heh. Pari viikkoa sitten hehkutin Khaled Hosseinin Leijapoikaa, ja heti sen jälkeen oli pakko hankkia käsiini Hosseinin tuorein, toinen teos, Tuhat loistavaa aurinkoa! Perjantaina Siilinjärven Infosta mukaan tarttui kympillä tuore pokkariversio Sofi Oksasen kirjasta Baby Jane, jonka olen aina halunnut lukea!

Khaled Hosseini - Tuhat loistavaa aurinkoa

Kirja kertoo karua kieltään Afganistanin naisten elämästä. Tarinaa viedään eteenpäin välillä Mariamin, välillä nuoremman Lailan, näkökulmasta.

Naisten asema on parantumassa 60- ja 70-luvun Afganistanissa. Afganistan elää ja uudistuu, kaupunkien keskustoissa voi nähdä naisia vähissä pukeissa. Burqa alkaa olemaan vanhanaikaisuus. Pian kaikki muuttuu, kun talebanit astuvat valtaan ja tekevät Afganistanista islamimilaisen tasavallan. Nainen ei saa liikkua julkisuudessa ilman miestä pieksämisrangaistuksen ohella. Jos nainen tavataan ilman burqaa, hänet piestään. Television katselu, laulaminen ja tanssiminen on kiellettyä. Aviorikoksesta seuraa kivitystuomio.

Ja ei elämä kotonakaan ole mukavaa: kotona nainen on nyrkin ja hellan välissä. Mariamin aviomies Rashid raivostuu vaimolleen liian kovasta riisistä ja pakottaa tämän syömään pikkukiviä. "Tältä minusta tuntuu kun joudun syömään kovaa riisiäsi!"

Sisällissotaa käyvä Afganistan ja sen pääkaupunki Kabul ovat kaikkea muuta kuin turvallisia paikkoja. Läheiset kuolevat, ihmiset muuttavat muualle pakoon... kohta et enää tunnekaan ketään naapureistasi. Etkä voi koskaan olla varma herätessäsi aamulla, näetkö auringonlaskua. Etkä voi tietää, nousetko ylös yön jälkeen vai onko ruumiisi verisinä klöntteinä pitkin Kabulin katuja.

Kirjan järkyttävimpiä puolia lieneekin juuri se, että sen tapahtumat jatkuvat vielä 2000-luvun alkuun. Tämä on totta, tämä oli Afganistanin arkipäivää vielä muutama vuosi sitten.

Hosseinin molemmat kirjat ovat sekä itse tarinaltaan aivan upeita, mutta ne ruotivat myös mielenkiintoisella tavalla Afganistanin historiaa ja kulttuuria viime vuosikymmenten ajalta.

En ole lukenut kuin vain kerran lukiessani kirjaa... Mutta nyt kävi lähellä. Mahtava kirja, suosittelen kaikille!

Sofi Oksanen - Baby Jane

Sofi Oksasen vähiten tunnettu romaani Baby Jane kertoo kahden mielenterveysongelmaisen lesbonaisen elämästä 90-luvun jälkipuoliskon Helsingissä. Kirja kerrotaan nuoremman naisen näkökulmasta. Hän päätyy seurustelemaan itseään reilusti vanhemman Pikin kanssa. Piki, "vanha lepakko", on yksi Helsingin lesbopiirien kuumimpia ja suosituimpia tapauksia. Kaikki tuntevat hänet, ja hän tuntee jokaisen.

Ruusuinen suhteen alku tyssää kuitenkin varsin nopeasti. Pikin mielenterveysongelmat valkenevat romaanin minälle hiljalleen, baarien kiertely loppuu rahapulan takia ja myös ex-tyttöystävät tuovat suhteeseen kitkaa.

Romaani käsittelee varsin rajusti lesbojen yhteiskunnallista asemaa vuosituhannen vaihteen Suomessa, lesbosuhteissa esiintyvää väkivaltaa, fetisismiä, mielenterveysongelmaisten asemaa...

Yksi kirjan suurimmista anneista on loistava kuvaus -90-luvun arjesta ja Helsingistä yleensäkin. Juoni itsessään on mielenkiintoinen, mutta valitettavasti joudun myöntämään, että useat kohtaukset kirjassa tuntuvat jo aiemmin toistetulta. Toisaalta, ehkä se on tarkoituksellista?
http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/162532.shtml

HYVÄ SOFI OKSANEN!!! TOTUUS JULKI VAIN!

Jadestressin aineksia.Luonut: JadeMaanantai 30.03.2009 22:14

vittu ja ääretön.

pitäisi:

- huomenna ravitsemusterapeutille
- tehdä köksän lopputyö USA:sta
- lukea köksän kokeeseen
- lukea äidinkielen kokeeseen, VAIKKEI koealuetta ei oikeasti annettu vaikka koe on jo perjantaina
- lukea ussan kokeeseen
- valmistautua enkun valtakunnallisiin joten kuten.
- palauttaa kirjallisuuden lopputyö sofi oksasesta


vittu ihan kun mulla ei olis muita juttui kun noi?!
« Uudemmat - Vanhemmat »